Pelkään äitiyttä

23 ekan syntyessä. Nuorena jaksaa kasvattaa lapsia paremmin kuin vanhana. Taloudelliset resurssit kannattaa kuitenkin olla kunnossa, jotta olisi kiva paikka asua ja rahaa lapsen menoihin.

Itse olen naimisissa ja muutaman vuoden sinua vanhempi. Olen lapsirakas ja mieheni myös. Lapsettomuudellemme ei ole selkeää syytä ja pelkään, mitä kaikkea on edessä: pitkiä, kivuliaita ja kenties tuloksettomia lapsettomuushoitoja tai vuosikausien epävarmuus adoptiota odotellessa, ja sitten pitäisi yhtäkkiä olla valmis vaikka kolmevuotiaan äidiksi.

Hyvä, että sinulla on terveet elämäntavat. Mistä johtuu sinun epävarmuutesi? Etkö voi luottaa mieheesi, että hän pysyisi luonasi ja tukisi sinua? Äitisi kysely on mielestäni asiatonta, ei saisi painostaa. Lasten hankkiminen ei kuulu muille kuin pariskunnalle itselleen (ja meidän tapauksessamme lääkäreille ja viranomaisille).

lapsi, niin EN TODELLAKAAN SUOSITTELE SINULLE ÄITIYTTÄ!! MITEN MUKAMAS KASVATTAISIT OMIA LAPSIA, KUN KERRAN PELKÄÄT VASTUUN KANTAMISTA!!! KASVA HYVÄ IHMINEN ENSIN ITSE aikuiseksi ENNEN KUIN ALAT EDES HAAVEILEMAAN OMISTA LAPSISTASI!!!

"Olen seurustellut jo yli kaksi vuotta..."

En voi sille mitään, mutta takerruin lauseessasi sanaan "jo". Itse olen samaa ikäluokkaa kanssasi ja olen seurustellut VASTA yli viisi vuotta mieheni kanssa.

Et ole valmis äidiksi, jos pelkäät äidiksi tuloa ja, että nuoruus jää elämättä.

Minulla on 4-vuotias lapsi. En pelännyt tulla äidiksi ja elän nuoruuttani edelleen, olenhan nuori ihminen! Toki minun nuoruuteeni ei kuulu joka viikonloppuinen ryyppäminen, omien aikataulujen mukaan eläminen jne mitä ei voi yhdistää perhe-elämään. Ainkaan meidän perhe-elämään.

Ymmärsit varmasti ponttini, tsemppiä!

Mihin sulla on kiire??
itse olen 23v ja mieheni 27v, ei lapsia, molemmat opiskelemme kun työpaikkoja oli aika huonosti tarjolla, eli uutta ammattitutkintoa pukkaa=)meillä on kissa ja koira joita hoidamme kuin omia lapsia.
ihmettelen kuinka nopeasti olette suhteessanne edenneet!?me olemme seurustelleet 2v ja emme vieläkään ole kihloissa mutta asumme yhteisessä vuokrakämpässä, häitä ei olla edes suunniteltu, vasta jos edelleen n.päälle kolmikymppisinä ollaan yhdessä niin sitten, mutta ei vielä.

luulenpa että sulla taitaa olla pieni paniikki siitä kun kaikki on tapahtunut niin nopeasti teille, vielä häätkin tulossa!?
hei otatte nyt rauhassa vaan ja elätte päivän kerrallaan.sä voit vaikka kokeilla jotain uutta työpaikkaa, sitten voitte kehittää jonkin ihan oman harrastuksen molemmille, saatte vähän omaa "hengitystilaa" niin se paniikki hellittää.

ja oikeesti ei sillä lapsella ole mikään kiire!
jos susta tuntuu epävarmalta niin se on ihan ok, ei kaikki ole sellaisia impulsiivisia lapsenhankkijoita. enkä usko että mikään kakaramainen olet jos harkitset tarkkaan haluatko sen lapsen nyt vai myöhemmin, se osoittaa enemmänkin vastuuntuntoa. ja jutelkaa sen miehes kanssa tuosta asiasta, en usko että maailma siihen kaatuu jos et halua ihan heti äidiksi.
niitä lapsia kun kerkiää tekemään myöhemminkin..mieheni sisko tuli äidiksi 27-vuotiaana ja ihan nuorekas ja vastuuntuntoinen äiti on.
jutelkaa ja eläkää elämää päivä kerrallaan, ei kannata kiirehtiä asioita siinä ei tee muuta kuin polttaa näppinsä, kun taas hiljaa hyvä tulee=)
p.s.
älä välitä noista haukkujista, taitaa vaan olla kateellisia tai katkeria.

lastanne, niin ensin annat ajan kulua ja annat aikaa teille toisillenne ennen kuin edes alatte ajattelemaan lasten hankintaa, sillä aikansa kullekin....

sanaista arkkuasi täällä näillä "julkisilla sivustoilla!!" Jos vähänkään ajattelet mahdollista tulevaa jälkikasvuasi, niin annat ajan kulua ja sinä aikana saat totuttautua itsekin äitiyteen. HUOM! JOS OLISIT VALMIS TULEMAAN ÄIDIKSI, ET SITÄ ASIAA PELKÄISI JA ET SIITÄ NÄILLÄ SIVUSTOILLA JULKISESTI KAUHISTELISI!!! Mutta kaikkihan meistä ei henkisesti kasva aikuiseksi koskaan.....

odottele ihan rauhassa vielä vaikka montakin vuotta, ja sittenkin olet vielä sopivan nuori äidiksi. Eihän sinulla ole mitään kiirettä, ja luultavasti jonain päivänä (ehkä kolmikymppisenä?) huomaatkin että olet saanut kokea tarpeeksi vapautta ja haluat perhettä.

Äitinä oleminen ei ole vaikeaa eikä siihen tarvitse erityisemmin soveltua. Usko pois, kaikki etenee sitten ihan itsestään, odotusaikana ehdit valmistautua ja vaikka et muuten pitäisi lapsista niin oma on aivan eri asia. Siinä ei todellakaan ole mitään pelättävää.

Äläkä välitä äitisi kyselyistä, sano hänelle suoraan ja reilusti etä asia ei hänelle kuulu.

Mun mielestä 22-vuotiaalla ei ole mikään kiire lapsia saada. Ihan hyvin voi muutaman vuoden odotella jos ei ole varma. Parempi niin kuin sitten katua. Lapsia kun ei tekemättömäksi saa. Itse olen 28-vuotias ja en aio tehdä lapsia vielä moneen vuoteen. Juuri siksi, etten koe olevani siihen vielä valmis. Ei siksi että haluaisin bilettää, ei siksi että haluaisin matkustella tms. vaan koska vielä ei vaan tunnu vielä siltä että olisin valmis. Uskon että kun aika tulee niin sitten sen 'tuntee'. Se että sisaruksilla on lapsia, ei ole mikään syy niitä itse tehdä. Lapsen pitää olla sinun ja poikaystäväsi yhteinen päätös josta on keskusteltu pitkään ja hartaasi :) Kyllä muakin pelottaa se vastuu mahdollisesta lapsesta sitten joskus eikä se tee mielestäni musta huonoa äitiä. Harkitsen kaikkea aina tosi tarkkaan ja tiedän että olisin hyvä äiti. Tavallaan haluankin antaa sitten kaikkeni (kaiken ajan) lapselle ja odottelen että minulla on sellainen elämäntilanne ja taloudellinen tilanne että pystyn siihen.

äitiydestä vielä :) itsekin olen sinun ikäinen, kihlatun kanssa on tullut kohta vietettyä 3 v. ja lapsista ja omasta talosta on ollut puhetta ja alustavia suunnitelmiakin. itse olen ihan samassa tilanteessa sinun kanssasi, pelkään todella paljon äitiyttä ja sitä, että joku päivä olisinkin raskaana ehkäisystä huolimatta. itsekin olen tällainen koti-ihminen. viimeksi olen baarissa käynyt yli vuosi sitten ja juonut yli 2 v. sitten. eli voisi kuvitella, että olisin valmis äitiyteen (kun ei menojalkaa enää vipata), mutta kun ei. monien keskustelujen ja pähkäilyjen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyllä se sellainen tunne tulee sitten eteen kun on sen vauvan hankinnan aika, en jaksa ottaa siitä sen enempää stressiä. olen avomiehellenikin tunteistani puhunut ja hän ei painosta minua mihinkään, vaikka olisi heti valmis isäksi. olen päättänyt, että odotan sen aikaa, kun tulee sellaine olo, että nyt olisi hyvä hetki. suosittelen samaa sinulle. nuoriahan tässä vielä ollaan. itse ainakin toistaiseksi haluan vielä käyttää rahani/aikana itseeni, avokkiini, kotiimme ja lemmikkieläimiimme, en vauvaan.

Lueskelin noita vastauksia, aika ikäviäkin kommentteja tuli vastaan. Eikohän jokaisella ole oma aikansa tulla äidiksi eikä mielestäni mitään "oikeaa ikää" ole.

Itse olen 29, seurustellut kolmisen vuotta eikä lapsia vielä ole. Itsessäni olen huomannut, että noin 25 v. (ennen kuin tapasin nykyisen miesystäväni) aloin ajattelemaan mahdollisia lapsia. Sitä ennen en ollut valmis edes ajattelemaan äitiyttä. Nytkään lapset eivät vielä ole suunnitelmissa, vaikka niitä tulevaisuudessa toivotaankin olevan.

Viimeisen vuoden aikana kaveri/tuttavapiirissä on alkanut näkyä perheiden perustaminen. Eli suurella osaa vasta tässä lähestyessä kolmeakymmentä. Jos katsoo muutaman vuoden taaksepäin, niin hyvin harvalla oli lapsia (kun miettii näitä vanhoja koulukavereitakin yms). Tällä haluan vain sanoa, että sulla ei ole mitään kiirettä perheen perustamisessa. Toisille se on luontevaa nuorempana, toisille vasta kolmekymppisenä. Eikä se komekymppinen vielä mikään vanha äidiksi ole!

Olet vielä nuori kaikesta huolimatta, joten sulla on aikaa nähdä ja kokea kaikkea tulevan miehesi kanssa ilman lapsia! Ajatuksesi suhteen tuhoutumisesta lapsen syntymän myötä kuvastaa epävarmuuttasi suhteenne kestävyydestä. Nyt teillä on aikaa rakentaa kestävä parisuhde, johon aikanaan syntyy yhdessä toivottu lapsi. Älkää kiirehtikö turhaan, nauttikaa toisistanne!

Ei missään nimessä saa hankkia lasta jos vähääkään epäilyttää! Loppujen lopuksi siinä on elävä henki kyseessä kun sen lapsen hankit ja lapsi siinä kärsii, jos epäilysi jatkuu vielä raskauden jälkeen.

Jotkut soveltuvat äideiksi ja jotkut taas ei. Ei kaikkien tarvitse hankkia lasta, jos ei sellaista halua tai epäilee ettei ole kykenevä äidiksi. Eiköhän niitä lapsia ole maailmassa muutenkin ihan tuhottoman paljon ja lisää ihmisiä syntyy jatkuvasti. Ei tässä maapallossa ole kohta enää tilaa ihmisille, heidän ruokkimiselle ja puhtaalle luonnolle. Silloin ei enää mitkään kierrätykset auta.

Sinuna keskustelisin asiasta miehesi kanssa ja odottaisitte ainakin muutaman vuoden. Jos epäilet itseäsi ja äitiyttäsi, älä hanki sitä lasta. Ikinä ei saa hankki alasta muiden takia, ei omien vanhempien, miehen, ystävien ja vastaavien takia. Se pitää lähteä itsestään, varsinkin kun olet NAINEN.

Muutenkin ole tosi nuori, joten voit helposti odottaa vaikka kymmenen vuottakin lapsen hankintaa. Suomessa on minusta isona ongelmana se, että liian nuoret tulevat raskaaksi eivätkä osaa olla tarpeeksi vastuullisia ja hyviä äitejä. Ei ihme että nuoriso tässä yhteisössä kärsii.

Terv. Nainen joka ei aio hankkia lapsia.

Jos sallit miehesi osallistua lapsen hoitoon, suhde ei tuhoudu!!! Hän kiintyy yhtäkaikki kuin sinäkin!!! ...omaan lapseen!
On uskomattominta ja suuremoisinta saada oma lapsi!!!!

Puhukaa, puhukaa, puhukaa kaikki kipeätkin kysymykset, pelot, luulot, mitä mieleen tuleekaan!!!
Siitä se alkaa!!!

Itsekin pelkäsin... sitten rukoilin vuosi vuoden jälkeen, että saisin lapsen!!! Mieheni siittiöt olivat kuolleita!

Ole rohkea! Kaikki on sinun ainutkertaista elämääsi!!!

No eikö tuo ole ihan luonnollista pelätä.Harva tuon ikäinen on edes kypsä tekemään lapsia.Ja mikä kiire teillä on?Lapsia nyt kerkeää tekemään myöhemminkin.
Itse olen 23 eikä tulis vielä mieleenkään alkaa tekemään lapsia.Haluan olla ja elää vapaana kaikenmaailman ylimääräisistä vastuista ja aikuistua rauhassa.