Pääministerin heitto

Niin kovin tyypillistä suomalaispoliitikon omahyväisyyttä. Tulee ihan mieleen eduskunnan omakehu uuden autoverolain sorvauksen jälkeen. Nurmijärveläisen omakotitalon takapihalta ei tahdota oikein hahmottaa euroopan- ja maailmanlaajuisia vapaan kaupan pelisääntöjä.

J. Ollila on ihan oikeassa että Suomi elää jonkinlaista pysähtyneisyyden ja näköalattomuden aikaa. Asioita ei oikein ymmärretä.

Huh, huh! Kauaksi ovat Suomen poliitikot etääntyneet todellisuudesta. Kuvastaa hyvin myös sitä mitkä mahdollisuudet äänestäjillä on vaikuttaa päätöksentekoon. Keskusta nyt kuitenkin oli merkittävän kokoisista puolueista ainut, joka olisi voinut sanoa olleensa koko Suomen EU-aikakauden paitsiossa ja näin syytön verotuksen syrjivyyteen.

Vanhasen mielestä on siis normaali tilanne se, että yli 20% Suomeen tuoduista autoista tuodaan käytettynä.

Toisaalta verokiistaa ei ole vielä katsottu loppuun sakkaa, nykyinenkin vero on syrjivä.

Muuttoautoille on tulossa täydellinen verovapaus, kunhan EU-tuomioistuin antaa tuomionsa.

Ulkomainen leasingauto on sallittu, mutta asia pitää vielä jonkun ajaa oikeusteitse koskemaan myös Suomea. Entä sitten raja-alueilla asuvien mahdollisuus ajaa muuten vaan ulkomaille rekisteröidyllä autolla?

Eivätköhän nämä yllämainitut luo pikkasen paineita laskea Suomen autoverotusta lähemmäs EU-tasoa. Jos pääministeri ei tuota tajua, niin minä en tajua miksi hän on ministerinä.

Alkoholiverotuksessa Vanhanen on vähintään yhtä pahasti metsässä. Yksi bussi-liikennöitsijä on jo ilmoittanut alkavansa keväällä järjestää matkoja, joissa bussi kuljettaa vodka-turistit ja rekka tuo verovapaat ostokset. Ettei vaan tulisi aihetta puuttua vielä alkoholiverotukseenkin.

Pikkasen olen pettynyt poliitikkoihin. Taas kerran. Uskoin, että kunhan Saukosta päästään, niin asiat alkavat rullata. Mutta kun ei niin ei, haluavat näköjään katsoa asian katkeraan loppuun saakka.

Äkkiä se mielipide vaihtui

http://www.eduskunta.fi/

12.2.2003


Autoveroesityksessä mutkia ei oiottu

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg arvosteli hallitusta siitä, että monet lakiesitykset valmistellaan kiireessä ja pakon edessä. Tästä autoverotus on malliesimerkki. Suomella on ollut vuosia EU-jäsenyyden aikana sopeuttaa autoverotuksensa ja käytettyjen autojen tuonnin kohtelu yleisen EU-käytännön mukaisesti tavaran vapaan liikkuvuuden perussääntöjä kunnioittavaksi. Jokainen asiaa seurannut on tiennyt, että Suomi joutuu oman järjestelmänsä muuttamaan, aikaa valmistelulle olisi ollut.

Nyt eduskunnalle tuotiin viime hetkellä ennen vaalikauden päättymistä esitys, jossa ei ole edes yksityiskohtaisia perusteluja. Esityksen sisältöä on yleisesti luonnehdittu siten, että kuluttajan on vaikea sen perusteella tietää, miten hänen hankintaansa tullaan verottamaan. Esitys pitää edelleen sisällään oikeuden säilyttää maahantuotujen autojen hinnat liikesalaisuutena. Kaikki tämä on vastoin yleisiä lainsäädännön ja verotuksen selkeys- ja avoimuusperiaatteita.

Kansalaisten pitäisi kyetä lain lukemalla selvittämään itselleen, mitä veroseuraamuksia hänelle syntyy jos hän tuo käytetyn auton Suomeen. Lakiesityksessä laskentaa "helpotetaan" monin tavoin. Ensin pitää määrittää vastaavan auton "kuluttajahinta" Suomessa. Tämän selvittämistä ohjataan lain 11a-11u -pykälillä. Yli kaksikymmentä pitkää pykälää määrää kuluttajahinnan selvittämistä. Tämän jälkeen saatu vertailuhinta kerrotaan kertoimella, jossa on neljän eri muuttujan yhtälö. Kaikki nämä muuttujat on selvitettävä. Esitys on yksinkertaisesti sanottuna monimutkainen. Turhaa me irvailemme EU:n direktiivien yksityiskohdille, kun oma hallituksemme osaa tuottaa paljon monimutkaisempaa munkkilatinaa.

Kaikesta näkee, että autoverotukseen puuttuminen on ollut hallitusrintamalle vastenmielistä. Siitä kertoo tämä aikataulu ja vasta pakon edessä toimiminen. Kun itse käynnistin noin kuusi vuotta sitten omalta osaltani julkista keskustelua autoverotuksen ongelmista ja esitin kokonaisremonttia, jossa myös käyttömaksut olisi arvioitu pitkillä siirtymäkausilla uudelleen, nousi kovin kulissien takainen vastustus autokaupan piiristä. Pelättiin keskustelusta mahdollisesti aiheutuvia markkinahäiriöitä, peloteltiin tehdashintojen kohoamisella ja varoitettiin käytettyjen autojen varastoarvojen alentumista. Kaikkiin näihin ongelmiin olisi kyetty parhaiten vastaamaan uskottavalla pitkäaikaisella alennusohjelmalla, jossa olisi siirrytty matalamman hankintaveron järjestelmään pitkän siirtymäkauden avulla. Eräs eläkkeellä ollut maahantuoja otti tuolloin yhteyttä ottaen kantaa tähän tehdashintojen ongelmaan ja kehotti selvittämään, millä hinnalla tehtaat tuovat varaosia Suomeen verrattuna muihin maihin. Hänen epäilynsä oli, että korkeammilla varaosien hinnoilla tehtaat kuittaavat autojen hintaan antamansa alennuksen.

Autoala on saanut elää koko unionissa ja erityisesti Suomessa omaa suojattua ja erityissäännöillä varjeltua elämäänsä, josta muut tavarakaupan alat saavat vain haaveilla. Tämän suojissa autoala käyttää valtavat summat rahaa mainontaan ja markkinointiin. Uskon, että kuluttajien kannalta avoimempi järjestelmä toisi paremman lopputuloksen.

Suomen korkeahintajärjestelmä on johtanut siihen, että me kiusaamme itseämme Kreikan ohella EU:n vanhimmalla autokalustolla ja maksamme rahoitusyhtiöille suuret korot autoluotoista. Tämän sivutuotteena meille on muodostunut myös laaja työsuhdeautojen verkosto.

Esityksestä aiheutuu valtiolle myös verotulomenetyksiä, vaikka osa niistä ehkä ensimmäisinä vuosina korvautuu lisääntyneellä autokaupalla. Seuraava hallitus on saamassa Lipposen hallitukselta myötäjäislahjaksi pahasti alijäämäisen vuoden. En enää edes osaa laskea yhteen paljonko budjetin alijäämä, tupon yhteydessä tehdyt viimeiset verokevennykset ja tämä autoveroesitys yhteensä alijäämää aiheuttavat. Kyseessä on joka tapauksessa eräs historiamme näyttävimmistä vaalibudjeteista.

Seuraavalle vaalikaudelle jääkin ennalta nähtyinä laskuina maksettavaksi sekä autoverotuksen keventäminen että edessä oleva valitettava alkoholiverotuksen alentaminen. Nämä molemmat erittäin suuret veromuutokset on ollut helppo ennakoida. Tästä huolimatta Lipposen hallitukset eivät ole panneet tikkua ristiin näiden ratkaisujen helpottamiseksi. Seuraava eduskunta saa myötäjäisikseen tyhjän kukkaron ja suuren "verovelan". Vastuulliseksi tätä ei voi kutsua. Seuraavan eduskunnan käsissä on pahimmillaan liki miljardin euron veroaukon paikkaaminen.

Minusta vastuullista on todeta se, että osa autojen ja moottoripyörien hankintaverotuksen keventämisen veromenetyksistä voidaan periä takaisin käyttömaksujen korottamisella uusilta halvemman autoveron autoilta. Korostan sitä, että autoverotusta ei pidä nähdä nollasumma-pelinä, jossa yhteen veroon tehtävä kevennys on katettava täysin toisia veroja korottamalla. Kun kotitaloudet säästävät auton hankinnassa, jää kulutusvaraa muuhun käyttöön ja perheet säästävät myös lainojen korkokuluissa. Kaikki tämä kiertyy toista kautta myös verotuloiksi. Kun käyttömaksut otetaan aikanaan käsittelyyn ei niitä voi kuitenkaan korottaa niiltä ajoneuvoilta, joista jo on maksettu täysi autovero. Tässä suhteessa oli hämmentävää lukea ne tiedotusvälineiden selvitykset, joiden mukaan ministeri Niinistö oli pohtinut sitä, että käyttömaksun korotus voisi painottua vanhimpiin autoihin. Jos hallitus olisi toiminut vastuullisesti ja pitkäjänteisesti, se olisi jo tässä yhteydessä myös esittänyt kantansa käyttömaksujen suhteen. Näin se ei kuitenkaan tehnyt. Lakiesityksen lähetekeskustelussa ministeri Niinistö oikoi näitä lehtitietoja. Mitä hän itse esittää jatkon suhteen, siitä ei saanut selvyyttä.

Kun nykyinen hallitus ei nostanut kokonaisuutta esille pitää seuraavan hallituksen tehdä uskottava ja pitkäjänteinen suunnitelma liikenneverotuksen muuttamiseksi. Suunnitelman pitää ottaa huomioon Suomen pitkät etäisyydet ja vaikeat ilmasto-olosuhteet.

Eduskunta ja Keskusta ovat kiusallisessa asemassa autoveroesityksen kanssa. Kansalaiset odottavat perustellusti alennuksen toteutumista. Nyt esitelty laki on jo ajettu kentälle sovellettavaksi, siksi siihen on vaikea, lähes mahdoton tehdä rakenteellisesti poikkeavia muutoksia. Mutta jos esitys hyväksytään, ottaa eduskunta niskoilleen kammottavan monimutkaisen lain hyväksymisen.