Kun itse olin nuori miniä ja juuri synnyttänyt ensimmäisen lapsemme, minusta tuntui niin todella mukavalta kun anoppi neuvoi, opasti ja tarjoutui hoitamaan vauvaa aina vaan kun halusimme (ja joskus vaikka näin emme olleet ajatelleetkaan). Oma äitini ei koskaan puuttunut lastenhoitoon eikä myöskään neuvojaan tarjonnut, vaikka niitä jokainen tuore äiti kyllä tarvitsee. Tokihan kirjoista ja neuvolasta ongelmatilanteisiin apua saa, mutta kyllä kokeneen ihmisen maalaisjärjellä annetut vinkit ja niksit ovat kultaakin kalliimpia. Tuskin kukaan anoppi tai äiti niitä ilkeyksissään antaa. Nyt vaan tuntuu siltä että nykyajan miniät ja tyttäret luulevat olevansa kaikkitietäviäja jaa kaikenlainen ohjeistaminen on
suorastaan myrkkyä heille. Ottaako se itsetunnon päälle vai mikä on vialla? Toivottavasti osaan sitten itse aikanaan, jos mummiksi joskus pääsen, pitää turpani kiinni lastenhoito vinkeistä, sillä kyllähän tuore äiti ne asiat kuitenkin ilman neuvojakin osaa.
suorastaan myrkkyä heille. Ottaako se itsetunnon päälle vai mikä on vialla? Toivottavasti osaan sitten itse aikanaan, jos mummiksi joskus pääsen, pitää turpani kiinni lastenhoito vinkeistä, sillä kyllähän tuore äiti ne asiat kuitenkin ilman neuvojakin osaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei se noin pidä mennä. Neuvoja annetaan ihmisille silloin, kun hän niitä haluaa tai kysyy. Neuvoja ei tuputeta silloin, kun toinen ei niitä halua. Homma menee näin muissakin asioissa kuin vauvojen hoidossa. Jos tuore äiti haluaa opetella itse, niin miksi ihmeessä hänelle ei sitä suotaisi. Miksi hän ei saisi olla epävarma ja olla haluamatta toista siihen sotkeutumaan? Jokaisen ihmisen, niin myös äitien ja anoppien, on kunnioitettava toisten yksityisyyden tarvetta.
No asian voi tietenkin noinkin nähdä, karrikoiden sanoen antaa vaan vauvan huutaa koliikkiaan jos äiti haluaa itse keksiä keinon jolla saa vauvan olon helpottumaan, turhaan siinä anoppi neuvojasi tyrkytät, ethän ole hoitanut kuin viisi mukulaa:). Kun vaan kirjoituksista päätellen tuntuu kovin korkealla olevan kynnys kysyä sitä neuvoa suoraan. En varmaan itsekään koskaan suoraan kysynyt mutta neuvo ja ohje tuli ihan yleisen jutustelun lomassa tyyliin "auttaako toi sininen tökötti sammakseen? Oletko kokeillut ihan reilusti puolukkaa?". Ja auttoihan se, puolukka meinaan.
saamistani neuvoista, ja kun ne neuvot eivät kuitenkaan ole käskyjä, että näin lapset pitää hoitaa! Niitä voi käyttää tai olla käyttämättä, mutta ei niitä neuvoja saa antaa niin, että näin se kuuluu tehdä, ja tyyliin sinähän teet!
Eihän kenenkään kasvatutapaakaan ikinä paremmaksi saada, jos ei sitä missään välissä kyseenalaisteta.
Ja se on hyvä että vanhemmat miettivät myös niitä ihan omia hoito-ja kasvatusmenetelmiään! Ja miettivät mikä on menny omassa kasvatuksessa pieleen, mitä ei halua omalle lapselle tapahtuvan.
Mutta olen sitä mieltä, että nimenomaan neuvoja voi, saa, ja pitää antaa, ja olla valmis vanhempien kanssa keskustelemaan siitä, eikä pidä närkästyä neuvoista, eikä myöskään siitä, ettei neuvoja noudateta, mutta samasta asiasta on samalle ihmiselle sen jälkeen turha valittaa, jos ei kerran hänen antamaansa neuvoa ole noudattanut.
että millä tyylillä niitä neuvoja annetaan. Jos tullaan sanomaan, että "sun on lopetettava imetys, että saan vauvan hoitoon.." on aika tökeröä ja ajattelematonta.
Sitten se yleistäminen, että kuinka ennen annettiin jo tossa iässä keksiä syödä ym.
Tällasilla neuvoilla mua on neuvottu, ja aina olen tehnyt oman pääni mukaan. Oma äitini ei ole neuvonut lainkaan (jo sairaudesta johtuen), niin olen ollut vaan iloinen että hän nauttii lapsestamme eikä tule tyrkyttämään kommentteja, että miten ennen tehtiin....
Anopin "neuvot" (lue käskyt) ovat suoraan 40-60-luvulta, eli lapselle ruumiiillista ja henkistä kuritusta, hylätään omiin oloihinsa huutamaan peloissaan, sylissä ei pidetä, makeaa heti syntymästä lähtien, lapsen voi riistää äidiltään jo heti syntymästä jne..
Nykyäideillä on PALJON enemmän tietoa lapsen kannalta terveemmistä kasvatustavoista kuin esim. parin- tai neljänkymmen vuoden takaisilla tuoreilla äideillä.
Antakaa anopit äideille rauha kasvattaa omat lapsensa, te olette jo omanne kasvattaneet!
Jollei kysytä.
Tuore äiti tahtoo itse oppia tuntemaan lapsensa,
Ja voi sitä onnistumisen iloa kun saa koliikista kärsivän vauvansa rauhoittumaan..Ihan itse.
Onko se sitten sama kun miehillä on noiden autojen kanssa:... Kun mies ostaa hienon auton, kuka tahtoo siihen toista miestä pätemään ja kertomaan, että tietää kaiken autoista ja antaa kaikki ohjeet pesusta lähtien..Mies tahtoo vaan kuulla, miten HIENO ja kallis auto tällä on ja saako kokeilla miten se kiihtyy..
Että älkää äidit tuputtako neuvojanne, pidelkää sylissä ja kehukaa miten kaunis lapsi, nauttikaa lapsenlapsestanne. olette omat lapsenne hoitaneet se riittää.
Auttakaa kun pyydetään..
Nykyään ei kannattaisi liian nuorena tehdä lapsia kun pääkin on vielä umpiluusta. Kalliiksi käy vaurioiden korjaaminen kun lapsilla ja nuorilla yhä enemmän mielenterveysongelmia.
Vanhemmathan suoranaisesti suuttuu jos antaa ohjeita mitenkä välttää suoranaiset onnettomuudet etukäteen. Tuskimpa edes välittävät kun saahan sitä uuden tilalle. Hällä väliä, kunhan tässä nyt on joku perheen erhe tullut perustettua ja kohta hypätään uuteen, turhaa siinä on koko suvun sekaantua omiin bisneksiin, näin ne ajattelee varmasti. Tää on vain oman itsekkyyden huipentuma perustaa perhe, leikkiä kotia, nukkeleikkiä vähän aikaa kunhan kyllästyy...Siinä tilanteessa ei halua neuvoja kun ei itsekkään välitä, luulisin.
Se riippuu siitä miten neuvot annetaan :) neuvoja voi antaa monella tapaa. Joillain anopeille on tapana neuvoa tyyliin: sinä et mistään mitään tiedä minä tiedän parhaiten ja asiat pitää tehdä just niinkun minä sanon kaikki muut on väärässä. Sitten on fiksumpia anoppeja jotka pitää miniää samalla tasolla eli jos miniänsä on sitä mieltä että meidän pekalle ei laiteta punaisia housuja niin fiksu anoppi kunnioittaa miniänsä mielipidettä eikä jyrää ja hössää. YMMÄRRÄTKÖ?
väkisin neuvoa - minusta kannattaisi vaan kohteliaasti sanoa, että on valmis auttamaan, jos apua tarvitaan, mutta ei kannattaisi mennä neuvomaan, jos ei ole neuvoja pyydetty.
Nuoret äidit ovat usein tilanteessa neuvola vs. anoppi. Eli anoppi sanoo, että itkuiselle vauvalle pitää juottaa sokerivettä ja neuvolassa kauhistutaan, jos tällaista on tehty. Kyllä siinä on miniän päätettävä, kumpaa uskoo ja ihan ymmärrettävästä syystä miniät usein valitsevat sen neuvolan. Ja minun mielestäni anopit eivät saisi tästä vetää hernettä nenään. Ennen maailmassa ei ollut tällaista neuvolasysteemiä eikä muutenkään näin paljon tietoa saatavilla - anopin neuvot saattoivat olla todella korvaamattomia. Mutta maailma on muuttunut - se on monille vanhemmille ihmisille vaikea hyväksyä sekä perhe - että työelämässä. Sille muutokselle ei kuitenkaan voi mitään ja suuri osa siitä on ollut hyvääkin.
Lastenhoitovinkit ovat hyvä tapa näyttää se, että todella välität miniästäsi ja lapsenlapsestasi. Moni miniä näkee asian myös näin. Synnyttämisen jälkeinen aika vain saattaa olla monille naisille niin vaikea, että monet vaipuvat masennuksen puolelle. Silloin saatetaan nähdä anopinkin hyvät neuvot myrkkynä, mutta niin nähdään ehkä muutkin asiat elämässä.
Kannattaisi antaa vain aikaa myös synnyttäjälle toipua synnytyksestä, onhan hän tehnyt aikamoisen urakan. Sitten voi pikkuhiljaa kertoa vaikkapa omia kokemuksia (ei välttämättä antaa suoria ohjeita) tai kertoa sitten vaikkapa miten naapurin Liisalle tai Pirkko-tädille oli lasten kanssa käynyt ja miten erinäisissä asioissa oli toimittu. Ripaus huumoria ja avointa mieltä sekaan, niin saat jaettua hyvää elämänkokemustasi sekä kukaan ei loukkaannu.
Ohjeiden tuputtaminen tuollaisella asenteella, että "ottaako se itsetunnon päälle vai mikä on vialla?", on suorastaan ilkeää ja vertailevaa.
Lastenkasvatuksen ei ole tarkoitus olla kilpailua "vanhan konkarin" ja "kokemattoman äidin" välillä. Vaikka sinulla onkin kokemusta, jota miniäsikin varmasti arvostaa, saattaa asenteesi viedä häneltä innon kuunnella neuvojasi.
Pyydänkin sinulta itseltäsi hieman enemmän itseluottamusta ja suvaitsevaisuutta mahdollista uutta ja ehkä hämmentynyttä äitiä kohtaan. Pienellä asenteen parannuksella loihdit vielä itsestäsi kultaakin kalliimman neuvonantajan ja mummin =)
Hyvää syksyn jatkoa =)