Parisuhteessa onnistuminen on kuin lottoa pelais. Välillä sitä luulee että lopputulokseen voi vaikuttaa, mutta ulkopuolelta vaikuttaa niin moni asia että pieni ihminen on yksin ja heikko niitä vastaan. Ei lauantai-iltanakaan kannata nuttuaan repiä ja vaipua epätoivoon kun pääpottia ei tullutkaan, ja ajatella että teen sitten systeemin ensi viikoks niin on pakko tärpätä. Sit eletään kun taivaassa tuo viikko kunnes lauantaina taas kaikki haaveet musertuu.
Raadollista, mutta kun seuraa tätä keskustelua tälläkin palstalla tuntuu, että asetetaan kovin korkeat toiveet ja ideaalit kumppanille ja kun se unelmien prinssi tai prinsessa ei vastannutkaan todellisessa elämässä odotuksia, siirrytään seuraavaan. Ehkä olisi hyvä olla iloinen jos joskus siitä rakkauden pelistä tulee 4 lisänumero eikä perusteta omaa maailmaa mihinkään haavekuvien varaan. Ihmiset ei oo yksiavioisia. Piste. Jos joku muuta väittää niin valehtelee. Mulle on ihan sama onko muita suhteita avioliittoa ennen, aikana tai sen jälkeen, fakta ei muuksi muutu: kumppaneita on enemmän kuin yksi 99.99%:lla meistä kaikista. Eroamme kirkosta ja emme usko Jumalaan, kuitenkin meitä ohjaa tuo ihan sama monituhatvuotinen moraalinen ohjeisto jota kuudenneksi käskyksi kutsutaan. Meissä kaikissa on kuitenkin monta minää: työminä, kotiminä, kaveriminä, sukulaisminä, seksiminä ja ehkä salaminä, se juuri joka kirjoittelee tänne palstalle kumppanilleen kertomatta. Ihmisen pitää olla rehellinen mutta ihan ensin itselleen. Hyväksymällä faktat voi lopulta rakentaa parisuhteen, jossa kunnioitetaan toista ja annetaa toiselle omaa tilaa kaikile näille minille. Jos se tarkoittaa sivusuhteen pitämistä, niin sitäkin on syytä harkita. Ei kuitenkaan niin, että se tehdään salassa vaan tuosta salarakkaasta pitää tehdä ns. jalkavaimo tai mies, joka ottaa osaa perheyhteisön rutiineihin täysimääräisesti, siivoaa, ostaa ruokaa, maksaa laskuja, eikä vain tehdä niitä kivoja asoita, romanttisia iltoja ja ihanaa seksiä. Kenenkään ei pidä syödä kuormasta, sehän on kuin varastaisi marketista (seitsemäs käsky)!
Raadollista, mutta kun seuraa tätä keskustelua tälläkin palstalla tuntuu, että asetetaan kovin korkeat toiveet ja ideaalit kumppanille ja kun se unelmien prinssi tai prinsessa ei vastannutkaan todellisessa elämässä odotuksia, siirrytään seuraavaan. Ehkä olisi hyvä olla iloinen jos joskus siitä rakkauden pelistä tulee 4 lisänumero eikä perusteta omaa maailmaa mihinkään haavekuvien varaan. Ihmiset ei oo yksiavioisia. Piste. Jos joku muuta väittää niin valehtelee. Mulle on ihan sama onko muita suhteita avioliittoa ennen, aikana tai sen jälkeen, fakta ei muuksi muutu: kumppaneita on enemmän kuin yksi 99.99%:lla meistä kaikista. Eroamme kirkosta ja emme usko Jumalaan, kuitenkin meitä ohjaa tuo ihan sama monituhatvuotinen moraalinen ohjeisto jota kuudenneksi käskyksi kutsutaan. Meissä kaikissa on kuitenkin monta minää: työminä, kotiminä, kaveriminä, sukulaisminä, seksiminä ja ehkä salaminä, se juuri joka kirjoittelee tänne palstalle kumppanilleen kertomatta. Ihmisen pitää olla rehellinen mutta ihan ensin itselleen. Hyväksymällä faktat voi lopulta rakentaa parisuhteen, jossa kunnioitetaan toista ja annetaa toiselle omaa tilaa kaikile näille minille. Jos se tarkoittaa sivusuhteen pitämistä, niin sitäkin on syytä harkita. Ei kuitenkaan niin, että se tehdään salassa vaan tuosta salarakkaasta pitää tehdä ns. jalkavaimo tai mies, joka ottaa osaa perheyhteisön rutiineihin täysimääräisesti, siivoaa, ostaa ruokaa, maksaa laskuja, eikä vain tehdä niitä kivoja asoita, romanttisia iltoja ja ihanaa seksiä. Kenenkään ei pidä syödä kuormasta, sehän on kuin varastaisi marketista (seitsemäs käsky)!
Vastaukset 12
Vanhimmat
kylmä teoria ihmissuhteista. Onnenkauppaa ja peliä. Siis peliä???
Onko sulla mitään TUNNEälyä?
Ja, kirjoiti passivissa. Kuinka olet itse tuota teoriaasi soveltanut elämääsi ja kuinka olet onnistunut PELAAMAAN?
Paatuneen ihmisen puhetta, johon sotkettiin vielä Raamattukin mukaan...
Ehkä oikea sana on kyynisyys, positiivisessa mielessä kuitenkin. Ikää on jo sen verran ja elämänkokemusta että ruusunpunaiset lasit on ollut pakko riisua, lakata murehtimasta sitä mitä ei ole ja alkaa nauttia siitä mitä on. Minua on petetty, olen itsekin pettänyt mutta nyt vaikeudet on voitettu ja elän ihanassa parisuhteessa naiseen, johon 17 vuotiaana ihastuin ja jonka kanssa parikymppisenä menin naimisiin. Eroa joskus harkittiin, mutta siitä luovuttiin kun molemmat totes ettei se juttu siitä kumppania vaihtamalla parane. Muutoksen pitää lähteä ihan itsestä. En itse siis lähtenyt pelaamaan tuota kuvaamaani peliä vaan ajattelin, että tällaiset kortit on mulle nyt annettu, niillä pitää pärjätä. Katsos, uusista tietää aina vaan ne niiden hyvät puolet, vanhasta tietää jo ne huonotkin. On paljon helpompaa elää ihmisen kanssa jonka todella tuntee ja nyt 30 vuotta myöhemminkään ei ole tarvinnut katua. Eli, vaikka ei tullut jättipottia tuli mieltä lämmittävä voitto kumminkin! Onnea vaan sunkin elämään!! Ja BTW osaan kirjoittaa myös aktiivimuodossa, jos niikseen tulee..-
Myös itselläni paljon elämää takana (nainen 44v). Ja kaikki roolit on tullut käytyä läpi. Ja olen samaa mieltä, että realistinen ihmissuhde tietää jo toisen huonotkin puolet. Eli yleensä se vihitty kumppani on ainakin alkuaikoina ollut niin vahvasti kuvioissa mukana, että hänet on kokonaisuutena oppinut tuntemaan. Ja sitähän rakkaus todella on. Tuntea toinen, ja hyväksyä kaikkineen päivineen.
Olisin voinut itse katkeroitua elämässäni, on ollut niitä ikäviä kokemuksia (kuin hyviäkin). Sana PELI vain pisti minut kirjoittamaan. En vieläkään kaiken kokemani jälkeen tahdon käyttää ainutlaatuisesta elämästäni sanaa peli.
Ehkä sanaan takertuminen oli pikkutarkkaa, mutta keskusteluahan näistä asioista just kaivattiinkin..???
kirjotukses jossain mielessä katkeraa, mutta kynäilit kyllä mielestäni ihan asiaa.
Olen samaa mieltä että vain se hauskoista asioista nauttiminen on totaalisen väärin.
Vertasit sitä kuormasta syömiseen ja olet kyllä aivan oikeessa.
Itseäni vituttaa pettämisessä juuri se vaikka se ei itseltäni pois olisikaan, mutta kun niin tuntuu vaan käyvän ettei ne pettäjät ole enään samanlaisia petoksen jälkeen.
Ei kai sitä normaalin ihmisen polla kestäkään.
No minä väitän että ihminen nimenomaan on yksiavioinen. Kaikki mikä rikkoo sitä kuviota aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän tuskaa asianomaisissa, ja jälkikasvussa.
Eivät kaikki kulttuurit turhaan ole kulkeneet siihen suuntaan. Haaremi, ryhmäaviolitto, yms. variaatiot on aina enemmän tai vähemmän pakkokeinoin ylläpidettyjä.
Pari lainausta asianmukaisista lähteistä. Jos siis miehes pitää t-paitaa jossa lukee että Äijä on eläin" niin huonolta näyttää:
"Ihminen (Homo sapiens sapiens) on ihmisapinoiden heimoon kuuluva eläinlaji." Wikipedia
Yksiavioisuutta eli monogamiaa voidaan ajatella olevan eri tyyppejä. Linnuilla ns. sosiaalinen monogamia on hyvin yleistä. Tällöin uros ja naaras pesivät ja huolehtivat poikasista yhdessä, mutta voivat kuitenkin tehdä syrjähyppyjä samaan aikaan. Elinikäisen parisidoksen muodostavina lajeina mainitaan mm. joutsenet, kotkat, albatrossit ja hanhet. Nisäkkäillä yksiavioisuus on harvinaista.
http://www.stanford.edu/group/stanfordbirds/t...onogamy.html
http://news.softpedia.com/news/Monogamy-is-an...-42006.shtml
http://www.sciencedaily.com/releases/2003/05/...27084621.htm
Barash, David P: Deflating the Myth of Monogamy. Chronicle of Higher Education. 2001, Vol. 46.
Ehkpä monet naiset ainakin ovat siis jonkunäköisiä tipuja, kanoja tai koppeloita? Netti ei vastaa yksiselitteisesti tähän.
mutta kun joutu kotkan kynsiin niin siinä ei paljoo rimpuilla
on ihmisten keksimä juttu suojaamaan jälkikasvua, ei mikään itsestään selvyys!
Ei tarvitse mennä pitkälle taaksepäin ihmiskunnan historiassa, kun löytyy faktaa siitä, miten edistyksellisissä yhteiskunnissakin harrastettiin "virallisia sivusuhteita". Avioliitossa syntyneille jälkeläisille taattiin säädöksissä etuoikeus perintöön ym - mutta sivusuhteista syntyneet jälkeläisetkin saivat osansa.
Jos palataan vielä lisää ajassa taaksepäin = luolaihmisten pariin, puhuttiin "saman tulen ääressä" elävistä ihmisistä, lapsia syntyi tuolloinkin ja ne hoidettiin yhteisvastuullisesti.
Että paskat yksiavioisuuden luonnollisuudelle!
uskonnollisia kultteja, joissa miehet alistavat naiset ja opettavat pikkutytöistä asti, ettei nainen ole minkään arvoinen. Ja siellä on sisäsiittoista porukkaa ja raiskattuja naisia.
Eiköhän meidän kulttuuri ole jo niin sivistynyt, että ajatus yksiavioisuudesta voidaan hyväksyä ja toteuttaa.
Itse ainakin koen olevani aika kaukana apinasta, mutta voihan tällä palstalla olla niitäkin, joille apinat ovat serkkuja...
mutta kaikki parisuhteet tulevat jonkunlaiseen loppuun aikanaan!!! Homma vaan ei toimi kovin montaa vuotta!!!!
Parisuhde alkaa puolison valinnalla. JOs valitsee esim. kaksi kertaa aikaisemmin naimissa olleen tuurijuopon tai lapsiaan kohtaan välinpitämättömän miehen, voi olettaa, ettei homma toimi silläkään kertaa; monet silti valitsevat renttutyyppisen miehen ja kuvittelevat saavansa hänestä kunnollisen rakastavan elämän kumppainin.
Voi myös vallita toisin. VOi valita ihmisen, joka aidosti rakastaa ja käyttäytyy sen mukaisessti. Tuollainen alku povaa parempaa tulevaisuutta parisuhteelle.
Seuraava valinta parisuhteessa on, haluaako rakantaa yhteistä tulevaisuutta ja nykyhetkeä vai kääntyykö omiin tuntemuksiinsa ja viis veisaa toisen tuntemuksista ja tunteista. Valinta on myös se, mitkä asiat ovat tärkeitä parisuhteessa; jos olettaa romattisen rakkauden ja ensi hehkun säilyvän samanlaisena läpi vuosien on lähinnä lapsellinen. Ihmiset muuttuvat, kasvavat ja kehittyvät, jolloin myös parisuhde kehittyy ja muuttuu.
Moni parisuhde kestää ja rakkaus vain lisääntyy yhteisten kokemusten myötä. Jos haluaa rakastaa ja uskaltaa olla rakastettu (ei vain himoittu) niin parisuhde kestää myös monet karikot.
Homma voi toimia monta vuotta, monta vuosikymmentä. Näin minullekin on käynyt - 30 yhteistä vuotta ja kaikki karikot läpikäyneenä ja yhä edelleen rakastettuna ja rakastavana sekä myös intohimon säilyttäneenä voin vain todeta sen, että pitkää parisuhdetta ei voita mikään ja kaikki se mitä olemme yhdessä kokeeneet ja saaneet aikaiseksi, on valtava voimavara ja voin olettaa, että yhteinen vanhuus on myös todella kultaista aikaa.
valitessa tietäisi, kerropa se!