Kertokaa minulle Te jotka olette kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa parisuhteessa tai elämässä muutoin. Sillä hetkellä kun pelko on suurin ja on hyvä aika paeta.
Kaipaatteko sosiaalista ymmärtämistä, joka perustuu perheen yhdistämiseen ja keskusteluun.
Vai turvapaikkaa, jossa teidän uhkaajanne ei merkitse mitään ja teitä puolustetaan vaikka voimalla jos tarpeen
Kiinnostaa tuo juttu läheltä seuranneena
Kaipaatteko sosiaalista ymmärtämistä, joka perustuu perheen yhdistämiseen ja keskusteluun.
Vai turvapaikkaa, jossa teidän uhkaajanne ei merkitse mitään ja teitä puolustetaan vaikka voimalla jos tarpeen
Kiinnostaa tuo juttu läheltä seuranneena
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinkin, olen kokenut pelkoa monella eritavalla parisuhteessani aikaa sitten. Silloin aluksi tahdoin itse ymmärtää ja tukea puolisoani hoitoon.En hyväksynyt hänen tekojaan, mutten myöskään voinut antaa kaikkien kutsua häntä läpimädäksi ihmiseksi,koska hänessä oli paljon hyvääkin.
Saimme tukea monelta tahdolta, ja nyt puhun ihan ammattilaisista.Sillä tuen määrällä ja laadulla vaan kun ei ollut paljon merkitystä ihmisen kanssa joka ei sitä itse tahtonut. Taistelin oikeudestani onneen ja perheeseeni kolme pitkää vuotta, kunnes asiaan puuttui voimakkain taho.
Mitä tulee nyt tähän kumpaa toivoisin näistä kysymyksistäsi enemmän niin ainakin minä toivoin että meitä molempia ymmärrettäisiin ja meitä autettaisiin paljon. Pakemeneminen on aina hyvä ratkaisu, omaa henkeään ajeteltuna. Se että mitä sitten siellä jossain turvassa tapahtuu onkin monimutkainen juttua.Sillä mitä itse tahtoo ei ole paljon väliä nimittäin. En tiedä muista, mutta ainakin meillä lastensuojelun puututtua kuvioihin elämästä tuli vielä paskempaa.Jatkuvaa käen vääntöä, kuka on oikeassa ja kuka ei.Nopeasti turvapaikasta, jossa piti olla ymmärrystä molemmille vanhemmille löytyikin kasa ihmisiä syyttävine sormineen. Virkailijoista tuli samaa laumaa kuin miehestäkin minulle ja hänelle heistä tuli pahin painajainen ikinä.
En oikein koskaan saanut selkoa mitä lopulta oikein tapahtui, mutta se kaiken keskellä erosin kummastakin miehestäni ja virkailijoista.
Yhteenvetona voisin tiivistää asian näin, kun kaikki on jo kokeiltu ja se toinen osa puoli ei tahdo muuttua niin on aika vaan päästää irti. Sillä ei ole väliä enää saako sitä tukea itselleen vai kaikille, kunhan siitä asiata selviää yli. Loppujen lopuksihan täällä jokainen vastaa vain itsestään ja omista teoistaan.En toivo että minua kukaan puollustaa tai suojelee, koska toivon että kaikki lakaisee jutun vaan maton alle ja jatkavat kukin tahoillaan omaa elämäänsä.
kun pelko on suurin, ei todellakaan voi alkaa keskustella siitä, miten perhe voidaan yhdistää.
Jos ihminen tarvitsee turvapaikkaa, niin hänen on saatava se. Tuskin kukaan mitään puolustajaa kaipaa. Vain rauhaa.
En ihan ymmärrä, mitä ajat takaa tällä kysymykselläsi.
prioriteetti. Varsinkin lapsia ajatellen, piti saada heidät pois uhkaavasta tilanteesta. Kyllä uni maittoi kun ei pelottanut nukkua.
Sitten myöhemmin kun kertoi ihmisille miten asiat olivat, kaipasi ymmärrystä, ja tukea.