te parisuhteessa elävät laihduttajat teette; laitatteko omat ja muiden ruoat erikseen, pakotatteko puolisonne syömään dieettiruokaa vai tekeekö molemmat omat ruokansa...?
Joutuuko puoliso myös elämään ilman herkkuja tai vähentämään niiden käyttöä vai sorrutteko itsekin aina kun puoliso mässäilee...?
Meillä syödään samaa ruokaa muuten paitsi et mä valmistan itelleni kasviksia lisäksi. Herkkuja syödään kerran pari viikossa, ei mitään älyttömiä määriä onneks. Mun ainakin on hankala kieltäytyä herkuista jos toinen mässää vieressä... :(
Olis kyllä paljon helpompaa pitää ruokavaliota yllä jos asuis yksin, mutta ei ne pari kiloa kyllä avioliiton edelle mene! Mua vaan välillä ärsyttää erilaiset suhteemme ruokaan...
Joutuuko puoliso myös elämään ilman herkkuja tai vähentämään niiden käyttöä vai sorrutteko itsekin aina kun puoliso mässäilee...?
Meillä syödään samaa ruokaa muuten paitsi et mä valmistan itelleni kasviksia lisäksi. Herkkuja syödään kerran pari viikossa, ei mitään älyttömiä määriä onneks. Mun ainakin on hankala kieltäytyä herkuista jos toinen mässää vieressä... :(
Olis kyllä paljon helpompaa pitää ruokavaliota yllä jos asuis yksin, mutta ei ne pari kiloa kyllä avioliiton edelle mene! Mua vaan välillä ärsyttää erilaiset suhteemme ruokaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
sun pitää yksinkertasesti aivopestä sun mies samaan terveysruokaan kun mitä itse syöt. niin määkin tein, tosin ihan vahingossa. itse laihdutin n. 20 kg ja samalla onnistuin saamaan avomieheni syömään terveellisesti ja kevyesti, nyt hän on jopa pahempi kuin minä, aina kyselemässä mikä on terveellisin vaihtoehto ja missä vähiten rasvaa jne. liikkumisessa hän tsemppasi minua ja sai hurahtamaan liikuntaa, mitä en olisi koskaan uskonut tapahtuvan!
en suosittele että pakotat miehesi mitään diettiruokaa syömään. kun teette tavallista kotiruokaa ja otat pienehkön annoksen itse ja täydennät sitä kasviksilla niin hyvä tulee. herkuttelupäivä kerran-kaks päivässä ihan ok, jos muuten syömiset kunnossa.
itse miettinyt myös tuota että helpompi olis laihduttaa jos asuis yksin. mutta jos asuisin yksin niin voi olla että vetäis yli tän terveellisyyden ja liikkumisen, nyt on sentään joku joka vähän rajottaa sitä, mikä mielestäni hyvä.
Totta on, että yksin asuessa oli helpompaa kun täytti vain kaapit terveellisellä ruoalla ettei himon iskiessä ollut mitään roskaa mihin sortua. Kun avokki napostelee karkkeja tai syö sipsejä niin yleensä alkaa tehdä niitä itselläkin mieli ja muutaman otan..
Toisaalta, yksin asuessa kun sain ahmimiskohtauksen niin ostin kaupasta kassitolkulla herkkuja ja vedin ne huiviin. Nyt kun asuu miehen kanssa, en tällaista hurjaa ahmimista hänen nähtensä voi harrastaa.
Avokkini on hirmu laiha, pitäisi saada painoa lisää joten laihdutusruokaa en hänelle ala syöttämään. Syököön mitä haluaa.
Aika paljon itsekuria kyllä vaatii kun ruoanlaitosta pitävänä teen pastoja, pizzoja, risottoja ja leipiä, suklaakakkuja jne ja sitten koitan itse olla syömättä niitä. Maistan aina ruoat ja leivonnaiset, pienen palan mikä vain vaikeuttaa sitä itsehillintää.
Mutta ajattelen tavoitetta koko ajan. Kaappini on täynnä ihania alusasuja ja olen päättänyt näyttää hyvältä jos en suorastaan jumalaiselta niissä :D