Olen suhteessa varattuun mieheen eli olen toinen nainen. Olen siis tilanteessa missä minun ei koskaan pitänyt olla ja kuitenkin, tässä ollaan ja korvia myöten rakastuneina, molemmin puolin. Suhteemme alkoi yllättäen, minä en etsinyt miestä, mies ei etsinyt seikkailua vaan eli ihan tyytyväistä elämää omassa parisuhteessaan. Tapasimme kerran ja se oli siinä, peli oli menetetty heti kättelyssä. En tosiaan osaa sanoa miksi näin kävi, miksi järki yhtäkkiä sammui eikä tilannetta saatu enää hallintaan, eikä saada edelleenkään.
Kumpikin tiedämme tekevämme väärin miehen puolisoa kohtaan, siksipä juuri olemme liemessä, emme pääse eroon toisistamme, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei myöskään heidän eronsa ole ajankohtainen. Tosin puoliso tietää suhteestamme, eli asiankäsittely on hänellä/heillä kesken.
Tietenkin tuntuu kurjalta toisen suru ja hätä, itsekin tunnen mustasukkaisuutta toisinaan ja tuskastun tähän tilanteeseen. Välillä haluan katkaista suhteemme saman tien, välillä taas haluan vielä katsoa eteenpäin. Tiedän, ettei tämä ole oikein minuakaan kohtaan, en halua jakaa miestäni enkä odottaa ikuisuuksia.
Miten tälläisestä tilanteesta pääsee ulos? Ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt tarvittavaa sisua suhteen katkaisemiseen, eikä se varsinkaan onnistu kun mies ei halua kuullakaan sellaisesta vaihtoehdosta. Rakastan tätä miestä ihan älyttömästi ja luonnollisesti haluan olla hänen kanssaan jatkossa oikeassa parisuhteessa. Toisaalta en koe oikeudekseni olla kolmantena pyöränä jonkun muun suhteessa ja toisinaan tunnenkin tarvetta vetäytyä sivuun ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta en pysty vaikka yritän. Miten voi sinänsä vahva ja pärjäävä ihminen olla näin heikko ja tahdoton?
Toinen puoli minusta haluaa taistella onnestaan, toinen puoli haluaa toimia moraalisesti oikein. Mies ei ole vielä valmis tekemään mitään ratkaisua, haluaa vielä miettiä. Mitä hemmettiä tässä pitäisi tehdä?!
Kumpikin tiedämme tekevämme väärin miehen puolisoa kohtaan, siksipä juuri olemme liemessä, emme pääse eroon toisistamme, mutta ainakaan tässä vaiheessa ei myöskään heidän eronsa ole ajankohtainen. Tosin puoliso tietää suhteestamme, eli asiankäsittely on hänellä/heillä kesken.
Tietenkin tuntuu kurjalta toisen suru ja hätä, itsekin tunnen mustasukkaisuutta toisinaan ja tuskastun tähän tilanteeseen. Välillä haluan katkaista suhteemme saman tien, välillä taas haluan vielä katsoa eteenpäin. Tiedän, ettei tämä ole oikein minuakaan kohtaan, en halua jakaa miestäni enkä odottaa ikuisuuksia.
Miten tälläisestä tilanteesta pääsee ulos? Ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt tarvittavaa sisua suhteen katkaisemiseen, eikä se varsinkaan onnistu kun mies ei halua kuullakaan sellaisesta vaihtoehdosta. Rakastan tätä miestä ihan älyttömästi ja luonnollisesti haluan olla hänen kanssaan jatkossa oikeassa parisuhteessa. Toisaalta en koe oikeudekseni olla kolmantena pyöränä jonkun muun suhteessa ja toisinaan tunnenkin tarvetta vetäytyä sivuun ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta en pysty vaikka yritän. Miten voi sinänsä vahva ja pärjäävä ihminen olla näin heikko ja tahdoton?
Toinen puoli minusta haluaa taistella onnestaan, toinen puoli haluaa toimia moraalisesti oikein. Mies ei ole vielä valmis tekemään mitään ratkaisua, haluaa vielä miettiä. Mitä hemmettiä tässä pitäisi tehdä?!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kuinka kauan suhteesi mieheen on kestänyt?
Jos jo jonkin aikaa, tuhlaat aikaasi, mies ei eroa.
Kokemusta asiasta on.
Hukaan heitin 2 vuotta odottamalla.
pitkä aika ole. Jos on kysymys suurista asioista.... Muistatteko Tauski Peltosen ja Virpi Kätkän? eikös niillä kestänyt ainaskin 10 vuotta, ennen kuin tauski erosi.
Mutta siis ap.n kannattais kyllä ehkä vetäytyä tilanteesta ainakin vähäksi aikaa. Jos mies ottaa vielä yhteyttä pitkänkin ajan jälkeen, niin siinähän sitten huomaat onko hän tosissaan sinuun rakastunut.
No kyllä 2 vuottakin on pitkäaika, ja esimerkiisi viitaten,eikö siinä ollut sitä "suhdesoppaa" heidän salasuhteensa aikana, sinne ja tänne...ja muistaakseni ko.mies yritti välillä taas jatkaa perheensä kanssa, ym.ym.emme tunne tapausta,ainoastaa he ja läheisensä.
Mutta,kuten on ehdotettukin, kyllä ap pitää,etenkin jos on vielä nuori ja haluaa perheen,pistää piste tuolle salasuhteelle,hankkia kunnon mies joka ei ole ketään pettänyt, ja näin ollen ei ehkä,toivottavasti,tule ap:täkään pettämään.
Tiedä sitten mikä lienee syynä että mies ei eroa jos ap:tä rakastaa, mitä sitä enään miettimään?
Kuitenkin, pahaa oloa on varmasti kaikilla tuossa kolmikossa, ja se syö ihmistä.
"toinen puoli minusta haluaa taistella onnestaan, toinen puoli haluaa toimia moraalisesti oikein."
Asiahan on nyt sillä tavalla että sitä moraalisesti oikein toimimista ei tässä vaiheessa enää kauheasti voi ajatella vai mitä?
Tehty mikä tehty, nyt on aika toimia.
Sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko asetat miehelle ukaasin "joko minä tai puoliso" tai sitten katkaiset välisi häneen ja ilmoitat ettei ole asiaa sinun ovesi taakse ennenkuin ero on selvillä.
Tilanne roikkuu ilmassa ratkaisemattomana eikä tule muuttumaan ellei joku (eli sinä) tee jotain. Niin kauan kuin annat tilanteen jatkua tuollaisena, mies ei tule tekemään mitään ratkaisua, siitä voit olla varma.
Niin kauan kun sanot ettet halua jakaa miestä mutta käytännössä kuitenkin teet niin, et tule saamaan haluamaasi.
Ota härkää sarvista eli toimi. Pidä etäisyyttä siihen mieheen. Ja hänen pitäisi itse asiassa pitää etäisyyttä molempiin naisiinsa jotta pystyisi todella miettimään mitä haluaa. Niin kauan kun olette molemmat hänen lähellään eikä kumpikaan vaadi häntä tekemään ratkaisua, sitä ratkaisua ei myöskään tule.
Onhan se vaikeaa irrottautua, mutta helpompaa se nyt on kuin myöhemmin jos tilanne jatkuu tuollaisena.
Tsemppiä, ole vahva, älä odota muiden siirtoa vaan tee sellainen itse.
Mies oli sinun mukaasi siis onnellisesti suhteessa ja alkoi pettämään sinun kanssa ja yhtäkkiä onkin rakastunut sinuun. Ja nyt setvii välejään virallisen puoliskonsa kanssa. Kyllähän tuossa jotain ristiriitaista on. Käyköhän sullekin samalla lailla, että oletteki sen miehen kanssa onnellisesti suhteessa ja mies hairahtuu pettämään sinua.
hoitaa, kyllä se siitä viilenee. Rakastuminenhan ei kestä kuin aikansa, ei teidänkään tapauksessanne. Ihastumisia ja rakastumisia tulee ja menee. Sellaista on elämä.
Välillä suorastaan toivon, että juuri näin käy, että rakkaus haalistuu ja pääsemme pälkähästä. Tai että vastaani kävelee kuin ihmeen kaupalla toinen mies peräjälkeen ja vie mennessään. Toivossa on hyvä elää ;-)
Kiitos vastauksistanne! Ette voisi olla enempää oikeassa.
Suhteemme on kestänyt useita kuukausia, vuosia tälläistä tilannetta en tule jatkamaan, tai se ei ainakaan ole tarkoitukseni.
En pelkää eniten sitä, että mies valitsee "virallisen" suhteensa, sittenhän asia olisi harvinaisen selvä, vaan ennemminkin siitä seuraavaa raastavaa ikävää, erossaoloa ja pettymystä. Itseänihän tässä saan syyttää ja tiedän kyllä, että erosta selviää hengissä ja elämä jatkuu. On vaan niin hitsin vaikea irrottautua ihmisestä, jonka kanssa kaikki tuntuu niin tajuttoman hyvältä.
Olen myös ottanut sen asian huomioon, että voin myöhemmin itsekin olla nykyisen puolison paikalla petettynä. Se mahdollisuus on kuitenkin aina olemassa. Kenenkään miehen persuksissa ei ole takuulappua, että tämä on taatusti uskollista tyyppiä. Jos sellaisen haluaa niin pitäisi ottaa koira.
Tiedän, mun pitäisi ottaa välimatkaa ja olla tapaamatta, mutta kun se on niiiin vaikeaa, koska olosuhteista johtuen mies on lähes aina saatavilla. Miten ihmeessä voi vastustaa miestä, joka näyttää rakastumisensa niin ihanasti ja vakuuttavasti? Ainoa pitkä miinus tässä jutussa onkin se, että hän kuitenkin loppuviimeksi elää virallisesti toisen kanssa ja on luultavasti hyvä myös hänelle. Mahdoton tilanne!
Otappa selville onko mies pettänyt aikaisemmin puolisoaan.
Jos siihen suuntaa on pieninkin viite, jalat alle, karkuun kovaa vauhtia.
tuo todistaa? Että on pettänyt vaimoaan jonkun toisen(kin) kanssa?
Itselläni oli nimittäin - voisiko sanoa, pettämisputki päällä yhden kesän. Reilusti yli 20 vuotta kestänyt (siihen asti uskollinen) suhteeni exään oli pahasti solmussa enkä olisi varmaankaan tajunnut sitä, ellen olisi syttynyt noista seikkailuista silloin. Tuo putki alkoi miehestä, jonka tajusin heti naisiin ja (sekä viinaan) meneväksi. Kummallinen tapaus kuitenkin. Hänellä oli naisia muutama kymmen joka sormelle, mutta jaksoi silti olla mustasukkainen minusta! No, siinä törmäsin hänen kaveriinsa heti suhteemme alkuvaiheessa ja ihastuin oitis. Koko loppukesän mietin kuumeisesti miten voisin pyytää tuota hullumman miehen kaveria ulos syömään/kaljalle, niin ettei hän pitäisi minua ihan pöljänä miestenielijänä ;). Se kuitenkin onnistui täydellisesti! Tosin miehen suhde kaveriinsa meni poikki....
Takana, jollei oteta lukuun niitä kahta kuukautta seisemän vuotta sitten, kun hän lähti pitkäsäärisen Minnan matkaan, ja palasi sitten takaisin.
Silloin maailmani romahti tykkänään. (ollaan muuten uusiopari)
Ja päätin, että jos vielä joskus näin käy, niin en romahda.
No, nyt se on käynyt, kaksi kuukautta sitten.
Naapurin rouva (asutaan omakotitalossa)
lähti läiskimään miehensä luota viime syksynä,
ja avopuolisoni välillä sanoi, jotta lenkillä ollessaan oli rouva käynyt hänen työpaikallaan, juttelemassa niitä näitä.
(mieheni varaosamyyjä)
Vähän yli kaksi kk sitten kuulin puhelinkeskustelun, josta ymmärsin heillä olevan suhteen.
Kun naamani näytin, niin mies tuumasi, että nyt saa mennä, kun on kiinni jäänyt.
Muutti samoin tein sen naapurin naisen uuteen elämään. Talosta olen koittanut puhua, mutta hän sanoo, ettei tässä ole vielä mitään myyty, eikä hae edes vaatteitaan kuin vähän vain.
Mahtaa kulkea alasti siellä uudessa elämässä.
Tuska on ollut tappava, minä kun olen sitä miestä rakastanut kuin hullu puuroa, ja se naapurin nainen on kyllä sen tiennyt.
Pikkuhiljaa helpottaa, ja olen alkanut huomaamaan asiassa myös positiivisia puolia.
Ikävä sanoa mutta minusta tuntuu että sulle ap käy vanhanaikaisesti eli rakastut varattuun mieheen ja myös hän sinuun, on ihanaa, mikään ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä, seksi taivaallisen ihanaa ja tunnet juuri Rakastelusta että tunteet on mukana. Suhde voi kestää vuosia....ja tilanne ei muutu miksikään...kunnes käry käy,jostain syystä, mitä tekee tämä "rakastunut" mies?! No, tietty juoksee häntä koipien välissä akkansa mekon alle ja siellä muuten pysyy!! Tämä on niin monen tälläisen tarinan loppu. Miehet ovat sikoja! Niin se vaan on!
että olisitte molemmin puolin miehen kanssa korvianne myöten rakastuneita. Sinä luultavasti olet, koska omat tunteensahan jokainen tietää. Epäilen kuitenkin, ettei miesystäväsi rakkaus sinua kohtaan ole läheskään yhtä vahva. Silloin ei enää mietittäisi, mies valitsisi sinut. Mitkään kulissit tms ei merkitse enää mitään, jos rakkaus on tarpeeksi voimakas.
Kyseessä saattaa olla "vain" intohimo. Se sotketaan usein rakkauteen, ja se on mielettömän ihanaa. Ei maltettaisi olla millään pois toistensa kimpusta jne...
Rakkaus on kuitenkin sitä, että eletään myös realistista arkea...
Minä kyllä pistäisin mieheni valitsemaan n.1 kk:n sisällä ja pitämättä häneen sinä aikana yhteyttä lainkaan. Se on miehelle tarpeeksi pitkä aika miettiä, kuin myös sinulle kohtuullinen aika odottaa vastausta...
pelko olla voimakkaampi, kuin se rakkaus. Joku pelkää niin paljon heittäytymistä uuteen ja tuntemattomaan, että ei siinä rakkauskaan auta.
Sitä sitten kadutaan varmasti loppuikä, mutta noin valitettavasti voi joskus käydä.
, no sellaisesta minulla ei kyllä ole kokemusta. Enkä kyllä haluaisikaan sellaista miestä, joka tuollainen pelkuri olisi...
kuten sydän sanoo. Pidä suhdetta yllä tuohon mieheen, ota päivä kerrallaan ja katso mitä tapahtuu. Kyllä se vastaus sieltä eteen tulee ennenpitkää.
Tosin yhdellä tuttavalla kesti 11 vuotta ennenkuin mies erosi vaimostaan. Ehtivät he olla erossakin tuona aikana lähes kaksi vuotta (siis mies ja tuo toinen nainen), kun nainen lähti ulkomaille töihin. Ja siellä toivoi unohtavansa miehen, kuten myös sitä että mies unohtaisi hänet. Mutta ei kuitenkaan!
kannattaa se elämänsä tuhlata tuollaiseen! Tai jos et tiedä kaikkea, ovat ehtineetkin välillä kokeilla "yhtä jos toistakin". Mutta kun ikä loppuu, niin sitten on otettava se joka huolii.