Hei, olen siis se miniä ja mielenkiinnolla lukenu näitä juttuja, koska olen kokenu samoja asioita omassa suhteessani anoppiin.
Halusin tuoda nyt teille omat tunteeni luettavaksi ja olisi mukava jos joku voisi kertoa mikäli tuntee myös näin.
Nimittäin, anoppini on hyvin vahva persoona, aina neuvomassa ihan joka asiassa puhelimeesa (asutaan onneksi niin kaukana) ja jos esim kerron mitä ruokaa laitan, hän sanoo heti mitä minun pitää siihen lisätä että tulee hyvä. Aina sanon vaan hieman huvittuneena että ei valitettavasti niitä raaka-aineita meiltä löydy :)
Todella kova kontrolloimaan ja utelemaan mm. raha-asioista.
Mutta,
Vaikka kuinka olen hänen kanssaan hermoni menettänyt useaan otteeseen niin RAKASTAN häntä ihan mielettömästi. Hän todella välittää meistä paljon vaikkei ymmärrä aina rajojaan. Minulla on ihana jutella hänen kanssa puhelimessa yleensä ja olen kohta läheisempi hänen kanssa kun oman äitini kanssa. Ainakin enemmän tekemisissä.
Tiedän että hänen ätrsyttävät piirteet korostuu jos saamme lapsen, mutta se että olemme läheisiä, auttaa myös siihen että minä voin sitten sanoa hänelle milloin se raja todella menee rikki, milloin on aika antaa elää rauhassa omaa elämää. En pelkää hänen suuttuvan ja jos suuttuu niin ehkä en ole selittänyt silloin asioita tarpeeksi hyvin ja kertonut omista tunteistä.
Tämän kerroin siksi että anoppiin voi olla jännittävä viha/rakkaussuhde ja mitä lähempänä vaikeaa anoppia on sitä paremmin niiltä ikäviltä riidoilta vältytään. Voi keskustella kuten aikuiset.
Halusin tuoda nyt teille omat tunteeni luettavaksi ja olisi mukava jos joku voisi kertoa mikäli tuntee myös näin.
Nimittäin, anoppini on hyvin vahva persoona, aina neuvomassa ihan joka asiassa puhelimeesa (asutaan onneksi niin kaukana) ja jos esim kerron mitä ruokaa laitan, hän sanoo heti mitä minun pitää siihen lisätä että tulee hyvä. Aina sanon vaan hieman huvittuneena että ei valitettavasti niitä raaka-aineita meiltä löydy :)
Todella kova kontrolloimaan ja utelemaan mm. raha-asioista.
Mutta,
Vaikka kuinka olen hänen kanssaan hermoni menettänyt useaan otteeseen niin RAKASTAN häntä ihan mielettömästi. Hän todella välittää meistä paljon vaikkei ymmärrä aina rajojaan. Minulla on ihana jutella hänen kanssa puhelimessa yleensä ja olen kohta läheisempi hänen kanssa kun oman äitini kanssa. Ainakin enemmän tekemisissä.
Tiedän että hänen ätrsyttävät piirteet korostuu jos saamme lapsen, mutta se että olemme läheisiä, auttaa myös siihen että minä voin sitten sanoa hänelle milloin se raja todella menee rikki, milloin on aika antaa elää rauhassa omaa elämää. En pelkää hänen suuttuvan ja jos suuttuu niin ehkä en ole selittänyt silloin asioita tarpeeksi hyvin ja kertonut omista tunteistä.
Tämän kerroin siksi että anoppiin voi olla jännittävä viha/rakkaussuhde ja mitä lähempänä vaikeaa anoppia on sitä paremmin niiltä ikäviltä riidoilta vältytään. Voi keskustella kuten aikuiset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jolla on joku jonka kanssa voi rakentavasti keskustella,riidellä,kiukutella tai miten vaan.
olin 9v.aviossa enkä kertaakaan nähnyt anoppia
livenä,onnen poika kai.
Olen anoppi ja tunsin itseni paljolti kuvauksessasi anopista. En toki anna neuvoja ruoka asioissa vaan kysynkin useimitten vinkejä pojaltani ja miniältä. Eikä pahemmin ole tuota kontrolli tarvettakaan koska ovat aikusia ihmisiä ja varmaan pärjäävät paremmin maailmalla kuin minä.
Mutta olen vahva persoona ja sanomani kuulostavat usein "määräykseltä" vaikka eivät ole siksi meinattuja. Mutta poikani on pelastus tässä koska hänkin on vahva persoona ja kertoo heti kuinka he ovat asian ymmärtäneet ja se on kyllä ihana asia koska silloin ei tule kenellekään mielipahaa eikä väärinkäsityksiä.