Hei kaikki!
Nyt tuli tarve avautua.Olen 26v.nainen ja ollut sinkkun 4,5v!!!!Ainut vakavampi suhteeni kesti vajaa 3v.SEn jälkeen olen käynyt treffeillä ja tapaillut kaksi kertaa.Viimeisimmistä treffeistä on reilusti yli 2v.En ihastu helposti,mutta ahdistun helposti.En koe olevani sitoutumiskammoinen,koska kuitenkin kaipaan ihan mielettömästi omaa rakasta rinnalle.Ystävät ympärilläni alkavat perustaa perhettä ja menevät naimisiin.En ole kehdannut kertoa ystävillenikään todellisia tunteitani.Eli ne todelliset tunteet on,että olen mielettömän yksinäinen ja kaipaisin oikeesti kumppania vierelleni ja haluaisi alkaa vakiintumaan.Pelottaa,että jään yksin.Rakkaita ystäviä minulla onneksi on paljon,mutta ei sitä elämänkumppania.Olen ihan nätti ja hyvätapainen tyttö,en koe olevani mitenkään ylpeä tms.Onko muilla samoja ajatuksia?
Nyt tuli tarve avautua.Olen 26v.nainen ja ollut sinkkun 4,5v!!!!Ainut vakavampi suhteeni kesti vajaa 3v.SEn jälkeen olen käynyt treffeillä ja tapaillut kaksi kertaa.Viimeisimmistä treffeistä on reilusti yli 2v.En ihastu helposti,mutta ahdistun helposti.En koe olevani sitoutumiskammoinen,koska kuitenkin kaipaan ihan mielettömästi omaa rakasta rinnalle.Ystävät ympärilläni alkavat perustaa perhettä ja menevät naimisiin.En ole kehdannut kertoa ystävillenikään todellisia tunteitani.Eli ne todelliset tunteet on,että olen mielettömän yksinäinen ja kaipaisin oikeesti kumppania vierelleni ja haluaisi alkaa vakiintumaan.Pelottaa,että jään yksin.Rakkaita ystäviä minulla onneksi on paljon,mutta ei sitä elämänkumppania.Olen ihan nätti ja hyvätapainen tyttö,en koe olevani mitenkään ylpeä tms.Onko muilla samoja ajatuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sinkkuilua on takana jo useampi vuosi. Vakavia pitkiä suhteita ei ole ollut. Treffeillä on tullut käytyä kyllä viime vuosien aikana muutamaan kertaan. Kaverit ja ystävät vakiintumassa. Osa perustanut perheitä tai ovat avoliitossa vähintään. Ei edes pelota enää että jää yksin. Se kun on todellinen vaihtoehto. Jotakin pientä tulee varmaan olemaan jatkossa mutta en enää usko rakkauteen tai siihen että löytäisin kumppanin rinnalleni pitemmäksi aikaa. Yksinäisyys vaivaa vain hetkittäin kun keskittyy muihin asioihin ja toivo on mennyt jo ajat sitten. Olen kai ihan OK, huumorintajuinen, kunnostaan huolta pitävä yms. muttei vain natsaa. En ole vain tarpeeksi komea tai superhyvä sängyssä yms. että nainen kokisi itsensä naiseksi (kuvittelin että se on jokaisen oma tehtävä eikä kumppanin että henkilö tuntee itsensä sukupuolensa edustajaksi) tai jotakin muuta kun naiset näyttävät katselevan muita ehdokkaita. Olen vain "ihan hyvä" ja varmaankin liian kunnollinen ja kypsä kenellekään kumppaniksi. Omiakin virheitä on varmaan tullut tehtyä. Kun näkee parisuhteiden yleisen tilan ja ihmisten itsekkyyden ja on saanut kokea miten toinen ihminen ei välitä sinusta oikeasti paskaakaan vaikka kuinka on sinun kanssasi niin kuka siitä jaksaa edes välittää löytyykö kumppania vai ei?
En tuhlaa elämääni siihen miten voisi tai olisi voinut olla.
nuoria ettei teillä ole hätäpäivää. Tulkaa tänne 35 ja kuoleman väliin, niin silloin ei tule edes treffikutsuja. Ennemmkin saa tuta, että on miesten tiellä heidän etsiessään nuoria ja kauniita. Koita täss sitten pysyä elämässä kiinni ja tuntea itsesi arvokkaaksi ja tarpelliseksi.
Ei sitä enää niin nuoreksi itseään tunne vaikka kylläkin siinä suhteessa että tulee ajatus kuinka tämä aika "nuoruudesta" menee hukkaan. Kyllä sitä minäkin olen kokenut joskus kuinka on oman ikäisten tai nuorempien naisten "tiellä" heidän etsiessään sitä menestyneintä, komeinta tai miehekkäintä urosta. Näyttää liittyvän usein johonkin ajatukseen "oikeasta" ja osa on harhautunut kuvittelemaan kai jopa minua hetkellisesti sellaiseksi. Mutta kun ei jaksa sellaista esittää niin naiset alkavat etsimään muuta. Ei sitä kuolemaa kannata miettiä vielä pitkään aikaan. Arvokkuus ja tarpeellisuus elämässä täytyy tulla muista asioista. Se tulee siitä kuka minä olen ja mitä teen eikä siitä kuka sattuu olemaan kumppani tai että joku kiinnostuu sinusta. Muuten jäisi näin elämä elämättä.
Toisiin ihmisiin ei voi luottaa ja ihmissuhteetkin voivat olla kovinkin valheellisia joten ei kannata ajatella niiden muuttavan elämää yhtään sen paremmaksi kuin se on nyt jo, sinkkuna.
sinunlaisellesi mukavalle miehelle löytyisi kiva nainen. Olet vain törmännyt vääriin naisiin. "Oikean löytäminen" on ihan utopistinen ajatus. On vain sopivia kumppaneita ja epäsopivia.
Ihmissuhteet ovat ihmissuhteita. Ei kannata kenenkään niin rankasti ajatella - ei sinun eikä viisikymppisenkään sinkun - että kaikki ihmissuhteet ovat valheellisia ja mikään ei onnistu. Toisaalta voi nauttia siitä, mitä on.
Et arvaakaan kuinka paljon saan tuollaista palautetta. Onhan se varmaan tottakin että vääriin naisiin on törmätty mutta olen saanut kyllä vähän ikävää kuvaa vastakkaisesta sukupuolesta sekä ihmissuhteista yleensäkin. Se on totta että on vain sopivia mutta kun joku joka vaikuttaa sopivalta muuttuu silmiesi edessä epäsopivaksi piakkoin niin mihin sitä voi enää uskoa? Ajattelen asioista tuolla tavoin omiin kokemukseeni ja tietoon perustuen. Avoimet ja rehelliset ihmissuhteet ovat harvassa joten suotta niitä yliarvostaa tai väkisin yrittää tavoitella. Nautin siitä mitä minulla on ja olen varautunut että siihen se jääkin. Sitä kannattaa itse kenenkin miettiä koska ei ihmissuhteet ole välttämättä kaiken sen vaivan arvoisia. Sitä voi olla sydämessään kuinka vilpitön ja välittävä hyvänsä sekä kuin peruskallio johon toinen voi tukeutua. Toisella vain ei ole välttämättä halua rakentaa sinne kalliolle sitä omaa punaista tupaa josta on unelmoinut koska toisessa on joku yksittäinen vika tai toinen ei ole juuri se täydellisen ihana mistä on haaveillut. Ihmissuhteissa joihin minä olen törmännyt toinen osapuoli on keskittynyt omaan onnellisuuteen enemmän kuin koskaan siihen mitä yhdessä voisimme olla. Se laittaa elämänarvoja uuteen järjestykseen kun näkee mitä sen toisen "rakkauden" takana on.
Ehkä olen vain pettynyt asioiden kulkuun mutta en ainakaan elä pilvilinnoissa.
Selvennätkö että mikä se on se parisuhteiden yleinen tila, jonka näet selvästi? Kun olen itse sinkku niin en tiedä mikä se on. Onko se tilanne parisuhteissa yleensä jotenkin huono, sitäkö tarkoitit?
Monet parisuhteet perustuvat sellaisille asioille jotka eivät kestä ja toisen henkilön motiiveja miksi ollaan suhteessa on vaikea lukea. Parisuhteissa ollaan nykyään omia haluja ja tarpeita tyydyttämässä tasolla jossa toinen on niiden lähde eikä niinkään esimerkiksi rakkauden kohde josta välittää. Taustalla on epätoivoista toivoa olla jossakin suhteessa tai että toinen tekee elämästä upean kertalaakista. Odotukset ovat kovinkin epärealistisia ja itse ei välttämättä olla valmiita tarjoamaan suhteeseen paljon mitään vaikka odotusarvot ovat korkealla. Monia kovinkin parisuhteelle tuhoisia asioita pidetään täysin normaaleina ja tiettyjä asioita jumaloidaan parisuhteen kannalta niin merkityksellisinä. Senpä takia ainakin itse harkitsen ylipäätään suhteiden mielekkyyttä kun vertaa miten niihin joutuu panostamaan ja mitä on valmis tekemään toisen puolesta jos kuitenkin suhteen taso on huono kun ihmiset eivät malta pysyä paikoillaan. Parisuhteista jos omaa vähänkään kokemusta ei saa kovin ruusuista kuvaa ellei kuvittele että maailmassa on aina varastossa jotakin parempaa edellisten pettymysten jälkeen tai että se edellinen ei vain ollut se "oikea".
Olen nähnyt monta huonoa suhdetta ympärilläni ja miten ne rakentuvat joka tekee kyyniseksi ylipäätään parisuhteiden kannalta ajateltuna. Sinkkuna siinä suhteessa on vain paljon helpompaa.
No tavallaan melkee. Oon 28v, 5-6v suhde päättys noin 2-3 v. sitten. Kyl mää rakasta olen vailla kans.. että näin
No, avaudun minäkin.
Olen kolmekymppinen mies, ja elellyt sinkkuna koko ajan. Ihastun harvoin, mutta onneksi en pode sitoutumiskammoa. Pikemminkin, haluaisin edetä perinteisen kaavan mukaan tutustumisen ja treffailun kautta vaiheeseen, jolloin kihlaudutaan, kunnes myöhemmin on aika astua avioon. Jälkimmäistä en koe lainkaan ahdistavana.
Kieltämättä, yksinäisyys vaivaa ja olisihan se mukava, että olisi kauniimpi puolisko jonka kanssa voisi viettää aikaa ja harrastaa, tai välillä olla ihan vain tekemättä mitään. Ystäviä on vähän, johon monen vuoden koulukiusaaminen vaikutti tehokkaasti, jopa nyt myöhemmellä iällä.
Treffailtua tulee silloin tällöin, mutta aika toivottomalta näyttää odotusten kohtaaminen, vaikka omat "hakukriteerit" eivät ole kovin erikoiset. Nainen saisi olla tupakoimaton ja raitis, kuten minäkin. Rauhallinen luonne, luonnossaliikkuja ja eläinrakas. Siis ei ole tarkkoja pituus, rintojen koko tai painovaatimuksia, kunhan vain nainen pitää kohtuuden rajoissa huolta terveydestään, ja omaa terveet elämäntavat.
Matkassa on kuitenkin yksi pikku mutta. En ole elänyt kertaakaan suhteessa, ja siksi tuleva kumppanikin saisi olla mielellään vasta ensimmäisellä kierroksella oleva "poropeukalo". Jos naisella on takanaan yksi tai useampia suhteita, en osaa suhtautua häneen tasavertaisena kumppanina. Suhtauden tilanteseen niin, että nainen on jo tehnyt kerran tai useammin valintansa ja antanut (tehnyt) lupauksensa. Siksi tunnen olevani naiselle vain uusi "kokemus", enkä lainkaan samalla viivalla sen ensimmäisen tai niiden ensimmäisten kumppanien kanssa.
No, kukapa tässä olisi täydellinen.
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia ?!