Olen tavannut mukavan miehen jonka kanssa saattaisi jopa olla mahdollisuuksia tulevaisuudessa pysyvämmässä suhteessa. Kuitenkin olemme vasta tutustuneet ja muutaman kerran nähneet, kaikki synkkaa loistavasti ja hän on mukava, herttainen jne, mutta hän miettii jo viikkojen päähän tapaamisiamme (hänellä on lapsi joten osaksi ymmärrän miksi pitää miettiä jo etukäteen) ja milloin näemme jne. Se jotenkin aiheuttaa minussa paniikkia, en pysty ajattelemaan ehkä ihan niin pitkälle kuin hän. Olemme kuitenkin vasta tutustuneet...
Onko tämä huono merkki? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kerrothan miten selvisit tilanteesta jos siis selvisit? Ikäeroa meillä on n. 6 vuotta. Olemme kyllä aika samanlaisia ja samalla aaltopituudella. Miten kerron hänelle hienovaraisesti että en ehkä pysty ajattelemaan niin pitkälle kuin hän...?
Kiitos.
Onko tämä huono merkki? Onko kellään omakohtaisia kokemuksia ja jos on niin kerrothan miten selvisit tilanteesta jos siis selvisit? Ikäeroa meillä on n. 6 vuotta. Olemme kyllä aika samanlaisia ja samalla aaltopituudella. Miten kerron hänelle hienovaraisesti että en ehkä pysty ajattelemaan niin pitkälle kuin hän...?
Kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suoraan vaan sanot, että nyt hieman ahdistaa liika innokkuus. Niin minäkin tein, suoraan sanoin ja "otti opikseen". Alussa se tosiaan on hieman häiritsevää. Juttu lähti toimimaan hyvin ja nyt ei jokapäiväinen rimpauttelu enää häiritse. Päinvastoin..
Riippuu varmaan tyypistä, miten tällaisen sanomisen ottaa, mutta mitäs siitä nyt itseen ottamaan. Näissä jutuissa pitää edetä molempien ehdoilla, että molemmilla on hyvä olla.
Sanot esimerkiksi juuri nuo asiat mitä tässä kirjoititkin.
Olen jo oikeastaan sanonut suoraan että haluan edetä rauhallisesti ilman mitään hätiköintiä jne ja eilen jo sain kutsun hänen ystäviensä bileisiin, en tarkoita sitä ettenkö haluaisi tutustua hänen ystäviin jne. mutta kun en tunne miestäkään oikein vielä...
Mitä tarkoitat, "oikeastaan sanonut suoraan"... Sano suoraan noilla sanoilla, joilla tuossa ylempänä kirjoitit. Minusta se kuulosti hyvältä, mutta myös sellaiselta, että haluat häneen tosissaan tutustua. Miehet ei aina tajua pikku vihjailuja.
Mainitse, että voisihan siellä bileissäkin käydä ja sitten ehkä lähteä muualle..
Kivahan se on, että mies esittelee sinua mielellään kavereilleen. Tosissaan taitaa hänkin olla, eikä pidä sinua hetken huvina. Toki sellainen heti alussa on hieman ahdistavaa... tuntuu välillä, että toinen on liian päälle käyvä. Mutta käännä asia niin päin, että pelkästään se on positiivinen asia, tarkemmin ajateltuna.
Jos hän on sitä tyyppiä, joka kertoo kavereilleen kun on tavannut mukavan naisen. Ja nyt kaverit ovat uteliaita sinut tapaamaan. Toiset taas pitää tällaiset asiat omana tietonaan.
Noh jos hänet näen piakkoin sanon sen ihan kasvotusten, ja jos hän loukkaantuu niin sitten ei voi mitään. Ihmettelin vain kun hän halusi nähdä minua yhtenä iltana ja olin aika väsynyt duunista jne, niin kuulosti siltä kuin hän olisi loukkaantunut kun emme nähneetkään. Kysyin kyllä häneltä että loukkaantuiko hän mutta hän vannoi että pettyi hieman kun olisi halunnut tavata minut mutta ei varsinaisesti suuttunut. Toi on mielestäni ärsyttävää koska minä ainakin tarvitsen omaa aikaa, oli kuinka ihana mies tahansa...
Minä tarvitsen myös omaa tilaa sekä suhteessa, mutta varsinkin sen alussa. Alussa minunkin on saatava olla aktiivinen osapuoli.
Onhan se ymmärrettävää, että mies pettyi kun ei nähnyt sinua. Ulkopuolisesta kuulostaa vain pelkästään herttaiselta;)
Monesti pareilla on eri käsitys sopivasta näkemisen määrästä...ainakin suhteen alussa. Ehkä miehesi on niitä, jotka haluavat nähdä vaikka joka päivä. Ja soitella yhtä usein. Toiset taas haluavat enemmän omaa tilaa, myöskin sitten suhteessa. Toisilla on suurempi tarve olla yksikseen välillä.
Väännähän sille ukolle rautalangasta. Ei se siitä voi suuttua, mikäli tämmöiset asiat ymmärtää olevan ihan normaaleja ja kyse on vain ihmisten erilaisuudesta. Mutta muista myös aina välillä kehua, miten kiva olikaan taas nähdä..
Juu omaa tilaa tarvitsen, tosin minulle edellisestä suhteesta on vähemmän aikaa kuin hänellä niin kai sekin voi olla vaikuttava tekijä. Juu se on herttaista kun toinen haluaa nähdä, eikä minulla sitä mitään vastaan ole mutta olen tottunut viettämään iltoja myös yksin, ja pidän yksinolemisesta, ehkä sitten hieman liikaa!?!??! Yritetään vääntää rautalangasta, ja esittää asian mahdollisimman nätisti...
No niin... tämä viestiketju on kuin omasta elämästäni. Lopetin edellisen vuoden mittaisen suhteen koska nainen oli liian omistuksenhaluinen ja hänellä oli liian kiire kihloihin/naimisiin/lapsille. Tuon jälkeen ajattelin viettää mukavaa poikamieselämää, mutta kuinkas kävikään.
Tapasin aivan upean naisen joka vei jalat altani ja sen myötä oma suojakilpi tipahti alas - eli käyttäydyin kuin nuori poika ja olisin halunnut nähdä joka päivä. Myöhemmin monien tapaamisten jälkeen suunnittelin yhteistä viikonloppua ja vedin herneen todella syvälle nenääni kun viime metreillä tuli este tapaamiselle. Olisin halunut heti, mulle, kaikki, tänne nyt!
No, tietty tyttö halusi etäisyyttä hieman ja minäkin palaan maanpinnalle :-) Olisin lisäksi valmis esittelemään hänet ystävillenikin.
Pystyn hyväksymään etäisyydenoton ja uskon että se on järkevää.
Katsotaan mihin tässä päädytään.
Liika kiirehtiminen ei ole mielestäni hyvä... Vaikka olemmekin hieman eri ikäisiä (minä 21, hän 27) ei se silti ole mikään este. Eikä sekään että hänellä on lapsi, en vain halua edetä liian nopeasti vaan ajan kanssa tutustua tähän mieheen joka vaikuttaa aivan liian hyvältä ollakseen totta, siitäpä herääkin kysymys että mitähän vikaa hänessä on...???
Toivotan teille kuitenkin onnea!!!!