on ollut ihan mielenkiintoista lukea tätä palstaa miehenä.
Joten taidanpa kantaa oman korteni kekoon ja oman tilanteen.
Eli muksu on, ja vaimokin löytyy.
Harvase päivä vaimon oma äiti, eli rakas anoppini on meillä kylässä, kun muutaman kilometrin päässä asuu. Ihan oman avaimenkin meille omistaa. Oikein mukava vanha rouvashenkilö hän onkin, ei siinä mitään. Aika paljon täällä kotona käy myös vaimon sisaruksia muksuineen.
Mutta mutta... Auta armias kun tulee puhetta omasta suvustani. Ilman mitään syytä vaimoni alkoi vuosia sitten raivoisasti vihaamaan omaa äitimuoriani sekä nuorempaa sisartani, oma isäni kuulemma sitten on elämäntapa luuseri. Syytä ei tähän ole tänä päivänäkään osannut kertoa. Ei se kyllä alunalkaenkaan olis halunnut minun sukuun tutustua, sain maanitella vuoden että sain vietyä sen vastahakoisesti näytille.
No nyt tilanne on edelleen se että vanhempani asuvat n 300km päässä. Ja edelleen kerran viikossa soittelen ja vaihdan omien vanhempien kanssa kuulumisia. Siitäkös aina show alkaa... Jos satun puhumaan kotona kyseisen puhelun, vaimo häiritsee puhelua minkä kerkiää, sillon ilmestyy milloin mitä korjattavaa ja hoidettavaa ja puhelun päätteeksi vittuilua tulee rankasti. Omat vanhemmat käyvät kerran -pari vuodessa katsomassa meitä, niin siitäkin saa tapella kuukausia aiemmin. Eräänkin kerran vaimo häipyi sanaakaan sanomatta viikonlopuksi omien vanhempien luokse, ennen kun edes vieraat saapuivat.
Oma äitini ei ole vaimolle mitään loukkaavaa sanonut, ihan tätä asiaa olen asiallisesti vaimolta moneen otteeseen kysynyt, mutta ei osaa sanoa mitään muuta syytä kun että anoppi ärsyttää ja sitten mennään taas siihen pisteeseen että koko sukuni haukutaan. äiteeni taas yrittää kaikin maailman lahjoin lepytellä vaimoani ja pelkää kuollakseen että joskus tulee päivä jollon ei saa omaa lapsenlastaan nähdä. no, vaimon mielestä kaikki lahjat ovat vääränlaisia, ja jokaisen lahjan takana on vittuilua.
Sanois nyt että mistä se kenkä puristaa, eikä nakkelis niskojaan. Muutaman kerran se on suoraan päin naamaa todennut että vois appivanhemmat jo kuolla että sais perinnön. sitten ylimielinen asenne minua kohtaan kun olen tollasista kommenteista hermostunut.
Itelleni ei tulis edes mieleenkään puhua niin epäkunnioittavasti omista appivanhemmista. toisekseen en edes uskaltasi, sen verran tärkeitä ne vaimolle on, ja kyllähän minäkin niistä pidän.
Olenkin ilmottanu vaimolle että jos sama touhu jatkuu, loppuu hänenkin suvun vierailut ja soitot, eli nekin rajataan sitten samalle asteelle mihin itse joudun tällä hetkellä taipumaan. En oo mammanpoika, mutten kyllä ala akkojen pyöriteltäväksi tossukaksikaan, kieltämättä tossukka olen ollut, mutta nyt alkaa totisesti riittämään. Joka saatanan joulu ollaan vietetty anoppilassa, ja nyt jo tapellaan siitä että olis jo aika viettää joulua kotona, oman perheen parissa. varsinkin kun ensimmäistä joulua voitais viettää omassa uudessa talossa. Muuten kyllä vaimo on ok tyyppi, mutta tällanen on aika rasittavaa. Mikä ihme teitä naisia riivaa? Minä en aina ota kyllä selvää. Teidän kanssa pitäs olla kristallipallo josta vois tulkita etukäteen asiota.
Joten taidanpa kantaa oman korteni kekoon ja oman tilanteen.
Eli muksu on, ja vaimokin löytyy.
Harvase päivä vaimon oma äiti, eli rakas anoppini on meillä kylässä, kun muutaman kilometrin päässä asuu. Ihan oman avaimenkin meille omistaa. Oikein mukava vanha rouvashenkilö hän onkin, ei siinä mitään. Aika paljon täällä kotona käy myös vaimon sisaruksia muksuineen.
Mutta mutta... Auta armias kun tulee puhetta omasta suvustani. Ilman mitään syytä vaimoni alkoi vuosia sitten raivoisasti vihaamaan omaa äitimuoriani sekä nuorempaa sisartani, oma isäni kuulemma sitten on elämäntapa luuseri. Syytä ei tähän ole tänä päivänäkään osannut kertoa. Ei se kyllä alunalkaenkaan olis halunnut minun sukuun tutustua, sain maanitella vuoden että sain vietyä sen vastahakoisesti näytille.
No nyt tilanne on edelleen se että vanhempani asuvat n 300km päässä. Ja edelleen kerran viikossa soittelen ja vaihdan omien vanhempien kanssa kuulumisia. Siitäkös aina show alkaa... Jos satun puhumaan kotona kyseisen puhelun, vaimo häiritsee puhelua minkä kerkiää, sillon ilmestyy milloin mitä korjattavaa ja hoidettavaa ja puhelun päätteeksi vittuilua tulee rankasti. Omat vanhemmat käyvät kerran -pari vuodessa katsomassa meitä, niin siitäkin saa tapella kuukausia aiemmin. Eräänkin kerran vaimo häipyi sanaakaan sanomatta viikonlopuksi omien vanhempien luokse, ennen kun edes vieraat saapuivat.
Oma äitini ei ole vaimolle mitään loukkaavaa sanonut, ihan tätä asiaa olen asiallisesti vaimolta moneen otteeseen kysynyt, mutta ei osaa sanoa mitään muuta syytä kun että anoppi ärsyttää ja sitten mennään taas siihen pisteeseen että koko sukuni haukutaan. äiteeni taas yrittää kaikin maailman lahjoin lepytellä vaimoani ja pelkää kuollakseen että joskus tulee päivä jollon ei saa omaa lapsenlastaan nähdä. no, vaimon mielestä kaikki lahjat ovat vääränlaisia, ja jokaisen lahjan takana on vittuilua.
Sanois nyt että mistä se kenkä puristaa, eikä nakkelis niskojaan. Muutaman kerran se on suoraan päin naamaa todennut että vois appivanhemmat jo kuolla että sais perinnön. sitten ylimielinen asenne minua kohtaan kun olen tollasista kommenteista hermostunut.
Itelleni ei tulis edes mieleenkään puhua niin epäkunnioittavasti omista appivanhemmista. toisekseen en edes uskaltasi, sen verran tärkeitä ne vaimolle on, ja kyllähän minäkin niistä pidän.
Olenkin ilmottanu vaimolle että jos sama touhu jatkuu, loppuu hänenkin suvun vierailut ja soitot, eli nekin rajataan sitten samalle asteelle mihin itse joudun tällä hetkellä taipumaan. En oo mammanpoika, mutten kyllä ala akkojen pyöriteltäväksi tossukaksikaan, kieltämättä tossukka olen ollut, mutta nyt alkaa totisesti riittämään. Joka saatanan joulu ollaan vietetty anoppilassa, ja nyt jo tapellaan siitä että olis jo aika viettää joulua kotona, oman perheen parissa. varsinkin kun ensimmäistä joulua voitais viettää omassa uudessa talossa. Muuten kyllä vaimo on ok tyyppi, mutta tällanen on aika rasittavaa. Mikä ihme teitä naisia riivaa? Minä en aina ota kyllä selvää. Teidän kanssa pitäs olla kristallipallo josta vois tulkita etukäteen asiota.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Eiköhän olisi vaimon aika katsoa peiliin ja todella tarkkaan. Ei kenenkään sukulaisia ja ystäviä voi olla haukkumassa, syntyperälleen ei kukaan voi mitään.Jos jatkat tuota, niin sinulta viedään elämän halu, tiedän sen.Nyt vietätte sen joulun keskenään kotona tai jos se ei käy, niin sitten molempien vanhemmat näkemään lastenlasten joulun.Ei ainoastaan hänen vanhemmat. Jos se ei käy, niin vietä sä joulu omien ystävies kans ja anna pikku vaimon viettää omien rakkaitten sukulaisten kans, sun ei pidä alentuu moiseen pompotukseen. Säkin oot jotain......
Silloin,kun ei ollut lapsia,kiersimme molempien vanhenmilla jouluisin mutta lasten tultua elämään,lopetimme kierrot.Nyt vanhenmat ovat tervetulleita vastaavasti meille.On helpompi kahden ihmisen matkustaa,kuin että lapsiperhe roudaisi itseään moniin kyliin.
Jos vanhenpasi ei ole loukannut vaimoasi,on tilanteesi käsittämättömän ikävä.Olisiko omistamisen halu vaimollasi niin suuri,että haluaisi kaikki "ikävät" tekijät ympäriltäsi pois? Ensin vanhenmat,sitten sisarukset,pikkuhiljaa ystävät ja muut tutut.Kunnes huomaat olevasi aika yksin.Vaimosi ei luovu omista Ihmissuhteistaan,koska ne kuuluvat hänen elämäänsä,mikäli ajatustapansa näin olisi.
Kunnon keskustelu asiasta vaikka riitaa tulisikin kerralla enemmän on parempi, kuin jokapäiväinen pieni sielunsyönti pidemmällä ajanjaksona.
Ehkä juuri kertomasi tapakin olisi ihan hyvä kokeeksi,yhtä paljon yhteydenottoja niin kummallakaan ei ole nokan koputtelemista.Se toimisi herätteenä mutta koska vaimosi on ilmeisesti vielä kiinni vanhenmissaan mitä suurimmassa määrin,aiheuttaisi se luultavasti suuren kiukun hänen puoleltaan.
Tälläisia napanuoria on ihan yhtälailla naisissa,kuin paljon parjatuissa miehissäkin.
On kiva,kun tulee vanhenpien kanssa toimeen mutta aikuisiällä myös pitää olla muitakin ystäviä kuin äiti.
voimia elämään!
Hyi mikä itsekäs akka! Heitä pellolle äkkiä. Ainakin meille ovat tervetulleita miehen vanhemmat ja sukulaiset. Vaimostasi saa erittäin epäkypsän vaikutelman. Olet ollut liian kiltti tähän asti.
Vaimollasi täytyy olla jonkinasteinen persoonallisuushäiriö (niin ylikäytetty kuin tuo termi nykyisin onkin).
Jos ei suostu lähtemään kanssasi perheterapiaan, niin käynnistät vaan reippaasti nuo" tasa-arvoistamistoimet"!
Anopilta avain pois ihan ensimmäiseksi...
Tulet saamaan hirveät rähinät ja syytökset niskaasi koko heidän suvultaan, mutta eiköhän oman elämäsi herruus liene sen väärtti...
Meillä ollut vähän, mutta vain vähän, vastaava tilanne miniäni kanssa. En haluaisi moittia häntä, sillä pidän hänestä kovasti ja minusta tuntuu että nyt menee jo paljon paremmin mutta aikaisemmin... Haluan vaan kertoa tämän, ehkä siitä olisi apua muillekin?
En saanut hoitaa heidän lapsiaan ikinä, hänen oma äitinsä ryntäsi aina paikalle. Vaikka minulla oli vapaata, hänen äitinsä järjesti itselleen vapaata töistä jotta saisi tulla hoitamaan lapsia!!! Tämä meni ihan sairaalloiseksi. Muuten meni suhteellisen ok, kun olin hiljaa ja kärsin itsekseni. Kaikki pyhät, joulut jne he viettivät miniän vaimon vanhempien kanssa, heillä ei muita lapsia. No meillä on muita lapsia, joten kestin sen, vaikka usein tippa silmässä.
En jaksa kertoa kaikkia detaljeja, mutta kun kerran murheellisena kysyin pojaltani (en yleensä halunnut vaivata häntä näillä murheillani), kävi ilmi, että miniäni pelkäsi lasten kiintyvän enemmän minuun kuin häneen! Aika uskomatonta mutta näin kuulemma oli! Jälkeenpäin, seurattuani tilannetta, olen vakuuttunut siitä, että näin on.
Saatuani tietää tämän otin tilanteen rauhallisemmin. Pidän kovasti miniästäni, ja nyt ymmärsin tilanteen ihan eri tavalla. Pidän jopa hänen äidistäänkin nykyään, ja juttelen paljon miniäni kanssa ja käyn heillä poikani ollessa poissa. Kun minulle selvisi uskomaton juttu, että kaikki johtui miniäni epävarmuudesta, katsoin todella asiaa ihan eri tavalla! Se todisti minulle, että kuitenkin olen miniäni mielestä sellainen ihminen, josta toiset pitävät. Opin hyväksymään, että vaimon äiti ilmeisesti aina on lähempänä perhettä kuin miehen.
En tiedä, onko muilla ollut tällaista tilannetta. Kannattaa kuitenkin noteerata, että tällaisestakin voi olla kyse.
Sinulle en voi muuta neuvoa antaa kuin että yrität vakavissasi jutella ASIALLISESTI ja RAUHALLISESTI vaimosi kanssa. Jos aloitat keskustelun vihaisena voit olla varma siitä, että ette saavuta mitään hedelmällisiä tuloksia.
Onnea matkaan - sitä varmaan tarvitsetkin!
Tehkää rauhallisesti sopimus, että molempien vanhempia tavataan yhtä paljon, tai jos ei yhtä paljon (kun tuo välimatka on kuitenkin niin erilainen), niin puhukaa, mikä on kummankin mielestä sopiva määrä, niin että molemmat vähän joustavat, ja pankaa sopimus paperille.
Esim. Vaimon äidiltä avain pois! Joulut ja muut juhlapäivät tavataan sukua vuoronperään tasapuolisesti, ja sinunkin vanhemmillesi normaalit tapaamiset sopivin välein.
Meillä on ollut alusta asti itsestäänselvyys, että molempien vanhempia on tavattu yhtä usein ja vuoronperään. Nyt omilla lapsillani on perheineen sama käytäntö, parin viikon välein käyvät vuoroon meillä ja appivanhemmilla, ja itse vierailemme heillä satunnaisesti sen mukaan satumme liikkumaan, harvemmin. Pojan vara-avain on meillä heidän toivomuksestaan säilössä katoamisen varalta, mutta kertaakaan emme ole sitä käyttäneet.
Juuri tuollaista se on meilläkin. Meillä taas rakas appiukkoni saattaa sanoa puoliksi leikillään "vittu mä tapan sut". Muutenkin appivanhempani ovat ihan helvetin aggressiivista porukkaa. Vaimon mielestä heissä ei ole mitään vikaa, mutta sen sijaan hän jatkuvasti valittaa minun perheeni naisista, jotka eivät ole koskaan mitään pahaa sanaa sanoneet. Siis ymmärrän vitutuksesi täysin.
Olen ajatellut, että tähän pätee vanha viisaus nainen on naiselle susi. Ajattelu vaan on niin hämärien tunteiden vallitsemaa, ettei siinä ole järjelle mitään sijaa.
Epäilen, että tämä on enemmän kilttien miesten ongelma. Vaimo näkee, että mies on kiltteyttään ystävällinen jollekin naispuoliselle sukulaiselleen, niin se on tietenkin heti itseltään pois. Ihan sama vaikka olisit lahjonut, hemmotellut ja huomioinut vaimoasi vaikka kuinka paljon, niin jos sanot sanankin sisarellesi tai jollekin muulle sukulaisnaiselle, niin ET IKINÄ ANNA MITÄÄN HUOMIOITA VAIMOLLESI. Ei voi muuta sanoa, kuin vituttaa ihan helvetisti tämmöinen itsekkyys.
Olen anoppi ja oma anoppini, miehen äiti "asui " taas meillä ja oli myös avain. No omat vanhempani olivat iäkkäitä ja olin ollut kasvattilapsi, eli huonompaa rotua, tämä alustukseksi.Emme olleet juuri tekemisissä omien vanhempieni kanssa, harmi hekin olisivat rakasteneet lapsiamme ja nauttineet heistä.
No neuvoni: ottakaa joku ulkopuolinen ihminen ja puhuttu avoimesti, kaksin tulee vain riita tai jos toisen suku on paikalla on aina epäedullinen tilanne toiselle .
Pistät hommalle stopin.
Minulla on nyt lapsenlapsi, mutta en tyrkkää itseäni kuin muutaman kuukauden välein käväisemään ja huomioin aina vävyäni, hän onkin mitä parhain puoliso tyttärelleni. On todellä tärkeää , että he tapaavat tasapuolisesti kumpiakin isovanhempia,jotta lapsi tutustuu ja on tasapuolista. En käske heitä tulemaan, emme vietä yhteisjuhlia , tulevat jos haluavat, ei pakosta.
Ymmärrän tilanteesi kurjuuden ja mikä lienee tehtäväsi perheessä, jos vaimosi ei arvosta, tätähän hän viestittää tahtomattaan lapsellekin.
No oma työkaverini oli juuri samanlainen, asui maalla vanhempiensa pihapiirissä,miehen vanhemmat asuivat Italiassa, kerran vuodessa kävivät siellä, tämä nainen valitti viikon etukäteen , miten kauheeta on olla anopilla viikko, kunnes räjähdin ulkopuolisena ja sanoin, että ajattele , miten kauheeta sun ukollas on , kun sun sukus on teidän elämässä kaiken aikaa 52 viikoa vuodessa. Meni nainen hiljaiseksi.
voi sulkea pois sinun vanhemmiltasi tulevasta perinnöstä? Kysypä oikeusaputoimistosta mitä tehdä.
Terv. nainen
jossa lasten puolisoilla ei ole oikeutta perintöön.
Mutta ehkä se vielä hankaloittaisi tilannetta, jos puoliso saisi sen tietää...
Siihen että toinen on toiselle inhottava ei aina sanoja tarvita; pienen pieni ele tai ilme tai "äännähdys" riittävät. Vaimosi on voinut kokea äitisi taholta jotain vastaavaa ja koska äitisi käytös on sinulle normaalia et osaa tulkita sitä inhottavuudeksi.
Vaikka olette perhe ei kaikkea tarvitse väkisin tehdä yhdessä, jos se ei kaikille sovi. Jouluhan mielletään hyvän mielen ja olon juhlaksi, mutta jos siitä tehdään ainainen kiistakapula ja jokavuotinen pakkopulla niin onko siinä enää mitään mieltä viettää koko joulua!
Jos väheksymällä vaimosi tunteita ja pakottamalla, kiristämällä ja uhkailemalla luulet vaimosi tunteiden sinua, äitiäsi ja muuta sukuasi kohtaan muuttuvan olet täysin hakoteillä.
Anna vaimon olla tapaamatta sukuasi jos on sen tien valinnut ja tapaa itse sukuasi lastenne kanssa jos se on sinulle tärkeää.
osaa sen tehdä niin, että mies ei sitä ymmärrä, pitää vaan vaimoaan sekopäänä, mutta uskon myös, että ei vaimon tunteet ole tuulesta temmattuja, että niille on joku peruste, hän ei vain osaa pukea sitä sanoiksi, eikä varmaan myöskään luota siihen, että sinulle voi kertoa hölmöltä kuullostavan jutun, ilman että väheksyisit ja pitäisit sekopäänä, hän siis näkee paremmaksi olla selittämättä mitään.
Mutta todellisia ne varmasti on, ja pahinta mitä mies voi siinä tilanteessa tehdä, on ns. puolen valitseminen, ja nimenomaan sen suvun puolen, pyhimyksiä he eivät varmaan kuitenkaan ole!
Rakasta vaimoasi, pyri ymmärtämään, keskustele ym. ym. ym.
"..tapaa itse sukuasi lastenne kanssa jos se on sinulle tärkeää."
Ei tietenkään voi olla tärkeää. Kyllä miehen pitää ymmärtää lakata soittelemastakin suvulleen, koska vaimo voi saada puheluista hermostoperäisen reaktion. Tapahtuuhan puhuminen naisen yksityisellä tontilla eli heidän yhteisestä asunnostaan käsin. Selvästikin mies alitajuisesti v*******e naiselleen.
Mihin tämä maailma on menossa! Naisen kunnioitus puuttuu täysin. Miehen on poistuttava viiden kilometrin päähän kotoaan soittamaan äidilleen. Hänen on aloitettava lenkkeilyharrastus voidakseen sieltä salaa pitää yhteyttä kammottavaan sukuunsa. Naisen on tunnettava joka hetki olonsa kuningattareksi.
Kukahan tuossa väheksyy ja kenen tunteita?!? Tuon naisen käytös ei ole todellakaan ole normaalia. Taitaa olla vaan niin, että jossakin perheessä on ne kuningattaren tunteet ainoat mitä noteerataan. Naisena joskus häpeän sukupuoleni puolesta, niin törkeää kohtelua saavat miehet osakseen...
vakavalla asialla sarkastisesti leikkimään!! Ilmeisesti sulla ei ole kokemusta puheena olevasta tilanteesta ollenkaan!!
Hullun hommaa tosiaan.........
pitäny syntyä...
Arvostusta saa arvostamalla!!!!!!
Tee toiselle niin kuin haluat toisen tekevän itsellesi!!!
Ja nyt joku laittaa, et tätähän vaimo halus, niin nyt on kuitenkin kyse siitä, että mies haluaa muutosta, niin tosta kantsis lähtee liikkeelle!
Jos aviopari olis parhaita kavereita, ei tälläsiä ongelmia olis, toi mieskin tiestäis et miks sen vaimo ei tykkää sen suvusta, ja kun ne olis parhaita kavereita, niin he sais yhdessä asian korjattuakin... Mut ei kantsi... Mielummin kantsii aatella, et voi vitun lehmä, kuinka se kehtaa, vie ny se hoitoon, toihan on ihan sekopää YM YM YM...
Paremmin se varmaan avioliitossa toimii, mää en vaan ymmärrä, et miks toi aloittaja tulee sit tänne ruikuttaan...
Mieheni on elänyt edellisen liittonsa vastaavalaisen naishirmun kanssa...joutui katkaisemaan välinsä vanhempiinsa pitääkseen avioliiton kasassa lasten takia...
Kaunis ajatus tuo tee toiselle niin kuin haluat toisen tekevän itselles. Mut sillon se ei vaan toimi jos kyseessä on ap:n kuvailema tilanne. Ei se toimi jos se on yksipuolista.
Tai jos sä olet sitä mieltä, et esim. jos joku hakkaa sua, niin sä vaan käännät aina toisenkin posken hakattavaks ja elät elämäs sillai onnellisena loppuun asti, niin ole hyvä vaan, mut älä tuu pliis tyrkyttämään tuollaisia ohjeita tänne, kun toi on täyttä paskaa.
Sorrolle pitää saada loppu. Ja valitettavasti se sorto ei lopu hyvällä suurimmassa osassa tapauksista vaan pitää ottaa käyttöön kovemmat keinot, jotta saa toisen osapuolen tajuamaan miltä tuntuu kun esim. lyödään.
Ja musta tuntuu enemmän siltä että sä ruikutat, ei ap. Se vaan kerto ongelmastaan, mut sä olet jotenkin kieroutunut ihminen, kun tuut tänne muita haukkumaan. Siksi minä haukun sinua, jotta tiedät miltä se tuntuu.
sää oot karannu? Mitään lomaa sulle tuskin on myönnetty!
Tunnut purkavan omaa katkeroituneisuutta, vihaa ja aggressioita tänne, voi voi, helpottiko?
Urpo ei tunnu tajuavan että asioissa on aina kaksi puolta, joten aloittajan kertoma tilanne ei ole täysin sitä, mitä hän kirjoittaa, vaimon mielipide heidän tilanteestaan on tuskin sama.
Mites kun sää oot oikeen kunnon lyöntitappelut ottanu äijän kans, niin onks kaikki ollu sit hyvin sen jälkeen?
No mut jos ne sun valkotakkiset kaverit tulis kohta hakeen sut takasin kotiin!
"Jos aviopari olis parhaita kavereita, ei tälläsiä ongelmia olis, toi mieskin tiestäis et miks sen vaimo ei tykkää sen suvusta, ja kun ne olis parhaita kavereita, niin he sais yhdessä asian korjattuakin... Mut ei kantsi... Mielummin kantsii aatella, et voi vitun lehmä, kuinka se kehtaa, vie ny se hoitoon, toihan on ihan sekopää YM YM YM... "
Tarkoitatko, että jos he olisivat parhaita kavereita, niin silloin mies iloiten alistuu vaimon ilkeilyyn? Siis mies ymmärtää, että kuka tahansa on tervetulleempi hänen kotiinsa kuin naispuolinen sukulainen?
Ei ystävyys tarkoita sitä, että tehdään pelkästään niin kuin toinen tahtoo.
Toi väitteesi pakottamisesta ja väheksymisestä on suorastaan loukkaava!
Ei tässä olla kuule ketään pakottamassa yhtään mihinkään. Kyllä on vaimo on tehnyt selväksi ettei halua olla minun vanhempiini missään tekemisissä. Mutta kun sen asian olen jo ymmärtänyt, niin vois siistiä sen suunsa ja jättää kommentit sanomatta, olen jo niin monta kertaa kuullut sen mielipiteen, ei tartte tolkuttaa ja toistaa.
Onhan se perkele kumma ettei minulla olisi oikeutta soitella puhelimella ihan just sillon omille vanhemmilleni kun haluan, lupako pitäisi aikuisen ihmisen kysyä?
Kolmanneksi, vaimon omat vanhemmat ravaavat täällä monta kertaa viikossa. Jos minun vanhempani tulevat vierailemaan kerran pari vuodessa, niin minulla on ihan yhtä suuri oikeus kutsua heidät kylään, tämä sattuu olemaan myös minun kotini, jonka olen omin kätösin rakentanut ja sillä sipuli!
Ja ei ole ollut mitään "vihjeitä tai eleitä". Ja kun tässä aikuisia ihmisiä ollaan niin sinäkin varmaan ymmrärrät sen että jos joku asia vaivaa niistä on PUHUTTAVA, jos ei osaa puhua tuskin on siinä toisessa. Oleko todella sitä mieltä että vaimon raivot, ja raivoisat kommentit ovat minua kohtaan oikein ja että mitä niillä ylipäätään saavutetaan yhtään mitään.
Minua loukkaamalla minun vanhempani eivät katoa.
Toki tunnen vaimoni äitiäni paremmin, ja vaimon on äitiä tärkeämpi (toistaiseksi). Ja voin kyllä sanoa senkin että äitini on ihminen, joka ei negatiivisia tunteitaan esitä, eikä uskalla omia mielipiteitään esittää. Koskaan en ole häntä vihaisena tai huonolla tuulella nähnyt. Kenties vahvaluontoista vaimoani ärsyttää "heikko" ja syrjäänvetäytyvä äitini.
Vähän kyllä noista sinun kommenteistasi paistaa läpi myös se että et ole ihminen joka tekee parisuhteessa komparomisseja. Siltä kuullostaa että sinun tapasi tai ei ollenkaan.
Ja vähän samoja piirteitä tuossa vaimossanikin on. Jos ei mennä hänen mielen mukaansa, niin se on halki poikki ja pinoon. Niin.... ehkä minukin pitäisi alkaa kiukuttelemaan kun haluan oman tahtoni läpi, ja jos se ei mene niin käyn uhkailemaan erolla.
Tuli mieleen sellainen juttu, että eikö viha ole reagoimista pelkoon. Kysy vaimoltasi, mikä sinun naispuolisissa sukulaisissa on niin pelottavaa? Pelko ei ole välttämättä järjellä selitettävissä. Ehkä hän pelkää, että hänestä tulee samalla tavoin negatiiviset tunteensa peittelevä, kuin äitisi on. Ehkä vaimosi pelkää, että äitisi luonne tarttuu?
tämän ketjun!?
Anna hänenkin vastata tänne, ja kertoa mielipiteensä.
Saisittepa varmaankin asian selväksi.
Oletteko tosi nuoria, alle kaksvitosia tai vähän päälle? Sinä ja sukulaisesi olette hyviä uhreja juuri tuonlaisille kasvattamattomille kakaroille jonka vanhemmat ovat kasvattamisen laistaneet kokonaan. Olet liian fiksu ihminen tuollaiselle naiselle jotenka tienne tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin.
Vaimosi ei todellakaan ole vahvaluontoinen vaan täysin idiootti, epäsosiaalinen, narsistisia luonteenpiirteitä omaava, itsekeskeinen erittäin vahvasti ja muita ihmisiä huomioon ottamaton.
Narsistiset luonteet juuri jyräävät kaikki vähänkin ns, heikoilta tuntuvat ihmiset alleen näyttäen sillä olevansa muiden yläpuolella.
Etkö ole huomannut että sinua hallitsee sairas ihminen?? Sinua eristetään omaisistasi ettei kukaan ulkopuolinen huomaa yhtään mitään, tämähän on ensimmäinen erittäin vakava merkki puolisosi sairaudesta! vaimosi omat sairaat läheiset saavat käydä mutta ulkopuolisia ei hyväksttä niin kuin uskonlahkoissa ei hyväksytä sellaisia joilla on järki päässä!
Ymmärrätkö mihinkä olet joutumassa? Älä välitä niistä vaimosi puolustelijoista vaan ota oma järki käteen ja kysy itseltäsi ja läheisiltäsikin että onko tämä normaalia?
Uskon että suhteesi loppuu (toivottavasti) koska tuollainen ihminen ei parane vaan hakee uutta uhria jos joku saa pyristeltyä itsensä irti.
no, ikusena positiiveena ihmisenä ajattelen että kaikki on selvitettävissä! Niin paljon on yhdessä tehty ja rakennettu etten todellakaan ole valmis vielä antamaan periksi, vaikka kovasti niin tuossa ensimmäisessä otsikossa tyhmänä uhosin. Oli vaan kiukku liian pinnassa kiivaan väittelyn jälkeen.
Pitäisi vaan löytää se KEINO, ja sitä vähän täältä haen. Kyllä meidän yhteiselämä ihan ok menee noin muuten, mutta tää tietty on se asia joka hiertää meitä molempia. Ja toi erolla uhkailukin on jo menettänyt merkitystään, sen on vaimokin jo huomannut. Ja kyllä riidan jälkeen heti pyytää anteeksi moista kommenttia.
Heh, ei me enää niin nuoria olla. Neljäkymppiä alkaa uhkaavasti lähestyä. Molemmat on kaikenmoista nähnyt matkan varrella. Liian helpostikkaan ei pidä luovuttaa, mutta toisaalta ei pidä hakata sitä päätä seinäänkään liikaa, siksi on tiettyihin asioihin ratkaisu löydettävä.
Toivon vaan rauhaa ja yksinkertaista arjen elämistä sulassa sovussa.
Enkä myöskään pakota vaimoa väkisin pitämään kenestäkään, toivon vaan sitä että voisin itse itsenäisesti päättä omista suhteistani vanhempiini, ilman että saa olla joka puhelusta tai vierailusta varpaillaan. Sehän on selvä etten käännä selkääni tietyille ihmisille vain se takia että vaimo niitä vihaa. Mutta jos joku vaimoani tai lastani uhkaa, se on selvä että viimeiseen pihahdukseen asti puolustan!!!!
Ehkä tässä olis hyvä noin ihan muutenkin varata aika perisuhdeneuvontaan. Ihan senkin takia että vaikka kyllä toi puheyhteys toimii noin muissa asioissa, niin mistäpä sitä tietää mitä muuta voi pinnan alla muhia. Mielummin on kaukaa viisas ja ennakoi tilanteita, kun että huomaa liian myöhään että paskat on housussa.
Kiitos kommentista että "olen fiksu", heh, no, enpä minä sitä kyllä aina ole, ehkä toisinaan, vaikka niin sitä haluaisinkin kuvitella. Oikein hyvää syksyn katkoa!! =)
Niin vielä... senkään takia en periksi halua antaa että pelkkä ajatus siitä että asuisin eri paikassa kuin lapseni suorastaan tappaa minut. Hän on parasta mitä elämässäni on koskaan ja ikinä tapahtunut, ja se saa minut tekemään ja yrittämään joka päivä enemmän ja paremmin! Kaksi tapahtumaa elämässäni tulen muistamaan aina, ensimmäinen oli alttarilla vaimon kanssa ja toinen oli kun sain pitää meidän tyttöä ensi kertaa sylissä!! Myönnän, olen hyvin tunteellinen mies!
Hei!
Hienoa, että olet uskaltanut lähteä hakemaan neuvoja =) Varoituksen sananen, aion sanoa nyt sitten ihan suoraan mitä ajattelen, heikkohermoisimmat jättäkää lukeminen tähän ;)
Oletko koskaan miettinyt missä roolissa oikein olet parisuhteessanne? Ja missä roolissa äitisi tai vanhempasi ovat? Oletko voinut ottaa esim. heistä mallia.. Sanoit, että äitisi ei uskalla tuoda esiin negatiivisia tunteitaan ja itse kyselet täällä neuvoja siitä miten toimisit vaimon kanssa "joka pomottaa sinua"? Monesti ihmiset opimme huomaamattamme vanhemmiltamme asenteita ja toimintatapoja, jotka sitten vahingoittavat ihmissuhteitamme. Huomasin vain, että olet kirjoittanut tekstin sillä tavalla, että voisi luulla sinun olevan uhrin roolissa.
Kirjoitit, että:
Enkä myöskään pakota vaimoa väkisin pitämään kenestäkään, toivon vaan sitä että voisin itse itsenäisesti päättä omista suhteistani vanhempiini, ilman että saa olla joka puhelusta tai vierailusta varpaillaan. Sehän on selvä etten käännä selkääni tietyille ihmisille vain se takia että vaimo niitä vihaa.
Tiesitkö että sinä olet aikuinen mies ja sinä voit soittaa äidillesi ilman, että olet varpaillasi vai uhkaileeko vaimosi sinua veitsen ja pistoolin kera puhelun jälkeen? =) En sano, etteikö vaimollasikin saattaisi olla omia ongelmiaan, mutta ne tosiaan ovat hänen omiaan. Sinun ongelmasi puolestaan on, ettet osaa sanoa vastaan ja pitää pintaasi. Oletko pohtinut mitenkään syvällisemmin mikä voisi olla vaimosi vihan taustalla? Esimerkiksi nämä voisivat olla syynä:
- äitisi on todella näyttänyt hänelle ilkeitä eleitä ja ilmeitä.
- Vaimon oma äiti on ollut hänelle ilkeä, manipuloiva, vähättelevä tms. ja hän saattaa siksi pelätä sinun äitiäsi
- Hänen edellinen anoppinsa on voinut kohdella häntä huonosti/yrittänyt erottaa pariskuntaa ja hän pelkää menettävänsä sinut tuolla tavoin
- Hänen on vaikea kohdata erilaisia ihmisiä ja hän ei ymmärrä mitä äitisi milloinkin tarkoittaa
- Hänellä on voinut olla joku samanlainen (ulkonäöltään, luonteeltaan) ihminen ystävänään aiemmin, ja hän on pettynyt tämän käytökseen
- Unohdatko huomioida vaimosi sukulaistesi aikana? Vaimoa ei kannata jättää yksin sukulaisten kanssa, jos vaimo on aran oloinen/puolustuskannalla. Vaimoa kannattaa huomioida ja kannustaa olemaan yhteydessä sinun sukulaisiisi. Voit esim. kertoa miten äitisi kaipaa teidän molempien seuraa ja toivoisi myös vaimosi tulevan jouluna käymään tms. Jos vaimosi on tällä tavoin epävarma, tee hänelle selväksi, että hän on elämässäsi nainen numero yksi
- Oletko huomannut itsessäsi muutoksia: millainen olet kahdestaan vaimosi kanssa, entä kun sukulaisesi tulevat kylään? Voi olla, että (kuten tekstistäsi hieman näkyy) alat puolustella omaa sukuasi ja sen tekosia. Pahin virhe minkä voit koskaan tehdä on se, että mietit avioeroa sen pohjalta, ettei vaimosi pidä suvustasi. Älä edes sano sitä ääneen. Silloin vaimosi viimeistään ahdistuu ja alkaa ajattelemaan, että jätät hänet sukusi vuoksi. Jos todella rakastat vaimoasi, keskustelet varovasti näistä hänen kanssaan ja muistat tuoda esille keskustelun aikana hänen hyvät puolensa. Muista antaa sellainen kuva, ettet ole valitsemassa puolia! Jos vaimosi ei tahdo nähdä sukuasi, et tosiaan saa häntä siihen pakottaa. Muista kuitenkin, että sinulla on myös oikeus nähdä vanhempiasi, jos tahdot. Sinä et voi pakottaa häntä, eikä hän voi pakottaa sinua. Pitää muistaa, että asioilla on aina kaksi puolta. Jotkut sanovat naista määräilijäksi, mutta aivan yhtä hyvin miestä voitaisiin sanoa alistujaksi ja marttyyriksi.
Onnea ja menestystä vaimon kanssa!
kuulostat fiksulta mieheltä jo senkin takia että osaat puhua asioista hyvin. Olet oikeassa siitä että sinulla on oikeus nähdä vanhempiasi kotonasi ja soittaa heille ja että saavat olla lapsesi kanssa, sehän on todella hienoa että on kahdetkin isovanhemmat lapselle, se rikastuttaa häntä todella paljon. Sinun vaimosi täytyy kunnioittaa sinua tässä asiassa vaikka mikä on syy takana. Olet antanut hänelle liian paljon valtaa, älä ihmeessä anna hänen määrätä sinua näin. Ei tarkoita väkivaltaa vaan kun menee naimisiin niin toista pitää kunnioittaa ja hänen sukuaan varsinkin jos eivät ole häntä loukanneet. Olen nainen ja tiedän että oma perhe on lähempänä kuin miehen on vaan luonnollista mutta on miehestä kiinni tuoda se hänen oma perheensä kuvioon mukaan. Monet miehet odottavat että vaimo tekee senkin. Naiset ovat mustasukkaisia miehensä äidille ja toisinpäin se on normaalia ja se suhde ei ole helppo mutta ei mahdoton ja sen eteen pitää tehdä työtä jos ei luonnostaan suju. Luulen että hän luulee että omat vanhempansa merkitsevät vähemmän jos sinun tulevat tutummaksi olisi eri juttu jos hänellä ei olisi vanhempia enää. Voisit ehkä puhua vaimosi äidille tästä asiasta? Ehkä hän pystyisi puhumaan järkeä vaimollesi.
Jos kuitenkaan ei suju niin vie lastasi kyläilemään sinun vanhempiesi luokse niin usein kuin voit, ja joulut ja muut pitäsi kyllä olla vuoroperää toisten vanhempien luona tai sitten kaikki yhteen vaan sehän olisi parhain ratkasu. Suhteet ei ole helppoja mutta jos on tahtoa niin jotenkuten ne voi sopia että kaikki olisivat vähän tyytyväisiä? älä sinä anna periksi, se on sinusta kiinni että vanhempasi käyvät kylässä ja että lapsesi näkee heitä!!
moi,
eihän toki vaimo henkeä uhkaa jos puhun vanhemmilleni. Enkä niin edes mennyt kirjoittamaan. Varpaillaan oloa tarkoitan sillä että ei jaksaisi joka kerta samasta asiasta tapella ja kuulla toiselta samoja loukkauksia kerta toisensa jälkeen, tiedän että tiedossa on vähättelyä ja kiukuttelua. Tuntuu että koko ajan viha vaan kiihtyy. Ja kyllä se tässä tapauksessa on vaimo joka ei anna millekkään edes mahdollisuutta.
En ole erolla uhkaillut, tuohon otsikkoon sen kiukuspäissäni kirjoitin, mutten sellaista koskaan suustani ääneen päästä ellen todella sitä tarkoita. Mutta joku kaunis kerta kun vaimo taas laukoo ottavansa eron, niin minä tosiaan käyn tekemässä ne paperit.
En ole uhri, olen vaan kypsä tilanteeseen.
Enkä minä käytöstäni muuta, jos joku sukulaisistani tulee kylään. Ihan samalla tavalla puhun ja olen kotonani. Autan ruokienlaitossa ja siivooamisessa ettei vaimon tarvitse tuntea olevansa orjan asemassa.
Ja koita nyt ymmärtää!! Että mitään vihjailevia sanoja tai tekoja ei ole, eikä ole ollut!! Tämä asia on niin monta kertaa rauhallisestikkin käyty. Vaimoni vaan ei pidä minun puolen suvustani!! Koitat nyt kovasti edelleen viedä tuota asiaa läpi, ehkä se on sinun ristisi mitä itse kannat. Ihan hyvä noin muuten että tuot erilaisia seikkoja esille pohdittavaksi.
Tiedän sen että vaimo haluaisi etten olisi juuri ollenkaan tekemisissä oman suvun kanssa, mutta sitä kun ei vaan tule tapahtumaan. Ymmärtäisin ärtymyksen jos oma suku ravaisi täällä yhtä ahkerasti kun suku vaimon puolelta.
Ja aion kyllä jatkossakin ottaa vanhempani kerran pari vuodessa kylään. Pitää varmaan alkaa vaatimaan samoja sääntöjä. Appivanhemmat saa käydä korkeintaan kerran kaksi vuodessa, saavat nähdä siis tytärtä myös yhtä usein, ja soitot rajataan korkeintaan kerran viikkoon. Kieltämättä huvittaisi nähdä vaimon ilme jo etukäteen.. heh heh. No, tiedän että sellasta ei tule koskaan tapahtumaan, mutta tiedä sitten ymmrätäisiköhän hän mitä hän tällä hetkellä minulta vaatii tässä asiassa.
Alan tosiaan kallistumaan sille kannalle että vaimo on vaan todella mustankipeä, eikä pidä siitä että satun antamaan huomiota oman suvunnaisille.
edessä, vaimo, vai sukusi?
No mutta valintasihan olet jo tehnyt.
Et eiköhän tää asia ole jo loppuun käsitelty!?
"..vois siistiä sen suunsa ja jättää kommentit sanomatta.."
Vaimosi ei taida saada sanoa sanottavaansa, kun olet sitä mieltä ettei saa mielipidettään ilmaista ja varmaan siksi menettää hermonsa.
"Oleko todella sitä mieltä että vaimon raivot, ja raivoisat kommentit ovat minua kohtaan oikeinraivoisat ja että mitä niillä ylipäätään saavutetaan yhtään mitään."
Kyse ei olekaan siitä, mikä on oikein tai väärin vaan raivon takana on aina viesti, jota ei osata muuten pukea sanoiksi. Raivolla saavutetaan aina jotain jos vastapuoli osaa niitä tulkita oikein.
"..minulla on ihan yhtä suuri oikeus kutsua heidät kylään, tämä sattuu olemaan myös minun kotini, jonka olen omin kätösin rakentanut ja sillä sipuli!..et ole ihminen joka tekee parisuhteessa komparomisseja. Siltä kuullostaa että sinun tapasi tai ei ollenkaan."
Huomaatko ristiriidan? Syytät muita siitä mitä itse olet, mutta et näe niitä itsessäsi.
"..äitini on ihminen, joka ei negatiivisia tunteitaan esitä, eikä uskalla omia mielipiteitään esittää. Koskaan en ole häntä vihaisena tai huonolla tuulella nähnyt."
Näyttää vahvasti siltä, ettet osaa käsitellä muiden "negatiivisia" tunteita ja syy siihen voi hyvinkin pitkälti olla ettei teillä lapsuuden kodissa niitä ole totuttu käsittelemään. Ehkäpä valitsit vaimosikin sen mukaan, että pääset käsittelemään omia negatiivisia tunteitasi hänen kauttaan. Vaimosi on peilisi.
Sinulla on varmasti vielä opittavaa vihan ja pahan olon käsittelemisessä. Viha ei ole negatiivinen tunne vaan aina merkki jostain, ja merkkejä on syytä tutkia tarkemmin sillä niissä piilee ratkaisun avaimet.
Sinun vaimo ei ole viellä katkassu "napanuoraansa" äitiinsä. Sen jälkeen kun hän on siihen kypsä, ymmärtää hän myös sinun vanhempien olevan tärkeitä sinulle. Harmittava tilanne näin ulkopuolisen silmissä. Vaimosi vaikuttaa jotenkin viellä teini-ikäiseltä.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen selvemmin huomaan, että ihminen ei pääse vanhempiensa vallasta ennen kuin 30-40 v. ikäisenä. Se koskee varsinkin tyttäriä ja äitejä.
Äidin mielipide on tärkeä, eikä sitä vastaan voi pullikoida ilman huonoa omaatuntoa. Äidille on myös mukava kertoa kaikki asiat, koska hän osaa suhtautua. Monellä tyttärellä on jatkuva keskustelusuhde äitiin vaikka toiselle puolelle maapalloa.
Sitten aletaankin huomata se, että äidillä on aika vanhakantaiset mielipiteet. Onko hän todellakin oikeassa? Onko hänen mielestään lapsia käsiteltävä kuin 30 v. sitten? Ei koulussa enää noin toimita kuin hänen aikanaan. Työelämä on muuttunut, vaatimukset kasvaneet.
Huomiokyky alkaa herätä ja äkkiä tytär huomaakin, että äiti on pudonnut kärryiltä. Ei hän olekaan enää ajan hermolla, ja siitä alkaa itsenäisyys.
avain pois akk..tarkotan vaimos mutsilta...äkkiä!! suhteen pitää olla tasaarvoinen,jos sun suku ei kelpaa vaikka nääs ite tykkäisit ni samat sävelet akk,,siis vaimos suvusta,mikä niistä tekee parempia ihmisiä??
-ookko ajatellu käyttää vaimoos jollai psykiatrilla merkit on selvät et on lepakoita tapulissa.
-vihjas perintöön,,,oleks varma ettei akk,vaimos roiku sussa vaa rahatakia??
-ilmota sille joku päivä että oot tehny soppari vanhempies kans että ne ei jätä teille euron euroo,tai muuta taloudellista katastrofia,,-meinaa epäilen että akk,,vaimos ottaa ritolat heti miten??
-taas anteeks vaan vahvistuu käsitys että rakkaus on sokea,,,
-sulla on totisesti oikeus omaa tupaa omaa jouluun RYHTIÄ ÄIJÄ LOPETA TOI NÖSSÖILY!!!OLE MIES,,,vaimo hoitoo tai radalle muuten säkin sekoot
Siis vaimosi ei ole kertonut minkäänlaista syytä sille, miksi ei pidä suvustasi? Siis EI EDES MITÄÄN SELLAISTA, mikä kuulostaa täysin järjettömältä tai suoralta valehtelulta?
kuuluvat kategoriaan: mulle kaikki heti ja muille ei mitään.
Itsekeskeisyys ja lapsuuden jatkuminen avioliitossa on monelle miniälle täyttä elämää.
Tuo nimimerkki ...kirjoittanut... on kyllä oiva esimerkki ihmisestä, jolle filosofointi ja omatekoinen terapointi on mennyt päähän. Ihan naurattaa. Näitä tuntuu tämmöisillä palstoilla aina riittävän. Kirjoita tänne mitä tahansa, aina löytyy joku sormea ojenteleva filosohvi, joka löytää näitä "käsittelemättömiä vihan tunteita" ym ym joka asiasta. Siis ihan joka asiasta.
Hän jopa väitti ap:tä mustavalkoiseksi ihmiseksi, kun tämä vain haluaa tasapuolisuutta kummankin vanhempien kohteluun. Vaatimus siitä on täysin kohtuullinen. Kysyi, näetkö ristiriitaa. No minä en ainakaan näe.
Jättäkää, armaat palstaterapeutit, nämä omat käsittelemättömät vihantunteenne ihan sinne omaan reaalielämäänne. Hoitakaa vaikka ne ensin, niin ehkä sitten haluatte ymmärtää luettua tekstiä ihan sillä tavalla, kuin se on kirjoitettu. Ap kirjoittaa harvinaisen selkeää viestiä täällä. Kyllä tuollainen suhtautuminen toisen vanhempiin ja sisareen on älytöntä.
Nainen on mustasukkainen. Siitä on kyse, oikein isoilla kirjaimilla vielä. Sairaalloinen mustasukkaisuus ei ole parannettavissa millään ulkoisilla keinoilla. Jos nainen ei itse halua alkaa työstää omia tunteitaan, ei siinä kenenkään toisen ihmisen muuttumiset ja sisäiset opiskelut mitään auta.
Kannattaa ehkä oikeasti erota. ei kenenkään tarvitse elää tuollaista puun ja kuoren välissä -elämää lopun ikänsä. Kyllä jokaisella on oikeus omiin sukulaisiinsa ja kanssakäymiseen heidän kanssaan ilman, että siitä syntyy kauheata vääntöä ja tappelua puolison taholta. Jos mitään konkreettista pahaa ei voi osoittaa sukulaisten tehneen tai aiheuttaneen, silloin vika on vaimossa itsessään, ei miehessä eikä tämän äidissä.
samat sanat, vaimo on mustasukkainen suvullesi. Ja todennäköisesti kaikelle siinä, mitä siihen liittyy. Pelkää varmaan, että teillä on jotain enemmän tai että jää itse jostain paitsi.Mahdollisesti ero edessä ennemmin tai myöhemmin. Tai ainakin sama peli jatkuu kunnes nainen on kasvanut aikuiseksi ja hyväksyy ja ymmärtää että miehelläkin voi olla sukulaisia. Mielistely ei kannata, ei mahdollista vaimon kasvua aikuiseksi. Sanotaan, että puolison suvun vihaaminen tms. on kuin ei hyväksyisi toisen suvun perimän siirtymistä omiin lapsiin. Ts.ei toisen vanhempia saa vihata, olisi kuin vihaisi omien lapsien ominaisuuksia.