Ajattelin kirjoittaa minun "tarinani" tänne, koska paljon oon miettinyt minun omaa au pair kokemustani, vaikkakin siitä alkaa jo olla aikaa!
Olen ollut au pairina pari kertaa, mutta tämä vika kerta on se joka on jäänyt huonona kokemuksena mieleen..
Hankin siis itse paikan, en ollut yhteydessä mihinkään järjestöön(vaikkakin se voi olla riski) ekana kertana kaikki hyvin.
Noh, kuitenkin, tapasin tämän perheen jolla oli yksi 2 vuotias lapsi, kakki vaikutti niin ihanalta, vaikka minulle tarjottiin toista paikkaa Austraaliaan, niin pätin ottaa tämän paikan koska perhe vaikutti niin mukavalta.
He muuttivat tähän maahan (kaaauas pois) ja minä tulin parin kuukauden päästä perässä. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli ihan ok, vähän kulttuurishokkia, jetlag ja yms "normaalia". Mutta sen jälkeen alkoi alamäki, huomasin että olin töissä aamusta iltaan, koska perheen äiti teki tosi pitkiä päiviä, mikä oli kyllä ihan ok, koska tiesin että se oli hänelle tosi tärkeää! Perheen isä ei tehnyt mitään, oli kotona surffas netissä, yms, lukitsi itsensä huoneeseen ja oli siellä, ei voinut olla lapsensa kanssa, koska sehän oli minun hommani! Aika tuli todella pitkäksi, koska asuimme "asuinalueella" muurien sisäpuolella, joka oli tarkkaan vartioitu, ymmärätte siis että sieltä ei mielellään yksin poistunutkaan,("vaaralliseen" ulkomailmaan) ja ei ainakaan lapsen kanssa! Asuinalueella oli kuitenkin "club house", jossa oli uimaaltaat punttisali ym, ja ainut mitä itse pystyin tekemään oli mennä sinne, päivisin lapsen kanssa uimaan, ja iltaisin punttikselle, mutta ei sitäkään melkein jaksanut, koska siellä oli VAIN noin 33 astetta lämmintä!
Viikot kuluivat ja perheen isän käytös alkoi ihmetyttää enemmän ja enemmän, hän istui päivät lukittuna huoneeseen, ja minulle alkoi pikkuhiljaa selvitä että siellähän hän istuu ja juo viiniä keskellä päivää. Kiva! Myös se alkoi jo alussa mietityttää että vanhemmilla vaikutti olevan aika paljon omia ongelmia, ja alkoivat heti avoimesti riitelemään minun (ja lapsen) edessä! Päätin kuitenkin olla reagoimatta siihen (mikä sitten paljastui olemaan aivan mahdotonta)
Yhtenä aamuna kun perheen äiti oli menossa töihin, huomasin että hänellä oli musta silmä, ja päätin kysyä että mitä on tapahtunut!!? "ARVAA", hän sanoi! ymmärsin tietenkin mitä oli tapahtunut! Alkoi kova kotiikävä, ja siihen ei auttanut se että istui melkein koko päivät sisällä ja yritti keksiä tekemistä!
Perheen äiti kuitenkin yritti parhaansa, hän tilasi kotiin kieliopettajan joka tuli 2 kertaa viikossa, ja menimme joskus iltaisin hierontaan yhdessä, ja hän tietenkin maksoi! Hän todella yritti! Mutta ne meidän yhteiset hetket(minun ainoat "vapaat" muuttuivat sitten inhottavaksi, kun perheen isä joi itsensä känniin sillä välin kun olimme poissa, ja lukitsi meidät ulos talosta!
Vanhempen riitely muuttui ihan hulluksi välillä, ja mietin joskus itsekseni, että onkohan tämä normaalia, pitäisikö minun vain hyväksyöä tämä ja elää näin! Iltaisin kuului huutoa ja mekastusta, ja joskus perheen isä otta äidin lompakon jotta hän ei pääsisi menemään minnekkään!
Huomasin että aloin voida tosi huonosti henkisesti, sosiaalisesta elämästä suomessa, muutin ulkomaille asumaan ja ainut normaali ihminen elämässäni oli vierasta kieltä puhuva vanha nainen (perheen siivooja/kokki) ja 2 vuotias lapsi!
Kuukauden jälkeen perheen äidin ystävä tuli vierailulle, ja hän vaikutti todella mukavalta, olin todella innoissani, vihdoin "normaali" ihminen! Menimme matkalle perheen kanssa, mutta huomasin että voin psyykkisesti kuitenkin niin huonosti, että en edes olisi halunnut mukaan, vaikkakin (kutsutaan hänen vaikka Liisaksi) Liisa oli mukana, välillä oli sittenkin jopa hauskaa, mutta huomasin kuinka perheen äidillä meni hermot minun kanssani usein, olin niin poissaoleva ja "huonossa kunnossa" että en edes jaksanut hoitaa tyttöä kunnolla! (siis leikkiä hanen kanssaan esim. kun äiti otti aurinkoa, jos olimme ravintolassa yms. Ja hän myös alkoi näyttää sitä!
Yhtenä iltana Liisä sitten kysyi minulta että " miten perheellä menee"?! Ja minulta tuli kaikki ulos, en ihan kaikkia yksityskohtia tietenkään kertonut, mutta kuitenkin avasin sydämeni hänelle! Ja hän oli todella ymmärtäväinen! Luulin! Hän tietenkin meni perheen äidin luo ja kertoi kaiken, miltä minusta tuntui ym. Halusin vain kotiin! Kerroin tämän perheen äidille, ja sehän ei ollut hyvä!
Lupauduin kuitenkin olemaan siellä vielä pari viikkoa! Ja hyvä niin! Tulimme kotiin ja ikäväni vain paheni, halusin heti kotiin! Illallis pöydässä Liisa päätti kertoa perheen isälle hänen mielipiteensä hänestä, ja se ei siis ollut mitään positiivista! Ja yhtäkkiä ihan "olan takaa", perheen äiti nousee pöydästä, katsoo minuun ja alkaa huutamaan että minä olen tyhmin ja laiskin ihminen ketä hän on ikinä tavannut, ja minä en ole tehnyt mitään hyvää!! Minä en ole minkään arvoinen, olen idiootti!! Ja miksi helvetissä minä en vastaa hänelle kun hän puhuu ym ym! Silloin perheen isä sanoi että " nyt hän kyllä on vähän epäreilu, koska hän ei ole ollut kotona katsomassa kun minä teen "työtäni" jonka minä hänen mielestä teen ihan hyvin! Sanoin että lähden vaikka heti, ja hän haukkui vielä enemmän! Hän ei olisi samassa talossa kun minä, hän lähtee hotelliin! Kumpikaan meistä ei mennyt hotelliin, mutta lähdin kahden päivän päästä! Mikä tuntui todella helpotukselta! Perheen äiti pyysi anteeksi, ja sanoin hänelle että ymmärän jos hänellä on paineita! Olen jättäny kaikki inhottavimmat yksityiskohdat pois, koska en itse halua miettiä niitä enää...Mutta se on kyllä mietityttänyt, että olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olinko huono au pair, paljonko au pairin tarvii sietää!? Että tällainen kokemus tällä kertaa!
Olen ollut au pairina pari kertaa, mutta tämä vika kerta on se joka on jäänyt huonona kokemuksena mieleen..
Hankin siis itse paikan, en ollut yhteydessä mihinkään järjestöön(vaikkakin se voi olla riski) ekana kertana kaikki hyvin.
Noh, kuitenkin, tapasin tämän perheen jolla oli yksi 2 vuotias lapsi, kakki vaikutti niin ihanalta, vaikka minulle tarjottiin toista paikkaa Austraaliaan, niin pätin ottaa tämän paikan koska perhe vaikutti niin mukavalta.
He muuttivat tähän maahan (kaaauas pois) ja minä tulin parin kuukauden päästä perässä. Ensimmäisinä päivinä kaikki oli ihan ok, vähän kulttuurishokkia, jetlag ja yms "normaalia". Mutta sen jälkeen alkoi alamäki, huomasin että olin töissä aamusta iltaan, koska perheen äiti teki tosi pitkiä päiviä, mikä oli kyllä ihan ok, koska tiesin että se oli hänelle tosi tärkeää! Perheen isä ei tehnyt mitään, oli kotona surffas netissä, yms, lukitsi itsensä huoneeseen ja oli siellä, ei voinut olla lapsensa kanssa, koska sehän oli minun hommani! Aika tuli todella pitkäksi, koska asuimme "asuinalueella" muurien sisäpuolella, joka oli tarkkaan vartioitu, ymmärätte siis että sieltä ei mielellään yksin poistunutkaan,("vaaralliseen" ulkomailmaan) ja ei ainakaan lapsen kanssa! Asuinalueella oli kuitenkin "club house", jossa oli uimaaltaat punttisali ym, ja ainut mitä itse pystyin tekemään oli mennä sinne, päivisin lapsen kanssa uimaan, ja iltaisin punttikselle, mutta ei sitäkään melkein jaksanut, koska siellä oli VAIN noin 33 astetta lämmintä!
Viikot kuluivat ja perheen isän käytös alkoi ihmetyttää enemmän ja enemmän, hän istui päivät lukittuna huoneeseen, ja minulle alkoi pikkuhiljaa selvitä että siellähän hän istuu ja juo viiniä keskellä päivää. Kiva! Myös se alkoi jo alussa mietityttää että vanhemmilla vaikutti olevan aika paljon omia ongelmia, ja alkoivat heti avoimesti riitelemään minun (ja lapsen) edessä! Päätin kuitenkin olla reagoimatta siihen (mikä sitten paljastui olemaan aivan mahdotonta)
Yhtenä aamuna kun perheen äiti oli menossa töihin, huomasin että hänellä oli musta silmä, ja päätin kysyä että mitä on tapahtunut!!? "ARVAA", hän sanoi! ymmärsin tietenkin mitä oli tapahtunut! Alkoi kova kotiikävä, ja siihen ei auttanut se että istui melkein koko päivät sisällä ja yritti keksiä tekemistä!
Perheen äiti kuitenkin yritti parhaansa, hän tilasi kotiin kieliopettajan joka tuli 2 kertaa viikossa, ja menimme joskus iltaisin hierontaan yhdessä, ja hän tietenkin maksoi! Hän todella yritti! Mutta ne meidän yhteiset hetket(minun ainoat "vapaat" muuttuivat sitten inhottavaksi, kun perheen isä joi itsensä känniin sillä välin kun olimme poissa, ja lukitsi meidät ulos talosta!
Vanhempen riitely muuttui ihan hulluksi välillä, ja mietin joskus itsekseni, että onkohan tämä normaalia, pitäisikö minun vain hyväksyöä tämä ja elää näin! Iltaisin kuului huutoa ja mekastusta, ja joskus perheen isä otta äidin lompakon jotta hän ei pääsisi menemään minnekkään!
Huomasin että aloin voida tosi huonosti henkisesti, sosiaalisesta elämästä suomessa, muutin ulkomaille asumaan ja ainut normaali ihminen elämässäni oli vierasta kieltä puhuva vanha nainen (perheen siivooja/kokki) ja 2 vuotias lapsi!
Kuukauden jälkeen perheen äidin ystävä tuli vierailulle, ja hän vaikutti todella mukavalta, olin todella innoissani, vihdoin "normaali" ihminen! Menimme matkalle perheen kanssa, mutta huomasin että voin psyykkisesti kuitenkin niin huonosti, että en edes olisi halunnut mukaan, vaikkakin (kutsutaan hänen vaikka Liisaksi) Liisa oli mukana, välillä oli sittenkin jopa hauskaa, mutta huomasin kuinka perheen äidillä meni hermot minun kanssani usein, olin niin poissaoleva ja "huonossa kunnossa" että en edes jaksanut hoitaa tyttöä kunnolla! (siis leikkiä hanen kanssaan esim. kun äiti otti aurinkoa, jos olimme ravintolassa yms. Ja hän myös alkoi näyttää sitä!
Yhtenä iltana Liisä sitten kysyi minulta että " miten perheellä menee"?! Ja minulta tuli kaikki ulos, en ihan kaikkia yksityskohtia tietenkään kertonut, mutta kuitenkin avasin sydämeni hänelle! Ja hän oli todella ymmärtäväinen! Luulin! Hän tietenkin meni perheen äidin luo ja kertoi kaiken, miltä minusta tuntui ym. Halusin vain kotiin! Kerroin tämän perheen äidille, ja sehän ei ollut hyvä!
Lupauduin kuitenkin olemaan siellä vielä pari viikkoa! Ja hyvä niin! Tulimme kotiin ja ikäväni vain paheni, halusin heti kotiin! Illallis pöydässä Liisa päätti kertoa perheen isälle hänen mielipiteensä hänestä, ja se ei siis ollut mitään positiivista! Ja yhtäkkiä ihan "olan takaa", perheen äiti nousee pöydästä, katsoo minuun ja alkaa huutamaan että minä olen tyhmin ja laiskin ihminen ketä hän on ikinä tavannut, ja minä en ole tehnyt mitään hyvää!! Minä en ole minkään arvoinen, olen idiootti!! Ja miksi helvetissä minä en vastaa hänelle kun hän puhuu ym ym! Silloin perheen isä sanoi että " nyt hän kyllä on vähän epäreilu, koska hän ei ole ollut kotona katsomassa kun minä teen "työtäni" jonka minä hänen mielestä teen ihan hyvin! Sanoin että lähden vaikka heti, ja hän haukkui vielä enemmän! Hän ei olisi samassa talossa kun minä, hän lähtee hotelliin! Kumpikaan meistä ei mennyt hotelliin, mutta lähdin kahden päivän päästä! Mikä tuntui todella helpotukselta! Perheen äiti pyysi anteeksi, ja sanoin hänelle että ymmärän jos hänellä on paineita! Olen jättäny kaikki inhottavimmat yksityiskohdat pois, koska en itse halua miettiä niitä enää...Mutta se on kyllä mietityttänyt, että olisinko voinut tehdä jotain toisin? Olinko huono au pair, paljonko au pairin tarvii sietää!? Että tällainen kokemus tällä kertaa!
Vastaukset 60
Vanhimmat
ei voi kuin ihmetella aikuisten ihmisten kaytosta.....
Todella hienosti pärjäsit, ja hyvä kun päätit lähteä. Kun parisuhteessa ja omassa elämässä on ongelmia, kaikista helpointa on purkaa pahaa oloaan johonkin syyttömään.
Sinulla ei ole mitään vastuuta perheestä, joten älä mieti mitä olisit voinut tehdä.
Hieno päätös lähteä ja tsemppiä sinulle tulevaisuuteen, olet ollut todella vahva!
Raadoin kuin muuli ja sain vain haukkuja.
En jaksa kertoa tässä kaikkea...
Yks päivä vaan pakkasin laukkuni ja kävelin kylmästi bussipysäkille...
En suosittele noita piikomishommia kenellekkään.
Moikka
Olin 2005 syksyllä aupairina. todella huono kokemus minullakin. tein 11 tuntista työpäivää välillä ilman ruokataukoja. minun täytyi kulkea ruokaa hakemassa naapuripitäjässä koska eipä sitä omasta kylästä löytynyt saati katovaloja tai lähikauppaa. ei ollut tietoakaan siitä että olisin voinut syödä perheeni kanssa, vaan jouduin istumaan iltaisin yksin, katsomaan vierastalosta kun lapset leikkivät halloween juhlia ja minä tietenkin istuin tornikamarissani yksin.
Täytyy nyt muistaa että englantilainen kulttuuri on tätä. sisäkön tulee olla näkymätön ja kellon viisareiden käskyttämä. Tähän on sopeutuminen vieraassa maassa, vaikka purin huulta niin monta kertaa.
lopulta sain tarpeekseni ja vaihdoin perhettä, tästä huolimatta scanaupairs-toimiston kautta olleena en saanut toimistolta minkäänlaista apua hädässäni, vaan omatoimisesti etsin töitä englannista, lontoosta ja päädyin lopulta kentin kuntaan. Kaikki tämä oli todella Taivaan isän varjelusta.
ja kun olen jälkeenpäin lähettänyt riitta baldwinille sähköpostia ja pyytänyt selvitystä tilanteeseen, ei minulle ole annettu edes lämmintä kättä. englantilaisen ymmärrän, mutta suomea puhuvaa englantilaista en. jos luet riitta tämän toki ilmoita itsestäsi, pahoittelusi olisivat paikallaan.
kun ilmeni ongelmia perheen äidin kanssa nimenomaan west sussexissa Baldwin totesi että syyslomansa takia ei voi juuri nyt auttaa minua. lisäksi suuttui minulle puhelimessa, minkä johdosta sain kirjallisen selvityksen että ongelma oli minussa eikä hänessä. minusta nuorta tyttöä tai poikaa ei ole oikein jättää vieraaseen maahan. jotenkin hän olisi voinut edistää asiaani edes keskustelemalla emäntäni kanssa, tai järjestämällä minulle toisen paikan missä työskennellä. nyt olin lirissä siellä, hankkiuduin työpaikka haastatteluun lontooseen ja lopulta istuin matkalla kentiin. sain uuden au pair paikan. mutta tämä kaikki oli silloin minulle liikaa yhdellä kerralla nieltäväksi, niinpä kolmen kuukauden "oleskelun" jälkeen palasin suomeen. kotimaahani.
Suomalaiselta voin kyllä hyvinkin uskoa tuon "ei kiinnosta, olen lomalla"-asenteen. Sen olen minäkin saanut kokea kaikenlaisilla elämänalueilla lääkäripalveluista autokouluihin... Tosi ikävää lukea tämmöisiä au pair-kohtaloita, en voi muuta kuin olla onnellinen että itselleni sattui aivan ihana perhe!
Nuo au pair hommat ovat melkoista arpapeliä. Minulla oli myös aivan ihana perhe, mutta vasta perheen vaihdon jälkeen.
Olin au pairina scanaupairsin kautta ja ensimmäinen perhe oli todella kamala. Tein 12 tuntista päivää ja perheen äiti oli sekoamaisillaan oleva kotiäiti. Hän ei tehnyt yhtään mitään ja minun piti raataa kuin hullu. Ruoat ostin itse.
Kun kerroin ongelmistani Riitalle oli asenne minua kohtaan se, että minussa on vikaa. Ihmetteli että tässä perheessä ei ikinä ole ollut mitään ongelmia. Niin varmaan! Sain kuitenkin lopulta uuden aivan ihanan perheen, mutta kävi minullakin kyllä välillä mielessä lähteä takaisin Suomeen.
"Jarjeston" kautta mennessasi perhe maksaa maltaita sinusta.
"Jarjesto" taas on kiinnostunut vain perheen rahoista koska muuten eivat pysy pystyssa.
Mene yksityisesti suomalaiseen perheeseen ulkomailla ja huomaat etta asiat voidaan hoitaa toisella lailla. Ei ole valikasia, ei rahankiiltoa silmissa ja ei kultturieroja/ennakkoluuloja.
Hei! Olin vuonna 2007 Au pairina ja tarinani on valitettavan paljon kaltaisesi. West Sussex, Scanaupairs, Baldwin, 11 tuntiset työpäivät, ja yksinäinen tornikamari, ei apua järjestöltä vain rahanahne henkilö, ei vastausta maileihin vain pakko selvitä yksin, ei anteeksipyyntöä.
Perheessä oli ollut järjestön mukaan vain "muutama" au pair ennen minua, todellisuudessa kyse oli jo parista kymmenestä perheestä lähteneestä au pairista.
p.s. mimi84. oliko lapsia neljä?
Moikka!
West Sussex lapsia oli tosiaan 4. ei kai vaan olla oltu samassa kylässä? Lodsworth
Pienen pieni on maailma. Lodsworthissa tosiaan tuli oltua. Täysin varmasti ollaan siis oltu samassa perheessä, seudulla kun ei ainakaan ollut tuolloin ainoatakaan toista au pairia. Sairasta.
Pystyn siis täysin ymmärtämään tuntosi. graist.
[email protected]
Moikka!
mietin että voiko olla!!!!
vau, jos tää on totta niin kirjotan saman tien sinulle. arvaa vaan miltä tuntuu kun olin kuin orpona siellä..
nyt kirjottelen sulle.
moi
Palvelija ja kotiapulainen. Et selvästi sisäistänyt rooliasi. Ei paljelijattaren kuulu puuttua isäntäensä asioihin. Täytyy tehdä se oma työ hyvin ja olla huomaamattomasti apuna ja helpottamassa isäntäväen elämää.
Aloitus kuulostaa nyt siltä, että joku on lähtenyt toisten siivellä lomailemaan ja juorunnut isäntäväestään.
"Au pair on kuitenkin Palvelija ja kotiapulainen. Et selvästi sisäistänyt rooliasi."
Anteeksi nyt vain, mutta au pair on au pair, EI PALVELIJA! Jos hankin perheeseesi au pairin, otat samalla uuden perheenjasenen. Jos haluat palvelijan, joka tekee tyonsa, eika muuta, hankit taloudenhoitajan, et au pairia!
Allianssi kertoo:
"Au pair asuu ja työskentelee ulkomaalaisessa perheessä lapsia hoitaen ja kotitöitä tehden. Vastineeksi työstä perhe tarjoaa au pairille oman huoneen ja ateriat sekä taskurahan, joka on maasta riippuen noin 200 - 400 euroa kuukaudessa. Au pair ei kuitenkaan ole työntekijä, vaan hän asuu perheessä perheenjäsenen asemassa."
Niin juuri, Prinsessa Dianakin oli aikanaan uransa alussa au pair.
Entas jos pysyisit siella "asepalvelus"-osastolla, vai eiko ne enaa usko sinun juttujasi morsiamesta ja avomersusta ?
aupair ei ole palvelija. Aupair ei ole kotiapulainen. Aupair on aupair, nuori (usein) naisenalku, joka tulee toiselta puolen maailmaa perheeseen, jonka kuuluisi ottaa aupair osaksi perhettaan, "isoksi siskoksi". Jos perheella menee huonosti, ei voi olettaa etta aupairilla menee paljon sen paremmin, sita on vakisinkin osallisena kaikkea perheen arkea. Itse olen aupairina toista vuotta samassa perheessa ja jaamme ilot ja surut. Perheeni on ihana, parempaa ei olisi voinut toivoa.
Vietin elämäni karseimmat 4kk au pairina ulkomailla. Löysin paikan netin kautta ja hälyytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida heti kun perhe puhelimessa tokaisi tarvitsevansa au pairia "välittömästi". Aluksi perhe vaikutti oikealta kiiltokuvaperheeltä. Isä, äiti ja tyttö ja poika. Sain säännöllisesti taskurahaa ja pääsin kielitunneille kerran viikossa. Työ vaikutti aluksi helpolta ja minulle jäi myös omaa aikaa. Muutaman viikon päästä huomasinkin "helppojen kotiaskareiden" muuttuneen kaikiksi kotitöiksi. Työ aikani venyi usein 11-12 tuntiseksi.
Vanhemmat eivät olleet koskaan kotona. Isä tuli kotiin myöhään illalla ja äiti, joka kävi osa-aikatöissä vietti mielummin aikaansa ostoksilla ja omissa harrastuksissaan, kuin kotona lastensa kanssa. Minusta tuntui, että he olivat palkanneet minut vanhemmaksi heidän lapsilleen, koska he eivät itse kyenneet siihen.
Perheen äiti ei mielellään jäänyt yksin lastensa kanssa. Olin vapaapäivänäni lähdössä ulos ja perheen äiti itki ja huusi, että miten voin jättää hänet lasten kanssa yksin kotiin, koska lapset riehuivat!
Äiti sai myös usein huutoraivareita. Yleensä äidin kotona ollessa hoinkin jatkuvasti lapsille että "antakaa äidin olla nyt rauhassa".
Lapsista kyllä pidin. Kävimme leikkipuistossa ja hain vanhemman tyttären iltapäivisin tarhasta, Leivoimme, kokkasimme ja leikimme paljon yhdessä. Vein heidät musiikkikerhoon ja luin iltasadun. Huolehdin lapsista lähinnä koko heidän hereillä olo aikansa! Henkisesti oli tosi rankkaa jättää heidät, mutta pääni ei olisi kestänyt yhtään kauempaa raatamista.
Minäkin masennuin ja muutuin itkuiseksi. Viimeinen niitti oli kun perhe alkoi pimittää taskurahojani ja väittivät, että syön liikaa!
En tosiaankaan suosittele kenellekkään au pairiksi lähtemistä!
Lapsia hoisin, en tehnyt ruokaa tms.
Koin ihanan romanssin lasten isän kanssa.
Annoin ekan kerran miehelle, joka oli 2x vanhempi kuin minä.Nyt jälkeenpäin ajatellen, tein oikein, sillä ranskalaisen miehen kosketus on erillainen kuin suomalaisen miehen, tunsin itseni naiseksi.
Kun hänen kädet kulkivat selkääni pitkin, koin olevani oikea nainen hänelle.
Hänen vaimonsa oli mukava, ei tiennyt mitään meidän romanssistamme. Hän teki ruuat ja minä tiskasin ja hoidin lapsia välillä.
Mä ainakin suosittelen,,,
Tänne on nyt parin päivän sisällä tullu tosi mauttomia viestejä tyyliin "kuka hullu lähtee au pairiksi, paskalla palkalla hoitamaan paskojen ihmisten paskoja lapsia", mutta tää oli oikeesti rimanalitus. Tiedän että nämä on provoja mutta nyt ei kyllä enää pinna riitä! Tarvii tulla tänne jauhaan tollasta bullshittiä...
Onx siinä jotain pahaa, jos suomessa mua haukutaan lehmäks ja jos joku toisessa maassa rakastaa edes vähän? Eipä se ole keltään pois täältä suomessa,jos ei kukaan halua minua?
Et taida tietää miltä tuntuu yksinäisyys?
Kun ei enää edes hyttysetkään vaivaa enään kesäisin?
tiätsä milt tuntuu?
Tuon kirjoittaja on homo.
Jos sua haukutaan lehmaks, otata ne ylimaaraiset tissit pois ja kayta Offia.
Tiedän miltä tuntuu yksinäisyys, eikä kenelläkään ole oikeutta haukkua ketään, mutta,
olitko varma, että perheen isä rakasti sinua, ettei vaan ollut "puutteessa"?
Mielestäni on väärin pettää toista "selän" takana.
Jos noi kirjoitukses on totta, niin et todellakaan ole tehnyt oikein!!! Mietipä jos SINÄ olisit perheenäiti, jolla on työ, koti, lapset ja mies ja parisuhde, niin aijjaijjai. Ei varmasti tuntuis hyvältä, jos antaisit kaikkesi, mutta silti miehen pitäisi purkaa tarpeensa sinuun. Ei se mies sinua tyttö hyvä rakastanut, vaan ennemminkin käytti tilaisuuttaan hyväkseen ja sinä onneton lankesit. Uskomatonta!
Et , ei rumille tartte maksaa palkkaa eikä antaa rakkautta?
Siltähän tää elämä tuntuu.
Mut jotkut näkee pintaa syvemmälle, niitä on harvassa, mutta hyvä jos kerran elämässä.
Onkos ittees rakastettu senkään vertaa?
Et ole katkera, mutta kuitenkin,,,
Miten joku on niin tyhmä, että luulee tän viestin olevan totta. Niin selkeä provo kuin provo vain voi olla.
Järki käteen ihmiset :D
omallatunnollasipahanonkokoelämäsiajan! sorry
mikä älyväläys!! mitä rakkautta hyväksikäytössä ajattelin olevan????
Hei!
Kuulin ystävältäni,että hän joutui au-pairina keskelle avioliittikriisiä/helvettiä.Mies lähenteli ja vaimo syytti yms.ikävää.Ystäväni joutui kuuntelemaan ikäviä perheriitoja ja kestämään miehen lähentely-yrityksiä. Hän pääsi onneksi toiseen paikkaan.
EI! TARVII! HUUTAA! KOKO! AJAN!!!!!!!!!:D
oli muuten suunnattoman tuskaista lukea tota noiden huutomerkkien kanssa. hauska, että joku toinenkin kärsi asiasta.
elämässä pitää olla möykkää!!!!!
Eihan sattunut olemaan Kiinassa tama paikka?
Ei ollut Kiina..mutta ajattelen että mistä päättelit että olisi?!
Huomaan että tänne on tullut aika paljon ihan turhia kommentteja! :o( sääli kun ihmisillä ei ole parempaa tekemistä... On kuitenkin kiinnostava lukea toisten au pair kokemuksia ja mielipiteitä tästä hommasta! Jonkun mielestä " en sisäistänyt palvelijan rooliani"...hmm..jos olisin halunnut palvelijaksi olisin hakenut siihen duunin, mutta nyt asia ei ollut niin!
Vaikkakin minulla oli huono kokemus au pairina olemisesta, niin eka au pair kerta oli hyvä kokemus, joten voin suositella au pairiksi haluavia kokeilemaan! Mutta todella miettimään tarkkaan ja ottamaan mahdollisimman paljon selvää perheestä ym ennen kuin pakkaa laukut ja lähtee!Tietenkin on aivan mahdotonta tietää onko perheellä joku avioliitokriisi meneillään, mutta kuitenkin..
Sitä kommenttia tuskin oltiin kirjoitettu tosissaan. Tänne on tosiaan tulvinut tosi ärsyttäviä viestejä, se mistä puhuit lienee yksi niistä. Huonoa pilaa...
Toi Kiina oli vahan vaan niinku arvaus. No ei, ma hain itse jokin aika sitten aupairiksi ja loysin paikan kiinasta, kaikki siina perheessa ja paikassa vaan passasi niin hyvin sun kuvauksiin etta pitipahan kysaista:) Olin ihan pikkuista vailla tahan perheeseen menossa mutta viime tipassa muutin mieltani:)
Minkälainen perhe Kiinassa olisi ollut? Ihan kiinnostuksesta kyselen. Miksi päätit että et mene siihen perheeseen?
Kolmihenkinen perhe, aiti, isa ja pieni tyttolapsi. Perhe oli juuri muuttamassa kiinaan ja ma olisin lahtenyt mukaan laittomasti, sinne kun ei ilmeisesti oikeen mielellaan oteta aupaireja kun on muutenkin sita vakea siella tyottomana jne. Mutta joo, se perheen aiti selosit just noista asuinoloista etta siella muurien sisalla joutuu asumaan kun ei mitaan ihan turvallisinta seutua ollut vissiin. Ma jatin sitten lahtematta ihan henkilokohtaisista syista, kaveri sai houkuteltua minut mukaansa muualle reissaamaan:)
Olin silloin 16-vuotias maalaistyttö ja Tapiolaan haettiin lastenhoitajaa. Siskoni asui siinä lähellä ja päätin lähteä.
No, kas siellä oli 1 kk ikäinen vauva ja 1,5 vuotias toinen tyttö.
Perheen "rouva" oli opettaja ja mies joku juopotteleva (kuitenkin työssä jossain).
Minä hoidin 16-vuotiaan tietämyksellä kahta näin pientä lasta ja pian huomasin, että nainen ilmeisesti kärsi synnytyksen jälkeisestä depiksestä.
Vauvalle ei ollut vaatteita ja hän paleli vaunuissa ulkona.
Mun piti pitää vauva sisällä.
Kerran talon muija oli kotona ja käski mun lähteä rattailla isomman lapsen kanssa ulos. Sillä aikaa hän oli PENKONUT huoneeni ja LUKENUT KIRJEENI??
Sitten eräänä päivänä sai kamalan raivarin ja huusi pää punasena: mee jo omaan huoneesees, mä en kestä sua katella enää.
Minä itkin huoneessa ikävää kotiin.
Seuraava syytös tuli, kun ovet olivat kolisseet yöllä. Hänen miehensä oli kuulemma käynyt luonani useaan otteeseen.
Mulla ei ollut mitään kokemuksia pojista ja kauhistuin ajatustakin.
Hän syytti siitä kun en siivoa. Kerran päätin jättää lapset vähemmälle ja jynssätä joka paikan (iso talo).
Akka tuli töistä ja alotti jo eteisessä huutamaan: Taaskaan täällä ei ole koskettukaan imuriin.
Ja lapsetkin on hoitamatta ja mun pitäis myös vapaa-ajallani reagoija vauvan itkuun.
Lopulta hän sanoi mut irti ja pääsin sisareni luo asumaan.
Uusi apulainen oli NIIN hyvä, kun siivosikin. Soitin apulaiselle ja hän oli kuunnellut touhua vain kuukauden.
Se kokemus vammautti kyllä heikkoa itseluottamustani tosi paljon. Vasta oman lapsen synnyttyä sain oman itseni kunnioituksen takaisin!!
Jos nyt näkisin tuon Tapiolassa silloin asuneen akan EN:n, niin huutaisin tunnin ulos vihaani. Toisen kirjeiden availu on rikos! (sain sen selville, kun hän kertoi mitä kirjeessä oli ollut ja sitä tietoa ei olisi muualta saanut).
Kunpa tuo akka vielä joskus katuisi tekojaan?
itse päädyin lontooseen toimiston kautta. olin pääasiassa orja, joka teki täyttä työpäivää. mitkään lait tai au paireja koskevat työaikasäädäkset eivät päteneet minnuun.
perheen tytär oli jo neljän vanhana patologinen valehtilija. Hän oli myös väkivaltainen, muun iski minua päähän lelutuolilla ja työnsi alas portaita. kaikki luettiin minun syyksi.
lopulta pakenin merimieskirkolle.
oliko sinkkuäiti kyseessä,katselen nimittäin paikkaa
ei ainakaaan silloin ollut. vuosi oli kyllä 2003 enkä ihmettelisi vaikka mies olisi lähenyt kävelemään, avioliitto jo silloin selvissä vaikeuksissa.
paikka oli 2 alueella länsilontoossa, chiswick-nimisesä kaupunginossassa.
olin siellä! TFS niminen firma.
nyt suomalaisten nuorten tyttöjen lähteä huoraamaan? Kunnioittakaa vähän omia vanhempianne, niin jätätte reissut tekemättä.
"nyt suomalaisten nuorten tyttöjen lähteä huoraamaan? Kunnioittakaa vähän omia vanhempianne, niin jätätte reissut tekemättä. "
Ihan oikeasti, oletko harkinnut ammattiapua?
Monella ystävälläni on ollut ongelmia aur pairina ja aina ongelmia on ilmennyt perheen äidin kanssa...? mistä lie johtuu....
ihan siitä, että nainen on aina naiselle susi? aina naisten välillä on työpaikoilla ihme kyräilyä ja seläntakanapuhumista ja muuta. naiset on myös yleensä ne jotka vastaavat miehiä enemmän kodinpidosta, siivoamisesta jne. ja saavat näin ollen pomottaa aupparia, kun taas miehet monesti tekevät enemmän töitä eivätkä välitä niin siivoamisesta tai ruoanlaitosta.
Suurin osa valituksista tulee 18-20v, usein suoraan kotoa tulevilta tytöiltä. Ilmeisesti odotuksena on se että kävellään toisten kotiin, saadaan taskurahaa ja ei tarvitse tehdä juuri mitään - ollaan ihan kuin kotona Suomessa, mähän oon niinku perheenjäsen! Työaikana astioiden pöydästä pois viemiseen saa sellaisen "miks mun pitää niinku mutsi tehä kaikki", ja vapaa-aikana talon "äiskän" pitää tehdä kaikki asiat ja passata au pairia. Tälläinen au pair on melkolailla hyödytön perheelle, pelkkä kululisä ja vaivaa tulee kuin ylimääräisestä lapsesta. Pahin tapaus meillä oli yksi 19v Pirkkalasta joka söi vain karkkia ja ei lainkaan ymmärtänyt että lapsille pitää saada oikeata ruokaa koulun jälkeen. Kuukauden neuvomisen jälkeen asia alkoi mennä perille, mutta useita viikkoja meni vielä sen jälkeen siihen että piti selittää miksi ruoka säilytetään jääkaapissa. Kotona äiti oli aina tehnyt nämä asiat - "miks mun pitää tehä".
Tuossa 25v tienoilla tulee jännä muutos, nämä tytöt ovat asuneet jo yksin jo suht kauan ja olleet mahdolliseti työelämässä. He eivät enään oleta olevansa äidin paapottavana vaan tajuavat miksi perhe tarvitsee au pairia ja lisäksi heillä alkaa olla ymmärrystä miten asiat hoidetaan.
Minun mielestäni au pair alaikärajaa tulisi nostaa tuonne 25v tienoille, moni ongelma lähtisi sillä pois itsestään.
Ja tämä kaikki siis 12 au pairin palkkaamisen syvällä rintaäänellä. Ensi vuosi on viimeinen kun meillä on au pair koska lapset ovat kasvaneet teineiksi.
Mielestäni on ikävää miten nuoriin, n. 18-20 vuotiaisiin au paireihin ollaan asennoiduttu sillä tavalla, että kaikki olisivat aivan aivottomia laiskimuksia. Itse olen lähdössä pian au pairiksi ja tehnyt todella paljon lastenhoitohommia Suomessa, n. 6 eri perheessä. Joskus olen ollut 4 päivää lasten kanssa putkeen kun vanhemmat ovat olleet reissussa, isovanhemmat saattoivat joskus tulla jelppaamaan. Ja kaikki on mennyt aina hienosti! ja mitä kodinhoitamiseen tulee, mielestäni on itsestään selvää, että tyhjennän astianpesukoneen, vien roskat, siivoan jäljet yms! Joillekkin se on opetettu ihan pienestä pitäen, niin omien jälkien siivoaminen ( ja myös muidenkin) käy ihan rutiinista.
Uskon että on todellakin olemassa niitä tyttöjä jotka lähtevät au pairiks vain, että pääsisi ulkomaille juhlimaan ja dokaamaan ja perhe elättäis yms. mutta on myös niitä joita oikeasti kiinostaa lastenhoito ja ovat oikeasti valmiita kunnioittamaan host perhettä ja auttamaan kodinhoidossa. Ja tottakai toivon että tälläisen motivoituneen au pairin host perhe kunnioittasi myös au pairia. Oikealla asenteella pärjää pitkälle.
Ja mielestäni 25-vuotiaan, kauan yksin eläneen au pairin voi olla vaikea sopeutua elämään niin tiiviisti kiinni perhe-elämässä. Siinä vaiheessa on elänyt jo niin kauan yksin ja itsenäisesti, että 24/7 perheen kanssa oleminen saattaa alkaa hieman ahdistaa. Mutta kaikessa löytyy tietty poikkeuksia! Aivan kuten nuorissa alle 20v. au paireissakin!
Heti annetaan miinusta kun kun on kyse nuoresta ihmisestä, joka antaa oman mielipiteensä.
"nyt suomalaisten nuorten tyttöjen lähteä huoraamaan? Kunnioittakaa vähän omia vanhempianne, niin jätätte reissut tekemättä. "
Tarkoitin Bea19, kun heti oli laitettu miinusta
olitko helvetissä?
mun mielestä olit
Mun mielesta taa palsta on helvetti.
No joo-o turha tänne on näköjään omia mielipiteitä kirjoitella....... ihan uskomatonta miten aivotonta porukkaa näil palstoil on. Tosi harmi, tääl vois käydä ihan fiksujakin keskusteluja mut ku joillekin se on näköjään vähän vaikeeta niin eip voi mittää.
Nähdään vaivaa kaikesta ja kirjotetaan samoilla nimimerkeillä. Näin oon ainakin ymmärtäny kun missään ei oo mitään tolkkua.
Kertoo sekin jo jotain, että koska tää on au pair palsta niin ilmeisesti pitäis olla kiinnostusta koko asiaa kohtaan ja kirjoittelu taas kertoo sitä, että täällä on suurimmaks osaks v*tun yksinkertaisia ja tyhmiä ihmisiä, jotka on henkisesti kakaroita. Toivottavasti saattekin oikeen paskamaisen kokemuksen minne ikinä menettekin tai sitten teitä ei oteta minnekkään ja ottaa päähän oikeen olan takaa joten tänne päädytte poraan.
" ihan uskomatonta miten aivotonta porukkaa näil palstoil on"
Varsinkin ne jotka haukkuvat muita kuten sinä. Voisit pysyä poissa mutta haluat vain palata jatkuvasti takaisin ja haukkua muita. Miksi?
Hmm no kerran olen tänne palanut takaisin (nyt toinen kerta) mutta enpä taida enää vaivautua tänne tulla. Olisi ollut kiva keskustella asioista au pairiuteen liittyen, mutta kuten sanoinkin, tällä on paljon ihmisiä jotka eivät siihe kykene. No onneksi on paljon muita keinoja kysellä vinkkejä au pair jutuista... Jos ilmaisee vahvasti täällä oman mielipiteensä niin heti saa haukut.
Ja pahoittelut tuosta aivoton jutusta, eiväthän täällä kaikki sellaisia ole.
Nähdään huomenna, keksi jotain kritiikkiä niin saat taas takaisin.
voisitko vähentää huutomerkkien käyttöä?
olit huono au pair!!! ei hyvä au pair eikä mikään alan työntekijän pidä hyväksyä epäinhimillisiä työoloja jos hyväksyy on idiootti!!
terv. kaikella kunnioituksella SINUA kohtaan !