Puolisoni pienet valheet. Joskus teen pistokokeita ja tarkistan onko hän puhunut totta ja äääääH , kiinni jäi.
Tavallisesti "ei muista" tai "muistaa väärin" ja joskus saa hirveän raivarin ja syyttää kyttäämisestä kun jää kiinni.
Alanko maksaa samalla mitalla vai ja miten teillä suhtaudutaan moiseen käytökseen?
Tavallisesti "ei muista" tai "muistaa väärin" ja joskus saa hirveän raivarin ja syyttää kyttäämisestä kun jää kiinni.
Alanko maksaa samalla mitalla vai ja miten teillä suhtaudutaan moiseen käytökseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko sinulla tavoite tämän kiusaamisen suhteen? Onko tarkoituksenasi vain saada hetkellistä tyydytystä, "hähhähhää, teit väärin ja sain sinut kiinni olen parmepi kuin sinä" vai parantaa suhdettanne jollain tavalla?
Kysy itseltäsi, miksi toimit näin ja onko siitä jotain hyötyä sinulle, miehelle tai suhteellenne. Minusta tuo meinaan kuulostaa kusaamiselta jolla saat kyllä suhteen lopetettua piankin, jos siihen pyrit.
EI kukaan tahdo suhteessa joutua vahtimaan sanojaan jatkuvasti sen pelossa että puoliso löytää pilkkuvirheen ja alkaa ivata siitä. Jestas sentään!
Miten minä suhtaudun valehteluun? Riippuu valheesta. Jos "valhe" on mitätön, suurentelu tai vähättely eikä vaikuta minuun oiekastaan mitnekään, ei sillä ole väliä. Jos se on iso valhe jolla on vaikutusta minun elämääni tai suhteisiini, silloin asia on eri. Mutta täytyy muistaa; jokainen joka tietoisesti valehtelee, tietää myös syyn siihen. Se syy pitää aina ottaa huomioon.
***
Koska ihminen joka tekee väärin pienessä tekee helposti isossakin.
Minä en kiusaa vaan en halua olla hyväuskoinen hölmö joka syö hiiren karvoineen.
Jos suhde loppuu siihen, että haluan olla rehellinen, ehdottoman rehellinen puolin ja toisin niin saa loppuakin. Kysyin tänäänkin 2 kertaa eräästä tehdystä asiasta, jonka laidan tiesin etukäteen
- valehteli silmää räpäyttämättä.
Järkyttää vain vitusti kun suhteemme on jatkunut yli 20 vuotta ja nyt alkaa paljastua luurankoja kaapista....
Jos mies on valehdellut jostain asiasta tai asioista jo kaksikymmentä vuotta, ja nyt alkaa paljastua, voisin väittää että hänestä et rehellistä enää saa tehtyä kiusaamallakaan. Ymmärrän että tunnet itsesi petetyksi ja tahdot antaa samalla mitalla takaisin, tehdä hänen olonsa kurjaksi kun tilaisuuden saat, mutta sinun täytyy ihan vakavissasi miettiä mitä sillä ajat takaa, mihin pyrit, loppujen lopuksi. Sinun täytyy etsiä se asia, se tila jossa haluat suhteenne olevan ja pyrkiä kaikin keinoin siihen. Voin vakuuttaa että kyttäämällä, kiusaamalla ja riidanlietsonnalla et sitä tee.
Ymmärrän tuohtumuksesi kyllä. Mieti myös onko suhde tosiaan pelastamisen arvoinen jos olette rehellisyyden suhteenkin noin eri tasoilla, ja mies on tottunut puolitotuuksiin. Haluaako hän muuttua? Jos haluaa, te voitte ydhessä rakentavasti tehdä töitä sen eteen, ja jos ei halua... jälleen, pelkällä vittuilulla et sitä saa tapahtumaan.
Ole rehellinen tisellesikin. Puratko vain tunteitasi mieheen, ja onko siitä hyötyä? On muitakin tapoja tuulettaa pettymystä, yksi hyvä vaihtoehto voisi olla myös ihan aviolittoneuvoja, keskustella suhteenne tilasta ilmane ttä kennekään täytyy olla se oiekassa oleva ja loukattu.
***
Hän valehteli asioista, joilla ei ollut mitään väliä, vaikka olisi kertonut totuudenkin, no ei valehtele enään! Näen hänen naamastansa aina jos meinaa tulla pienikin valhe.
Eli kyllä se muuttuminen voi onnistua, kun siihen joka kerta puuttuu!
Emme mieheni kanssa huijaa toisiamme paitsi pokeripöydässä (yhteinen harrastus) ;-) Meidät on kai kasvatettu hyvin tai olemme syntyneet rehellisiksi?
Sekä kyttääminen että valehtelu ovat huonoja tapoja. Hämmästyttävää, millaisista asioista aikuiset ihmiset saavat riitelyä aikaiseksi.
jos on pieni/valkonen valhe niin ei se haittaa mitään, itseltäkin joskus sellasia pääsee ja ei sitä nyt kaikkea voi muistaa oikein, saati ollenkaan, ja tietty hermostuisin jos toinen kyttää ja tuntuu vielä uskovan omiin puheisiinsa ja pitäis aina olla oikeassa ja miettiä omia puheitaan. jos isompi valhe niin tietty menee luottamus ja mielenkiinto romahtaa melkeinpä samantien.