Mistähän reilu parikymppinen, avoliitossa asuva, kolmivuorotyötä tekevä nainen löytäisi ystäviä?
Kodin ulkopuolella tapahtuvia harrastuksia ei ole (aika mahdotontakin tuon työn takia). En harrasta kuntosaleja enkä käytä julkisia kulkuneuvoja.
Tässä kaupungissa en ole koskaan käynyt koulua, joten sitä kautta ei ole kavereita. Poikaystävän kavereilla ei ole tyttöystäviä, ettei sitäkään kautta ole löytyny yhtään kaveria. Työkavereissa ei ole sellaista henkilöä, joka voisi olla ystävä muuten kuin työhön liittyen.
Ei ole kivaa käydä yksin esim. shoppailemassa. Kahville en viitsi edes yksin mennä. Ulkomaan reissutkin teen sitten joko poikaystävän tai siskon kanssa. Mutta ei siskolle tai poikaystävälle voi puhua samalla tavalla iloista ja suruista kuin "oikealle ystävälle".
Surullisena kuuntelen muiden (=lähinnä työkavereiden) suunnitelmista esim. vapuiksi ja lomiksi. Olisi ihana olla osa sellaista kaveriporukkaa joka osaa pitää hauskaa (myös selvinpäin). Niin monella tuntuu jo olevan oma porukka, eikä niihin uusia kaivata.
Itseäni ei ole siis pitkään aikaa haitannut että saatan viettää sekä pe että la illan töissä (enhän ainakaan ole kotona yksin).
Tuntuu että olen todellakin sellanen ihminen jolla ei ole elämää. Mistä löydän ystävän/hankin elämän?
Kodin ulkopuolella tapahtuvia harrastuksia ei ole (aika mahdotontakin tuon työn takia). En harrasta kuntosaleja enkä käytä julkisia kulkuneuvoja.
Tässä kaupungissa en ole koskaan käynyt koulua, joten sitä kautta ei ole kavereita. Poikaystävän kavereilla ei ole tyttöystäviä, ettei sitäkään kautta ole löytyny yhtään kaveria. Työkavereissa ei ole sellaista henkilöä, joka voisi olla ystävä muuten kuin työhön liittyen.
Ei ole kivaa käydä yksin esim. shoppailemassa. Kahville en viitsi edes yksin mennä. Ulkomaan reissutkin teen sitten joko poikaystävän tai siskon kanssa. Mutta ei siskolle tai poikaystävälle voi puhua samalla tavalla iloista ja suruista kuin "oikealle ystävälle".
Surullisena kuuntelen muiden (=lähinnä työkavereiden) suunnitelmista esim. vapuiksi ja lomiksi. Olisi ihana olla osa sellaista kaveriporukkaa joka osaa pitää hauskaa (myös selvinpäin). Niin monella tuntuu jo olevan oma porukka, eikä niihin uusia kaivata.
Itseäni ei ole siis pitkään aikaa haitannut että saatan viettää sekä pe että la illan töissä (enhän ainakaan ole kotona yksin).
Tuntuu että olen todellakin sellanen ihminen jolla ei ole elämää. Mistä löydän ystävän/hankin elämän?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei!
Olen 27 vee, mutta vähän samassa jamassa. Mistä päin olet? Itsellä ystävä hakusessa Pirkanmaalta!
Kuulostaa niin tutulta! Voisi olla kuin minun elämästäni, sillä erotuksella etten tee kolmivuorotyötä. :D Minulla on joitain harrastuksia, tosin sellaisia "yksilölajeja" joissa ei helposti tutustu muihin. Sama juttu duunikavereidenkin suhteen, töissä ovat mukavia jne. mutten vapaa-aikaani haluaisi viettää heidänlaisten ihmisten kanssa. Kaipaisin yksinkertaisesti ihmissuhteita, mieluiten etelä-karjalasta. :)
Sääli etten ole Pirkanmaalta enkä Etelä-Karjalasta :(
Mistä päin Suomea olet? Kuulosta tutulta tilanteelta..
Kuulostaa vaan niin oudolta,kun ei ole ketään,ja ollaan niin yksin,vaikka asutaan avoliitossa. Onko miehesi siis aina jossain muualla,kun kotona?
elämä välttämättä ole sitä, mikä riittää, että nyhjöttää kotona kaksin jonkun kanssa. On kiva tehdä juttuja yhdessä muiden kanssa.
Ei se avokki yksinään riitä. itse myös olen Pirkanmaalta ja ystäviä vailla. Kaikki ovat kadonneet jonnekin aj sitä huomaa olevansa kovin itsekseen kaikki illat. Ystäviä ei ole helppo löytää näin 27- vuotiaana aikuisena,kun ei juurikaan harrastusmahdollisuuksia ole :(
Myös mäkin kaipaan ystäviä ja juuri Pirkanmaalta! Oon 3-kymppinen, nuorekas ja monesti luullaan ihan joksikin parikymppiseksi. Mistäköhän johtuu;)
Mutta olisi siis kiva tutustua uusiin ihmisiin. Laitapa yhteystietojasi.
[email protected]
Saa laittaa postia, niin voidaan aloittaa sitä kautta :) Mukava kyllä tutustua uusiin ihmisiin, kun vanhat jonnekin kadonneet... :(