Mitä teen?! Oon 21 (pian 22)vuotias nainen ja ihan sairaan ihastunut 45 vanhaan mieheen. Mitä mieltä suhdesoppain asiantuntijat olette?? Onko tässä mitään toivoa? Totta kai jos itse oisin voinu päättää, oisin mieluummin rakastunut ikäiseeni mieheen, jolla ois sama elämäntilanne jne kuin mulla, mutta niin ei nyt vaan käynyt. Vaan kävikin niin paljon paljon paremmin, että tutustuin tähän kyseiseen tyyppiin, joka on oikeesti ihanin, komein ja seksikkäin mies, jonka ikinä oon tavannut, huolimatta siitä että se on mua 24 vuotta vanhempi eronnut kolmen lapsen isä. Se on niin erilainen kuin kaikki muut tuntemani miehet. Musta tuntuu etten oo koskaan ennen ymmärtänyt ketään toista yhtä täydellisesti, vaikka ikä ja elämäntilanne on meillä kummallakin ihan omansa. Tota samaa sitten kuulen häneltäkin koko ajan ja se on kuulemma syy, miksi hän epäilee suhdettamme; mulla on tulevaisuus vielä avoin ja paljon asioita kokematta. Paskat. Se ei tajua, etten mä edes halua mitään tulevaisuutta ilman sitä. En välitä muusta kunhan vain saisin olla sen kanssa. Kun rakastan sitä niin paljon. Ajattelen sitä joka ainoo päivän hetki ja haluaisin niin paljon vaan olla sen lähellä ja jakaa sen kanssa kaiken. Miten saisin sen ottamaan ratkaisevan askeleen? Miten saisin sen vakuuttuneeks että mä on tosissani kun vain voin olla? En siis tiedä kyseenalaistaaks se sen jotenki? Ja vielä miten saisin sen unohtaan kaiken sellasen paskan, että mitä joku muu ajattelee mein suhteesta, mun vanhemmat tai sen lapset, tai jotku vitun nou laif kyylät, jotka ei ees tiedä asiasta mitään? Miks me ei vaan voitais olla onnellisia? Eikö keski-ikänen mies ja parikymppinen nainen -yhdistelmä vaan toimi? Mikä tässä tuhoutuu, mun suhteeni vaiko mun elämäni? Mitä teen?!
ikäero rassaa...
lolit@
181411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ottaa. Et sinä voi valita kumppaniasi puhtaasti järkisyin. Jos mies haluaa sinut ja sinä miehen, niin antaa palaa vaan. Parempi se on rakastaa edes hetki kuin ei koskaan olisi rakastanut.
Itse olen vakavassa suhteessa itseäni 7 vuotta nuorempaan mieheen ja loppuelämän kestävää tästä molemmat haluavat. Aina on se riski, että toinen muuttaa mielensä, mutta se riski on otettava, jos haluaa mahdollisuuden onneen. Jos et uskalla, niin saat vain laimeita tyytymissuhteita. Kuka sellaista haluaa?
epäilee suhteen tulevaisuutta ja kestävyyttä? Siksi koska hänellä on elämänkokemusta ja sinulla ei.
Noin nuorena olet vielä helvetin naiivi ja kokematon, vaikka luulisit muuta. Ymmärrät sen vasta vuosia myöhemmin. Tämä mies tietää sen, koska on kokenut nämä vaiheet elämässään itse. Sinä et. Et voi ymmärtää asiaa niinkuin hän. Samoin on hitosti muita asioita joita et millään pysty ymmärtämään samalla tasolla kuin hän, koska hän on vanhempi. Paljon vanhempi.
En ole mikään sanomaan, etteikö suhde voisi onnistua ainakin jonkin aikaa. En minä sitä tiedä. Mutta luulen että mies epäilee hyvin paljon. Voi tuntua hieman oudolta hänestä käydä vaikka panemaan lapsiensa ikäistä tyttöä. Se voi tuntua siltä että hän nai lasta. Sinun kanssasi tulisi varmasti eteen niitä hyvin lapsellisen tuntuisia ongelmia hänen ikäiselleen, ja et pysty olemaan samalla aaltopituudella kypsyydessä ja aikuisuudessa. Alatte varmasti haikailemaan jossain vaiheessa aivan päinvastaisia asioita. Mietihän, kun olet 30, hän on jo lähemmäs 60v äijä. Sinusta hän saisi oivan lähihoitajan.
No, en tiedä en, mutta luulen että ei kestä ainakaan pitkään jos alatte. Teillä voisi olla mukavaa jonkun aikaa, mutta se loppuisi melko nopeaan. Mies tietää sen, eikä ehkä juuri siksi halua aloittaa mitään vakavampaa, koska ei halua ruveta leikkimään ja tuhlaamaan elämäänsä siihen. Ei hänen ikäiselleen enää riitä että tyttö on kaunis ja nuori, sekä sokeasti ja naiivisti rakastunut. Sinä olet varmaan ihastunut paljon, mutta et rakasta vielä. Älä luota ihastumisen huumaan, vaan ajattele järkevästi. Mitäs sitten kun huuma on ohi? Näet hänet vanhana pappana ja sinua rupeaa ällöttämään kun olet antanut hänen koskea itseesi. Traumat sellaisesta jää.
Kyllä sinä rakastut vielä moniin muihin. Ei se mene niin että "näin vain kävi", vaan itse teet päätöksesi ja valitset suuntasi. Pelkät tunteet eivät päätä mitään.
"Se voi tuntua siltä että hän nai lasta. "
Meidän kohdalla suhde alkoi seksistä..
"Sinusta hän saisi oivan lähihoitajan."
Heh..mulla jo koulutus ammattiin ja sitten kun mies on vanha,niin on jo pitkä työkokemus takana.
Ketjun aloittajalle antaisin neuvon että ei ainakaan kauhean kiireellä etenisi tämän miehen kanssa.
Tuossa on ne lapsetkin mukana,haluatko itse joskus lapsia?ja haluaako mies niitä enää tehdä?
Kestätäkö muiden ihmisten kommentit ja utelut?Miltä tuntuisi mennä esim iltaa istumaan miesten ystävien kanssa?
Muilla naisilla saattaisi olla sinun ikäiset lapset,olisiko yhteisiä puheenaiheita?
Entä kun olisitte sinun kavereiden kanssa,hävettäisikö sinua esitellä mies ja tuntisiko mies olevansa teinien seurassa?
Miten vanhempasi suhtautuisivat?
Miltä tuntuisi tavata hänen vanhempansa?
Onko ulkonäkö sinulle kuinka tärkeä asia?vaikka se mies nyt näyttää komealta,entä sitten kun "ensihuuma" on haihtunut?
Osaatko huolehtia kodista,laittaa ruokaa?tuon ikäinen mies voi olla tottunut että nainen osaa.
Kuinka usein haluat seksiä?Vanhetessaan kaikki miehet ei välttämättä halua yhtä usein kuin parikymppisenä.Ja mitä jos tulisi seisokin kanssa ongelmia,miten siihen suhtautuisit?
Entä teidän ajatusmaailmanne,elämänarvot,ovatko ne yhtään samalla tasolla?
No,mutta meidän suhde tuolla ikäerolla,ainakin menee hyvin.Ja sitä ei tiedä kumpi kuolla kupsahtaa ensin,joten ei minun mielestä kannata liikaa miettiä sitä mitä voi olla kolmenkymmenen vuoden päästä ja ero voi tulla vuoden päästä oli ikäero kaks tai kakskymmentä vuotta.Minä ainakin nautin elämästä.
Tässä oli hyvin samankaltaisia kokemuksia kuin itselläni nimenomaan liittyen sosiaaliseen sopeutumiseen ystäväpiireissä.
Mutta tätä en ymmärrä: "...vaikka se mies nyt näyttää komealta,entä sitten kun "ensihuuma" on haihtunut?" Mitä tekemistä tällä on iän kanssa? Ilmiöhän tapahtuu joka tapauksessa. Kysehän on toisen ulkonäön miellyttävyydestä eikä iästä.
Noista seksi asioista toteaisin sen, että ensinnäkin erektio-ongelmat liittyvät ennenkaikkea ylipainoon sekä sydän ja verisuonitauteihin eikä niinkään ikään.
Seksifrekvenssi ... haluaisinpa nähdä sen parin, jossa nainen haluaa enemmän seksiä kuin mies. Se taitaa olla perin harvinaista. Minä en ainakaan ole koskaan kuullut sellaisesta. Olen kyllä tavannut naisia, jotka valittavat siitä, etteivät miehet ole riittävän aktiivisia, mutta sitten kun teot on laitettu puntariin, on sanat osoittauneet pelkäksi myyntipuheeksi.
Sillä ulkonäkö asialla tarkoitin jotenkin sitä että monen ikäiseni mielestä vanhemman miehen ulkonäkö ei jostain syystä miellytä,tai ainakin minä tiedän sellaisia.
Sydän ja verisuonitautien sekä ylipainon kertymisen riski kasvaa iän myötä.
Ja totean että seksi vanhemman miehen kanssa parempaa,tai ainakin niiden kahden joiden kanssa olen ollut,muut on ollut ikäisiäni.Ehkä se voi olla naistenkin kohdalla sama juttu.
Meidän suhteessa minä haluan enemmän(äläkä nyt väitä vastaan..)mutta mä haluankin ehkä vähän liikaa..
Sulla kyllä on hyviä kirjotuksia tästä ikäero aiheesta,oon lukenu ennenkin.
Nyt ei meinaa ajatus kulkee enää tähän aikaan yöstä joten ei mun kirjotuksesta ehkä mitään tajuukaan..kai se on tässä töitä jatkettava.
Ne mitä kirjoitin aloittajalle,ei ollut kaikki omakohtaista kokemusta..Tuli vain sellaisia ajatuksia sillä hetkellä mieleen.
Pahin ongelma tämmösessä suhteessa on ulkopuoliset ahdasmieliset ihmiset ja eikä nekään ole suuri ongelma jos ei ota sitä siltä kantilta.
Meillä onneksi oli jo yhteisiä tuttuja ja lähipiiri hyväksynyt hienosti.
kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Voit ehkä kuvitella että teidän tilanne on sellainen mutta se ei kuulosta siltä.
Ihastuksesi menee ohi ja korvautuu jollakin terveemmällä.
En voi suositella suhdetta millään tasolla.
Odota jonkun aikaa ja katso muuttuuko ihastuksesi rakkaudeksi.Itselläni on vipinää ikäisesi naisen kanssa ja tilanne on "asemasotavaiheessa".
Tälläisessa suhteessa kyllä nuoremmalle osapuolelle pitää antaa paljon liikkumatilaa ja suoda ymmärtämystä.
Älä vaan alkaa "synnytyskoneeksi" jos menette yhteen,saatat olla seuraavan 10v raskaana.
Alussa suhde toimii hyvinkin, mutta romahdus tapahtuu vuosien myötä. Tämä ei tule olemaan lopullinen suhteesi.
Hei,
Minä olen tuon ihastusmiehesi ikäluokkaa. Minulla oli useita vuosia kestänyt suhde itseäni 17 vuotta nuorempaan naiseen eikä ikäero ollut milloinkaan meille kummallekaan minkäänlainen ongelma. Läheisillemme se oli alkuun aika vaikea pala. Olemme sittemmin eronneet, mutta erossa ei ollut kyse ikäerostamme millään lailla, ei edes epäsuorasti.
Minulla on myös kokemussta siitä, että nuori nainen on torjunut minut (ilmeisesti) ikäeron vuoksi. Tuollaiseen suhteeseen, jossa ikäeroa on 24 vuotta vaaditaan aika paljon rohkeutta ja itsenäisyyttä. Kummankin läheiset sosiaaliset piirit katsovat toista kummeksuen. Muistan kun ensi kerran tapasimme exäni ystäviä illanistujaisissa. Siinä ihmiset juttelivat niitä näitä ja sitten avasin suuni ja sanoin jotain, ja kyllä ihan hauskaa ja osuvaa. Niin vain kolmeen minuuttiin kukaan ei uskaltanut puhua. Mutta, tuollaisessa tilanteessa, kuka on syyllinen? En ainakaan minä. Ihmiset ovat hyvin ennakkoluuloisia ja ahdasmielisiä vaikkeivat sitä myöntäisikään.
Aika harvalla lopulta on kokemusta suuresta ikäerosta, mutta silti monilla on selvä mielipide. Muutama sata vuotta sitten yhtä lukuunottamatta kaikki olivat aivan varmoja siitä, että maa on lättänä. Ja tämä yksi Galilei oli sittenkin oikeassa. Suomi on ikäeroasioissa aika ahdasmielinen maa. Mitä etelämmäksi mennään, sen luonnollisempana ikäeroa suhteessa pidetään, Kaukoidässä se on jopa ihan tavallista.
Kuvittele, mitä tulet kuulemaan läheisiltäsi: "Hänhän voisi olla isäsi", "hän on sinua hyväksikäyttävä irstas pedofiili" tai "halutko tulla omaishoitajaksi?". Voit olla varma, että näitä kommentteja jakavat juuri ne, joilla omaa kokemusta ei taatusti ole.
Voit ajatella miten ikänne kehittyy:
22 / 45
32 / 55
42 / 65
52 / 75
62 / 85
Mutta lopulta, tämä lista ei sittenkään todista mitään,koska vanheneminen on hyvin yksilöllistä. Voit myös huomata sellaisen "kummallisuuden", että käytännössä lapsentekokykysi loppuu todennäköisesti aiemmin kuin miehesi kyky siittää lapsia. Isän iän on todettu korreloivan lasten synytmävikojen määrän kanssa, mutta vasta, kun isän ikä on huomattavan suuri, yli 60. Ja yleensä näissä tapauksissa äitikin on jo aika iäkäs.
Lopulta kyse on omasta rohkeudestasi. Jos päätät olla hänen kanssaan, tulet kohtamaan paljon epäluuloja. Ajan mittaan läheisesi ja ystäväsi oppivat suhtautumaan mieheesi, ainakin jotenkin, mutta yhtä kaikki, aina on niitä, jotka puhuvat selän takana. Huomaa, että 20 ja 30 välillä tapahtuu jokatapauskessa sellainen sosiaalinen muutos elämässäsi, että sinä ja ystäväsi avioidutte, perheellistytte, hankitte velat asunnot ja ystävät eriytyvät omiin perheisiinsä. "Jokos siitä on viis vuotta, kun viimeksi nähtiin?" Näin se käy. Mutta vanhempasi ja sisaresi pysyvät elämässäsi - ja tietenkin puolisosi.
Huomaa tilastojen kertoma tosiasia: puolet avioliitoista päättyy eroon. Loppujen lopuksi onnistuminen ikäisensä kanssa on sekin aika kiikun kaakun. Luuletko, että ikäero lisää eron vaaraa? Suurin erojen syy on miehen uskottomuus 30-40 ikävuoden välillä ja se, ettei nainen anna anteeksi. 45-vuotias mies on jo kriisinsä käynyt läpi eikä hänellä enää ole erityistä tarvetta etsiä vihreämpää nurmea.
Totean vielä vähän seksistisesti sen, että minä olin perin taitava sängyssä jo 22 vuotiaana, mutta yli 20 vuoden kokemus ja ajan kahdeksikkoa oman 22-vuotiaan itseni ympäri rakastajana. Erektio ei ole kärsinyt, kestävyys on nyt vain omasta tahdosta kiinni ja ennenkaikkea ymmärrän naisen tarpeita paremmin - ja ne ovat kaikkea muuta kuin fyysisiä asioita. Ne ovat jotain sellaista, minkä oppii vain elämällä ja näkemällä vierestä naisen elämää.
En sen enempää suosittele sinulle tätä suhdetta kuin ole suosittelematta sitä. Kyse on ennenkaikkea sinun omasta päätöksestäsi, omasta rohkeudestasi. Kenet tahansa puolisoksesi valitset, tarvitsee sinun aina sopeutua, tehdä kompromisseja ja olla rakentava. Tärkeintä nähdäkseni on ystävyys ja se, että viihdyt aidosti toisen kanssa, sillä huuma menee aina ohi - ja mitä sen jälkeen on? Kumppanuutta.
Toivotan sinulle onnea, mitä tahnsa päätätkin.
Itse tapasin mieheni kun olin 21 vuotta mies 39 vuotta. Nyt ollaan oltu yhdessä n. seitsemän vuotta. Mies oli alussa epäilevä suhteemme kestävyydestä juuri minun iän takia. Itsekin vuosien varrella voin sanoa että olen muuttunut ja vaikka en sitä itse haluiaisi muuttua niin elämänkokemuksen mukana tulee väkisin mietittyä erilaisia asioita esim lapset ja perhe ym.. Katsokaa ainakin rauhassa tilannetta elkää sitoko toisianne liian nopeasti toisiinne vaikka tykkäisitte toisistanne. Lisäksi sinun miehelläsi on lapsia jotka tulevat olemaan häne elämässään aina tärkeitä ja pstytkö olemaan heille sitten äiti, kun ovat isän luona hoidossa. Varmaan myös lähipiirissäsi saattaa aiheuttaa hämmennystä, mutta kaikesta selviää jos haluaa. Mieti ja anna ajan kulua rauhassa koska ensihuuma ja arki toisen kanssa ovat ihan erilaisia ja sen kerron ihan oman kokemuksen kautta.
sinuna yrittäisin unohtaa koko tyypin!
että olisit valmis tuhlaamaan elämäsi jonkun vanhuksen kanssa?
mieti nyt asioita vähän eteenpäin esim.
sinä 35v mies 59
eli sinä olet kukoistuksessasi ja miehellä toinen jalka haudassa(ellei molemmat).
ja se että miehellä on lapsia, tulee vaikuttamaan elämäänne joskus myös negatiivisestikin, ne lapset voi kattoa aika kieroon lähes omanikäistään(?) äitipuolta ja se tulee olemaan ongelmallista jos lapset eivät kunnioita, siinä vaiheessa tulette saamaan takkiinne ja kovaa!
mies on siinä oikeassa että sulla on vielä elämä elettävänä, sä et nyt ehkä sitä ymmärrä kun olet niin ihastunut, mutta aikanaan tulet vielä miettimään mitä kaikkea menetit vain ollaksesi kyseisen miehen kanssa.
ja varmasti tulee vielä tuo "isä-tytär"- suhde teillä esille, kun mieshän voisi olla isäsi ikänsä puolesta, varmaan sitäkin mies itse pelkää.
voisitte nyt miehen kanssa keskustella ihan vakavasti näistä asioista.
koska mielestäni teidän juttu ei mitä suuremmalla todennäköisyydellä tule onnistumaan teidän molempien erilaisten elämäntilanteiden kannalta, ja jo senkin takia että mies epäröi jo ja vaikuttaa siinä suhteessa järkevältä että tahtoo sinun elävän elämääsi.
Oikien oiva esimerkki siitä, että ihmisellä ei taatusti oli muuta kuin mielikuvia tuollaisesta tilanteeste. Edellisen kirjoittajalla ei taatusti ole sekuntiakaan kokemusta suuresta ikäerosta suhteessa. Hyi helvetti, että juuri tällaiset minua rassaavat.
jos nainen on 30 ja mies 50 ..numeroita ovat vain...ei ne vaikuta ikinä !
mies 50 nainen 30
mies 60 nainen 40
mies 70 nainen 50
mies 75 nainen 55..omaishoitaja!
Kiitos kaikista vastauksista! lähes kaikkia noita mainitsemianne ongelmia ja tilanteita oon kelannut, mutta tällä hetkellä näen ne vain esteinä polulla, ne ehkä hidastavat matkaa mutta ei saa mua kääntymään takaisin... tiedän kyllä että näin alussa sitä on aika sokea kaikelle ja että tunteet vielä laimenevat... ystäväni sanovat, että saatan tarkoituksella etsiä itselleni isähahmoa, koska olen alkoholistiperheessä kasvanut ja jo pienestä asti tottunut pitämään huolta muista, hoitamaan kotia jne, sen sijaan että oisin saanut olla lapsi ja nuori ja joku olisi huolehtinut minusta. en tiedä onko asia niin, mitenkään tarkoituksella en ole itselleni etsinyt vanhempaa miesystävää mutta sellaiset "valinnat" useimmiten kai ovatkin tiedostamattomia. olen aina ollut ns pikkuvanha ja aikuismainen käytökseltäni, toisaalta taas olen vieläkin tosi tiiviisti sidoksissa lapsuudenkotiini ja vanhempiini, tai ehkä he riippuvaisia minusta. minulla ei ole selvää käsitystä siitä, haluanko omia lapsia vaiko en? olen ajatellut asian niin, että mietin sitä vasta kun hetki on otollinen. en haaveile perheestä tai lapsista, toisaalta eipä mulla ole tai oo ikinä ollutkaan pahemmin mitään haaveita tulevaisuuteni suhteen. se, että saisin elää kaikin puolin turvatun ja tasapainoisen elämän riittäisi. jos vielä saisin jakaa sen rakastamani miehen kanssa, olisi se kaikki mitä voisin toivoa.
meillä saman verran ikäeroa ja onhan tämä suhde toiminut vuosikausia. Hyvin.
Luulet vain. Ymmärrät sen vasta myöhemmin. Mieti, viet siltä mieheltä kenties monta vuotta, ennen kuin tajuat että suhde ei toimikaan. Hänellä sen jälkeen on ikää vielä enemmän ja kaikki paljon vaikeampaa. Sinä sentään olet silti edelleen nuori. Mietippä sitäkin, että nyt kun olet ihastunut, et tajua miltä tuntuu sitten kun olet 40, sinun miehesi olisi jo eläkeikäinen. Katselepa sen ikäisiä miehiä ja kuvittele sellainen itsellesi nelikymppisenä. Voin sanoa että ei hyvä. On parempi sekä sinulle että hänelle, että etsitte kumpikin ikäistänne seuraa. Ymmärrät kyllä sen sitten joskus.
Olen itse viiskymppinen nainen, enkä todellakaan haluaisi olla edes 65-vuotiaan miehen kanssa, puhumattakaan 75-vuotiaan. Sinähän sopisit hänen tyttärekseen, mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos oma isäsi seurusteisi 25 vuotta nuoremman naisen kanssa...
Kiitos vaan edellisestäkin kommentista, tuon tapaista kirjoittelua odotin enemmänkin...
anteeksi nyt vain juuri te keski-ikäiset naiset, mielestänne minä kaiketi metsästän "teidän" riistaanne. no, mun puolesta te voitte ihan rauhassa saalistaa "mun" apajiltani, eipähän sitten tarvitse missään vaiheessa katsella 75 vanhaa pappaa kun on mies pari-kolmekymmentä vuotta nuorempi;) ja vielä, mun puolesta mun isä voi seurustella ihan minkä ikäsen kanssa tykkää, ei kuulu mulle onko sen muija 25, 50 vai 75. toivosin vain, että oisivat onnellisia, koska sitä ei kovin moni pariskunta ole vaikka kuin ovatkin puolisot samanikäiset. (tai nainen kaksi tai kolme vuotta nuorempi, koska sehän on sitä normaalia.) mä yritän vain elää omaa (epänormaalia) elämääni.