Hei!
Teki mieli alkaa avautua eräästä aiheesta, joka on varmaankin aika yleinen avoliitoissa. Olen seurustellut 5 vuotta miehen kanssa, joka on itseäni vuoden vanhempi. Tästä ajasta olemme asuneet yhdessä 3-4 vuotta. Minulla on haaveita romanttisista häistä, lapsista ja uudesta asunnosta. Kun puhun näistä miehelleni, hän sanoo vain "gaah!" eikä halua osallistua keskusteluun. Vaikka fantasiani sijoittuisivat vuosien päähän, ne ovat hänelle "gaah". Minua ei enää huvita käydä meluisissa baareissa tai juhlia yömyöhään. Pidän enemmän lasten kanssa olemisesta, ruuanlaitosta ja muustakin perhe-elämään liittyvästä. Olen töissä, ja avomieheni opiskelee. Hänen opiskelumotivaationsa on kuitenkin alhainen. Pelkään, ettei hän edes haluaisi valmistua, koska valmistuminen on yksi askel kohti vakiintumista. Yhteisasumisen aluksi hän ei edes halunnut, että sanon häntä avomieheksi, vaan poikaystäväksi. Ehkä biologinen kelloni vain tikittää ylikierroksilla. Pelkään vain sitä, ettei meistä koskaan tule perhettä. Tekeekö miestenkin jossain iässä mieli vakiintua? Olen kuullut, että miehet eivät yleensä haluaisi missään nimessä lapsia, mutta sitten kun se eka lapsi tulee niin he alkavat pitää niistä. Onko näin?
Teki mieli alkaa avautua eräästä aiheesta, joka on varmaankin aika yleinen avoliitoissa. Olen seurustellut 5 vuotta miehen kanssa, joka on itseäni vuoden vanhempi. Tästä ajasta olemme asuneet yhdessä 3-4 vuotta. Minulla on haaveita romanttisista häistä, lapsista ja uudesta asunnosta. Kun puhun näistä miehelleni, hän sanoo vain "gaah!" eikä halua osallistua keskusteluun. Vaikka fantasiani sijoittuisivat vuosien päähän, ne ovat hänelle "gaah". Minua ei enää huvita käydä meluisissa baareissa tai juhlia yömyöhään. Pidän enemmän lasten kanssa olemisesta, ruuanlaitosta ja muustakin perhe-elämään liittyvästä. Olen töissä, ja avomieheni opiskelee. Hänen opiskelumotivaationsa on kuitenkin alhainen. Pelkään, ettei hän edes haluaisi valmistua, koska valmistuminen on yksi askel kohti vakiintumista. Yhteisasumisen aluksi hän ei edes halunnut, että sanon häntä avomieheksi, vaan poikaystäväksi. Ehkä biologinen kelloni vain tikittää ylikierroksilla. Pelkään vain sitä, ettei meistä koskaan tule perhettä. Tekeekö miestenkin jossain iässä mieli vakiintua? Olen kuullut, että miehet eivät yleensä haluaisi missään nimessä lapsia, mutta sitten kun se eka lapsi tulee niin he alkavat pitää niistä. Onko näin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Tekeekö miestenkin jossain iässä mieli vakiintua? Olen kuullut, että miehet eivät yleensä haluaisi missään nimessä lapsia, mutta sitten kun se eka lapsi tulee niin he alkavat pitää niistä. Onko näin?"
Jotkut vakiintuvat 20v, jotkut eivät milloinkaan. Toiset eivät halua lapsia, toiset haluavat. Jotkut alkavat pitämään lapsista, kun ensimmäisen saavat, jotkut vaihtavat maisemaa.
Miehesi on yksilö omine ajatuksineen ja toimintatapoineen. Sillä, miten napurin Pentti ajattelee tai toimii, ei pitäisi olla mitään tekemistä miehesi kanssa.
Sinä miehesi parhaiten tunnet, kysy häneltä / laita puhumaan.
Hirveän yleinen ja kiusallinen ongelma tämä sitoutumattomuus.Yhteen kun on menty ja arkikin astunut elämään mukaan,on niin helppo siinä vain olla ja elää.Kyllä se pikku avokki huolta pitää ja vierellä seisoo ilman sitoutumistakin,näin tunnutaan ajattelevan,jos yleensä edes ajattelevat.Ymmärrän hyvin tunteesi ja toiveesi.Ei ne edes ole mitään suuria toiveita.Ne ovat aivan normaaleja sellaisia,sillä tottakai se kuuluisi normaaliin ja terveellä pohjalla olevaan suhteeseen,että mies kosisi ja veisi vihille.Tekisi kunniallisen naisen niin sanoakseni.Sillä elämä pitenmän päälle sitä avioo odotellessa alkaa tuntua vuosien myötä aika "syntiseltä".Sitä kun kumminkin elää parisuhteessa normaaline touhuineen.Ei se tunnu mukavalta odotella vuosia,josko toiselle kelpaisi aviovaimoksi vai vieläkö hän epäilee ja katsastelee parempia markkinoita.Mikä muu syy siihen on,jos kumppani ei vaimoksi kelpaa?
Valitettavasti tälläinen elämäntapa on yleistynyt todella paljon,nuollaan vain kermat kakusta mutta kakku itsessään jätetään syömättä.
On vain ajateltava sitten jossakin vaiheessa elämäänsä,että kuinka kauan vuosiaan antaa mennä jotta toive toteutuu ja toteutuuko se.
En jaksa enää uskoakaan että mies jotain vakiintumista haluaa. Olishan se tehnyt sen jo ajat sitten, vuosia ollaan jo yhdessä oltu. Naisena minä vain en vaimoksi kelpaa. Kyllä se on näin, että jos mies on tosissaan, se vakiintuminen tapahtuu pian ja lapsiakin alkaa luonnostaan tulemaan. Odottelen tässä milloin mies ilmottaa löytäneensä paremman ja nuoremman naisen, jonka kanssa sitten vakiintuu. Näin on nimittäin jo käynyt mulle ennenkin.
Elämä on ironista.
Tähän on nyt kommentoitava sen verran, että on myös miehiä, jotka ovat 100%:n sitoutuneita avovaimoonsa (mm.omassa kaveripiirissäni), mutta eivät ikinä halua naimisiin. Mahdollisesti ovat pettyneet koko instituutioon esim. omien vanhempien eron takia tai eivät vain muuten koe sitä omakseen.
Lapsien suhteen uskoisin asian olevan niin, että suurin osa miehistä haluaa kyllä lapsia jossain vaiheessa, mutta se, että "oppivat tykkäämään lapsista kun eka tulee", on tulella leikkimistä. Ostaisitko teille yhteisen koiran, jos toinen on nimen omaan sanonut ettei koirista pidä?
Omista unelmistaan ja toiveistaan ei sovi luopua, vaan kannattaa asiasta puhua vakavasti. Mikäli mies sinusta välittää, hän toteuttaa unelmasi häistä, vaikka ei itselleen asia niin tärkeä olisikaan. Paras keino on keskustella, ja sitten jos mitään ei tapahdu, niin kosia itse. Silloin se on joko tai- tilanne ja ratkaisun paikka.
virheen, kun olette aloittaneet sen seksielämän ilman sitä papin aamenta.
Ei se teidän mies teitä pysty enää arvostamaan ja syy siihen on se, että ette ole itse naisina itseänne arvottaneet ja antaneet miehen ymmärtää, että ette ole heidän kynnysmattojaan ja halpoja leluja.
Mikä saa enää tuossa vaiheessa miehen kiinnostumaan niistä kermakakkuhäistä ja kaikesta sen laatuisesta.
Sanon vielä kerran: arvottakaa itsenne omissa silmissänne ja etenkin miehen silmissä niin, että ette ryhdy patjanlämmittimiksi ja sitten odota ja odota kosimista.
Ei miestä kiinnosta halpa nainen.
On sille toinenkin nimi, mutta jääköön sanomatta.
Asiaa ei voisi selvemmin ilmaista.
Noita maailman vanhimman ammatin harrastajia kun vain riittää.
Heitä tulee aina olemaan joten "tulehan tälle vuosisadalle" on naurettavan vanhanaikainen kutsu.
Tässä vuodessa kun ei ole mitään erikoista eikä uutta.
Jätä se-älä tuhlaa aikaasi vääriin miehiin. Kirjailijan nimeä en tähän hätään muista, mutta kirjan pointti on se, että rakastunut mies tekee mitä tahansa saadakseen naisen omakseen. Ja vie vihille vaikka jokaisella mantereella;) Sitoutumiskammo on kuulemma kaupunkilegenda ja tarkoittaa ei kiinnosta. Vaikka jotku kirjan esimerkit olivat aavistuksen provosoivia, niin omaa elämääni se on kummasti helpottanut.
olen 29v. eikä vielä perhettä toiveista huolimatta...mutta näin..
Itse olemme avomieheni kanssa jo muutaman vuoden vakavasti harkinneet lainan ottoa omistusasuntoa varten. Nyt kun on sitten asiassa jo edetty, pankilta käyty varmistelemassa asioita ja mieleinen asuntokin on löytynyt niin mies ilmoitti ettei halua että häntä painostetaan eikä häntä kuulemma enää kiinnosta koko omistusasunto.
Olen surullinen/raivoissani. Ei sitten yhtään aikaisemmin voinut ilmoittaa, että hän ei haluakaan. Hänen mukaansa päätöksen vaihtuminen johtui minun jatkuvasta hössöttämisestä... Ei tuosta mielestäni voi päätellä mitään muuta kuin sen, että ei hän ole oikeasti halunnut ikinä mitään asuntoa ja vakavasti otettavaa yhteistä elämää, kunhan on vain puhunut.
minäkin kun "hössötin" häistä niin mies suuttu ja rupes mököttämään. Eli ei todellakaan halua mitään sitoutumisia. Minä olin aivan kummissani...
vaihda ihmeessä miestä. Ei sitoutuminen enään vuosien päästä tule vaan on hyvin nopealla aikataululla mukana. Edellisessä suhteessa "oltiin" yhdessä ja rakennettiin tulevaisuutta kohtalokkaat 7 vuotta, kuinka ollakkaan mies löysi nuoremman.... Nykyisessä suhteessa on sovittu hääpäivä, seurustelua takana 8 kk ja siitä kihloissa 4.
"Ei sitoutuminen enään vuosien päästä tule vaan on hyvin nopealla aikataululla mukana." Mitä ..ttua sä puhut? :D
Kiitos, ulvon naurusta.
"Valmistuminen on yksi askel kohti vakiintumista"
Mistä ihmeestä olet tuon saanut päähäsi?
Itse erosin vuosia sitten (28-vuotiaana) miehestä, joka kovasti halusi lapsia ja avioliittoa. Minä en. "Tekeekö miestenkin joskus mieli vakiintua?" kysymys on minulle melkoisen kapeakatseinen.
Ihan on persoonallisuudesta kiinni.
Tunnen itse useammankin naisen, joiden on jatkuvasti jarruteltava miehiään perheenlisäys-asian kanssa.
Mies ei halua sitoutua näistä syistä:
1) Saan enemmän seksiä
2) Pariutumiseen ei ole painetta
3) Sitoutuminen ahdistaa ja tuo pintaan epämiellyttäviä tunteita.
4) Naisten kanssa tulee riitaa, ne vatvovat vain ihmissuhdepuuroa, ei niitten juttuja jaksa kuunnella.
5) En halua perhettä
6) Ei ole löytynyt oikeaa ja sitä paitsi etsiminen on hauskempaa kuin löytäminen
7) Naiset vaativat liikaa! Naisen olisi kelvattava sellaisenaan, mutta naisen pääasiallinen projekti on miehen muuttaminen kelpaavaksi.
8) Seurustelun syvetessä kivat asiat katoavat ja rennosta naisesta tulee nipottaja.
9) Miksi sitoutua, kun ystävyyssuhteista saa enemmän eikä seksiäkään varten tarvitse sitoutua.
Tuli vain mieleen sellainen mielipide, joka saattaa joskus jopa vähän mietityttääkin, että jos itse olisit mies, niin asuisitko avoliitossa naisen kanssa vuosikymmenet ja tuntisit olosi hyväksi?
Mulla nimittäin on kyllä semmonen tunne että itse en pystyisi siihen, vaikka olisin kuinka rikas ja hyvännäköinen mies. Joko ottaisin tai jättäisin.
Musta se tuntuu jotenkin aika "munattomalta" jäädä vain läheisyysriippuvaisuuden takia asumaan jonkun kanssa yhdessä. Ja samalla vielä itse tietää, kuinka satuttaa toista ja haaskaa sen aikaa estämällä ettei se toinen ikinä saa lasta kenenkään kanssa.
Itsekästä?
Olisitko itse samanlainen, jos olisit mies?
Iteppä muuten lähin justiin kuukausi sitte menee tollasesta nalkista.. Ja löydän kyllä varmasti sekä henkisesti että fyysisesti lisääntymiskykyisen miehen.
Luulempa vain että tällainen mies ei arvosta rakkautta kovin paljoa. Heidän arvomaailmassaan ollaan vain sillon naimisissa, jos toinen on kertakaikkisesti vain niin älyttömän rikas että sen kanssa on pakko mennä naimisiin.