muistakaa, että todellisuudessa kukaan nainen tai mies ei nauti kakkosena olemisesta. Toissijaisena vaihtoehtona tai lohdukkeena oleminen rikkoo ihmistä, tieto siitä, että olen tässä tarjolla, mutta silti olen ikuinen kakkonen. En koskaan ykkönen rakastamalleni ihmiselle.
Se että suostuu olemaan kakkonen, kertoo aina psykkisistä ongelmista. Itsearvostus on hukassa. tai sitten on helpompi olla varatun kanssa siitä syystä, että tällä ei ole oikeutta vaatia yhtään mitään. (mikä taas kertoo siitä, emuistakaa, että todellisuudessa kukaan nainen tai mies ei nauti kakkosena olemisesta. Toissijaisena vaihtoehtona tai lohdukkeena oleminen rikkoo ihmistä, tieto siitä, että olen tässä tarjolla, mutta silti olen ikuinen kakkonen. En koskaan ykkönen rakastamalleni ihmiselle.
Se että suostuu olemaan kakkonen, kertoo aina psykkisistä ongelmista. Itsearvostus on hukassa. tai sitten on helpompi olla varatun kanssa siitä syystä, että tällä ei ole oikeuttä on ongelmia sosiaalisissa suhteissa eikä kykene tavalliseen parisuhteeseen)
Te varatut jotka petätte, ajatelkaa myös sitä kakkostanne ja päästäkää hänet jatkamaan elämäänsä. Selvittämään ongelmiensa syitä ja löytämään se ihminen, joka on valmis sitoutumaan heihin kokonaan. Harjoittelemaan oikeaa parisuhdetta. Jos pätkääkään välitätte kakkosistanne, tehkää valintanne ja pysykää siinä.
Se että suostuu olemaan kakkonen, kertoo aina psykkisistä ongelmista. Itsearvostus on hukassa. tai sitten on helpompi olla varatun kanssa siitä syystä, että tällä ei ole oikeutta vaatia yhtään mitään. (mikä taas kertoo siitä, emuistakaa, että todellisuudessa kukaan nainen tai mies ei nauti kakkosena olemisesta. Toissijaisena vaihtoehtona tai lohdukkeena oleminen rikkoo ihmistä, tieto siitä, että olen tässä tarjolla, mutta silti olen ikuinen kakkonen. En koskaan ykkönen rakastamalleni ihmiselle.
Se että suostuu olemaan kakkonen, kertoo aina psykkisistä ongelmista. Itsearvostus on hukassa. tai sitten on helpompi olla varatun kanssa siitä syystä, että tällä ei ole oikeuttä on ongelmia sosiaalisissa suhteissa eikä kykene tavalliseen parisuhteeseen)
Te varatut jotka petätte, ajatelkaa myös sitä kakkostanne ja päästäkää hänet jatkamaan elämäänsä. Selvittämään ongelmiensa syitä ja löytämään se ihminen, joka on valmis sitoutumaan heihin kokonaan. Harjoittelemaan oikeaa parisuhdetta. Jos pätkääkään välitätte kakkosistanne, tehkää valintanne ja pysykää siinä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kakkossuhde on usein tietoinen valinta. Yleensä juuri se kakkosena oleminen tekee elämästä psyykkisesti raskaamman.
Ns. normaaliuden raja, missä se kulkee, sitä voit tuskin sinäkään sanoa? Mistä tiedät miten kakkossuhde etenee ja muuttuu aikaa myöten?
Kyl nää on vain kahden ihmisen omia päätöksiä mitä kukakin tekee, jatkaako vai lopettaako kakkossuhteensa. Vahvat tunteet pitävät joskus kiinni toisessa vaikka suhteen lopettaa. Halusitko tehdä ns. kakkossuhteessa olevista ihmisistä epäkelpoja ja psyykkisesti ongelmaisia? Sinäkö vedät rajan siihen mikä on psyykkisesti normaalia ja mikä ei? Puhut ikuisesta kakkosesta, niinhän ei aina ole, joskus kakkosesta tuleekin se ykkönen!
Muistakaas taas että todella moni nykyinen "kakkonen" on asemassaan täysin tietoisesti ja osansa itse valinneena. Psyykkiset ongelmat taas ovat täyttä paska puhetta! Naurettava teoria. Tosi moni "kakkonen" on ollut pitkässä suhteessa/avioliitossa ja ei enää sellaiseen edes halua!
..onko tietoinen valinta sitä, ettei kykene irtaantumaan suhteesta, joten jatkaa sitä? Kyllä olisin samaa mieltä kuin aloittajakin. Kakkosen on kohtuuttoman vaikea irrottaa itseään suhteesta, koska sem loppuminen merkitsisi kauhistuttavaa tuskaa. Tuska johtua henkilökohtaisista ongelmista. Kukaan ihminen ei ole itsensä uhraamisen arvoinen. Kohtuuttomia toiveita ja odotuksia. Toivo-sanan käyttäminen on salasuhteiden yhteydessä koko sanan raiskaamista!
mitä paskaa !!!
Kannattaa jättää "analyysien" teko jollekin sellaiselle, joka asioista jotain ymmärtääkin!
Luuletko, että ihmiset suhteeseen alkaessaan jäjestelmällisesti miettivät, että voi minua heikkoa ja huonoitsetuntoista ihmispoloa, nyt alan kakkoseksi enkä muuta voi..?! Eikä siinä mietitä, kestääkö suhde päivän vai 10 vuotta.
Uskotko oikeasti omiin puheisiisi?
uskon kyllä. mutta on ehkä totta, ettei ihan näin radikaalisti voi yleistää. Mun kohdalla ainakin pitää silti paikkaansa.. ja luulen, että mulla on kohtalotovereita.
Yksi ihana tuttu nainen sattui ihastumaan minuun. Tunsin hänet muuten jo jonkin aikaa. Sitten se olikin hetkessä molemminpuolista. Hän naimisissa, itse eronnut. Tutustuttiin toisiimme ja lähestyttiin. Oli ihanaa. Mutta sitten hän rupesi jahkailemaan. Oli kahden vaiheilla. Kosin häntä. Hän mietti asiaa, mutta ei erota halunnut. Sanoin, että minut saa, mutta jos minut haluaa niin pitää ottaa kokonaan. Tiedän, että hän välittää minusta paljon ja minä hänestä, mutta nyt ollaan hyviää ystäviä.
On tässä muutamat itkut itketty tilanteen vuoksi, mutta en itseäni uhriksi koe. Molemmat olivat koko ajan toisilleen rehellisiä ja kerrottiin missä mennään ja mitä tunnetaan. Molemmat saimme jotakin mitä kaipasimme. Olisin ottanut enemmänkin, mutta aina ei saa kaikkea elämässä...
kykenit pitämään itsesi miehenä: "Sinut saa, mutta pitää ottaa kokonaa". Monet kakkoset eivät uskalla toimia kuten sinä.
"Kakkosuus" ei kerro itsetunto-ongelmista yhtään sen enempää kuin mistään muustakaan ihmisen persoonallisuuden osa-alueesta. Luonteeltaan hyvin erilaiset ihmiset ovat kakkosia, ykkösiä tai sinkkuja. Sinkku voi olla haluamattaan, mutta kaikki ovat kakkosia tai/ja ykkösiä, koska sitä haluavat: Eivät muuten olisi ryhtyneet suhteeseen; siksi he eivät voi olla uhreja. Uhriajattelu kertoo mieluummin huonosta itsetunnosta yms.
Itse olin pettäjän roolissa hyvinkin pitkään, ennen kuin pääsin eroon exästä. Hän ei halunnut erota ja oli vähän reppana tunneasioiden suhteen. Hän ei halunnut erota, vaikka lopulta tiesi toisesta miehestä. Ajattelin, että kertomalla tämän kohu-uutisen, hän ainakin haluaisi erota, mutta kun ei niin ei. Lopulta sitten hain eroa - n. viiden vuoden päästä siitä kun ajattelin "tästä alkaa liittomme loppusuora". Ja kakkossuhde oli reilu 2 vuotta tuosta viidestä. Ja nyt olemme olleet yhdessä lähes 4 vuotta. Todellakin. Miten aika kulkeekaan niin nopsaan? Ja tuo neljä vuotta uuden miehen kanssa vastaa vähintään 10 vuotta exän kanssa. Sen verran enemmän olemme samalla aaltopituudella ja intressit kohtaavat. Enkä ajattele tässä suhteessa sitä, kestääkö se loppuelämän vai ensiviikkoon. Mieluummin niin, että päättyy aikanaan, jos siltä jommasta kummasta tuntuu. En kestäisi enää elämää sellaisessa tyhjiössä, kuin oli exliittoni viimeiset vuodet.
sinun kohdallasi, mutta monen muun kyllä. Alentuva suhtautumisesi ex:ääsi kyllä kertoo, mikä olet naisiasi. Ottaja, nyt ja aina. Ymmärrätkö miksi tulit valinneksi niiiiiiiiiin huonon miehen ensimmäisellä kerralla. Ettei vaan tästäkin olisi jo löytynyt jotain mikä oikeuttaisi sinut uuteen salasuhteeseen?
Suhteeseen ryhtyminen ei ole se pointti. Suhteen normalisoiminen/lopettaminen on se ongelma. Monet kakkoset jopa laittavat poikki jopa oman parisuhteensa piloille, uskoen sokeasti sen olevan ainut este. Ja mitä tästä palkaksi? Ei mitään.Tämän jälkeen voi vaan todeta oman epätoivosen tilansa. Samaan tapaan on jatketta, jotta saisi edes vähän sitä, mitä niin kipeästi kaipaa.
yritän näitä kommenttejasi "tavata", mutta jotenkin meillä on erilainen kielioppi - ja ajatusmaailmakin kaiketi - kosken ymmärrä pointtejasi. Sekavaa!
Siis mikä oli pointtisi ed. kirjoitukseen "huhhuh":ille?
Minun suhteeni ex-mieheeni päättyi myös varsin hitaanlaisesti. Sen takia, koska "kuvittelin", ettei hän pärjää ilman minun tukea ja turvaa. Yritin kaikinkeinoin saada häntä harrastamaan, pitämään yhteyttä ystäviinsä, etsimään mielekästä työtä ennenkuin edes ajattelin puhua erosta. No hän ei tehnyt mitään sinne suuntaankaan. Sitten otin eron puheeksi. Hän sanoi, ettei halua erota. Otin asian uudelleen ja uudelleen. Aina sama vastaus; hän ei halua. Sitten aloin työstämään asiaa; miksi hän haluaa jatkaa tyhjää suhdettamme? Mikä siinä mielestään on niin hyvää? Kun toin omia näkökulmiani esiin, ne olivat vääriä hänen mielestään.
Kun tähän vaiheeseen oltiin päästy, oli vierehtänyt jo pari vuotta ja minulla oli ollut toinen suhde tuosta ajasta vuoden. Silloin todella ymmärsin epätoivoisen tilani; minun on pakko vain oikeasti erota miehestä, vaikka tämä pistää hanttiin ja kapuloita rattaisiin. Kun mies kerran on valittu ei se sitä tarkoita, että hänestä olisi velvollisuus pitää huolta ja rakastaa silloinkin, kun suhde on pystyyn kuollut. Minun täytyi nostaa käpälät pystyyn ja todeta omaksi harmiksi, etten millään pysty pitämään yksin yllä parisuhdettamme puhumattakaan, että se olisi edes tyydyttävä.
Uudelle miehelleni, tuolle entiselle salasuhteelleni voin kyllä kertoa, jos minulle tulee tarve vaihtaa miestä. Voisin kertoa siksi, että hän on huomattavasti vastaanottavaisempi kuin ex. Hän ottaa myös tosissaan sen mitä sanon. Mahtava fiilis. Minulle tuskin tulee tarvetta vaihtoon siksi, että uusi mies huomio mielipiteeni, osaa neuvotella ja sopia. Nämä taidot puuttuivat täysin exältä. Hän oli aina oikeassa ja vaikkei ollutkaan, piti tehdä miten häntä miellytti.
Salasuhteet vain alkavat, ei niihin kuten suhteisiin muutenkaan tarvita mitään "oikeutusta". Ihminen on itse se, joka päättää alkaako suhteeseen tai päättääkö suhteen. Jotkut suhteista sitten päättyvät, jotkut jatkuvat. Toisinaan vakisuhde päättyy, kuten minun tapauksessa; eikä se päättynyt "salasuhteen" takia vaan sen takia, että yksin suhteessa oleminen on mahdottoman raskasta.
Exälläni meni eromme jälkeen todella huonosti
kaikinpuolin. Kuten aavistelinkin, mikä jarrutti erohalujani. Sain kuitenkin puhuttua hänet ympäri hakeutumaan hoitoon puolisen vuotta eromme jälkeen. Siitä on nyt paljonkin kiitellyt minua jälkikäteen.
Salauhteeseen ryhtyminen ei ole se pointti. Salasuhteen normalisoiminen/lopettaminen on se ongelma.
Kaksi vuotta on ihan kohtuullinen aika. Terve pää tekee päätöksen, kuten itse toimit. Siteen on vaan niitä, jotka ei saa salasuhteitaan päätökseen omista ongelmistaan johtuen.
kanssasi tuosta analyysistasi.
Itse aikanaan kun aloin suhteeseen ukkomiehen, hain tietoisesti vain ja ainoastaan seksisuhdetta. En halunnut itselleni mitään pysyvää suhdetta, enkä sitä että joku viettäisi aikaansa täysipäiväisesti nurkissani.
Tänä päivänäkin, en halua ketään vakituisesti elämääni, seksiä haluan/tarvitsen, joten sellaisia kumppaneja minulla on.
Kaikki naiset vain ei tarvitse elättäjää/vakituista kumppania itselleen, tulen hyvin toimeen omillani ja minulla oma elämä jota haluan elää, ilman vakituista parisuhdetta. Ja olen tietääkseni ja muidenkin mielestä aivan "täysipäinen" nainen, joten hieman tuon sinun analyysisi on mennyt metsään.
ja taas turhaa yleistämistä, sillä jokainen tarina on erilainen. Silloin kun on kysymys kakkossuhteesta, niin siinä on aina mukana vähintään kolme osapuolta, ja näillä kaikilla oma roolinsa.
Itse oli aikanani ihan tarkoituksella kakkonen. Pitkän lopuksi täysin toimimattoman avioliittoni jälkeen, en halunnut mitään sitoumuksia. Ukkomiehen kanssa seurusteleminen antoi vapauden yksineloon. Ukkomies oli hyvä kumppani kenen kanssa pystyi matkustelemaan ja kenen kanssa sain erinomaisesti tyydytettyä seksuaaliset tarpeeni.
Reilun kahden vuoden jälkeen syttyi pesimisviettini taas uudelleen, joten tällöin erosin ukkomiehestä.
Muutaman kuukauden kuluttua kuitenkin tämä samainen ukkomies oli oveni takana vapaana miehenä ja sille tielleen jäi.
Se miksi jostakusta tulee toinen nainen tai toinen mies on varmaan monen asian ja sattumankin summa. Joku valitsee tietoisesti roolinsa sivusuhteen toisena osapuolena, toinen sattuu rakastumaan jo varattuun ihmiseen jne.
Oli suhde sitten se virallinen tai sivusuhde, suhde antaa erilaisia asioita eri vaiheissa. Silloin kun suhteessa on enemmän positiivisia puolia kuin negatiivisia, suhde toimii ja siitä on vaikea irrottautua vaikka järkeily sitä puoltaisikin. Jos/kun toisen varattuus alkaa nakertamaan omaa onnea ja mielenrauhaa, on aika päättää tai ratkaista suhde tavalla toisella. Siinä vaiheessa viimeistään kakkosena olo alkaa syömään kakkosta, siinä ap on oikeassa.
Sama pätee myös muunlaisiin suhteisiin, eli siis niihin virallisiin. Jos toinen osapuoli tavalla tai toisella loukkaa, esim. väkivallalla, pettämällä tms, tulee loukatusta osapuolesta "uhri". Se tuskin kuitenkaan tekee hänestä psyykkisesti sairasta, vai mitä? Senkin se kyllä voi tehdä, tosin.
Parisuhteessa ja ihmissuhteissa yleensäkin on tietyllä tavalla toisen armoilla ja se joka rakastaa enemmän on heikommilla. Olit sitten vaimo, avovaimo, tyttöystävä tai kakkonen.