Meni pari kuukautta sitten piiitkä suhde poikki.Suhde katkesi sikäli ihan nätisti, että siihen ei liittynyt riitelyä tai muuta turhaa mielenpahoittamista.
Mutta nyt sitten kun olemme tapailleet ystävinä, niin tuntuu että eron olisi pitänytkin olla repivämpi,siis niin,että jos se olisi ollut kongreeettisempi,ei tuntuisi niin teeskennellyltä esittää ystävää toiselle kun todellisuudessa haluaisin halata ja suudella häntä.
Mutta aika teki kai siinä työnsä ja hänen puoleltaan ei näytäkään olevan vaikeuksia olla pelkkä kahvittelututtu.
Haluaisin vain ymmärtää miten naisen tunteet voivat kylmetä noin totaalisesti yhden vuoden aikana.
Mutta nyt sitten kun olemme tapailleet ystävinä, niin tuntuu että eron olisi pitänytkin olla repivämpi,siis niin,että jos se olisi ollut kongreeettisempi,ei tuntuisi niin teeskennellyltä esittää ystävää toiselle kun todellisuudessa haluaisin halata ja suudella häntä.
Mutta aika teki kai siinä työnsä ja hänen puoleltaan ei näytäkään olevan vaikeuksia olla pelkkä kahvittelututtu.
Haluaisin vain ymmärtää miten naisen tunteet voivat kylmetä noin totaalisesti yhden vuoden aikana.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän vuoden aikana ehtii käsitellä eron moneenkin kertaan ja hyväksyä asian - tämä itsellä tapahtui hyvin lyhyessä ajassa, vaikka itse tulinkin jätetyksi.
Ei se ole siitä ajasta kiinni, vaan siitä kuinka syventyy aiheeseen ja pohtii pohtimistaan, kunnes hyväksyy asian ja jatkaa elämää. Ehkä olisi sinullakin pohtimisen paikka jonkun ystävän kanssa jos et ole asiaa vielä hyväksyt täysin...?
Tuossa vähän ajatus harhaili..
Eli erottiin pari kuukautta sitten,mutta mietin että miten suhde kylmeni siten että toinen voi olla kuin mitään ei olisi ikinä ollutkaan.
olla oikeasti kylmentynyt sua kohtaan. Tai sitten haluaa näyttää kylmältä - se on sitä itsesuojeluvaistoa. Kun suhde kerran on päätetty päättää, miksi hänen pitäisi vielä olla jotenkin kahvittelututtua "lämpimämpi" sua kohtaan???
Hei, exäsi haluaa mennä elämässään eteenpäin eikä suotta vilkuilla taakseen. Loppu, mikä loppu. Toisilla kestää sen tajuaminen vain kauemmin.
Ja sitten lakkasi olemasta, niin miksi pitäisi olla kuin olis jotain ollutkin?
Tuliko mieleesi, että naistasikin ero saattoi sattua ja siksi hän suojelee itseään olemalla cool.
Miksi sinun mielestä edes pitäis exää kohdella jotenkin erilaisesti? Etkö osaa erota ja antaa entisten olla?
Eipä kai pitäisikään olla sen lämpimämpi, mutta meillä on niin pitkä menneisyys takana, että sen rikkauksista ja suruista osa seuraa molempia varmasti hautaan saakka. Että jos nyt en odottanut häneltä samaa lämpöä kuin aikaisemmin, niin ehkä kuitenkin joidenkin "meidän juttujen" säilymistä.
Mulla kanssa pitkä suhde loppui.
Jos kiinnostaa kirjoitella/ tutustua 27- vuotiaan naisen kanssa.
Kirjottele [email protected]
Meillä(kin) tehdään eroa. Tai ei tehdä. Tilanne jäässä. Ja pää. Mies ei tiedä mitä haluaa. Tuntee lämpöä ja välittää minusta. Mutta hullaantunut toiseen naiseen. Kun on siellä, on paha olo minun vuoksi. Ja kun on kotona, ikävöi toista. Ei ole kaikkien vajaan 20v avoliiton aikana puuttunut hellyyttä tai seksiä. Edes nyt, tämän sekasotkun keskellä. Molemmat käy tahoillaan terapiassa. Olen aivan loppu. Minulla masennuslääkkeet. Hätä on kummallakin, että mitä jos onkin väärin erota. Emme kuitenkaan edes tiedä "onko järkeä jatkaa". On paljon yhteistä muistot, koti, koirat, elämä. Miten ne jaetaan? Kaikki tekee niin pahaa. Eniten itse pelkään yksin jäämistä ja sitä, että miten selviä arjesta enkä katkeroidu. Ja sitä, että menetän en vain partnerin vaan myös ystävän. Ja toisaalta, että menetän vähänkin itsekunnioitukseni, kun jatkan suhdetta, vaikka hän on "toisaalla". Tuntuu epätoivoiselta takertumiselta molemmin puolin. Miltä tämä kuulosta teistä? Onko vastaavia epätoivoisia kiinnipitämisreaktioita? Puhutaan ja puhutaan ja ruoditaan asioita syvältä, eikä saada mitään tulosta!!!
Kuinka paljon pitää ottaa siipeen ennekuin tajuaa laskea irti? Onko uusi alku mahdollinen?
"Eilen omistin tuskan, nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan..."