Olemme eronneet jo yli vuosi sitten. Silti olemme yhteyksissä lähes päivittäin. Meillä on yhteinen tytär. Hänen vuokseen pidämme yhteyttä. Olen itselleni myöntänyt olevani vielä kiinni tässä miehessä. En vain saa häntä pois ajatuksistani.
Itse jos yritän olla pitämättä yhteyttä, hän tekee vaikkapa "tikusta asiaa" soittaa tai laittaa viestiä.
Tekee välillä tekoja joista kärsin äärettömästi irrottautumisen vuoksi. Ollessamme yhtäaikaa jossakin tulee aivan liki, siis aivan kylkeen kiinni. Samoin samaan sänkyyn nukkumaan, jos on yhteinen yöpaikka. En kuitenkaan saa koskea häneen...Muuten kuin esim. hieromalla jalkoja tai niskoja.
Itselläni on ollut pari ns.seurustelu yritystä eomme aikana, mutta en vain pysty tuntemaan näitä toisia miehiä kohtaan juurikaan mitään.
Kysymys kuuluukin; onko mulla vielä mahdollisuuksia? Vai mitä tämä kaikki on? Kiitos jos joku viisaampi osaisi hiukka tönäistä.
Vastaa tähän viestiin
Itse jos yritän olla pitämättä yhteyttä, hän tekee vaikkapa "tikusta asiaa" soittaa tai laittaa viestiä.
Tekee välillä tekoja joista kärsin äärettömästi irrottautumisen vuoksi. Ollessamme yhtäaikaa jossakin tulee aivan liki, siis aivan kylkeen kiinni. Samoin samaan sänkyyn nukkumaan, jos on yhteinen yöpaikka. En kuitenkaan saa koskea häneen...Muuten kuin esim. hieromalla jalkoja tai niskoja.
Itselläni on ollut pari ns.seurustelu yritystä eomme aikana, mutta en vain pysty tuntemaan näitä toisia miehiä kohtaan juurikaan mitään.
Kysymys kuuluukin; onko mulla vielä mahdollisuuksia? Vai mitä tämä kaikki on? Kiitos jos joku viisaampi osaisi hiukka tönäistä.
Vastaa tähän viestiin
Vastaukset 2
Vanhimmat
suoraan mitä hän sinua kohtaan rehellisesti tuntee.Pyydä suoraan kysymykseen suoraa vastausta.Inhottavaa elää epätietoisuudessa.Rohkenisitko kysyä?Asia selviää puhumalla.Ehkäpä hän ajattelee samoin mutta ei uskalla kysyä..?Ota riski.Tsemppiä!
Nosta rohkeasti kissa pöydälle. Epätietoisuus vie hurjasti energiaa. Itsellänikin meni vuoden päivät, kunnes päätin, että päätöksiä on tehtävä ja niissä pysyttävä. Teillä tietysti vaikeampaa, kun on yhteinen lapsi ja toisen kanssa on pakko olla tekemisissä