Miksi mnaiset antaa helpommin anteeksi miehen pettämisen, kuin mies naisen pettämisen?
Olen monesti ollut todistamassa tilannetta (ja itsekkin ollut moisessa) että mies pettää jossain vaiheessa suhdetta ja suhdetta yritetään jatkaan sen jälkeen, mutta kun nainen hairahtuu jossain vaiheessa kerran vaikka miehen jälkeen, niin suhde on automaattisesti loppu?
Minä en ymmärrä moista, että itse on pettänyt aiemmin naistaan ja jäänyt kiinni, mutta naiselle ei voi yhtä kertaa yrittää edes antaa anteeksi.
En yleistä, mutta tällaisia tilanteita tiedän monia.
Olen monesti ollut todistamassa tilannetta (ja itsekkin ollut moisessa) että mies pettää jossain vaiheessa suhdetta ja suhdetta yritetään jatkaan sen jälkeen, mutta kun nainen hairahtuu jossain vaiheessa kerran vaikka miehen jälkeen, niin suhde on automaattisesti loppu?
Minä en ymmärrä moista, että itse on pettänyt aiemmin naistaan ja jäänyt kiinni, mutta naiselle ei voi yhtä kertaa yrittää edes antaa anteeksi.
En yleistä, mutta tällaisia tilanteita tiedän monia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tapahtuu eri syistä ja sieltä löytyy selityskin. Itse yhdistän pettämisen voimakkaasti huonoon itsetuntoon ja egon kohotukseen, josta kumpuaa tämä eka pettäminen. Kun siitä käy käry muuttuu suhteen koko luonne. Petetty ei enää luota toiseen eikä omaan viehättävyyteensä naisena/miehenä. Jos petetty tämän vuoksi menee ja pettää, ts lähtee testaamaan viehätysvoimaansa ja asia tulee ilmi, ei tuo alkuperäinen pettäjä voi antaa sitä anteeksi. Ja se johtuu siitä, että alunperinkin suhteessa hän oli se huonompi itsetuntoinen.
Alkuperäisen pettäjän heikko itsetunto ei kestä toisen pettämistä, etenkään kun jollain tasolla taatusti tietää saaneensa sen aikaiseksi, tietää särkeneensä toisen ihmisenä jollain tasolla, tuhonneensa suhteensa ja mokanneensa koko homman. Siihen sitä siinä vaiheessa kaadutaan. Ei kestetä sitä tuskaa, minkä on aiheuttanut, ei haluta käsitellä asiaa tai nähdä mitään vikaa itsessään. Sitä paetaan eroon silloin.
Lapsen äiti on aina 100%:n varma, isästa taas ei koskaan voi olla täyttä tietoa muilla kuin äidillä.
Toiseksi. Naisen ja naisen jälkikasvun selviämiselle on menneinä aikoina ollut elintärkeää elättävä mies. Perheensä hyljännyt mies on samalla suurella todennäköisyydellä tuominnut äidin jälkikasvun kuolemaan tai ainakin todella heikkoon asemaan toisiin perheisiin verrattuna.
Naisen lisääntymisen kannalta ei siis ole niinkään tärkeää, paneeko mies muita naisia vaan se on tärkeää ettei lähde kokonaan lätkimään -> petollinen mies on perheen elättäjä edelleenkin jonkin arvoinen, kunhan se ei tuhlaa liikaa resursseja toisiin naisiin.
Miehen lisääntymisen kannalta on elintärkeää, ettei tule kasvattaneeksi toisen miehen lapsia. Käenpoikasen kasvattanut mieshän tekee evolutiivisen itsemurhan -> petollinen nainen ei ole miehelle minkään arvoinen koska sellaisen kanssa ei saa omia lapsia.
Siksi naisen tunne-elämä on virittynyt siten, että hän on valmis antamaan syrjähypyn anteeksi. Anteeksiantavia miehiä on historia ollut pullollaan, mutta he ovat ennemmin tai myöhemmin päätyneet kasvattamaan toisten lapsia ja heidän sukunsa on sammunut. Jäljellä on enemmän mustasukkaisia miehiä.
Lisääntyminen on kaiken A ja O.