Avopuolison oikeudet?

UPDATE_8490322 kirjoitti:

Mitkä ovat avopuolison oikeudet vaikka hautapaikkaan? Voiko tulla haudatuksi samaan paikkaan? Kuolleen puolison suku voi olla yllättäen eri mieltä. Nykyään avopareja on paljon.

Käsitykseni ja kokemukseni hautapaikasta tehdään seurakuntaan varaus. Elikkä kuka paikan on varannut ja monellekko hengelle se on, on se varaajan käytettävissä. esim. Itse olen varannut hautapaikan ja siinä on paikka ainakin neljälle arkulle n. 25 vuotta. Mikäli hautapaikkaan ei hautapaikkaan ei tule arkkuhautauksia on siinä tilaa useammalle uurnalle. Elikkä siinä ei ehkä ole kymys oikeudesta vaan varaajan varauksesta. Neuvottelu on parastie mutta oikeuksia tuskin lienee jos hautapaikka on toisten varaama vaikka siihen on haudattu lähiomainen tai sukulainen.

UPDATE_8490322 kirjoitti:

Jos puoliso haudataan vanhaan sukuhautaan, niin avopuolisolla ei siihen ole mitään asiaa, mikäli välit suvun kanssa on huonot. Jos olisi kysymyksessä aviopuoliso niin lain mukaan hän olisi lähin omainen ja tällöin oikeutettu saamaan puolisonsa yhteydestä hautapaikan. Riippumatta siitä mitä muu suku on mieltä. Olisiko noin?

Monille avopuolisoille kumppanin kuoleminen on myös taloudellinen katastrofi kun omaisuus meneekin perillisille.
Suosittelisin kaikille avopuolisoille joko selkeätä testamenttia tai ihan yksinkertaista avioliittoa.

Koska hautapaikan omistaa seurakunta niin käsityksenimukaan siihen ei voi olla kenelläkään ns. oikeuksia. On vain varaus ja se joka on varauksen tehnyt hallitsee hautapaikkaa. Varauksen tehneellä on on sitten siihen mahdollisuus ostaa hautakivi tms. jonka varuksen tekijä omistaa. Elikkä toisen omistamaan hautakiveen ei voi ilman omistajan suostumusta saada lisäkaiverrusta tai laatan kiinnitystä. Hautapaikkaa hallitsee varauksen tehnyt henkilö.

UPDATE_8490322 kirjoitti:

Minun käsittääkseni jos ei ole etukäteen määritelty ketä hautaan tullaan hautaamaan, niin kuin isoissa vanhoissa ns. sukuhaudoissa usein on, määräytyy hautaamisoikeus samoin kun perimysoikeus. Eli hautaan on oikeus tulla haudatuksi jos olet puoliso tai muu lähin sukulainen. Vanhoissa haudoissa ei varauksen tehnyttä henkilöä enää ole olemassa.
Seurakunta omistaa maan, mutta luovuttaa määräajaksi oikeuden tulla haudatuksi. Tämä vaikuttaa varsin monisyiseltä asialta. Kukakohan tietäisi tarkkaan, vai tietääkö kukaan?

Joissakin vanhoissa seurakunnissa on käytössä ns. hautapaikkaoikeus. Elikkä se on aikoinaan ostettu hautapaikka. Nykyään niitä ei enää myönnetä yleisesti, eikä niitä voi ostaa. Ellei ole varausta tulevalle vainajalle, niin ei ole oikeutettu käyttämään puolisonsa hautapaikaa omanaan. Paljolti käyttöoikeus riippuu siitäkin, että onko ko. hautapaikassa tyhjää hautapaikkaa. Hautaustoimilaki ja ohjesäännöt määrittelevät asiasta tarkemmin. Ne saattavat poiketa seurakunnittain. Hautapaikkaoikeus kuitenkin kumoutuu 20-25v. viimeisestä hautauksesta.

UPDATE_8490322 kirjoitti:

Tämä meni sen verran mielenkiintoiseksi, että piti käydä ihan lakia tutkimassa, vaikka aiheesta eksyimmekin.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20031274
Oikea nimike onkin siis hautaoikeus, niin kuin tuolla 17. luvussa sanotaan.
Siellä on myös maininta ketä hautaan saa haudata pykälässä 4, siis jos asiasta ei ole sovittu.
Pykälän 4 mainittu "puoliso" tarkoittaa mitä ilmeisemmin aviopuolisoa.

Jonkun ihmisen nimissä se hauta yleensä on ja hän sitä hoitaa.Hän saa tehdä haudalle mitä lystää.

Tiedän tapauksen, jossa omistaja otatti pois vanhat nimet kivestä ja laittoi ukkonsa..joka ei ollut mitään sukua näille haudassa jo olleille.... nimen siihen, hänen kuoltuaan.Nyt siinä ovat sitten molemmat ja vanhoja nimiä Ei ole missään...törkeää.

Luultavasti sinä et pääse samaa sukuhautaa, jos olette huonoissa väleissä omistajan kanssa.Mutta puhumalla kaikki selviää.

UPDATE_8490322 kirjoitti:

Jos puoliso haudataan vanhaan sukuhautaan, niin avopuolisolla ei siihen ole mitään asiaa, mikäli välit suvun kanssa on huonot. Jos olisi kysymyksessä aviopuoliso niin lain mukaan hän olisi lähin omainen ja tällöin oikeutettu saamaan puolisonsa yhteydestä hautapaikan. Riippumatta siitä mitä muu suku on mieltä. Olisiko noin?

Monille avopuolisoille kumppanin kuoleminen on myös taloudellinen katastrofi kun omaisuus meneekin perillisille.
Suosittelisin kaikille avopuolisoille joko selkeätä testamenttia tai ihan yksinkertaista avioliittoa.

Hautapaikan voi varata myös etukäteen, elossaolevana. Meillä on ollut hautapaikat jo melkein 14 v ajan, eikä olla vielä edes viittäkymmentä.
Paikat ovat vapaa-ajattelijoiden hautausmaalta, en tiedä voiko seurakunnilta varata noin pitkälle etukäteen, mutta kun jompi kumpi puolisoista kuolee, jäljellejäänyt varaa yksinkertaisesti paikan edesmenneelle ja itselleen. Ei tarvi sitten riidellä sukulaisten ja ei-niin-sukulaisten kanssa asioista.

oman hautapaikan kirjoitti:

Hautapaikan voi varata myös etukäteen, elossaolevana. Meillä on ollut hautapaikat jo melkein 14 v ajan, eikä olla vielä edes viittäkymmentä.
Paikat ovat vapaa-ajattelijoiden hautausmaalta, en tiedä voiko seurakunnilta varata noin pitkälle etukäteen, mutta kun jompi kumpi puolisoista kuolee, jäljellejäänyt varaa yksinkertaisesti paikan edesmenneelle ja itselleen. Ei tarvi sitten riidellä sukulaisten ja ei-niin-sukulaisten kanssa asioista.

Seurakunnassa pidetään kirjaa kunkin hautapaikan oikeudenhaltijasta, jonka suostumuksesta hautapaikkoja voidaan käyttää. Esim. Isäni kuollessa sukuhautamme oli setäni nimissä, ja hänen kirjallisella luvallaan saimme haudata isämme samaan hautaan vanhempien sukupolvien kanssa. Olen törmännyt käytäntöön, jossa kuoleman yhteydessä (kun hankitaan hautapaikkaa omaisen kuoltua) voi hankkia samalla muita paikkoja. Kyseisessä seurakunnassa ei voinut tätä "hankintaa" tehdä siis muulloin kuin kuoleman yhteydessä ja se kummastutti. En sitten tiedä, onko seurakunnilla nykyisin joku yhtenevä käytäntö. Vanhoilla hautausmailla vapautuu jatkuvasti uusiokäyttöön vanhoja sukuhautoja, kun ei ole enää ketään sukulaista, joka huolehtisi (maksaisi) paikasta. Voi olla, että jäljellä oleva suku on kaukaista, eikä enää tiedä olemassa olevasta haudasta. Jos sopimusta ei uusita, vanha kivi viedään seurakunnan toimesta pois ja joku muu saa mahdollisuuden ostaa hautapaikan määräajaksi. Itseäni harmittaa, kun vanhat kauniit sukuhaudat korvataan uusilla "normit täyttävillä" kivillä. Erikoisemmat hautamuistomerkit kun vaativat nykyään kai erityisluvat ja niissäkin on kai aika tarkat määritelmät, minkä kokoinen ja näköinen saa olla.

Hautapaikkaoikeudenhaltija kirjoitti:

Seurakunnassa pidetään kirjaa kunkin hautapaikan oikeudenhaltijasta, jonka suostumuksesta hautapaikkoja voidaan käyttää. Esim. Isäni kuollessa sukuhautamme oli setäni nimissä, ja hänen kirjallisella luvallaan saimme haudata isämme samaan hautaan vanhempien sukupolvien kanssa. Olen törmännyt käytäntöön, jossa kuoleman yhteydessä (kun hankitaan hautapaikkaa omaisen kuoltua) voi hankkia samalla muita paikkoja. Kyseisessä seurakunnassa ei voinut tätä "hankintaa" tehdä siis muulloin kuin kuoleman yhteydessä ja se kummastutti. En sitten tiedä, onko seurakunnilla nykyisin joku yhtenevä käytäntö. Vanhoilla hautausmailla vapautuu jatkuvasti uusiokäyttöön vanhoja sukuhautoja, kun ei ole enää ketään sukulaista, joka huolehtisi (maksaisi) paikasta. Voi olla, että jäljellä oleva suku on kaukaista, eikä enää tiedä olemassa olevasta haudasta. Jos sopimusta ei uusita, vanha kivi viedään seurakunnan toimesta pois ja joku muu saa mahdollisuuden ostaa hautapaikan määräajaksi. Itseäni harmittaa, kun vanhat kauniit sukuhaudat korvataan uusilla "normit täyttävillä" kivillä. Erikoisemmat hautamuistomerkit kun vaativat nykyään kai erityisluvat ja niissäkin on kai aika tarkat määritelmät, minkä kokoinen ja näköinen saa olla.

Meidän seurakunnassa ei hautapaikkaa osteta vaan kuuoleman yhteydessä sovitaan hautapaikka ja on mahdollista varata vierestä puolisolle paikka.
Tämä puolison paikka on ainoa jonka voi etukäteen varata.
En tiedä koskeeko tämä varaus avopuolisoa.

Ja todellakin seurakunnan jäsenet eivät tarvitse maksaa mitään hautapaikasta mutta ulkopuoliset joutuvat maksamaan.