auttakaa mua hyvät ystävät... kannattaako olla parisuhteessa rakkaudesta lapsiin??? Itsellä vaikeaa erota koska oma isä "hylännyt"...nyt 2 lasta ja yhtä helvettiä.....mutta lasten takia kotona..........tuntuu että hajoo...eukon takia...lapsia rakastan yli kaiken...Vaimoketta EN!!!
Mitä tehdä??
Rakastaa mu se hajottaa...
4930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinkakohan monta raukkaa onkaan tässä maassa tossa sun tilanteessasi. Varmasti hyvin, hyvin monta.
Millon te hyvät, aikuiset ihmiset alatte ymmärtämään sen, ettei huonoon suhteeseen kannata jäädä pelkästään lasten takia.
Millon aikuiset alkaa tajuamaan sen, että hyvinkin nuori lapsi näkee ja aistii ympäristöstään PALJON enemmän kun ulospäin näkyy?
Usko pois, sun lapses TIETÄÄ JO ettet välitä muijastas enää. Vaikka riitely tapahtus muka lasten "selän takana" ja jos ei sitäkään ole teidän välillä enää, niin lapsi näkee vähintään sen vanhempien välisen tunteettomuuden. Aivan saletti.
Eli lähde, jos mitään ei sun ja muijan suhteelle ole enää tehtävissä, niin vähintän lasten takia lähde hyvä mies.
Jopa ero on lapsille parempi, kun lapsia yhdessä kasvattavat tunteettomat vanhemmat.
Ne jotka tuolla tavalla ovat jääneet jumiin saisivat jo ymmärtää, että lapsenne ei ainakaan tule teiltä oppimaan mikä on hyvä jaterve parisuhde.
Ole sinä se älykäs vanhempi lapsellesi.
Itse toivoin lapsena että vanhempani eroaisivat eivätkä riitelisi kokoajan.
äiti sanoi, että lasten takia on avioliitossa joten tavallaan siirsi vastuun meille lapsille.
Hyvin hoidettu ero on parempi kuin valhe.
Voit vaatia tapaamisoikeutta niin, että näet todella usein lapsiasi.
ihan yhtä paljon ku ennenki,vaikka eroaisitteki.Mä ite tein just niin,erosin nimenomaan lapseni takia.Isä muutti eri osoitteeseen ja nyt on ihanaa kun pystyy olee rauhassa,ei hermot mene heti,ku puuttuu se kenen takia hermot meni.Ja sillon tuli huudettua lapsellekkin turhasta.Meillä oli ns.onnellinen liitto ja oltiin tuttujen ja ystävien mielestä se "unelmapari ketkä ei koskaan eroo".Mutta kun rakkaus loppuu niin se loppuu.Sitä ei lapsetkaan pelasta.Ja nyt kun pääsimme eroamaan sopuisasti on lapsellakin hyvä olla kun isi ja äiti ei aina huuda ja kiukuttele.Lapsille olet rakas ja tärkeä vaikka et heidän äitiään rakastakkaan.
Mulla sama ongelma. Olen nainen ja suhde mieheni kanssa on kuollut eikä enää herää henkiin, koska miestä ei kiinnosta. Haluaisin erota, mies ei, haluaa lasten vuoksi väkisin pitää perheen kasassa, vaikka olen monet kerrat yrittänyt selittää, että lapset kyllä tajuavat, että elämme kylmässä suhteessa. Enkä haluaisi lasten oppivan sellaista mallia parisuhteesta, enkä mieheni tyylistä tapaa siitä, miten kohtelee puolisoaan (on välinpitämätön, ei keskustele, ei ole mitenkään kiinnostunut, on jatkuvasti pahantuulinen ja huutaa ja raivoaa). Tiedän, että voin erota ilman hänen "suostumustaankin", mutta se täytyy sitten hoitaa niin, että siihen otetaan lakimies kuvioon mukaan, koska sovussa emme sitä pysty yhdessä tekemään. On ihan uskomattoman repivää ja raskasta elää tällaista elämää... :(