Olet sisältä niin hauras, pienistä sirpaleista koottu. Komea mieheni.
Olet kaunis ajatuksiltasi, veikeä poikamainen huumorisi on saanut minut pauloihisi.
Kosketuksestasi aistin aidon lämmön ja välittämisen, katseesi on pehmeä ja tutkiva yhtä aikaa.
Silmiesi surua et pysty minulta kuitenkaan salaamaan. Vaikka en näe kyyneleitäsi, tiedän, kuinka sisimmässäsi suret. Meitä.
Emme olleetkaan vuosisadan rakkaustarina...
Olet kaunis ajatuksiltasi, veikeä poikamainen huumorisi on saanut minut pauloihisi.
Kosketuksestasi aistin aidon lämmön ja välittämisen, katseesi on pehmeä ja tutkiva yhtä aikaa.
Silmiesi surua et pysty minulta kuitenkaan salaamaan. Vaikka en näe kyyneleitäsi, tiedän, kuinka sisimmässäsi suret. Meitä.
Emme olleetkaan vuosisadan rakkaustarina...
Vastaukset 3
Vanhimmat
että ei sitä tarvitse oikeastaan anteeksi pyytää, jos ei yhdessä olla. Muita, ehkä joo. Kun monta yksittäistä asiaa yhteen laitetaan koska olin aina hiljaa vaan, syntyy sellanen pieni iso kivi jota on vaikea häivyttää. En voi vielä sanoa antaneeni täysin anteeksi. Töitä sen eteen teen. Koskaan ei mieleeni tulisi kuitenkaan kostaa sinulle mitään. Siksipä toivoisin, että ehkä sinä joskus.. Taidan vaan lopulta olla sittenkin hiukan herkkä. Ja kyllä se ärsyttää, jos sinua, niin itseänikin. :)
Ja mitä et voi antaa anteeksi minun puoleltani?
Hämmennyin ja menin sanattomaksi. En odottanut sellaista. Et taida tietää, että yleensä ei niin käy, mutta kanssasi kävi toisin.
Et koskaan pyytänyt. Tai perunut joitain sanojasi. Laitoit yrittämään enemmän ja silti sain kuulla olevani jonkinlainen mikä tuntui, väärältä. Halusin saada jotain sellaista vastakaikua, minkä jälkeen tämäkin pää olisi kulkenut pystyasennossa. Mutta ei kaikki tuota ollut ollenkaan. Kyllä minä kuitenkin ;)