Suhtaudutko kauniisiin ihmisiin erinlailla,

hyvä yritys oli sulta...*Miettii kuumeisesti* Ei kyllä nyt tule mieleen muuta, kuin että kaunista on kiva katsella, niinkuin kukkia kedolla tai kuten melkein mitä tahansa eläintä, täydellisyyden ruumiillistumaa. Huomaan kaikki, mutta vain erityisiin reagoin.

Komeat miehet vituttaa minua sillä minä olen toimeton, ruma ja lihava. Erityisen kauniit naiset ja tavisnaiset (yleensä kans kauniita) on ihania, mutta hekin vituttaa sillä minä olen toimeton, ruma ja lihava. Mitä kauniimpi ja ihanampi nainen sen enemmän vituttaa ja tulee oikein kurja olo. Ei minua nuo ihmiset ihmisinä vituta vaan tosiasia että minussa ei ole miestä mihinkään minkä nuo ihmiset paljastavat.

Hossi ja häviäjän elämä

sattuu kuulumaan noihin kauniisiin ihmisiin? *punastuu*
Tää on yksi niistä asioista, joita ei "saa" itsestään ääneen myöntää, vaikka muut jatkuvasti kehuu ja kommentoi omaa ulkonäköä...

Varmaan, niin ainakin luulen, suhtaudun ihmisiin melko tasapuolisesti, ja kun vaikkapa kauniiseen, mutta hirveällä luonteella varustettuun tyyppiin tutustun, en enää näe sellaista ihmistä kauniina. Ihanat, mukavat, laajasydämiset ihmiset puolestaan alkaa näyttää kauniilta, vaikka alunperin olisin pitänyt heitä arkipäiväisinä.
Oma mies ja ystävät on kauniita silmissäni, koska rakastan heitä.

Tietenkin on olemassa ihmisiä, jotka ovat kauniita sekä ulkoa että sisältä.

Ehkä oma ulkonäkö vaikuttaa sen verran, etten hämmenny, kun komeat miehet flirttailee kanssani tms. En edes osaa ajatella, että joku olisi mulle liian korkeassa liigassa.

Mutta, ja nyt tulee se osuus, miksi mainitsin oman ulkonäköni, olen saanut lukemattomia kertoja kokea, että minuun suhtaudutaan ennakkoluuloisesti. Monet naiset yrittää vähätellä ja miehet puolestaan nostaa jalustalle. Pahinta on, kun tulee kohdelluksi ulkokuorensa takia ikävästi. Kateus on kamala asia. Välillä tekisi mieli huutaa, ettei se minun syytäni ole, että olen kaunis. Ja siitähän vasta soppa syntyisi... Itserakkaudesta syyttäjiä riittää muutenkin!

Ja kieltämättä tavallista kauniimmilla ihmisillä on tapana huomata toisensa. Sitä on vähän vaikea selittää, mutta tietynlainen tunnistaminen tapahtuu, kun kaksi "kaunista" ihmistä kohtaa. Silloin ei arvioida. Vaihdetaan tietynlainen kiinnostunut ja arvostava 'kuulut samaan joukkoon'-katse. Mutta tämä toteutuu vain terveellä itsetunnolla varustettujen, täyspäisten ihmisten kesken...

siihen miten reagoin. Kauneus on katsojan silmissä ja sama ihminen on toisesta kaunis ja toisesta ei. Ulkonäöllä ei mulle ole niin kauheesti merkitystä.

Peruskomea mies ei aiheuta sen kummempia tuntemuksia tai käytöshäiriöitä, mutta jos mies on ulkonäöltään "mun makuuni" hyvännäköinen, saatan olla hieman hämilläni k.o miehen seurassa. En kyllä muista milloin tällaista olisi viimeksi tapahtunut.

Poikkeuksellisen kaunis nainen kiinnittää huomion; ehkä vielä enemmän kiinnitän naisissa huomiota tyyliin. Jos kaunis nainen on pukeutunut mielestäni erityisen tyylikkäästi, katson ihaillen ja saatan olla jopa hieman kade tyylitietoisuudesta. Jos kaunis nainen on pukeutunut tyylittömästi (etenkin jos nainen on pukeutunut kalliisti ja tyylittömästi), saatan tuntea pientä ärsyynteisyyttä kun hyvä potentiaali on hukattu. En tiedä miten nämä jutut näkyvät käytöksessäni.

Jos nainen on minun makuuni kaunis, tyylikäs ja viehättävä, saatan olla k.o naisen seurassa samaan tapaan hämmentynut kuin hyvännäköisen miehen.