yksinhuoltajaäitejä vastaan? Näistä kirjoituksista on saanut sellaisen mielikuvan, että ATM:ksi itsensä luokitteleva mies ottaa mieluummin sen rumemmankin naisen kuin yksinhuoltajan.
Asutteko jossain slummitason lähiöissä, joissa ehkä näkeekin kuvailemianne nipin napin teini-iän ohittaneita, peruskoulun keskeyttäneitä yh-naisia?
Yksinhuoltajien joukossa on aivan normaaleja, opiskelevia tai työssäkäyviä (jotkut jopa molempia) naisia, jotka huolehtivat ITSE lapsistaan eivätkä etsi miestä sen takia. Totta on, että varmasti naisten ikäluokassa alle 30 v. lapset ovat aika pieniä ja tarvitsevat siksi enemmän aikaa ja huolenpitoa. Mutta lapset kasvavat koko ajan, eivät ne ole mikään ikuinen riippakivi.
Enkä muuten itse ole yksinhuoltaja, tunnen kyllä useitakin ja siksi ihmettelen tätä voimakasta yh-äitivastaisuuttanne. Yh-isät ilmeisesti taas nauttivat suurta kunnioitusta, vai?
Asutteko jossain slummitason lähiöissä, joissa ehkä näkeekin kuvailemianne nipin napin teini-iän ohittaneita, peruskoulun keskeyttäneitä yh-naisia?
Yksinhuoltajien joukossa on aivan normaaleja, opiskelevia tai työssäkäyviä (jotkut jopa molempia) naisia, jotka huolehtivat ITSE lapsistaan eivätkä etsi miestä sen takia. Totta on, että varmasti naisten ikäluokassa alle 30 v. lapset ovat aika pieniä ja tarvitsevat siksi enemmän aikaa ja huolenpitoa. Mutta lapset kasvavat koko ajan, eivät ne ole mikään ikuinen riippakivi.
Enkä muuten itse ole yksinhuoltaja, tunnen kyllä useitakin ja siksi ihmettelen tätä voimakasta yh-äitivastaisuuttanne. Yh-isät ilmeisesti taas nauttivat suurta kunnioitusta, vai?
Vastaukset 92
Vanhimmat
- nollakokemus parisuhteissa, miksi kasvattaa vaikeustasoa sillä että toisella on jo lapsi(a) ja mahdollisesti ex-mies nurkissa viikonloppuisin pyörimässä?
- olen sen verran nuori etten edes vielä tiedä haluanko lapsia, etenkään toisen miehen lapsia. Etenkin jälkimmäinen ajatus on erittäin, erittäin... sanoisinko epämiellyttävä.
Yksinhuoltaja ei vain kohdallani tule kysymykseenkään, niin epäkorrekti mielipide kuin se sitten onkin.
"Yksinhuoltaja ei vain kohdallani tule kysymykseenkään, niin epäkorrekti mielipide kuin se sitten onkin."
Se on ihan ok, jos yksinhuoltajat "eivät kelpaa". Jotkut naisetkin deittailevat vain ulkomalaisia, rikkaita tai akateemisia miehiä yms.
Eri asia on sitten yksinhuoltajien haukkuminen ja lutkittelu. En itsekään halua elättää toisten lapsia, joten omallekin kohdalle yh ei tule kysymykseen.
Yksinhuoltajaäidit sinänsä saattavat olla hyvinkin hienoja ihmisiä, mutta en itsekään seurustelisi YH:n kanssa, vaikka muuten olisi kaikkien fantasioideni täydellistymä. Syyt ovat:
- Ajatus elämästä lapsen/lasten, saati sitten toisen miehen lapsen/lasten, on kertakaikkiaan mahdoton. Pelkkä seurustelukin tuntuu sellaiselta sitoutumiselta, etten kovin helpolla ryhtyisi siihen.
- Vaikka YH ei etsisikään huoltajaa lapsilleen, joutuisin kuitenkin olemaan jonkinlainen hahmo lasten elämässä, eikä minusta ole siihen, vaikka hyväksyisinkin elämän, johon kuuluu lapsia.
- En tiedä, haluanko kuitenkin myöhemmin itse lapsia. Tällöin olisi kiva, jos kumppanikin tahtoisi. YH ei välttämättä enää haluaisi, kun taas lapseton saattaisi haluta paljon suuremmalla todennäköisyydellä.
Voisin kirjoittaa kommenttini ketjun jatkeeksi muutenkin, mutta pistän sen nyt vastauksena sinulle, koska tänne kirjoittaneista kaikkein todennäköisimmin sinä suhtaudut siihen asiallisesti.
Minulla on jonkin verran kokemusta yh-äideistä ja heidän lapsistaan ja sanoisin, että asetelma ei ole mitenkään niin mahdoton kuin voisi ja kuten itsekin nuorempana kuvittelin. Kuitenkin on yksi hyvin häiritsevä asia, joka mainitsemistasi epäkohdista puuttuu ja joka saattaa muodostua kiusaksi, josta ei edes kehtaa uudelle perheelleen huomauttaa. Tarkoitan lasten biologisen isän jatkuvaa läsnäoloa lasten (ja miksei äidinkin) elämässä. Riippuu toki ihmisistä ja ulkoisista oloistakin missä määrin ex-miehellä jokin rooli yhä on, mutta pahimmillaan kyse on siitä, että aikataulut (lomien käyttö yms.) täytyy sovitella tapaamisjärjestelyt huomioon ottaen tai että isä soittelee lapsilleen ja näiden äidille kesken ties minkä muun (vaikka ihan asiallisen asian takia) ja silloin uusi "isä" tuntee koko ajan tulevansa jollain tavoin työnnetyksi syrjään. Jos kyseessä lisäksi on yhteishuoltajuus (tosin en ole varma, tarkoittiko ap. nimenomaan kirjaimellisesti yksinhuoltajuutta), asuinpaikkakunnan valinta ei onnistu ilman isän suostumusta. Vaikken alkuunkaan tarkoita sitä (ja niinhän tämä kommentti taatusti luetaan), että biologisella isällä ei olisi oikeutta lapsiinsa, kyseessä on asia, jonka häiritsevyydelle ei mitään mahda, vaikka kuinka järkevä ja suvaitsevainen koittaisi olla.
Yksinhuoltajissa on kivoja fiksuja ja kamalia tyhmiä suunnilleen yhtä paljon kuin muissakin ihmisryhmissä.
Mikä vika on siinä, että haluaa aikuisen ihmissuhteen toisen aikuisen ihmisen kanssa, siis ihan kahdestaan? Lapsi samassa asumuksessa on kuin Tamagotchi, joka vaatii huomiota, hoitoa ja aikatauluttamista, ja taskulemmikin sijasta se pitää meteliä, käy kalliiksi, heittäytyy usein hankalaksi ja sotkee, eikä sitä voi lyödä vasaralla nuuskaksi tai viskata sillalta alas, kun saa tarpeekseen. Ja kyseessä on siis toisen ihmisen Tamagotchi, ei ollenkaan oma. Toinen tällaisen otto-Tamagotchin vanhemmista usein myös pyörii ympyröissä tarkkailemassa ja kontrolloimassa uusperheen elämistä.
Lapsi ei tietenkään ole lapsi ikuisesi, mutta vaikka viisivuotiaan lapsen yksinhuoltajan kanssa tekemisiin ryhtyminen merkitsee monen vuoden 24/7-päivystystä ja toistakymmentä vuotta rahanmenoa ja asumisen ja opiskelun järjestämistä.
On ihmisiä, jotka rupeavat riemumielin vanhemmiksi jonkun muun lapsille. Miksi näet jotakin vikaa niissä, jotka eivät mokomaan pyöritykseen halua?
Miehissä jotka eivät halua suhteeseen yh-äidin kanssa, ei tarvitse olla mitään varsinaista vikaa. Kysymykseni kuului, mitä vikaa YH-ÄIDEISSÄ on, kun heidän kanssaan ei haluta suhteeseen;)
Aihetta kommentoitiin pitkälti siihen tyyliin, mitä tältä palstalta odotinkin eli vastaukset eivät yllättäneet.
Kiitokset logiikkakukkaselle ja mortti78:lle asiallisimmista kommenteista.
kuulla totuutta vaan sievistelyä (asiallisia kommentteja sinun suullasi)?
Yh-äitien ainut vika on se että heillä on lapsi joka vie aikaa ja tuo hankaluuksia sekä on todiste epäonnistumisesta naisen elämässä puhumattakaan että joutuu vielä toisen miehen ipanaa kohtelemaan aivan kuin siitä välittäisi.
Et kuullut puoliakaan niistä ikävistä asioista mitä yh-äideistä puhutaan miesten kesken: Alkaen epätoivoisista mammoista, tylsiin kotihyssykyihin, yleisiin sylkykuppeihin ja iilimatoihin.
Miten sitten määrittelet asiallisen vastauksen? Pelkästää YH-myönteinen mielipidekö oli toivottu ja asiallinen? Fakta on ja pysyy etteivät kaikki miehet tahdo toisen miehen lasta nurkkiinsa, oli se sitten mielestäsi kuinka asiaton juttu tahansa.
Keskustelu lähti siitä, mitä vikaa on yh-äideissä. Asiallisia vastauksia ovat kaikki, joissa yh-äitejä ei leimata lutkiksi ja luusereiksi jne. hylkiöiksi. Kiitos niistä.
En näe yksinhuoltajan asemassa - on sitten yh-äiti tai yh-isä - mitään tavoittelemisen arvoista, mutta en ymmärrä vieläkään mikä siinä on NIIN halveksittavaa. Sitä asemaa kun ei aina ole halunnut yh-äiti itse vaan lapsen isä on voinut esim. kuolla tai muuten poistua kuvioista.
Lord Boredom vastasi myös hyvin eli ei se yh-äiti välttämättä ole turn-off vaan ne lapset.
Jokainen saa tietysti valita kumppanikseen sinkun tai yksinhuoltajan, kuinka vain. Voipa olla, että itsekin miettisin kahdesti yh-isän tavatessani, aloittaako edes tapailua vai ei.
Mutta siis koko tämä keskustelu sai alkunsa siitä yh-äitejä halveksivasta asenteesta ja saa nyt minun puolestani loppua tähän.
tuo on tosiasia että heidät nähdään sellaisina eli luusereina ja hylkiöinä? Siis jos ei itse näe heitä vaikka ei haluaisi sellaista tapaillakaan mutta tuo sen ikävän uutisen miten yleensä miehet näkevät heidät? Onko sellainen "mielipide" epäasiallinen?
"Lord Boredom vastasi myös hyvin eli ei se yh-äiti välttämättä ole turn-off vaan ne lapset."
Tietysti, siksihän niitä sanotaankin Yh-äideiksi tai sinkkuäideiksi koska se on sinkku joka samaan aikaan on äiti eli hänellä on lapsi. Sehän se ongelma onkin kun heitä ei voi erottaa.
Tuossa annoin sinulle pitkän listan siitä, mikä niissä YH-äideissä mättää: ne lapset. Sanoin heti alussa, ettei niissä äideissä itsessään välttämättä mitään negatiivista ole. Äidin kanssa et vain pitkälle pääse niin, ettei lapsi olisi tämän hihassa kiinni tai ainakin puhelimessa ja joka siunaaman sekunti ajatuksissa.
Selväksi noista soperteluista on käynyt kyllä se, että halusit myönteisiä vastauksia ja ehkä neutraaleja vastauksia, mutta monien ihmisten oikeita mielipiteitä et ota korviisi ollenkaan. Oliko väärin äänestetty, vai mikä itkettää?
Ilmoitin jo, että puolestani tämän keskustelun voi lopettaa. Vastaan sinulle nyt kuitenkin, koska on aina kohteliasta vastata esitettyyn kysymykseen.
Kommenttisi Tamagotcheista ja lapsista on sinänsä hauska ja siinä on paljon totta. Mielipiteesi tuli selväksi. Mutta otitkohan itseesi, kun poimin Lord Boredomin (enkä sinun) kommentin siitä, että se vaikuttavin negatiivinen tekijä on lapset eikä välttämättä itse yh-äiti? Jotenkin vain hän ilmaisi saman asian ilman vihamielisyyttä ja halveksuntaa, siinä syy.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen enkä keskustelua aloittaessani odottanut suitsutusta yh-äitien hyvistä puolista. Kommentteja lukiessani olen enemmän kuin tyytyväinen, että voin tästä kohta poistua työpaikalleni ilman, että tarvitsee "Tamagotchia" syöttää, pukea ja viedä päiväkotiin;)
Eihän tässä lapsia uskaltaisi hankkiakaan - sitähän voi jäädä vaikka yksinhuoltajaksi ja sen jälkeen ilman miestä koko loppuelämäksi...
rakastava ja luotettava kumppani äläkä renttua ja huolehdi myös toisin päin hänestä niin sitä ongelmaa edes lapsia hankkiessa ei tule.
Tämä on sellainen "sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää" tai pikemminkin "sen minkä aiemmin tekee niin sen myöhemmin löytää edestään" tyyppinen juttu. Se mitä ennen olet valinnut vaikuttaa myös nykyhetkeen.
Toki kysymys on myös että uroksen eivät mielellään toisten urosten pentuja kasvata ominaan olipa heidän emonsa sitten kuinka viehättävä naaraana hyvänsä.
Yksi juttu minkä olen huomannut niin aika moni yh-äiti hankkiutuu raskaaksi myös uudelle miehelleen jopa piakkoin jos on tarkoitus olla yhdessä kauemmin ja sillä tavoin ankkuroi miehen omaan ja vanhan lapsensa elämään.
"lapsen isä on voinut esim. kuolla tai muuten poistua kuvioista"
Tuossa on minun mielestäni aivan keskeinen seikka. Asiasta on kokemustakin.
Lapsia - toisenkaan miehen - vastaan minulla ei ole mitään. Heihin liittyvät pulmat kyllä järjestyvät. Todellinen ongelma on sen sijaan se, että lasten isä ei kenties olekaan poistunut kuvioista. Oli siinä järkeä tai ei, on hyvin ärsyttävää ottaa hänet jatkuvasti kaikessa huomioon. Lomien suunnittelu, asuinpaikan valinta ja kaikki mahdollinen pitää järjestää isän ja lasten tapaamisen kannalta ja mahdollisesti isä soittelee päivittäin lapsilleen - ja näiden äidillekin jopa. Kenties peräti asuu lähistöllä ja piipahtaa silloin tällöin kylässäkin, ulko-ovella ainakin. Saattaa olla töissä samassa paikassa kuin äiti ja on siten tämän kanssa päivät pitkät tekemisissä. Kuvaukseni on tietysti liioittelua ja tilanne toteutuu tuollaisena vain ääritapauksessa, mutta kaiken kaikkiaan ex-mies on mielestäni ainoa todella varteen otettava häiriötekijä yh-äidin kanssa seurustellessa/avioiduttaessa. Tottakai isän ja lasten pitää säilyttää yhteytensä, mutta jos minä jollain perusteella yh-äitejä karttaisin, tuo olisi se peruste.
nooooh, eikö se ihana renttu sitten ollutkaan se unelmien mies? Silti piti kuitenkin mennä lisääntymään! Sittenkö pitäisi jonkun muun vielä kelpuuttaa? Ei ei ei ei nainen, sinä kuulut sille rentulle joka spermansa sinuun ruiskutti, se oli sinun valintasi!
Kannattaa lukea huolellisesti keskustelun avaus ennenkuin alkaa kommentoida aihetta.
MINUUN ei kukaan renttu spermojansa sillä seurauksella ruiskauttanut, että olisin nyt yksinhuoltaja.
Kyse oli yksinhuoltajista yleensä.
Hurjaa keskustelua!!!
Onko sitten parempi, että suomalaiset niinkuin myös muunmaalaiset isät painattavat pitkää päivää ja lapset eivät isäänsä edes näe kuin silloin tällöin pyörähtämässä?
Yksinhuoltaja on myös perheellinen. Perheitä on varmasti monenmoisia ja kokoisia ja jotkut vanhemmat päätyvät eroon syystä tai toisesta. Syyt ovat hyvin henkilökohtaisia. Eron kokeneena tiedät, että se voi olla myös tilanteen helpotus. Avioerosta selviytyminen voi olla myös hyvin vaikeaa, onneksi kuitenkin on olemassa paljon vertaistukea!
Uuden kumppanin löytyminenkään ei ole ihan helppo juttu. Oman ikäluokkani 30-40v edustajissakin on monenlaisia asenteita.
Mutta vinkiksi muillekin, että kyllähän se oma asennoituminen vaikuttaa...
tässä se punnitaan keskustelukyky ihmiseltä jos menee yh äidin kanssa parisuhteeseen en näe sitä esteenä päin vastoin on siinä hyvääkin jos itsellä on lapsia edellisestä liitosta .Aina pitää joustaa puolin ja toisin mutta jos on siinä kannassa että ei yh äitiä niin se on sitten siinä . Itse voisin rakentaa toimivaa parisuhdetta omalta puolelta yh äidin kanssa Mutta jos huumorilla kevennetäänkeskustelua niin pojat on poikia ja tytöt tekee lisää:)
Yksinhuoltajilla on jo parhaimmillaan useampikin entisten miesten pentu katraassa joille pitäisi jossain vaiheessa olla joku isähahmo. Osa naisista tosin hieman aikuistuu kun saavat lapsen ja joutuvat huolehtimaan toisesta ihmisestä kokonaisvaltaisesti mutta samalla se osasta tekee varsin yksiuloitteisia ihmisiä. Hyvin usein myös yksinhuoltajilla exä näyttelee merkittävää osaa jollakin tavalla heidän elämässää. Pahimmillaan se on voivottelua kuinka lasten isä petti tai oli muuten renttu mutta kuitenkin onneksi tuli lapsia hankittu sen kanssa että sen geenit jatkavat iloisesti matkaa eteenpäin ja uusi mieskumppani voi osaltaan auttaa tässä projektissa samalla kun pitäisi tehdä tämä nainenkin onnelliseksi pettymysten jälkeen.
"Enkä muuten itse ole yksinhuoltaja, tunnen kyllä useitakin ja siksi ihmettelen tätä voimakasta yh-äitivastaisuuttanne. Yh-isät ilmeisesti taas nauttivat suurta kunnioitusta, vai?"
Kunnioitan yksinhuoltajia olivatpa he äitejä tai isiä mutta en ole menossa Yh-isien kanssa suhteeseen kun hetero mies olen. Yh-äitien elämäntilanne on erilainen kuin sinkku miehillä ja sen kauttaa suhteen muodostuminen on myös erilainen kuin kahden lapsettoman tavatessa. Yh-äidit ei vain kiinnosta millään muotoa.
suhdetta yksinhuoltajaan ja tunnen yksinhuoltajia joten tässä ei ole kysymys ennakkoluuloista vaan ihan todennetuista asioista joita olen huomannut.
no karkeasti ajateellen nuinkin sen voi ajatella. Kyllähän tuo osittain tottakin on mutta lapsethan eroon harvemmin syyllisiä ovat ja kyllähän siinä joutuu tietenkin olemaan rekenä jos kelkkana jos lapselle on eri isät. Terapeuttikin tarvittaessa pitää olla mutta pitää pystyä sanoo missä se raja menee ei kenenkään tarvitse olla kynnysmatto. sanompa vain että mies jolle työ on pakkopullaa ja sohvalla istuminen on elämän tehtävä ja kaverin luo lähetään kaljottelemaan ovet paukkuen jos äiti ei jaksaa enää pyykätä ja kerätä paskaisia kalsareita lattioilta ja antaa p.... Sanompa että ei kannata edes vaivautua . Komeat sinkkumiehet katelkaa vain nättejä tyttöjä niin pääsette helpommalla saatte illat napostella pikkusormi pystyssä punaviiniä ja kertoa omia uskomattomia tarinoita naisista joste ette taida tietää paskan vertaa. OHO OLI IHAN PAKKO
Meneekö tämä taas tähän että "aikuiset tosimiehet jotka tietävät jotain naisista" kyllä huolivat yksinhuoltajan, mutta "nössönulikat ja huonon itseluottamuksen omaavat luuserit" pelkäävät yksinhuoltajia?
kaipailen kohdalleni.
En vain jaksa hypätä jonkun toisen keskeneräiseiseksi jättämään elämään jonkun toisen jättämään aukkoa täyttämään.
Olet tainnut sanoa että sinulla on omia lapsia joten olet päässyt ottamaan jo omaa roolia isänä mutta itse sinkkumiehenä perustaisin perhettä mielellään omassa tahdissa enkä niin että astun siihen rooliin sitä kautta että tutustun naiseen jolla on jo lapsia.
Enkä jaksa toisen terapeutiksi ja elämän sykähdyttäjäksi alkaa jos entinen mies oli hankala mutta lapsi(a) hänen kanssaan tuli kuitenkin pyöräytettyä.
Voihan olla että samalla sivuutan joitakin hyviäkin naisehdokkaita typeryydelläni mutta se riski nyt on vain otettava.
Tiedän ja tunnen joitakin yksinhuoltajia ja olen nähnyt myös kuinka sinkkumiehen elämä muuttuu seurustellessa yksinhuoltajan kanssa. Elämäntyyli on vain erilainen kun sulla on lapsi jo kotona että sinkkumiehenä sitä tahtoo sellaista vapautta tehdä toisen kanssa asioita mikä on hankalaa lapsen kanssa. Lapsen hankkiminen kuitenkin on iso päätös joka vaikuttaa parisuhteeseenkin joten se ei ole niin yksinkertainen juttu että voi valita yksinhuoltajankin ja lapsi tulee siinä kätsästi vain mukana.
En ole sellaiseen suhteeseen halukas ainakaan nyt ja samaa epäilen myös tulevaisuudessa. Mieluummin vapaa kuin sitten jonkin "kahlitsema" sillä tavoin. Ei tee hyvää myöskään lapselle hyvää jos äiti tapailee miestä joka ei ole kiinnostunut tästä eikä sellaisesta elämästä. Tällöin on kaikkien kannalta parempi etsiä jotain muuta.
>
On kuule kivaa katsella nättejä tyttöjä ja nautiskella punaviiniä. Ei tarvitse edes harkita tilannetta, jossa kenenkään:
>
Kun on tarpeeksi katsellut nättejä tyttöjä ja naisia, saattaa hyvinkin löytää omansa. Sitten istutaan kaksin sohvalla, nautitaan punaviiniä kynttilänvalossa, rakastellaan pitkään ja rauhallisesti kenenkään keskeyttämättä. Voi vaikka laittaa alulle sen OMAN tenavan, johon oikeasti kannattaa uhrata rahaa, vaivaa ja oma mukavuutensa.
Moni on myös oikein onnellinen, kun ei tarvitse kerätä lattialta kalsareita tai olla kynnysmattona, rekenä eikä kelkkana. Ehkä ei ole kerrottavana hurmaavia juttuja oikeista naisista eli yksinhuoltajista, mutta eipä niitä tuossa ehdi kaivatakaan. Mitä ne jutut muuten pitäisivät sisällään?
Noin yleisesti ottaen. Se on ihan normaalia, jos haluaa päästä tutustumisen kautta normaaliin parisuhteeseen, jossa molemmat yhdessä voivat päättää halutaanko lapsia vai ei. Itse olen lapseton, ja ainakin minulle mahdolliset omat lapset merkitsevät paljon.
Noissa uusiosuhteissa on myös se huono puoli, että niissä myös exsät kummittelevat taustalla, kun taas ydinperheessä suhde on aina ns. kahden kauppa.
tämä näkökanta on kyllä ihan totta näinhän sen pitää parisuhteen luonnonoppien mukaan mennä mutta kun tämä elämän käsikirjoitus tahtoo vähän muuttua ajan saatossa ikävä kyllä mutta kyllä se on rehellistä sanoa mitä haluaa ja mitä ei . ja ne exät voi olla riesa jos asioita ei puhuta oikeasti selviksi . Tiedän tämän että yleensä exiä kiusataan jollakin tapaa että saadaan nousemaan ne karvat pystyyn ja usein asiat on olettamuksia eikä totta .Tämä asia taitaa olla maailman vaikeimmasta päästä kahden uusioperheen liittäminen yhteen . Vaatii useesti työtä niin paljon että kannattaa miettiä mihin soppaan lusikkansa lykkää. Tähän asti on keskutelu onnistunut hienosti tässä ketjussa ja näin asioista pitääkin puhua toivottavasti provot pysyy pois . Jatketaan
Toisen miehen lapset ja vielä tehty tyhmälle miehelle tyhmän naisen toimesta, kun ei enää isää näy kuvioissa.
Eipä siihen ole mitään lisättävää, ehkä löytää jostain jonkun uuden viikonloppuhoidon jonka kanssa tekee vielä toisen ja kolmannenkin lapsen, jonka jälkeen jatkaa uraansa YH:na.
Ymmärrän sen, että lapsettomalle sinkulle ajatus "lapsellisesta" yh-vanhemmasta seurustelukumppanina voi tuntua vaikealta.
Lapsi on siinä mielessä "ikuisuusprojekti", että hän tulee aina olemaan mukana vanhemman elämässä. Tätä kautta myös exä luultavasti tulee olemaan aina jollakin tavoin kuvioissa. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän tarvitsee vanhempien aikaa ja yhteistyötä kaikissa lapseen liittyvissä päätöksissä. Tarhan ja koulun vanhempainillat, lapseen liittyvä juhlat jne. ovat kaikki tilaisuuksia joissa exä saattaa olla mukana. (Tietysti on niitäkin exiä, jotka ovat todella hylänneet lapsensa eivätkä kuvioissa pyöri.)
Ymmärrän myös sen, että joku voi tuntea olonsa vaikeaksi "vieraan" lapsen kanssa. Tämä lapsi tavallaan muistuttaa koko ajan exän olemassaolosta mikä on erityisen vaikeaa jos hän muistuttaa ulkonäöltään paljon kumppanin exää. Vaikka pitäisi lapsista kuinka kovasti, voi olla vaikeaa - jopa mahdotonta - muodostaa samanlaista kiintymyssuhdetta kumppanin lapseen kuin yhteisiin lapsiin.
Lisäksi yh:n kanssa seurustelevan täytyy hyväksyä se, että ei voi jakaa kumppanin kanssa sellaista ainutlaatuista kokemusta, että kummatkin tulevat ensimmmäistä kertaa vanhemmiksi.
Pohdintoja herättää varmasti myös se, että jos kumppanin kanssa saa lapsia, he tulevat väistämättä olemaan uusioperheessä.
Tässä keskustelussa on käytetty termiä "toisen miehen lapsi". Nämä "toisen miehen" tai "toisen naisen" lapset ovat kuitenkin myös sen oman mahdollisen seurustelukumppanin lapsia. Jos rakastaa jotakuta ihmistä, voi yrittää opetella rakastamaan myös hänen edellisestä suhteestaan syntynyttä lasta/lapsia. Ei se ehkä ole helppoa, mutta voi olla sen arvoista.
Eivät kaikki yksinhuoltajat vaihda kumppania joka viikko ja tee aina uusia lapsia uusien hoitojen kanssa. Jotkut yksinhuoltajat ovat voineet olla vaikkapa naimisissa 15 vuotta ja jääneet leskeksi tms.
Armoton asenne ihmisiin on valitettava - jos olet joskus tehnyt jonkin ison virheen, sinut voi leimata loppuiäksesi tyhmäksi ja huonoksi. Ihminen saattaa muuttua, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä.
Parisuhteen muodostamiselle jokainen voi tietysti asettaa sellaiset kriteerit kuin haluaa. On kuitenkin sääli, jos nämä kriteerit perustuvat ennakkoluuloihin ja stereotypioihin.
etteivät mainitsemasi asiat eli:
-lapsi on ikuisuusprojekti (tulee aina olemaan mukana kaikessa)
-exä usein mukana kuvioissa
-sinkkuäidin elämä muuttunut paljon lapsen myötä
-lapsi vie aikaa kumppanilta
-parisuhde alkaa melkein erilaisesta vaiheesta
-uusioperheen ongelmat
-sinkkuelämästä suoraan isähahmoksi tai "sedäksi"
-panostaminen toisen miehen lapseen tavalla tai toisella sekä mahdollinen vaatimus kiintymyksestä tähän
ole ennakkoluuloja tai stereotypioita vaan faktoja. Ne ovat todellisia asioita joita pahoittelen syvästi mikään määrä rakkautta ei muuta toiseksi kuin pitkällä aikavälillä ja kuka jaksaa alkaa seurustelemaan toisen kanssa jos tiedossa on tuollainen urakka jonka myötä se rakkaus syntyy tai ei synny?
Kokeilin kerran jonkin aikaa ja ei enää koskaan. Yh-äidin pitäisi olla todella poikkeuksellinen tapaus että harkitsisin asiaa tai itsekin pitäisi jo olla eronnut ja mahdollisesti lapsellinen jolloin elämäntilannekin olisi erilainen jo valmiiksi.
näin on että vaatii ponnisteluja ja aikaa tuon yhälön sovittaminen mutta aikaisemmin viestiketjun viestissä sanottiin että voi olla vaivan arvoinen. Tämä asia kannattaa punnita mitä tekee ottaako yh:n vai ei
En jaksanut kaikkia postauksia lukea, mutta veikkaisin että yksi syy miksi yh-äitejä ei haluta on se että ihmiset haluavat kokea tuon perheen perustamisen ja ensimmäisen lapsen jne. jonkun ihmisen kanssa niin että se on molemmille ensimmäinen kerta.
Itselläni ainaki tuo olisi yksi syy sillä periaatteessa jos alat suhteeseen yh-äidin kanssa niin se on vähän sama kuin puoliksi katettu pyötä, mihin joku toinen on jo käynyt "astioitaan" laittamassa. Kun taas itse haluaisin kokea sen kaiken jonkun naisen kanssa yhdessä niin että se on molemmille uutta ja jännittävää.
Itse ihmisinä en ala arvioimaan yh-äitejä suoraan. Eli pitäisi tietää enemmän kyseisistä henkilöistä että miksi he ovat yh. Jos on ihan selvästi tehnyt tyhmiä ratkaisuja esim. juossut pelimiesten perässä teininä ja tullut 18v raskaaks ja sit mies on lähtenyt, niin tuollaisella ihmisellä ei ole samat moraaliset arvot kuin itselläni.
Tietenkin ero on siinä jos nainen on vaikka leski niin sillehän hän ei itse mitään voi.
Keskustelusta paistaa läpi se että ne jotka eivät halua seurustella yh:n kanssa ovat aika nuoria joilla ei ole sitä omaa lasta vielä.. Onneksi meillä on kuitenkin näissä seurustelu/parisuhde jutuissa valinnan vapaus olemassa. Jos et halua seurustella yh:n kanssa niin se on sinun valintasi. Voi kuitenkin käydä elämässäsi niin että löydät sen naisen jonka kanssa teet ne omat lapset mutta mutta suhde ei toimikkaan ja eroatte.. hmmm oletkin sitten siirtynyt tähän samaan kastiin näiden eronneiden lapsellisten kanssa.. No sitten luet näitä kirjoituksia joissa sinut haukutaan lyttyyn sen vuoksi että satuit tekemään sen luulemasi elämäsi naisen kanssa se lapsen :D Näin jo viisikymppisenä jos on jotain oppinut niin sen ainakin että ei koskaan pidä sanoa ei koskaan :)
tai todella järkeviä. :D
Mutta sellaiset miehet, joilla on omia lapsia? Ei heitä haittaa naisen lapset. Tiedän paljon eronneita miehiä, ja heistä naisen lapset voivat olla jopa plussaa.
Pikkupojat ja alemman tason miehet ovat asia erikseen. Ei sellaisesta tosin mitään isähahmoa lapselle saakaan. Tulisi lapselle ihan vääristynyt miehen malli.
olla pikkupoika jos ei halua toisen lapsia kasvattaa ominaan.
Sinusta varmaan olisi sitten sijaisäidiksi?
Äitihahmo, sinusta? Älä naurata.
alemman tason miehiä?
"Pikkupojat ja alemman tason miehet ovat asia erikseen. Ei sellaisesta tosin mitään isähahmoa lapselle saakaan. Tulisi lapselle ihan vääristynyt miehen malli."
Näkeehän se mailien päähän että joka viestissä heitä dissaat, ei sillä lutkittelun kanssa ole mitään tekemistä. Tässäkin viittaat että ovat samalla tasolla pikkupoikien kanssa sekä ettei heistä ole isähahmoiksi. Joten lopeta valehteleminen ja tunnusta mikä agendasi täällä on. Se on dissata AT-miehiä aivan vapaasti olivatpa he minkälaisia hyvänsä.
tai muuten vastuuton henkilö, jos ei pysty lapsesta pitämään huolta. Kuten totesin, tiedän esimerkiksi töistä eronneita miehiä, joilla on lapsia. Heille ei ole ongelma, jos naisella on lapsia toisen miehen kanssa. He ovat aikuisia ja vastuuntuntoisia.
"Sinusta varmaan olisi sitten sijaisäidiksi?"
Sijaisäiti tai sijaisisä on eri asia kun seurustelu ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Mieti vaikka nelikymppisiä eronneita. Tuskin heistä monet edes tahtoisivat lapsetonta kumppania. Parikymppisillä pikkupojilla asia voi olla eri.
"Äitihahmo, sinusta? Älä naurata."'
Ei se lapsi nälkään kuolisi enkä muistuttaisi sitä siitä muutenkaan, että se on äpärä ja sen biologinen vanhempi hirvittävä uhka minulle.
Ai niin, en olekaan 12.
"Ei se lapsi nälkään kuolisi enkä muistuttaisi sitä siitä muutenkaan, että se on äpärä ja sen biologinen vanhempi hirvittävä uhka minulle."
kohdalla kysymys on biologisen isän uhasta vaan siitä että lapsen biologinen äiti pitää lastaan etusijalla parisuhteeseen nähden. Toki exän oleminen kuvioissa voi muuttaa asioita myös hankalammaksi.
"Sijaisäiti tai sijaisisä on eri asia kun seurustelu ihmisen kanssa, jolla on lapsia. Mieti vaikka nelikymppisiä eronneita. Tuskin heistä monet edes tahtoisivat lapsetonta kumppania. Parikymppisillä pikkupojilla asia voi olla eri."
Parikymppinen ei välttämättä ole pikku poika ja osaa kantaa vastuuta aivan yhtä hyvin mutta ei silti jaksa välttämättä seurustella lapsellisen kanssa.
Nelikymppinen eronnut on jo elämää kokenut ja varmaan odottaa erilaista parisuhdetta jo alusta asti joten lapset varsinkin naisilla ovat jo luonnollisesti mukana.
Tiedän kuitenkin miehiä jotka ovat eronneet ja eivät jaksa enää uusia lapsia kasvattaa joten yh-äidit eivät tule myöskään kysymykseen. Heillä on omat lapsensa ja he haluavat nauttia vapaudesta kumppanin kanssa jolla lapsi ei ole sotkemassa enää parisuhdetta.
Jos vastuuta tuolla perusteella haluat kannettavan niin miksi uuden mieskumppanin tulisi kantaa vastuuta toisten ihmisten lapsista jos biologiset vanhemmat eivät sen vertaa voineet itse kantaa vastuuta että lopulta tuli parisuhteessa ero? Mitä se kertoo esimerkiksi naisen parinvalinnasta ja siitä onko hän kykeneväinen parisuhteeseen jatkossa jos lapsia on tullut pyöräytettyä esimerkiksi nuorella iällä miehen kanssa joka sitten on vaikkapa häipynyt.
Suotta käännät asiaa niin että henkilö joka päättää ettei halua seurustella yh-äidin kanssa johtuisi siitä että henkilö on jotenkin epäkypsä. On täysin järkeviäkin syitä olla valitsematta yh-äitiä kumppaniksi eikä siihen liity välttämättä erityistä halveksuntaa yh-äitiä kohtaan. Näitä asioita voi pyöritellä miten tahansa päin ja se on lopulta oma valintakysymys.
"Joten lopeta valehteleminen ja tunnusta mikä agendasi täällä on."
Agenda? En mä tiennyt, että tämä mikään kokous on.
"Se on dissata AT-miehiä aivan vapaasti olivatpa he minkälaisia hyvänsä."
Eli sinusta hyvä miehen malli tulee pikkupojasta tai miehestä, jolla on pahoja vaikeuksia naisten kanssa.
Okkidokki.
"kohdalla kysymys on biologisen isän uhasta vaan siitä että lapsen biologinen äiti pitää lastaan etusijalla parisuhteeseen nähden."
Ja tämä sitten poikkeaa siitä, että hankkisit omia lapsia, miten?
"Parikymppinen ei välttämättä ole pikku poika ja osaa kantaa vastuuta aivan yhtä hyvin mutta ei silti jaksa välttämättä seurustella lapsellisen kanssa."
Vastuuta kaljakassista, joo.
"Nelikymppinen eronnut on jo elämää kokenut ja varmaan odottaa erilaista parisuhdetta jo alusta asti joten lapset varsinkin naisilla ovat jo luonnollisesti mukana."
Tässä tilanteessa ovat myös monet kolmekymppiset, muistuttaisin...
"Jos vastuuta tuolla perusteella haluat kannettavan niin miksi uuden mieskumppanin tulisi kantaa vastuuta toisten ihmisten lapsista jos biologiset vanhemmat eivät sen vertaa voineet itse kantaa vastuuta että lopulta tuli parisuhteessa ero?"
Tulkitsit tekstiäni tahallaan väärin.
"Mitä se kertoo esimerkiksi naisen parinvalinnasta ja siitä onko hän kykeneväinen parisuhteeseen jatkossa jos lapsia on tullut pyöräytettyä esimerkiksi nuorella iällä miehen kanssa joka sitten on vaikkapa häipynyt."
Varmaan se kertoo enemmän sen miehen sitoutumiskyvystä.
"Suotta käännät asiaa niin että henkilö joka päättää ettei halua seurustella yh-äidin kanssa johtuisi siitä että henkilö on jotenkin epäkypsä."
Oman kokemukseni mukaan tällainen henkilö on yleensä elämässä kokematon, parisuhteessa kokematon, ehkä nuori tai ikäistään epäkypsempi sekä tietenkin lapseton. Aikuiset eronneet, 30 ihmiset, eivät ajattele niin että lapsi olisi turn-off.
"On täysin järkeviäkin syitä olla valitsematta yh-äitiä kumppaniksi eikä siihen liity välttämättä erityistä halveksuntaa yh-äitiä kohtaan."
Esittele niitä.
totta.
"Mitä se kertoo esimerkiksi naisen parinvalinnasta ja siitä onko hän kykeneväinen parisuhteeseen jatkossa jos lapsia on tullut pyöräytettyä esimerkiksi nuorella iällä miehen kanssa joka sitten on vaikkapa häipynyt."
Varmaan se kertoo enemmän sen miehen sitoutumiskyvystä.
ketjusta niitä järkisyitä.
"Esittele niitä."
Tuossa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000038905628
"Oman kokemukseni mukaan tällainen henkilö on yleensä elämässä kokematon, parisuhteessa kokematon, ehkä nuori tai ikäistään epäkypsempi sekä tietenkin lapseton. Aikuiset eronneet, 30 ihmiset, eivät ajattele niin että lapsi olisi turn-off."
Minun kokemukseni mukaan sinun kokemuksesi on aika vähäinen näistä asioista.
Aika mielenkiintoista muuten että ATM on sinulle nahjus joka ei kelpaa kenellekään ja syy on hänessä itsessään mutta jos YH ei kelpaa kenellekään niin syy on muissa.
Hyvin ristiriitaista ja epäloogista.
Osa noista järkisyistä on sellaisia, mitkä tulevat eteen jos hankkii itse lapsia. Osa taas kertoo sopeutumisongelmista erilaisiin tilanteisiin.
"Aika mielenkiintoista muuten että ATM on sinulle nahjus joka ei kelpaa kenellekään ja syy on hänessä itsessään mutta jos YH ei kelpaa kenellekään niin syy on muissa."
Kuten olen sanonut, yksinhuoltajan tai yhteishuoltajan ensisijaiseen kumppaninhakupooliin tuskin kuuluvat parisuhteessa kokemattomat, nuoret tai vastaavat vaan toiset eronneet, joilla on myös lapsia. Siksi ketju, minne vastaa ensisijaisesti nuoria, lapsettomia tai kokemattomia aikuisia, ei kerro mitään siitä miten lapsia hankkinut nainen pärjää omilla markkinoillaan. Tämä on ristiriita.
En ole väittänyt, että yksinhuoltajan tai yhteishuoltajan kelpaamattomuus olisi muiden vika. Mutta väitän, että sellainen pieni juttu kun elämänkokemus, ikä ja omat lapset kasvattavat toleranssia sen suhteen onko toisella lapsia.
Kun niillä eroperheen lapsilla on yleensä isätkin...
"Ja tämä sitten poikkeaa siitä, että hankkisit omia lapsia, miten?"
Niitä hankitaan yhdessä ja tunnetusti omaan "vereen" syntyy yhteys esimerkiksi synnytyksen valmentautumisen kautta jne.
"Vastuuta kaljakassista, joo."
Sulla on aika pienet ympyrät näköjään...
"Tässä tilanteessa ovat myös monet kolmekymppiset, muistuttaisin..."
Toki on mutta nelikymppinen on jo pitkälti ohittanut sen vaiheen jossa kumppania etsitään tietyn perustein. Elämä on selvästi yleensä rauhoittunut ja keski-ikä laittaa ihmisen asettumaan paikoilleen varsinkin jos jo edellisiä kokemuksia on.
"Varmaan se kertoo enemmän sen miehen sitoutumiskyvystä."
Mehän emme voi tietää sitä kenessä oli vika. Mutta jos kaksi henkilöä eroaa toisistaan niin voidaan nähdä että kummassakin varmaan oli jotain syytä ehkä. Tämä on se kuva mikä yh-äidistä monille tulee ajattelinpa minä itse mitä hyvänsä. Olen tavannut monenlaisissa tilanteissa olevia yh-äitejä.
"Oman kokemukseni mukaan tällainen henkilö on yleensä elämässä kokematon, parisuhteessa kokematon, ehkä nuori tai ikäistään epäkypsempi sekä tietenkin lapseton. Aikuiset eronneet, 30 ihmiset, eivät ajattele niin että lapsi olisi turn-off."
Ne jotka kokevat että tietynlainen seuraelämä ja sinkkuus on heidän kohdaltaan ohi varsinkin jos takana on pitkä suhde niin varmaan näkevät yh-äidit ihan hyvänä vaihtoehtona.
En usko hetkeäkään tuohon mitä sanot jo pelkästään sen perusteella että tiedän useamman täydellisesti aikuisen ihmisen jotka haluavat perustaa OMAN PERHEEN sinkkunaisen kanssa eivätkä halua tulla puolivalmiiseen perheeseen osaseksi. Siinä ei ole mitään epäkypsää yms. tai elämänkokemuksen puutetta vaan jopa päinvastoin. Se on kokemusta ettei se toimi ja on parempi valita toisin.
"Osa noista järkisyistä on sellaisia, mitkä tulevat eteen jos hankkii itse lapsia. Osa taas kertoo sopeutumisongelmista erilaisiin tilanteisiin."
Sopeutumisongelmista?
Mihinkä kaikkeen täytyy olla valmis sopeutumaan jos tahtoo parisuhteen? Koko pointtihan on siinä että asiat tulevat lapsettomien sinkkujen suhteessa vastaan omalla tavallaan ja yh:n kanssa omallaan.
On siis helpompaa ja mahdollisesti järkevämpää valita sinkku kuin yh koska nämä järkisyyt painavat ja tekevät suhteesta hankalamman.
"Kuten olen sanonut, yksinhuoltajan tai yhteishuoltajan ensisijaiseen kumppaninhakupooliin tuskin kuuluvat parisuhteessa kokemattomat, nuoret tai vastaavat vaan toiset eronneet, joilla on myös lapsia. Siksi ketju, minne vastaa ensisijaisesti nuoria, lapsettomia tai kokemattomia aikuisia, ei kerro mitään siitä miten lapsia hankkinut nainen pärjää omilla markkinoillaan. Tämä on ristiriita."
Ristiriita päättelyssäsi on se että tänne vastaa pelkästään noita. Omalta kohdaltani voin sanoa että minulla on kokemusta yh-äideistä sekä noista markkinoista ja ongelmista joita he kohtaavat. Aika tarkkaan täällä on kuvattu suhtautumista noilla markkinoilla yh-äiteihin. Se on toki valitettavaa mutta totta.
"En ole väittänyt, että yksinhuoltajan tai yhteishuoltajan kelpaamattomuus olisi muiden vika. Mutta väitän, että sellainen pieni juttu kun elämänkokemus, ikä ja omat lapset kasvattavat toleranssia sen suhteen onko toisella lapsia."
Siltä se kyllä kuulosti että jos ei huoli yh-äitiä niin täytyy olla epäkypsä pikkupoika. Tuossa jälkimmäisessä on vähän järkeäkin, tosin mielestäni muuttaisin sen niin että siihen vaikuttavat ikä ja omat olemassa olevat lapset enemmän koska elämänkokemus voi vaikuttaa myös toiseen suuntaan eli päättää valita muita kuin yh-äitejä jos niistä on kokemusta.
"Agenda? En mä tiennyt, että tämä mikään kokous on."
Sinulle näyttää olevan.
"Eli sinusta hyvä miehen malli tulee pikkupojasta tai miehestä, jolla on pahoja vaikeuksia naisten kanssa.
Okkidokki."
Pikkupojasta?...
Olipas taas helppo todistaa millä tasolla keskustelusi ja päättelysi kulkee.
"Mihinkä kaikkeen täytyy olla valmis sopeutumaan jos tahtoo parisuhteen?"
Tietyn iän ylittäneenä esimerkiksi lapsiin. Mutta sinulla ei ole lapsia, joten tuskin tätä ymmärrät.
"On siis helpompaa ja mahdollisesti järkevämpää valita sinkku kuin yh koska nämä järkisyyt painavat ja tekevät suhteesta hankalamman."
Koskeeko tämä myös niitä miehiä, joilla on lapsia?
"Aika tarkkaan täällä on kuvattu suhtautumista noilla markkinoilla yh-äiteihin."
Lapsettomien, kokemattomien miesten markkinoilla? Minulla on yh-tuttavia jotka ovat kyllä onnistuneet löytämään miehiä.
"Tuossa jälkimmäisessä on vähän järkeäkin, tosin mielestäni muuttaisin sen niin että siihen vaikuttavat ikä ja omat olemassa olevat lapset enemmän koska elämänkokemus voi vaikuttaa myös toiseen suuntaan eli päättää valita muita kuin yh-äitejä jos niistä on kokemusta."
Eli siis yh-äidit ovat kollektiivi, ja aamen!
"Tietyn iän ylittäneenä esimerkiksi lapsiin. Mutta sinulla ei ole lapsia, joten tuskin tätä ymmärrät."
Ei niihin tarvitse sopeutua. Aina voi yrittää onneaan muuten. Kuvitelmasi että jossakin vaiheessa on pakko valita lapsellisia yh-äitejä ei pidä paikkaansa koska kaikki eivät hanki lapsia ja aina voi valita nuorempia. ;)
"Koskeeko tämä myös niitä miehiä, joilla on lapsia?"
Usein lapset ovat äidillä enemmän kuin isällä. Mies yh:t ovat harvinaisempia.
Voisin sanoa että useimmissa tapauksissa mieheltä joka ottaa naisen jolla on lapsia vaaditaan enemmän kuin naiselta joka ottaa miehen jolla on lapsia. Naisen kun ei usein tarvitse alkaa äidiksi koska sellainen löytyy mutta miehen useinkin vähintään isähahmoksi kun biologinen isä voi olla vähän vähemmän lasten elämässä mukana.
"Lapsettomien, kokemattomien miesten markkinoilla? Minulla on yh-tuttavia jotka ovat kyllä onnistuneet löytämään miehiä."
Totta kai osa onnistuu. Mutta usein suhteet jäävät lyhyiksi ja jos väität että yh-äidin asema markkinoilla on yhtä hyvä kuin sinkun niin olet väärässä tai että se johtuu vain epäkypsistä poikasista.
"Eli siis yh-äidit ovat kollektiivi, ja aamen!"
Itsellesi ei tuota ongelmia käsitellä AT-miehiä kollektiivina, nahjuksina, kokemattomina pikkupoikina jne. joten miksi yh-äitien käsittely on ongelma samalla tavoin?
Tarkoitin tietysti itse jos on todennut että yh-äiti siis henkilö jolla on lapsi niin lapsi sinällään tekee suhteesta erilaisen ja jos tähän ei kiinnosta ryhtyä niin voi valita toisin.
"Aina voi yrittää onneaan muuten. Kuvitelmasi että jossakin vaiheessa on pakko valita lapsellisia yh-äitejä ei pidä paikkaansa koska kaikki eivät hanki lapsia ja aina voi valita nuorempia."
Esimerkiksi neli-viisikymppiset lapsettomat taitavat kuitenkin olla aika harvassa...
Nuorempiin en ota kantaa, mutta noin keskimäärin 19-vuotiaat pimut eivät lämpiä nelikymppisistä miehistä.
"Usein lapset ovat äidillä enemmän kuin isällä. Mies yh:t ovat harvinaisempia."
Usein kyse ei ole yksinhuoltajasta, vaan yhteishuoltajasta. Lisäksi useimmat lapsia hankkineet miehet eivät niin piittaa siitä, onko naisella jälkikasvua ennestään.
"Naisen kun ei usein tarvitse alkaa äidiksi koska sellainen löytyy mutta miehen useinkin vähintään isähahmoksi kun biologinen isä voi olla vähän vähemmän lasten elämässä mukana."
Mihin perustat väitteesi? Ainakin minun tuntemat eronneet miehet ottavat lapsiaan mielellään luokseen ja myös päättävät näiden asioista (yhteishuoltajuus).
Ja sitten se ristiriita vielä... Ensin exä on ongelma ja sitten se exän mukana olemattomuus on ongelma.
"jos väität että yh-äidin asema markkinoilla on yhtä hyvä kuin sinkun niin olet väärässä"
En väitä näin. Mutta väitän, että useimmat yyhoot onnistuvat kyllä hankkimaan parisuhteen, jos se heitä kiinnostaa.
"tai että se johtuu vain epäkypsistä poikasista"
Osittain se johtuu siitä.
"Itsellesi ei tuota ongelmia käsitellä AT-miehiä kollektiivina, nahjuksina, kokemattomina pikkupoikina jne. joten miksi yh-äitien käsittely on ongelma samalla tavoin?"
Ristiriita 2: Sinusta yh-äitien "mollaus" ja käsittely kollektiivina on ok, sen sijaan AT-miesten ei.
Minusta voit ajatella yh-äideistä mitä tahansa.
suoraan vedetty omasta tekstistäsi, tuo päättely. Ei vaatinut ydinfyysikkoa.
"Niitä hankitaan yhdessä ja tunnetusti omaan "vereen" syntyy yhteys esimerkiksi synnytyksen valmentautumisen kautta jne."
Eli siis oma lapsi ei vie esimerkiksi aikaa parisuhteelta kuten toisen lapsi?
"Toki on mutta nelikymppinen on jo pitkälti ohittanut sen vaiheen jossa kumppania etsitään tietyn perustein. Elämä on selvästi yleensä rauhoittunut ja keski-ikä laittaa ihmisen asettumaan paikoilleen varsinkin jos jo edellisiä kokemuksia on."
Tätä juuri ajan takaa. Monilla yhäreiden kanssa seurustelevilla on takana jo yksi perheenperustamisyritys, josta on jäljellä lapsia. Nämä miehet eivät näe ongelmana "valmista pöytää".
"Tämä on se kuva mikä yh-äidistä monille tulee ajattelinpa minä itse mitä hyvänsä."
Entä muista eronneista?
"Ne jotka kokevat että tietynlainen seuraelämä ja sinkkuus on heidän kohdaltaan ohi varsinkin jos takana on pitkä suhde niin varmaan näkevät yh-äidit ihan hyvänä vaihtoehtona."
Sanoit hieman eri sanoin sen, mitä olen koko ajan yrittänyt tässä sanoa.
"En usko hetkeäkään tuohon mitä sanot jo pelkästään sen perusteella että tiedän useamman täydellisesti aikuisen ihmisen jotka haluavat perustaa OMAN PERHEEN sinkkunaisen kanssa eivätkä halua tulla puolivalmiiseen perheeseen osaseksi."
Ja mitä minä olen sanonut, mikä on ristiriidassa tämän kanssa? Sen, että eronneet ja lapsia kasvattaneet aikuiset ovat ehkä nähneet elämää vähän enemmän kun kolmekymppiseksi tietokonetta pelannut ja kaljaa juonut kaveri? Pysyn sanojeni takana.
"Siinä ei ole mitään epäkypsää yms. tai elämänkokemuksen puutetta vaan jopa päinvastoin."
Lapset ja parisuhteet eivät siis kypsytä tai kasvata elämänkokemusta?
emme minun.
Mutta totuttuun tapaasi ohjaat keskustelun muualle kun väitteesi eivät enää kanna.
MONELLA TAPAA.
Lapselliset ja pitkässä parisuhteessa elävät jäävät paitsi siitä elämänkokemuksesta jota sinkun ja lyhyemmissä suhteissa elävät saavat.
Ero meidän välillä on se etten minä mollaa ihmisiä jotka eivät valitse yh-äitejä enkä myöskään AT-miehiä tai niitä jotka eivät valitse heitä. Kerron vain tosiasioita siitä kuinka yh-äidit nähdään sekä mitä ongelmia he yleensä kohtaavat.
Sinä taas mollaat niitä jotka eivät valitse yh-äitejä (epäkypsiä, pikkupoikia) sekä AT-miehiä ja tämän lisäksi vielä puolustat niitä jotka eivät valitse AT-miehiä etkä kutsu niitä pikkutytöiksi tai epäkypsiksi kuten ehkä kuuluisi jos ajatusrakennelmasi viedään loppuun asti. Toista kun ei ole ilman toista.
Sinussa nuo ristiriidat ovat.
Perustelin jo asian. Sinulta taas loppuivat sanat. Mikä ei yllättänyt ollenkaan.
Tekstissäsi et viitsi nyt sitten enää edes vastata perusteluihin. Aika ankeaa. Kiristääkö pipo niin paljon ettei päässä kierrä veri? Kannattaako löysätä?
"Lapselliset ja pitkässä parisuhteessa elävät jäävät paitsi siitä elämänkokemuksesta jota sinkun ja lyhyemmissä suhteissa elävät saavat."
Taas väärin. Ihmisiä voi tavata vaikka ei olisikaan sinkku. Toiseksi, elämänkokemus parisuhde- ja perheasioissa auttaa enemmän tilanteessa missä perustetaan perhettä kun kokemus siitä, että WoWissa on bileet kesken ja Jaskalla on enää 12 kaljaa jäljellä.
"Ero meidän välillä on se etten minä mollaa ihmisiä jotka eivät valitse yh-äitejä enkä myöskään AT-miehiä tai niitä jotka eivät valitse heitä."
Missä olen mollannut ihmisiä, jotka eivät valitse yh-äitejä? Olen todennut, että kypsät ja aikuiset ihmiset, johon siis liittyy yleensä aiemmin koettu vastuu muustakin kun itsestä eli pitkäaikaisesta kumppanista tai perheestä, eivät usein näe lasta niin isona ongelmana. Kyllä minusta ihminen, joka on pitänyt huolta vain itsestään kolmekymppiseksi, on jäänyt tiettyjä aikuisuuden ja vastuun kokemuksia vaille.
Äläkä ota esimerkiksi ATM-kaveriasi joka hoiti äitinsä vaikean sairauden läpi hautaan. Tällaiset ihmiset ovat poikkeuksia. Heidän kohdallaan aikuisuus on voinut muodostua toisenlaisen vastuunkannon kautta.
"Kerron vain tosiasioita siitä kuinka yh-äidit nähdään sekä mitä ongelmia he yleensä kohtaavat."
Etkä kerro. Kerrot värittyneitä mielipiteitäsi siitä.
"Sinä taas mollaat niitä jotka eivät valitse yh-äitejä (epäkypsiä, pikkupoikia)"
Kuten olen jo todennut, mielestäni suurin aikuisuuden osoitus on kyky huolehtia itsensä lisäksi muista. Yleensä perheestä. Sellaiset ihmiset, joilla on hajonnut perhe takana, suhtautuvat eri tavalla ihmisiin joilla on sama tilanne. He osaavat siis ottaa vastuuta eri tavalla.
"sekä AT-miehiä"
Niin?
"tämän lisäksi vielä puolustat niitä jotka eivät valitse AT-miehiä"
Eli siis se, että olen sitä mieltä, että perhe-elämää kokenut ihminen on pakotettu ottamaan vastuuta, tarkoittaa sitä, että en voi olla sitä mieltä että kaikkia ei kannata valita kumppaneiksi?
Dilledong!
"niitä pikkutytöiksi tai epäkypsiksi kuten ehkä kuuluisi jos ajatusrakennelmasi viedään loppuun asti. Toista kun ei ole ilman toista."
Väärin. Vaikka noiden vihanpunertamien lasien takaa yrität rakentaa virheellistä logiikkaa teksteistäni tulkitsemien asioiden taakse, se ei tarkoita että minä toimisin samalla logiikalla.
Parinvalinta:
Perustuu biologiaan, pitkälti. Sosiaaliset taidot tärkeitä. Jos joku on aina dissattu parinvalintatilanteessa, syy ei ole toisessa sukupuolessa. Dissatun pitää muuttua, jos tahtoo suhteen.
Kosiskelun kohteeksi joutuva:
Voi itse päättää kenet huolii ja minkälaisin perustein.
Perhe:
Pakottaa vanhemmat kantamaan vastuuta asioista. Myös eron jälkeen. Kasvattaa.
toisinpäin.
Ensin kerrot yhtä ja sitten vetäydyt kannastasi kun käy liian lämpimäksi oltavat.
Sinun tekstisi ne värittyneitä ovat mutta turha asiasta jankata kanssasi kun et sinä suurin surminkaan tule näkemään itse.
perusteluihin joihin on jo vastattu.
Sinun mallisi on että AT-miehessä esimerkiksi on nuorempana vikaa ja hänen tulisi kehittää sosiaalisia taitoja sekä pudottaa rimaa että löytäisi kumppanin. Nyt sitten joku kysyi mikä Yh-äideissä on niin huonoa ja aika moni kertoi täällä miten suurin osa miehistä näkee yh-äidit ja voisimpa sanoa että parisuhdemarkkinoilla he ovat ATN-asemassa mitä tulee pitkiin suhteisiin. Tämän olet yrittänyt kieltää ettei näin ole mutta se ja sama. Toisaalta toteat että joku joka ei valitse YH-äitiä täytyy olla kokematon ja ei tarpeeksi aikuinen ja vastuuntuntoinen valitakseen Yh-äitiä.
Katsos useat miehet haluavat kantaa huolta omasta perheestään ja omista lapsistaan. He eivät halua kantaa huolta toisten hajonneista perheistä ja varsinkaan toisten lapsista.
Tekstistäsi paistaa läpi jossa naisella on oikeus rimpsutella nuorempana miten tahtoo ja hankkia lapsia kenen kanssa tahtoo jonka jälkeen hänet tulisi sitten vielä valita jatkossakin suhteeseen ja jos ei näin tee niin ei ole tarpeeksi kypsä ja kasvanut.
Mitäköhän se kertoo "kasvamisesta" ja "kypsymisestä" jos lapsen vanhempien välit ovat menneet poikki ja lapsia on hankittu?
Olen pahoillani mutta lasten hankkiminen ei automaattisesti kasvata ketään ja sinkkuudessa kasvaa omalla tavallaan.
En ole yllättynyt tosin kannastasi koska olisihan se hirveää jos joutuisit myöntämään että nainen voisi parinvalinnassa olla joskus huonossa asemassa.
Yh-äideille suosittelen sosiaalisen statuksen parantamista ja riman alentamista. ;)
perusteluissasi äly loistaa. Juupaseipässaapas.
Eli juupaseipässaapaslinjaa jatkat. Hieno homma.
"Sinun mallisi on että AT-miehessä esimerkiksi on nuorempana vikaa ja hänen tulisi kehittää sosiaalisia taitoja sekä pudottaa rimaa että löytäisi kumppanin."
Huomattavan paljon helpompaa kun olettaa, että parinvalintakriteerit muuttuvat taikakeijun levittämän taikapölyn ansiosta sosiaalisesti taidottomia nörttejä suosiviksi.
"Tämän olet yrittänyt kieltää ettei näin ole mutta se ja sama. Toisaalta toteat että joku joka ei valitse YH-äitiä täytyy olla kokematon ja ei tarpeeksi aikuinen ja vastuuntuntoinen valitakseen Yh-äitiä."
Käytätkö amfetamiiniä ennen lounastaukoa? Ihan vaan puhutaan nimittäin eri asiasta nyt. Olen todennut, että yh-äidin kannalta tuskin on relevanttia mitä joku äidin peräkammarissa asuva Jooseppi on hänestä mieltä. Esimerkiksi eronneen isän mielipiteet olisivat relevantimpia. Vääntyikö rautalanka tarpeeksi?
"Katsos useat miehet haluavat kantaa huolta omasta perheestään ja omista lapsistaan. He eivät halua kantaa huolta toisten hajonneista perheistä ja varsinkaan toisten lapsista."
Eikö rautalanka väänny? Noin voi olla ikänsä sinkkuna olleen miehen tilanne. Asia on eri, jos parisuhdekokemusta on enemmän.
"Tekstistäsi paistaa läpi jossa naisella on oikeus rimpsutella nuorempana miten tahtoo ja hankkia lapsia kenen kanssa tahtoo jonka jälkeen hänet tulisi sitten vielä valita jatkossakin suhteeseen ja jos ei näin tee niin ei ole tarpeeksi kypsä ja kasvanut."
Tuo on oma tulkintasi. Mutta niillä lapsilla on myös isät. He voivat ajatella eri tavalla. En muuten ole koskaan tavannut livenä ihmistä, joka olisi hankkinut lapsia ihan kenen kanssa tahansa.
"Mitäköhän se kertoo "kasvamisesta" ja "kypsymisestä" jos lapsen vanhempien välit ovat menneet poikki ja lapsia on hankittu?"
Ei välttämättä mitään. Eron jälkeen tapahtuu myös kasvamista, ja eron syyt voivat olla monet.
"Olen pahoillani mutta lasten hankkiminen ei automaattisesti kasvata ketään ja sinkkuudessa kasvaa omalla tavallaan."
Siittäminen tai synnyttäminen ei kasvata, lapsista huolehtiminen kasvattaa. Sinkkuus kasvattaa vastuuteen vain omasta itsestä.
"En ole yllättynyt tosin kannastasi koska olisihan se hirveää jos joutuisit myöntämään että nainen voisi parinvalinnassa olla joskus huonossa asemassa."
En ole väittänyt, etteikö sinkkuäidillä voisi olla parisuhdemarkkinoilla vaikeampaa kun lapsettomalla. Olet kova keksimään juttuja.
"Yh-äideille suosittelen sosiaalisen statuksen parantamista ja riman alentamista. ;)"
Entä jos seuraa on muutenkin?
todeta samaa, että puhumme hieman eri asioista näköjään.
"Entä jos seuraa on muutenkin?"
Sitten tuskin kukaan tarvitsee kysellä miksi yh-äitejä ei huolita kumppaniksi.
"Huomattavan paljon helpompaa kun olettaa, että parinvalintakriteerit muuttuvat taikakeijun levittämän taikapölyn ansiosta sosiaalisesti taidottomia nörttejä suosiviksi."
Sinäkö epäilet että AT-miehet ovat pelkästään sosiaalisesti taidottomia nörttejä? Onpas sulla erikoinen kuva miehistä joilla on hankaluuksia saada parisuhteita. Ei ihmekään jos sinun kuva koko asiasta on vääristynyt.
Entä jos sanoisin että täysin normaaleilla miehillä jotka nyt eivät vain ole kaikkein sosiaalisesti taidokkaimpia ja eivät ole mitään testosteroni pullistelijoita on myös hankaluuksia miellyttää naisia nykyään?
"Olen todennut, että yh-äidin kannalta tuskin on relevanttia mitä joku äidin peräkammarissa asuva Jooseppi on hänestä mieltä. Esimerkiksi eronneen isän mielipiteet olisivat relevantimpia. Vääntyikö rautalanka tarpeeksi?"
Onpas taas kauniisti kuvattu asiaa ja päin mäntyä vielä. Sinun mukaasi edelleen siis yh-äitejä valitsemattomat ovat jotakin peräkamaripoikia ja sen vuoksi kysymys ei ole aiheellinen. Nähtävästi käsityksesi yh-äitien tilanteesta parisuhdemarkkinoilla on pahasti virheellinen. Yrität saada sen näyttämään paremmalta kuin se onkaan ja kuvittelemaan että he itse haluaisivat valita kuvailemiasi miehiä. Valitettavasti usein yh-äiti joutuu toisin kuin nuoremmat sinkkunaiset valitsemaan sitä mitä on tarjolla eli laskemaan sitä rimaa. Tosin usein he juuri kokemusta saaneena valitsevat niitä rauhallisempia ja perhekeskeisempiä miehiä. Toisaalta useat näistä rauhallisista miehistä tahtoisivat aloittaa perheen aloista eikä tulla pöytään kesken aterian kun jo alkuruoka on syöty.
Voin kertoa että ongelmia on myös siellä parin valinnan toisella puolella ja useat naiset myöntävätkin (jo täällä palstallakin) että aiemmin kiltit ja kunnolliset miehet eivät ole sytyttäneet kun vasta sitten iän kypsyessä, "kokemuksen karttuessa" ja ehkä lasten tultua kuvioihin.
Olisikohan niiden naisten jotka yh-äiteinä tai vanhempina muuten on hankaluuksia löytää suhteita että mitä sitä tuli nuorempana tehtyä ja millaisia valintoja tehtyä?
"Eikö rautalanka väänny? Noin voi olla ikänsä sinkkuna olleen miehen tilanne. Asia on eri, jos parisuhdekokemusta on enemmän."
Tai sitten ei. Sinun mukaasi parisuhde kokemus johtaa automaattisesti yh-äitien hyväksyntään. Näin ei välttämättä todellakaan ole. Syy minkä takia yh-äitejä voidaan valita voi riippua esimerkiksi siitä kun valinnanvaraa muuten ei ole paljon.
Sinun ongelmasi on se että kuvittelet että kun valinta tapahtuu alkukantaisen biologisesti (täyttä harhaa muuten) niin valittu kumppani on aina "täydellinen" ja tarkoitukseen sopiva. Näin ei kuitenkaan ole.
Samalla korostat myös kokemuksen merkitystä lasten hankinnan myötä mutta et puhu vastuusta valita tulevalle lapselle isä joka esimerkiksi osaa huolehtia jälkikasvustaan eikä käy niin että pari eroaa kun vanhemmat eivät tule toimeen keskenään.
Sinulla ei näytä olevan myöskään mitään käsitystä kuinka tunneside lapseen syntyy tai miten jo biologia sanelee että uros ei välttämättä katsele mielellään vieraan uroksen pentuja. Tämä on sinulle vastuukysymys sekä jonkinlainen kypsyyden merkki kun valitsee yh-äidin ja kantaa huolta tästä lapsesta kuin omastaan mutta kuitenkaan ei ole sinulle kypsyyden merkki jo alunperin valita isää joka huolehtisi lapsestaan vaan parinvalinnan taustalla sinusta on jonkin sortin biologia jota ei voi muuttaa.
Onhan se kätevä että käytät milloin biologisia arvoja, milloin sosiaalisia normeja tai vetoat ihmisten moraaliin kunhan se vain tukee jollakin tavalla tukee sinun johtopäätelmiäsi ja "näin sen kuuluisi mennä"-ajattelua.
"Siittäminen tai synnyttäminen ei kasvata, lapsista huolehtiminen kasvattaa. Sinkkuus kasvattaa vastuuteen vain omasta itsestä."
Kasvattaa mihin? Lapsista huolehtiminen kasvattaa lapsesta huolehtimiseen, ei mihinkään muuhun. Sinkkuus todellakin kasvattaa omista asioista huolehtimiseen eikä toisten lasten kasvattimiseen. Ei se "kasvaminen" mikään ominaisuus johon täytyisi pyrkiä ole. Se on vain yksi tapa suuntautua asioihin. Sinkulla voi olla muuta elämän kokemusta kun perhe-elämä ja lapset eivät ole rajoittamassa RUTKASTI enemmän. Esimerkkinä eräs tuntemani mies joka varmasti hallitsee vaimoaan enemmän monia asioita jo siitä syystä että yh-äiti on viettänyt pitkiä aikoja kotiäitinä aiemmin tai ainakin suurimman osan ajasta ollut lasten ehdoilla eläen.
"Tuo on oma tulkintasi. Mutta niillä lapsilla on myös isät. He voivat ajatella eri tavalla. En muuten ole koskaan tavannut livenä ihmistä, joka olisi hankkinut lapsia ihan kenen kanssa tahansa."
Olen tavannut useita. Lapsien hankinta voi tapahtua vahingossa tai sitten esimerkiksi jonkun kanssa "touhutessa" jolla ei ole aikomustakaan pysyä maisemissa kun näin tapahtuu.
Monet nuoret naiset tekevät HUONOJA VALINTOJA hankkiessaan lapsen jonkun helppoheikin kanssa johon ovat niin kovin rakastuneita osoittaen todellista epäkypsyyttä. Senhän takia se ero tuleekin kun suhde muuttuukin kun lapset tulevat kuvioihin. Naiset eivät ole kovin hyviä isä kandidaattien etsijöitä varsinkaan nykyisin. Perusteet kun ovat aika lailla päin mäntyä ihan rehellisesti sanottuna. Kun lapsi on sitten tulossa ja syntynyt niin kukaan tuskin pystyy perustelemaan lapsen olemassaolon ja hankinnan olleen virhe tämän kyseisen miehen kanssa. Joku toinen voi ajatella toisin ja tiedän monien miesten ajattelevan näin yh-äideistä.
"Entä jos seuraa on muutenkin?"
Sittenhän kysymystä yh-äitien kelpaamattomuudesta on turha edes esittää.
"Ei välttämättä mitään. Eron jälkeen tapahtuu myös kasvamista, ja eron syyt voivat olla monet."
Mistäköhän mystisestä kasvamisesta sinä puhut?
Ihan normaalilta naisten lehtien jorinoilta kuulostaa. Ihmiset oppivat asioita ja kasvamiset tapahtuvat eri asioissa. Viisaat ihmiset näkevät asioita jo etukäteen eivätkä opi asioita vain kantapään kautta kun on tullut hankittua lapsi, on tullut ero ja sitten elämän arvot muuttuvat yhtäkkiä kun ei enää kelpaakaan kiertoon kuten ennen.
Selitin tässä vain miten näen asian mutta tämä on turha keskustelu koska aivan selvästi näet asian täysin eri tavalla sekä olet eri mieltä miten miehet yleensä suhtautuvat yh-äiteihin kumppaneina.
En jaksa kommentoida moise epäkypsän trollin kirjoituksia enää enempää.
näissä kirjoituksissasi miehen osuuden asioihin, syytät vain ja ainostaan naista kaikesta.
Parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, ihan samalla tavalla voisi syyllistää miestä että hän teki väärän valinnnan koska parisuhde epäonnistui ja ero tuli ja lapsille jäi kaksi kotia ja lähes kaikissa tapauksissa äiti kantaa yksin vastuun lapsista eron jälkeen. Eikö olisi aiheellista pohtia myös miksi ne lapset aina jää äidille, millaisia keskusteluita täällä olisi jos eroissa lapset jäisivätkin isälle ja tämä maa olisi täynnä yh-isiä? Epäilen ettei naiset täällä olisi haukkumassa kovaan ääneen yh-isiä...
"Viisaat ihmiset näkevät asioita jo etukäteen eivätkä opi asioita vain kantapään kautta kun on tullut hankittua lapsi, on tullut ero ja sitten elämän arvot muuttuvat yhtäkkiä kun ei enää kelpaakaan kiertoon kuten ennen."
Sun kannattaisi pystyttää joku teltta missä ennustat ihmisille heidän tulevaisuutensa kun sen näin hyvin tiedät. Ei parisuhteissa ole kysymys mistään viisaudesta, et sä pysty tietämään miten elämä kulkee, tai jos pystyt niin anna heti yhteystietosi niin voit kertoa mulle elämäni kulun.
Ihmiset muuttuu paljonkin jos puhutaan vaikka 10 vuoden parisuhteesta, siinä voi hyvinkin arvot muuttua ja tulla eri intressejä eikä tälläisiä pysty mitenkään ennakoimaan, paitsi ilmeisesti sinä.
yleensä ihminen tekee valinnat ja päätökset sen tiedon ja taidon mukaan mikä hänellä on sillä hetkellä, jos sä alat elämään eläämäsi varoen ja ennakoiden ja peläten pahinta niin samalla voi sitten lakata elämästä...
näkevät pitemmälle, tyhmät elävät tässä hetkessä vain ja itkevät jälkeenpäin "kohtaloaan".
Paljonko sulla on ikää? Varmaan korkeintaan 20 v.? Ei hemmetti, jos kukaan osais "nähdä pidemmälle" niin ei tulis avo- eikä avioeroja, ei. Mutta katsos; ollaan vaan ihmisiä kaikki, ei täällä kellään oo sellasia yliluonnollisia kykyjä että VARMUUDELLA osais valita sellasen miehen tai naisen,josta ei KOSKAAN eroa.
Kaikkia kummallisuuksia tää maa päällään kantaa....hohhoijaa...
vihaa mikä kohdistuu yh-äiteihin, miksi se sama vihamielisyys ei kohdistu yh-isiin, hei jos ette ole vielä tienneet on myös miehiä jotka hoitavat yksin lapsia vaikka vähemmistö ovatkin.
Ihan yhtälailla mä voisin täällä palstalla haukkua päivät pitkät tavallisia duunareita, että en voisi missään nimessä aloittaa seurustelua tavis perus duunarin kanssa tai keksiä jonkun muun ryhmän ketä haukkua.
Jokaisella on valinnan vapaus kenen kanssa suhteen aloittaa mutta miksi hyökätä vaan yhtä ryhmää kohti??
Minkäs sille mahtaa, että naiset eivät täällä hauku yh-isiä? Mitä varten miehet sen tekisivät. Eiväthän he yh-isien kanssa ole lyöttäytymässä yhteen (kuin tietyissä tapauksissa).
joka äsken ihmetteli ja mieluummin aloittaisin suhteen miehen kanssa jolla on lapsi/lapsia kuin lapsettoman kanssa. Ja jos joku ihmettelee miksi niin voi lukea näitä edellisiä kirjoituksia :)
Ja tiedän että moni yh-äiti mielellään aloittaisi suhteen yh-isän kanssa, mutta heihin vaan ei törmää missään...
aloittaisi ja täällähän on jo mainittu että jos miehellä on omia lapsia (vaikkapa on yh itsekin) niin silloin yh-äiti voi tulla kysymykseen.
Kyllä se syy on enemmänkin elämänvaiheiden erilaisuudessa ja siinä kuinka toinen tulee tavallaan "puolivalmiiseen" perheeseen.
Täytyisi tapahtua todella jotakin suurta että itse miehenä valitsisin yh-äidin tai alkaisin tutustua. Pitäisi todella rakkautta hehkua ilmassa heti alusta saakka ja en usko että useamman lapsen kanssa jaksaisin olla.
Miehiä painaa myös se että usein tuntuu kuinka yh-äiteillä voi olla vaikeaa löytää kumppania joten he "tyytyvät" vähempään. Miehenä tulee sitten olo että on jonkinlainen "korvike" sille exälle tai jollekin paremmalle jonka kanssa nainen olisi jos saisi valita mutta ei voi koska on yh.
todella hienosti perustella vastauksia että miksette aloita suhdetta yh-äitiin, silloin löytyy hyvää keskustelua mutta muuten tuntuu että linja on sitä lutkittelua ja haukkumista.
Tämän pointin on varmasti kaikki jo ymmärtäneet, erillaiset elämäntilanteet ja valinnan vapaus kaikilla, mutta edelleenkin, miksi pitää haukkua yh-äitejä niin kovasti??
Ja olen eri mieltä tosta että yh-äiti ottaisi jonkun tosta vaan tai tyytyisi vähään, väitän itse päinvastoin omien kokemusteni ja muiden tuntemieni yh-äitien juttuja kuunnellessa. Monilla olisi ottajia mutta varsinkin jos ensimmäinen mies on ollu alkoholisti, petturi tai vastaavaa niin seula on kovempi kuin lapsettomalla sinkkunaisella koska takana on jo kokemus usein pitkästä parisuhteesta ja tietää paremmin mitä ei ainakaan halua.
Ihailen kyllä täällä kirjoittavien miesten suhtautumista tulevaisuuteen, on hienoa että pystytte kuvittelemaan itsenne saman naisen kanssa kuolemaan saakka ja että elämä menee käsikirjoituksenne mukaan ja teistä ei tule eronneita miehiä ja ydinperheet pysy lopun ikää. Kuten täällä vanhempi nainen kirjoitti niin itse et voi aina vaikuttaa siihen miten elämä menee, kaikki ei ole omissa käsissä...
"jos ensimmäinen mies on ollu alkoholisti"
Avioliiton aikanako hän vasta rupesi juomaan? Tuskin. Mikä pakko oli mennä alkoholistin kanssa naimisiin? Muunlaisiako ei muka olisi tarjolla?
miehestä joten en voi kertoa siitä enempää, mutta tiedän että tälläistä on, sitä nyt saa lukea jo lehdistä tai kuulla tuttavilta tms.
Olisi kiva tietää joskus ihmisten ikä jotka tänne kirjoittavat, joko he ovat todella nuoria tai ei ole muuten vaan elämänkokemusta asioista.
On todella naiivia kuvitella että ihminen pysyy täysin samanlaisena koko elämänsä, miehelle voi riittää parisuhteen aikana vaikka että työpaikka lähtee alta ja siitä alkaa ryyppäminen, tämänkö naisen olisi pitänyt pystyä ennustamaan ennen yhteen muuttamista?? Näin esimerkkinä vaan...
On myöskin typerää syyttää naista kaikesta, hänenkö pitäisi olla joku ennustajaeukko kaiken suhteen, miksi ei syyllistetä niitä miehiä jotka pettää, juo tai tekee jotain muuta miksi se perhe hajoaa.
Kyllä kai täällä sekä miehet että naiset tekevät vääriä kumppanivalintoja mutta jostain syystä se on se nainen joka väärin valitsee, ei mies.
koska täällä varmasti pyörii pahasti naisiin pettyneitä miehiä. Tämä johtaa myös siihen että sitten nämä naiset tulevat tietyssä iässä esimerkiksi lasten ollessa kuvioissa mukana yh-äiteinä itkemään valintoina tai että nyt aivan yhtäkkiä ne kunnolliset miehet kelpaavatkin kun aiemmin piti olla renttu, jonkinlainen alkoholisti kun kunnolliset miehet ovat "kotona nysvääjiä", "nyhveröitä" ja "tylsimyksiä".
Aivan yhtäkkiä se kotielämä ja lämpöinen syli maittaakin vaikka aiemmin kelpasi vain "se paras" eli miehet jotka menevät ja retustavat.
Se on kuule voi voi jos on tullut turpaan, petetyksi tai väärinkohdelluksi.
"kaikki ei ole omissa käsissä..."
Voisit kertoa sen vaikkapa näille jotka sanovat kunnolliset miehille jotka eivät löydä seuraa että "alkavat tosi miehiksi" ja sosialisoituvat (Suomessa tämä tarkoittaa ryyppäämistä yms.) jotta kelpaavat naisille.
"seula on kovempi kuin lapsettomalla sinkkunaisella koska takana on jo kokemus usein pitkästä parisuhteesta ja tietää paremmin mitä ei ainakaan halua."
Tai on nuoruuden kokeilut takana ja nyt voi rauhassa mielin etsiä elättäjän niille omille penskoille jotka tuli hankittua sen jännittävän körilään kanssa jota niin kovasti rakasti kuitenkin.
Kirjoitin tämän viestin sillä tavoin kuin uskoisin monen kunnollisen miehen jotka ovat jääneet usein naisten huomiosta paitsi nuorempana vaille. Itse olen onneksi välttynyt tältä ja nähnyt myös että yh-äidit eivät voi valita kohtaloaan (mieshän voi muuttua esimerkiksi kunnollisesta alkoholistiksi perhe-elämän myötä yms.) mutta valitettavasti näin tämä elämä menee ja en suosittelisi ihmettelemään miksi osa miehistä välttelee yh-äitejä. Omalla kohdallani syyt perustuvat vain yksinkertaisesti siihen että suhteen muodostaminen yh-äiteihin on hankalampaa kuin sinkkuihin omalla kohdallani. Tunnen yh-äitejä ja yksi tuttavistani valitsi yh-äidin enkä näe siinä ongelmaa kun rakkautta löytyi puolin ja toisin. Mutta en usko että mieskään olisi ilman omaa lasta jonka hankkivat melkein heti katsellut naisen lapsia kovinkaan pitkään. Sen verran hankalaa suhteen luominen on.
Voisin antaa ohjeen miehille että harkitsisivat myös yh-äitejä suhteeseen mutta aivan sama olisi kertoa monille nuorille naisille että ne tylsät, kiltit ja kunnolliset miehet ennen niiden lasten hankkimista ovat myös hyviä valintoja.
Arvaa vaan kahdesti kuunteleeko kukaan?
Ikää ja elämänkokemustakin löytyy.
"Kyllä kai täällä sekä miehet että naiset tekevät vääriä kumppanivalintoja mutta jostain syystä se on se nainen joka väärin valitsee, ei mies."
Naisella on usein vara valita joten valttikortit ovat hänen käsissään. Mies joutuu usein tyytymään siihen mitä saa.
Jokainenhan tekee oman valinnan joten jos nainen nuorempana jättää valitsematta kunnollisen miehen jos ei vain kiinnosta ja valitsee toisen "huonon miehen" ja pyöräyttää tämän kanssa lapsen niin tokihan seuraava mieskin saa myös tehdä oman valinnan ja jättää valitsematta yh-äidin olipa peruste mikä hyvänsä jos ei vain kiinnosta.
Tällä tavoin sitä soppaa keitetään, suotta sitä alkaa itkemään jos kakka on jo housussa.
Missäköhän se ikä ja elämänkokemus on ollut kun sitä miestä on silloin valittu ja lasta tehty? Olisikohan pitänyt odottaa ja/tai valita toisin?
miehiä,joista on tullut ALKOHOLISTEJA avioliiton aikana,joten nyt on aivan turha alkamaan syyttämään naisia,että valitsevat jo valmiiksi rentun miehen.Esimerkiksi omasta isästäni tuli alkoholisti,kun oli ollut naimisissa äitini kanssa jo 20 vuotta,joten joten...Ei kaikki ole niin mustavalkoista.
miehiä jotka olisivat mielenkiintoisia kumppaneita ja joita nainen oppisi rakastamaan 20 vuoden kuluessa mutta heitä ei valita kun jokin ei loksahda kohdalleen ja nainen tekee toisenlaisen valinnan. Kaikki ei ole mustavalkoista ja elämä ei ole reilua kenenkään kannalta.
vastata omista kokemuksistani.
Itse valitsin hyvän miehen, hän ei ryypänny,teki kotityöt, hän oli hyvä isä lapsilleen, ja on sitä eronkin jälkeen. Ainoa mitä itse en pystynyt ennustamaan oli se että arvomaailmamme muuttuivat eri suuntaan ja emme vaan viihtyneet keskenämme enää ja ero tuli enkä syytä siitä kumpaakaan. En lähde tässä sen syvällisemmin asioita ruotimaan kuitenkaan, mutta näin pähkinänkuoressa.
Joten en koe tehneeni itse ns. väärää valintaa vaikka ero tulikin, siis juuri tässä mielessä ettei lasten isä ollut mikään renttu tai heittiö.
Jos mies joutuu tyytymään mitä saa niin joko hän on todella ruma tai muuten jotenkin vastenmielinen, kyllä herrasjestas miehelläkin on valinnanvaraa, ei kai miehen pidä ottaa ensimmäistä naista joka kadulla tulee vastaan??
Joten en mieti loppuelämääni että hitto kun valitsin väärän miehen joskus nuorena vaan iloitsen siitä että olen päälle kolmekymppisenä äiti ja ja lapset on olemassa eikä sen puolesta tarvitse paniikissa etsiä miestä elämäämme.
viestissä mainitsin niin itse valitsin nuorena ns.kunnon miehen, hän ei ollu renttu, ei juoppo tai muuta vastaavaa vaan aivan normaali suomalainen mies.
Täällä halutaan laittaa kaikki yh-äiti stoorit samaan pakettiin, on nuori nainen joka valinnu jonkun jännän miehen itselleen, tehny heti 2 vkon tutustumisen jälkeen vauvan ja mies ryypänny ja hakannu tai ollu toinen nainen. Ei kaikilla yh-äideillä ole tätä tarinaa taustalla ja itseäni ärsyttää tämä nippuun laittaminen ja yleistäminen.
Itselleni kelpasi päälle parikymppisenä turvallisen oloinen, kelpo mies ja se kelpaa edelleenkin, mikään ei ole muuttunut tässä suhteessa. En huolinut nuorena juoppoa enkä tee sitä nyttenkään.
Se on täysin lapsettoman miehen sekä naisen oikeus jättää yh-äidit ja isät ulkopuolelle, siinä ei ole todellakaan mitään pahaa, on ihan oikein että haluaa perustaa perheen alusta jonkun kanssa, ymmärrän sen täysin.
En tiedä onko nämä lutkittelijat sitten näitä katkeroituneita miehiä joiden nenän edestä on viety ne kivat naiset joskus ja nyt nämä naiset ovat sitten yh-äitejä ja nämä miehet saavat nauraa partaansa että heh, heh, oisit ottanut minut sillon mieheksesi niin et olisi nyt yh.
Kukaan ei voi elämäänsä ennustaa eteenpäin ja vaikka olisi valinnut ns. kunnon miehen ero voi tulla silti.
Mulla ei ollu tähän keskusteluun muuta pointtia kuin että kiitos ei haukkumista, itse olen ihan tyytyväinen elämääni ja toivon että kaikki palstalaisetkin ovat :)
Tsemppiä kaikille, katsomatta onko lapsellinen vai lapseton :)
bim.
Oli syynä yhteishuoltajuus tai pelkkä "kaveruus", silti ärsyttää jos ex-miehiin täytyy pitää päivittäin yhteyttä puhelimitse ja tekstiviestein.
Onneksi tarjolla on runsain mitoin vapaita lapsettomia naisia joiden juttu ex-miesten kanssa on ohi. Ei tarvitse tyytyä mihinkään osittaisparisuhteeseen jossa muut miehet ovat vielä kuvioissa mukana.
Lisäksi ei kiinnosta hoitaa jonkun tuntemattoman äijän lapsia, omia lapsia vain.
Kirjoitin jonnekin edelle ex-miehistä jo jotain, mutta lisätäänpäs tähänkin yksi asia: Yh-äitien puolustukseksi sanoisin oman kokemukseni perusteella, että ne ovat enemmän juuri nuo ex-miehet jotka yhteydenpitoa harrastavat. En juurikaan ole kokenut ongelmaksi sitä, että yh-äidit haikailisivat exiensä perään, vaan exät ne eivät osaa heistä päästää irti vaan soittelevat tai muuten pitävät yhteyttä keventääkseen omaatuntoaan tai saadakseen elämänohjeita tms. Aivan samaan tapaan kuin lapset eivät osaa irtautua äidistään.
Tuollaisessa tilanteessa, jos riippakivenä perässä roikkuu ex-miehiä, pitää vaihtaa puhelinnumero niin johan soittelu loppuu.
YH-äidit tosin pitävät miehiinsä tarkoituksella yhteyttä, mm. saavat näiltä rahaa lapsien harrastuksiin ja ruokaan. Ärsyttävää joka tapauksessa.
yhteishuoltajuus kuten melkein kaikilla on, et sä voi mennä vaihtamaan puhnroasi, jos lapsille sattuu jotain heidän ollessaan vaikka isänsä kanssa niin pitäähän sitä saada tieto välitettyä lasten äidille. Jo laki velvoittaa että pitää tietää osoitteet ja saada kiinni jostakin.
"YH-äidit tosin pitävät miehiinsä tarkoituksella yhteyttä, mm. saavat näiltä rahaa lapsien harrastuksiin ja ruokaan. Ärsyttävää joka tapauksessa"
Korjataan tosta se että pitävät yhteyttä EX-miehiinsä jos pitävät ja elarit on yleensä sitä varten että niillä maksetaan ruoat ja harrastukset.
Äläkä yleistä asioita liikaa jos sulla ei ole todellista tietoa asioista.
miehen itsetunto ja itseluottamus ei kestä sitä että naisella on muitakin miehiä elämässä kuin vain sinä ja taidat maalata itse muita kuvitelmia asioista, yleensä eron jälkeen kommunikoidaan vaan lasten asioista ja niistäkin voidaan kommunikoida sähköpostilla ja tekstarilla esim. kerran vkossa.
On varmasti paljon lapsettomia sinkkunaisia joilla on miespuolisia ystäviä, vaaditko sitten että heidätkin pitäs lempata kun alette seurustelemaan?
Ei minua tavalliset kaverit haittaa, mutta toisinaan naisilla on sellaisia mieskavereita jotka aina tulevat halailemaan ja pussailemaan. Johan siinä suun bakteeritkin leviävät ja flunssariski kasvaa. Ja pariin kertaan on meinannut saada turpaankin kun tönii näitä pahimpia imuttelijoita loitommalle.
Inhottavimpia ovat kuitenkin yh-äitien "ex"-miehet jotka ovat edelleenkin käytännössä samaa perhettä ja joihin pidetään päivittäin yhteyttä. Enää en erehdy ryhtymään osittaisparisuhteeseen yh-äidin kanssa.
Sinä varmaankin haluat että naisesi on joku yleinen kielareidenjakeluautomaatti ja tyydyt osaasi mieshaaremin jäsenenä.
Olen sama joka pari viestiä sitten huomautti ex-miesten takertumisesta. Haluan vain lisätä, että tuo lause "yhteishuoltajuus kuten melkein kaikilla on" on tosiaan ihan totta eli yhteishuoltajuus on tilastollisesti lähes yksinomainen käytäntö, joten mahdollisuutta kätkeytyä ex-mieheltä ei käytännössä ole juuri kellään. Ja nythän puhutaan nimenomaan ex-PUOLISOISTA (ainakin itse tarkoitin heitä) - ei takertuvista ex-poikaystävistä.
Kokeile seurustella yh-äidin kanssa, jossa samaan pakettiin kuuluu mukulat ja ex-miehet, ja sen jälkeen normaalin naisen kanssa jonka kanssa voi olla rauhassa, ei ole exiä riippakivenä ja menot voi suunnitella yhdessä ottamatta huomioon kolmansien osapuolien tarpeita.
Kyllä on 100x mukavampaa tavallisessa parisuhteessa, kuin yh-äidin kanssa osittaisparisuhdesotkusörsselissä itkevät kakarat ja muut miehet viemässä vähintään 50% yhteisestä vapaa-ajasta.
Olen parisuhteessa yh-äidin kanssa ja enimmiltä osin täysin tyytyväinen tilanteeseen. Lasten kanssa ei mitään ongelmia enkä sörsseliksi kutsuisi elämäämme muutenkaan. Missään nimessä en aio vaihtaa "normaaliksi" naiseksi. Asiansa sotkenut ex-mies on ainoa haittatekijä, mutta en kyllä tule antamaan hänelle sitä palkintoa, että saisi minut karkotettua.
joten en tyytymässä mihinkään haaremiin :)
"mutta toisinaan naisilla on sellaisia mieskavereita jotka aina tulevat halailemaan ja pussailemaan. "
Tää kyllä kuullostaa joltain teinimeiningiltä, ei 30-40 v naisten miesystävät käyttäydy tolleen...:)
miehen kantilta näkökulmaa tänne keskusteluun :)ja nimenomaan miehen jolla on oikeesti kokemusta yh-äidin kanssa olemisesta.
Tuntuu että asetelmat yleistetään täällä palstalla aina niin että se on se yh-äiti joka roikkuu kiinni ex-miehessä, tilanne ei todellakaan ole juuri näin joka tapauksissa, tarinoita on monia.
Joskus on niin että mies on ottanu ja lähteny rallatellen uuden naisen matkaan, uusi suhde ei ollutkaan kummonen ja sitten itketään ex-vaimon perään joka onkin löytäny uuden kivemman miehen ja siitähän se riemu syntyykin.
"Tää kyllä kuullostaa joltain teinimeiningiltä, ei 30-40 v naisten miesystävät käyttäydy tolleen...:)"
Ennemminkin asia on juuri päinvastoin. Teini-ikäisenä tyttöystävän miespuoliset kaverit eivät ikinä tulleet pussailemaan. Sen sijaan juuri 30-40v naisilla noita imuttajamieskavereita on, jotka vieläpä ovat muutenkin aggressiivisia, mutta pakkohan niitä on pois töniä tappelunkin uhalla.
Tosi hauskaa kun naisilla on tuollaisia hyviä miesystäviä joita pitäisi tapailla.
miettisin jo rajoja missä se ystävyys kulkee, ei tollanen kuulu ystävyyteen, siis pusuttelu tai muu vastaava.
Ehkä sun kanttaisi miettiä minkälaisia naisia sitten tapailet ja selvittää heidän taustojaan enemmän ja ystävyys suhteita, mun mielestä toi ei kuullostaa yhtään normaalilta että joutuu tappelun uhalla tönimään naisystävän miespuolisia ystäviä pois, jotain mätää jossain...