Alemmassa tekstissä Uskontojen paljoudesta sanottiin, kuinka jokaisella uskonnolla olisi oma Jumala ja että jokainen uskonto väittää omansa olevan ainoa oikea. Tämä kuulostaa samalta kuin jos sisarukset kiistelisivät keskenään: "Meidän isä on parempi kuin teidän isä." ; vaikka tosiasiassa jokaisella on sama isä.
Sama voima, sama rakkaus on luonut meidät kaikki riippumatta siitä, kutsummeko sitä sanalla Jumala, Jehova, Jahve, Allah, Ram, Kami ... ym. Lisäksi lähes kaikissa uskonnoissa keskeisenä on mestari, jonka opetuksiin perustuen Jumala-suhdetta ylläpidetään ja syvennetään. Taaskaan ei ole väliä, onko ihmisen mestarina Jeesus, Buddha, Krishna tai joku uudempi mestari; pääasia on ymmärrys, joka saavutetaan. Ainakin yksi uskonto sisältää käsitteen "Jumalan ainoa poika". Mielestäni käsitteen keskimmäinen sana on turha. Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia.
Miten tämä teksti sitten vetoaa ihmiseen, jonka mottona on "No gods, no masters". Ehkä joitakin asioita voi ymmärtää vain sydämellä. Kun ihminen suuntaa tunteensa Jumalaan, hänen sydämensä täyttyy suurella lämmöllä ja rakkaudella ja tuntuu kuin "vatsassa olisi perhosia". Tuntuu kuin jokainen solu ihmisessä viestii, että näin on hyvä, eikä tämä voi olla sattumaa. Hengityksestä tulee niin lämmintä, kevyttä ja vapaata, ettei ole epäilystäkään siitä, mitä Pyhä Henki todella on.
Älyllisiä todisteitakin on, tosin epäsuoria, sillä äärellinen ei voi koskaan vangita ääretöntä mikroskoopin alle. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta ei tämä universumi itsestäänkään syntynyt. Vaikka paljon puhuttu kaiken teoria saataisiin tieteessä selvitettyä, löytyy aina seuraava askel ja teoriat kasvavat matemaattisesti monimutkaisemmiksi. Tieteessäkin on äärettömyytensä, ikuisuutensa ja täydellisyytensä, nimittäin matematiikka.
Maailman olemassaololle vaihtoehtoinen tila olisi se, että mitään ei olisi koskaan olemassa, olisi vain tyhjyys eikä edes sitä. Loogisesti ajatellen se olisi järkevämpää, sillä silloin ei olisi paradoksia, että miksi mitään on olemassa, mistä kaikki on tullut. Jotakin kuitenkin on olemassa, jotakin ihmeellistä, nimittäin elämä. En tiedä, mitä ihmisen tietoisuudelle tapahtuu kuolemassa, mutta uskon, että elämä itse on jotakin perimmäistä; ei seuraus vaan syy maailman olemassaoloon.
Se, että ihminen saa olla osa olemassaolon ihmettä, herättää ainakin minussa suurta rakkautta, kiitollisuutta ja nöyryyttä Luojaani kohtaan.
Sama voima, sama rakkaus on luonut meidät kaikki riippumatta siitä, kutsummeko sitä sanalla Jumala, Jehova, Jahve, Allah, Ram, Kami ... ym. Lisäksi lähes kaikissa uskonnoissa keskeisenä on mestari, jonka opetuksiin perustuen Jumala-suhdetta ylläpidetään ja syvennetään. Taaskaan ei ole väliä, onko ihmisen mestarina Jeesus, Buddha, Krishna tai joku uudempi mestari; pääasia on ymmärrys, joka saavutetaan. Ainakin yksi uskonto sisältää käsitteen "Jumalan ainoa poika". Mielestäni käsitteen keskimmäinen sana on turha. Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia.
Miten tämä teksti sitten vetoaa ihmiseen, jonka mottona on "No gods, no masters". Ehkä joitakin asioita voi ymmärtää vain sydämellä. Kun ihminen suuntaa tunteensa Jumalaan, hänen sydämensä täyttyy suurella lämmöllä ja rakkaudella ja tuntuu kuin "vatsassa olisi perhosia". Tuntuu kuin jokainen solu ihmisessä viestii, että näin on hyvä, eikä tämä voi olla sattumaa. Hengityksestä tulee niin lämmintä, kevyttä ja vapaata, ettei ole epäilystäkään siitä, mitä Pyhä Henki todella on.
Älyllisiä todisteitakin on, tosin epäsuoria, sillä äärellinen ei voi koskaan vangita ääretöntä mikroskoopin alle. Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta ei tämä universumi itsestäänkään syntynyt. Vaikka paljon puhuttu kaiken teoria saataisiin tieteessä selvitettyä, löytyy aina seuraava askel ja teoriat kasvavat matemaattisesti monimutkaisemmiksi. Tieteessäkin on äärettömyytensä, ikuisuutensa ja täydellisyytensä, nimittäin matematiikka.
Maailman olemassaololle vaihtoehtoinen tila olisi se, että mitään ei olisi koskaan olemassa, olisi vain tyhjyys eikä edes sitä. Loogisesti ajatellen se olisi järkevämpää, sillä silloin ei olisi paradoksia, että miksi mitään on olemassa, mistä kaikki on tullut. Jotakin kuitenkin on olemassa, jotakin ihmeellistä, nimittäin elämä. En tiedä, mitä ihmisen tietoisuudelle tapahtuu kuolemassa, mutta uskon, että elämä itse on jotakin perimmäistä; ei seuraus vaan syy maailman olemassaoloon.
Se, että ihminen saa olla osa olemassaolon ihmettä, herättää ainakin minussa suurta rakkautta, kiitollisuutta ja nöyryyttä Luojaani kohtaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
" Taaskaan ei ole väliä, onko ihmisen mestarina Jeesus, Buddha, Krishna tai joku uudempi mestari; pääasia on ymmärrys, joka saavutetaan."
Oletko varma että muutkin uskovaiset allekirjoittavat tuon, että on sama onko se allah vai kristinuskon jumala jota siellä palvoo?
Eikös ne vääräuskoiset joudu sinne helvettiin, niin kuulostaisi sillä jotain merkitystä olevan?
Raamatussa, Jumalan Sanassa Jeesus sanoo "minä olen tie ja totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."
tämä on taas näitä meikäläisen tulkintoja, mutta minusta jokainen kyllä tuntee sisimmissään joko sen, ettei minkäänlaista jumaluutta ole olemassa, tai sitten sen, että joku jumaluus vain vetää puoleensa.
Itse uskon kyllä ihan kristittyjen Jumalaan, onhan tuo kuullut monet rukouksenikin :) pelasti mm. silmäni sokeutumiselta kun tosi myrkyllistä liotusainetta roiskahti töissä silmään. Ei tullut näkyvää vauriota silmään, vaikka se olisi ollut mahdollista. Kiitos Luojalle, kun hätäiset rukoukseni kuuli.
Noh, nyt asian pointtiin. Kristillisestä näkökulmasta katsottuna mielestäni Luoja kutsuu vain tietyt ja valitut ihmiset kuulemaan Hänen sanaansa. (raamatusta löytyy kuvaus totuuden siementen kylväjästä.) Kaikki ei yksinkertaisesti koe Luojaa omakseen, ei vaikka haulikolla uhattais. Siispä heille voisi olla olemassa joku toinen jumala...? Tai ei jumalaa ollenkaan.
Ja tuo tie, totuus ja elämä-kuvaus koskee mielestäni vain kristittyjä, ei muita. Meidän ei kannata ruveta harrastamaan noituutta :D
Kirjoitit:
"Ja tuo tie, totuus ja elämä-kuvaus koskee mielestäni vain kristittyjä, ei muita. Meidän ei kannata ruveta harrastamaan noituutta :D "
Mitä oikein tarkoitat tuolla kirjoituksella? Minulta meni yli hilseen.
Kirjoitit:
"Ja tuo tie, totuus ja elämä-kuvaus koskee mielestäni vain kristittyjä, ei muita. Meidän ei kannata ruveta harrastamaan noituutta :D
Mitä tuo tarkoittaa? Minulta meni yli hilseen.
... antoi kuitenkin myrkyllistä liuotinta roiskahtaa silmääsi.
Etkö tajua, miten selvästi tuo kuvastaa vain 1) sattumaa ja 2) omaa tarvettasi uskoa johonkin turvalliseen taivaan isään?
Attepalstalla tuollainen todistelu ei oikein pure.
hidasta, ei aloitus vaan palsta
"Tuntuu kuin jokainen solu ihmisessä viestii, että näin on hyvä, eikä tämä voi olla sattumaa."
Edelleenkään tuo ei ole mikään perustelu sille, miksi olisi jokin luoja. Tuo on perustelu sille, että on tuollainen tunne.
"Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta ei tämä universumi itsestäänkään syntynyt."
Miksei ole? Jos ajatellaan, että mitään ei ole syntynyt tyhjästä, pitääkö sille välttämättä olla jokin luoja?
"Vaikka paljon puhuttu kaiken teoria saataisiin tieteessä selvitettyä, löytyy aina seuraava askel ja teoriat kasvavat matemaattisesti monimutkaisemmiksi. "
Tämähän ei pidä paikkaansa. Monesti on menty yksinkertaisempaan suuntaan matemaattisesti. Esim. painovoimateoria.
"Loogisesti ajatellen se olisi järkevämpää, sillä silloin ei olisi paradoksia, että miksi mitään on olemassa, mistä kaikki on tullut."
Ikuinen jatkumo tai tyhjästä syntyminen. Molemmat ovat ihan yhtä loogisia tai epäloogisia.
Meidät on luoneet vanhempamme, meiltä kysymättä.
Jumalaa ei ole luonut kukaan, siispä jumalaa ei ole.