Pidätkö myös kirjaa kymmenyksistäsi?

Omastaan kannattaa antaa, sillä antaminen kannattaa,
kannattelee sinua, kun annat Jeesuksen tähden.
Ei ole kuitenkaan viisasta pitää kirjaa antamisestaan tai kymmenysten maksamisesta.
Sillä Jeesushan sanoi, ettei vasemman käden ole
hyvä tietää, mitä oikea antaa tai tekee.

Jeesus puhui nisunjyvästä, jonka täytyy ensin
kuolla - tulla sinulle hyödyttömäksi - jotta se
kantaisi sadon.

On todella tärkeää, ettei sinulle itsellesi ole
antamastasi enää mitään välitöntä hyötyä. Se on
nisunjyvän kuolemista. Jos katsot antamisesi
jotenkin ansioksesi, niin sinä tavoittelet hyötyä.
Ei niin, vaan pidät sitä menetettynä, poisannettuna. Niin se sitten kantaa hedelmää
ja Jumala siunaa sen moninkertaiseksi kohteelle.
Tavalla tai toisella.
Jos olemme kovin tietoisia kylvämisestämme, emme
vielä olekaan luopuneet siitä siemenestä, siemen
ei pääse kuolemaan meille.
Ikäänkuin kaivamme sen uudestaan ylös maasta.

Jumala pitää huolen antajasta, mutta antamisen
täytyy todella tuntua uhraukselta. Köyhälle pieni
antaminen tuntuu, mutta ylen varakkaalle ei edes
kymmenykset tunnu vielä missään; ei vaikuta elämään.

On tietysti tärkeää, mihin tai kelle antaa.
Mutta vielä tärkeämpää on siunaten antaa.
Sillä: kohde kuin kohde, sinne JEESUKSEN TÄHDEN annettu uhraus laittaa Jumalan toimimaan parhain
päin. Kyllä vilpittömästi annettu laittaa Jumalan
katsomaan annetun perään.
Jos se on aivan väärälle taholle annettu, se voi
olla kuin piikkinä lihassa siellä. Näin päättelen.


Daavid kieltäytyi uhraamasta Jumalalle sellaista,
mikä ei ollut maksanut hänelle mitään:

2.Sam 24:
18
Silloin Gad tuli Daavidin luo ja sanoi hänelle: "Mene jebusilaisen Araunan puimatantereelle ja pystytä sinne alttari Herralle."
19
Daavid teki kuten Gad oli sanonut ja lähti paikalle, jonka Herra oli määrännyt.

20
Kun Arauna katsahti alas rinteelle, hän näki kuninkaan ja kuninkaan miesten olevan tulossa. Hän lähti heitä vastaan ja heittäytyi maahan kuninkaan eteen.
21
Arauna kysyi: "Minkä vuoksi herrani ja kuninkaani tulee palvelijansa luo?" Daavid vastasi: "Ostamaan sinulta puimatannerta. Aion rakentaa siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta."
22
Arauna sanoi Daavidille: "Herrani ja kuninkaani voi uhrata mielensä mukaan. Tässä on härkiä polttouhriksi ja puimarekiä ja härkien ikeitä polttopuiksi.

23
Kaiken tämän Arauna antaa sinulle, kuningas." Ja hän jatkoi: "Herra, sinun Jumalasi, täyttäköön toiveesi!"
24
Mutta kuningas vastasi: "Ei, minä ostan sinulta kaiken täydestä hinnasta. Minä en uhraa Herralleni ja Jumalalleni ilmaiseksi saatuja polttouhreja." Daavid osti puimatantereen ja härät viidelläkymmenellä hopeasekelillä.
25
Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Herra kuuli nyt kansan rukoukset, ja Israel vapautui vitsauksesta.
[1. Aik. 22:1; 2. Aik. 3:1]