Elikkäs haluaisin kuulla mielipiteitä tilanteeseeni josta en voi puhua oikeen kenellekään. Olen 26 vuotias nainen, olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta 9-vuotta.Tämä on meille molemmille ensimmäinen parisuhde. Ostimme kolme vuotta sitten oman talon. Periaatteessa meillä ei ole mitään suurempia ongelmia. Mutta olen pidemmän aikaa ollut tyytymätön suhteeseemme, kaikki on muuttunut mielestäni liian arkiseksi. Mikään ei tunnu miltään... :(
Olen itse sellaisessa työssä että olen aina useamman päivän poissa kotoa. Nykyään on alkanu armottomasti ahdistamaan mieheni saamattomuus, tarkoittaa sitä että kun olen vapaalla siivoan, pesen pyykkiä, teen ruokaa ja muut kotiaskareet. Kunnes taas on aika lähteä töihin, ja kun taas pääsen vapaalle, on kämppä hirveässä siivossa, kaikki kotityöt tekemättä. Mieheni istuu illat koneella ja juo kaljaa...Tämä mieheni kaljanjuonti onkin sitten oma ongelmansa...
Toki mieheni on minulle hirveän tärkeä ja rakas, olemmehan olleet kuitenki jo näinkin kauan yhdessä. Mutta minusta tuntuu että mieheni pitää minua itsestään selvyytenä, mikä tuntuu äärettömän pahalle. Esim; eräänä päivänä kun olin töissä, laitoin miehelleni viestin että on kamala koti-ikävä ja rakastan häntä niin paljon. En saanut mitään vastausta... :(
Heti kun jäin vapaalle otin asian puheeksi, koska tuntui käsittämättömän pahalle, eikö hän enää rakasta minua. Mieheni vastasi ettei viitsinyt koska hänen mielestään se on itsestään selvää. Vaikka olisikin, olisi se silti joskus kuullakin. En edes muista koska mieheni olisi sanonut rakastavansa minua, ehkä n vuosi sitten. Jos itse sanon rakastavani häntä, täytyy minun kysyä rakastaako hän minua. Vastaus on yleensä rakastan rakastan tms.
Nyt olen jo useamman kuukauden ajan huomannut että olen tavattoman ihastunut pomooni. Meillä on aina mukavaa yhdessä, ja hän on muutenkin täysin mieheni vastakohta. Nyt pikkuhiljaa olemme ajautuneet siihen pisteeseen että pomoni tietää että minulla on häntä kohtaan tunteita, ja myös hänellä minua kohtaan. Olemme keskustelleet paljon asiasta. Mutta pomoni tuntee myös mieheni mikä tekee asiasta vielä vaikeamman. Mitään ei ole vielä tapahtunut, eli en ole pettänyt miestäni. Olen niin ihastunut siihen mieheen että sattuu, hän myös minuun. Mutta hänen mielipiteensä on etten saisi erota miehestäni koska hänelle tulisi olo että se tapahtuisi hänen takiaan. Mutta kuinka voin jatkaa elämää mieheni kanssa vaikka minulla on valtavasti tunteita toista miestä kohtaan?
Olen itse sellaisessa työssä että olen aina useamman päivän poissa kotoa. Nykyään on alkanu armottomasti ahdistamaan mieheni saamattomuus, tarkoittaa sitä että kun olen vapaalla siivoan, pesen pyykkiä, teen ruokaa ja muut kotiaskareet. Kunnes taas on aika lähteä töihin, ja kun taas pääsen vapaalle, on kämppä hirveässä siivossa, kaikki kotityöt tekemättä. Mieheni istuu illat koneella ja juo kaljaa...Tämä mieheni kaljanjuonti onkin sitten oma ongelmansa...
Toki mieheni on minulle hirveän tärkeä ja rakas, olemmehan olleet kuitenki jo näinkin kauan yhdessä. Mutta minusta tuntuu että mieheni pitää minua itsestään selvyytenä, mikä tuntuu äärettömän pahalle. Esim; eräänä päivänä kun olin töissä, laitoin miehelleni viestin että on kamala koti-ikävä ja rakastan häntä niin paljon. En saanut mitään vastausta... :(
Heti kun jäin vapaalle otin asian puheeksi, koska tuntui käsittämättömän pahalle, eikö hän enää rakasta minua. Mieheni vastasi ettei viitsinyt koska hänen mielestään se on itsestään selvää. Vaikka olisikin, olisi se silti joskus kuullakin. En edes muista koska mieheni olisi sanonut rakastavansa minua, ehkä n vuosi sitten. Jos itse sanon rakastavani häntä, täytyy minun kysyä rakastaako hän minua. Vastaus on yleensä rakastan rakastan tms.
Nyt olen jo useamman kuukauden ajan huomannut että olen tavattoman ihastunut pomooni. Meillä on aina mukavaa yhdessä, ja hän on muutenkin täysin mieheni vastakohta. Nyt pikkuhiljaa olemme ajautuneet siihen pisteeseen että pomoni tietää että minulla on häntä kohtaan tunteita, ja myös hänellä minua kohtaan. Olemme keskustelleet paljon asiasta. Mutta pomoni tuntee myös mieheni mikä tekee asiasta vielä vaikeamman. Mitään ei ole vielä tapahtunut, eli en ole pettänyt miestäni. Olen niin ihastunut siihen mieheen että sattuu, hän myös minuun. Mutta hänen mielipiteensä on etten saisi erota miehestäni koska hänelle tulisi olo että se tapahtuisi hänen takiaan. Mutta kuinka voin jatkaa elämää mieheni kanssa vaikka minulla on valtavasti tunteita toista miestä kohtaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
erileen. Te ette enää rakasta toisianna, vaan olette "kämppiksiä". Tosin, jos tätä haluaa...
..mutta pomoon on vaarallista ihastua!
niin? ;)
Yritin eilen keskustella mieheni kanssa. Tuntui pahalle, mies ei ottanut asiaa yhtään tosissaan. Mutta kumpikin varmasti tajusi sen ettemme ole onnellisia. Mieheni oli huolissaan enemmän meidän taloudellisesta tilanteesta. Mua ei raha tee onnelliseksi. Onhan meillä joskus tiukkaa, mut rahat riittää elämiseen.
Päätettiin vielä yrittää yhdessä, mutta molempien täytyy yrittää tosissaan. Ja tein hyvin selväksi että näin ei voi jatkua, etten jaksa tällaista elämää... Tuntuu raskaalle kun tietää että yhteinen tulevaisuus on myös minusta kiinni, tarkoittaa myös sitä että minun pitäisi yrittää unohtaa työnantajani ja keskittyä omaan elämääni, suhteen parantamiseen. Se tulee olemaan erittäin vaikeaa, se ihminen on liikaa mielessäni ja näemme päivittäin, tunteeni häntä kohtaan on vahvat.
En tiedä, täytyy antaa nyt ajan kulua ja katsoa mihin suuntaa elämä lähtee menemään. Mutta tunteitakin on vaikea haudata...
Oli kun lukisi kertomusta omasta elämästä, ikäkin täsmää. Suhde pomooni, ylityöt ja työmatkat alkavat olla arkipäivää...en oikein tidä mitä tehdä, toisaalta..! Pomoni kanssa kiinnymme päivä päivältä yhä enemmän toisiimme, kun tämä vaan ei koskaan tule työpaikalla julki, niin kauan on hauskaa! Meillä on yhteinen asunto aviopuolisoni kanssa myynnissa. Päätös on selkeä, olen tottunut vain rutiiniin, kiintynyt rutiiniin...onnellinen en ole, odotan innolla uutta, vapaata minää..seikkailua sen pomoni kanssa, helvetti kerranhan sitä eletään...minä ainakin annan palaa, anna vaan sinäkin! :) Tsemppiä!
tutulta kuulostaa, mun mies on ok, mutta meillä ei oikein kipinöi. Ennen se ei haitannut, kun en yleensä ihastu kehenkään. Paitsi nyt. Pomooni. Mulla on kyllä vahva tunne, että se menee ohi, ja toivon, että saisin "siirrettyä" tän tunteen mieheeni...
Kiva kuulla että kohtalotovereita löytyy. Meillä on mieheni kanssa mennyt aina hyvin, arki sujuu, ei tapella jms kunnes ihastuu... :)
Keskustelin tosiaan miehni kanssa, mutta vähä jäi sellainen olo että ei tästä enää mitään tule, mutta antaa nyt ajan kulua ja katsotaan kuinka käy. Koska tiedän että ei eroaminenkaan ole helppoa kummallekaan.
Olen tavallaan niin onnellinen sinun puolesta että olette päättäneet miehesi kanssa erota ja voin vain kuvitella sen vapauden tunteen mikä sinulla on. Sillä vaikka kuulostaa ehkä kamalalle minäkin haluaisin niin kokea sen tunteen.
Ja toki asiaan vaikuttaa myös tunteeni pomoani kohtaan, haluaisin niin tutustua tähän ihmiseen paremmin. Nyt se on sitä että tavataan töissä ja tehdään melkein tikusta asiaa että saa ottaa toiseen yhteyttä, mikä tuntuu välillä naurettavalle, mutta kuitenkin niin mahdottoman hyvälle... :)
Mutta hyvää jatkoa sinulle ja nauti elämästä! :)