Miten kaksi muuten niin sosiaalista ihmistä voivat toistensa rinnalla olla niin ujoja ja niin hämillään?
En tule koskaan unohtamaan niitä harvoja kertoja, jolloin pystyimme pukemaan tunteemme kosketuksiksi ja suudelmiksi. En koskaan unohda kuinka lujasti rutistit minua itseäsi vasten. En unohda kuinka olesin halunnut päästä vain lähemmäs ja lähemmäs, mutta tunsin jääväni niin kauas, että vierelläsikin minulla oli sinua ikävä. Ehkä se johtui siitä, että tiesin, etten koskaan tulisi saamaan sinua kokonaan.
Vaikka emme koskaan kertonut toisillemme sanoin, mitä tunsimme, tiedän että kaiken sen muiden edessä esitetyn välinpitämättömyyden takana kaipasimme toisiamme koko ajan. Tulen aina olemaan pahoillani siitä, miten kohtelin sinua - yritin huijata en ainoastan sinua ja muita ihmisiä, mutta myös itseäni. En voinut enkä saanut rakastua, se olisi ollut kiellettyä siinä elämän tilanteessa.
Kirjoitin sinulle kirjeen. Se on edelleen tallessa, en vain voi lähettää sitä. Vaikka tiedän että olen sinulle tärkeä, pelkäisin että torjuisit rakkauden paljastukseni, muotoseikoista tai oikeista syistä. Sen jälkeen, kun viimeksi näimme, en ole pystynyt tuntemaan vetoa yhteenkään mieheen, koska tunnen, että sinunlaistasi ei maailmassa ole toista. Kaipaan luoksesi päivittäin, joskus kidutan itseäni iltaisin kuuntelemalla kauniita surullisia kappaleita, joita joskus kuuntelimme, kun vielä pystyimme viettämään aikaa yhdessä. Kaipaan niitä hetkiä ja muistan aina, kuinka sivu silmällä katselin kauniita kasvonpiirteitäsi ja laihaa vartaloasi, sileää ihoasi ja miehekkäitä lihaksiasi. Muistan huulesi pyöreät, pehmeät kaaret ja kuinka kovasti olisin niitä aina halunnut suudella. Kun vihdoin, liian pitkän odotuksen jälkeen ajauduimme tilanteeseen jossa saimme toisemme salaa, pehmeät huulet tuntuivat taivaallisilta ja suudelmasi olivat niin kauniita ja paljon herkempiä kuin olisin niin miehekkäästä ja päällisin puolin kovasta miehestä uskonut. Uskon että sain maistaa sellaisen palan sinua, mistä moni ei tiedäkään. Sielusi herkkä kauneus sai minunkin kylmän sydämmeni sulamaan.
Siitä lähtien kun rakastuin sinuun, olen uskonut rakkauteen ja mahdollisuuteen että ihminen voi joskus löytää sielunkumppanin.
Jakamamme hetkemme toivat elämääni täyttymystä, jota olin aina kaivannut. Vaikka en voikkaan saada sinua enää, yhteiset hetkemme ja rakkauteni sinuun lämmitää yksiäisiä hetkiäni ja tuo surullisen mutta onnellisen hetken kasvoilleni, ja tunnen kätesi ympärilläni.
En tule koskaan unohtamaan niitä harvoja kertoja, jolloin pystyimme pukemaan tunteemme kosketuksiksi ja suudelmiksi. En koskaan unohda kuinka lujasti rutistit minua itseäsi vasten. En unohda kuinka olesin halunnut päästä vain lähemmäs ja lähemmäs, mutta tunsin jääväni niin kauas, että vierelläsikin minulla oli sinua ikävä. Ehkä se johtui siitä, että tiesin, etten koskaan tulisi saamaan sinua kokonaan.
Vaikka emme koskaan kertonut toisillemme sanoin, mitä tunsimme, tiedän että kaiken sen muiden edessä esitetyn välinpitämättömyyden takana kaipasimme toisiamme koko ajan. Tulen aina olemaan pahoillani siitä, miten kohtelin sinua - yritin huijata en ainoastan sinua ja muita ihmisiä, mutta myös itseäni. En voinut enkä saanut rakastua, se olisi ollut kiellettyä siinä elämän tilanteessa.
Kirjoitin sinulle kirjeen. Se on edelleen tallessa, en vain voi lähettää sitä. Vaikka tiedän että olen sinulle tärkeä, pelkäisin että torjuisit rakkauden paljastukseni, muotoseikoista tai oikeista syistä. Sen jälkeen, kun viimeksi näimme, en ole pystynyt tuntemaan vetoa yhteenkään mieheen, koska tunnen, että sinunlaistasi ei maailmassa ole toista. Kaipaan luoksesi päivittäin, joskus kidutan itseäni iltaisin kuuntelemalla kauniita surullisia kappaleita, joita joskus kuuntelimme, kun vielä pystyimme viettämään aikaa yhdessä. Kaipaan niitä hetkiä ja muistan aina, kuinka sivu silmällä katselin kauniita kasvonpiirteitäsi ja laihaa vartaloasi, sileää ihoasi ja miehekkäitä lihaksiasi. Muistan huulesi pyöreät, pehmeät kaaret ja kuinka kovasti olisin niitä aina halunnut suudella. Kun vihdoin, liian pitkän odotuksen jälkeen ajauduimme tilanteeseen jossa saimme toisemme salaa, pehmeät huulet tuntuivat taivaallisilta ja suudelmasi olivat niin kauniita ja paljon herkempiä kuin olisin niin miehekkäästä ja päällisin puolin kovasta miehestä uskonut. Uskon että sain maistaa sellaisen palan sinua, mistä moni ei tiedäkään. Sielusi herkkä kauneus sai minunkin kylmän sydämmeni sulamaan.
Siitä lähtien kun rakastuin sinuun, olen uskonut rakkauteen ja mahdollisuuteen että ihminen voi joskus löytää sielunkumppanin.
Jakamamme hetkemme toivat elämääni täyttymystä, jota olin aina kaivannut. Vaikka en voikkaan saada sinua enää, yhteiset hetkemme ja rakkauteni sinuun lämmitää yksiäisiä hetkiäni ja tuo surullisen mutta onnellisen hetken kasvoilleni, ja tunnen kätesi ympärilläni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sama tilsnne tällä.lohduttaako yhtään?
..mutta tsemppiä sullekin.