Mistä tietää, että yhteinen tie on kuljettu loppuun? Olen jotenkin kahden vaiheilla, kun tuntuu, että en enää rakasta puolisoani. Kaikki on (kai) periaatteessa ihan "hyvin", ei pettämistä, viinaa tai väkivaltaa. Tuntuu vaan, että lähes 25 yhteisen vuoden jälkeen olen hänen kanssaan aivan yksin. Vasta tänään uskallan myöntää, että voisin kuvitella elämää ilman häntä. Onhan noita vaikeuksiakin toki näihin vuosiin mahtunut, mutta yhdessä ollaan pysytty. Lasten vuoksi kai lähinnä.
Mistä tietää?
apua!!!
81551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuin sinä itse. Vaikeaa se on päätöksiä tehdä. Mutta jos tuntuu että elämällä on jotain muuta annettavaa kuin se parisuhde jossa elät on parasta puolisosikin kannalta että eroatte. Näin minä ajattelen, mutta jos olisin itse samassa tilanteessa en ehkä tietäisi mitä tehdä jos suhde kuitenkin toimii.
olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti eroa kun olet myöntänyt itsellesi että voisit elää ilman miestäsi. sen sanon että älä ala miettimään vuosia vaan toimi, jos susta siltä tuntuu että haluat lähteä.
ja jos ei ole rakkautta se ei takaisin tule, vaikka jotkut väittää sen tulevan tuosta vaan, tai jollain turhanpäiväisillä terapeuteilla hyppäämisen seurauksena.
Lapsesikin alkaa jo olla aikuisiässä, joten..
Tunnet rakkaudettomuutta ja yksinäisyyttä. Jos et ole valmis elämään tuollaista elämää, on kaksi vaihtoehtoa.
Joko haluatte YHDESSÄ eheyttää suhteenne niin, että siinä on molemmilla hyvä olla. Sitä on molempien tahdottava, yhdessä mietittävä mitä on tehtävissä, ja molempien sitouduttava. Rakkaus on mahdollista löytää uudelleen, mutta vain yhdessä.
Toinen vaihtoehto on luopua entisestä ja lähteä. Toinen vaihtoehto on myös ainoa, jos puolisosi ei ole valmis ensimmäiseen tai se ei tahdosta ja yrittämisestä huolimatta onnistu.
Mieti ja toimi. Älä tee samaa virhettä kuin minä. Tyydyin liian pitkäksi aikaa tyhjäksi väljehtyneeseen suhteeseen.
Viisaita valintoja. Jutelkaa keskenänne.
Esimerkiksi siitä tietää, että toivoo vaikkapa puolisonsa pettävän, että saisi yhteiskuntakelpoisen syyn erota.
Toivoin, että ex-mieheni pettäisi, jotta saisin hyvän syyn hakea eroa. SItten hän petti ja minä hain eroa. Erosta on jo neljä vuotta, mutta helppoa ei ole ollut. Vähitellen olen saamassa ihan oman elämäni taas tasapainoon.
Aloittajalle suosittelisin, että kokeilette koe-eroa eli muutatte erilleen asumaan. Muutaman ajan kuluttua kyllä huomaa, mitä toisessa menettää ja saattaa aueta kokonaan uusi yhteys välillenne...tai sitten ei. Vaikka toinen on vain vanha tapa niin eron tultua kohtaa tunteita, joita ei arvannut olevan olemassakaan.
Hei
Olen itse kokenut samat tunteet , vaikka en kestänyt kyllä sinun kunnioitettavia lukuja. En rupea neuvoo sinua aikuista ihmista ja lapsennekin ovat varmasti tarpeeksi vanhoja ymmärtämään tilanteen.Itse asiassa lapsethan sen ensin huomaa joten juttu tuokio ja varovainen johdattelu ja hypoteetiset kysymykset vahvistavat itsellesi sen , mitä lasten mielessä liikkuu. Siltä pohjalta on helpompi alkaa teke ratkaisuja asiassa mitä itse haluat lopula elämältä . Ensin uhrattua itsesi kymmenien vuosien ajan. Kauniita talvi hetkiä sinulle.
t. ent. sosiaalikasvattaja.
enkä laita niitä takaisin enää koskaan. Toivottavasti saan kerätyksi niin paljon voimaa, että seuraavaksi saan lähdettyä ovesta ulos ja olla palaamatta enää koskaan.
tuosta tietääkin, että yhteinen tie on kuljettu loppuun, kun on yksinäinen suhteessa eikä rakasta. Sama juttu itsellä.