nykyään tapaa. Pitää olla koko ajan joku, mutta kuitenkin koko ajan on antennit päässä, josko jostain löytyisi parempi. Tuntuu, että vasta sitten kun ollaan suhteessa, aletaan miettiä halutaanko olla kyseisen ihmisen kanssa. Eikö olisi järkevämpää tapailla ja tutustua toiseen, ennen kuin mennään siihen "suhdetilaan".
Ja sitten vaikka ei itse olla ihan täysillä suhteessa mukana, niin kumppanilta kuitenkin vaaditaan tätä ja ollaan mustasukkaisia yms.
Ja sitten vaikka ei itse olla ihan täysillä suhteessa mukana, niin kumppanilta kuitenkin vaaditaan tätä ja ollaan mustasukkaisia yms.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... itsekin juuri tätä asiaa. Pääasia näyttää olevan, että suhdetta pitää olla, muuten ei ole olemassa.
joidenkin puhuvan asiaa!! Siis miksi ihmeessä ei ensin tutustuta kunnolla puolisoon, ja kysytä omalta itseltä, että "haluanko jakaa elämäni tämän ihmisen kanssa, niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin?" - ja nimenomaan ne vastoinkäymiset!! Ja on päivän selvä asia, että ongelmat ei muuta kuin lisääntyy, kun lähdetään "ensilääkkeeksi" hakemaan lohtua syrjähypystä!
Itse olen sinkkunainen ja kokemuksesta voin sanoa, että miehillä on käsittämätön ajatusmaailma; kun he tapaavat vapaan naisen, jonka kanssa vähänkään kemiat pelaa yksiin, niin heti ukot luulee, että tämä nainen on valmis heidän kanssaan vaikka mihin!! Ja kun ukko saa rukkaset, niin silloin yritetään meikäläinen "jyrätä" konstilla jos millä "yli laidan!!" Joskus tuntuu, että tällaiset ukot on AIVOTTOMIA...