Vastaavassa tilanteessa tai neuvoja kaivataan:
Häistä on nyt muutama kuukausi. Olen tuntenut hänet tätä ennen noin kolme vuotta. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi mutta tunsin suhteemme kuitenkin toimivan ja elämä tuntui menevän oikeaan suuntaan. Harkitsimme lasten hankkimista ja jätimme jopa ehkäisyn pois...
Reilu pari kuukautta sitten tapasin naisen. Enkä pystynyt hangoittelemaan tunteitani vastaan. Vaikka sisin itsessäni sanoi, ettei toiminnassani ole mitään järkeä. Halusin silti tavata hänet aina uudestaan ja uudestaan.
Olemme tapaamisestamme lähtien viettäneet paljon aikaa yhdessä ja nyt olemme rakastuneet toisiimme.
En osaa/tiedä miten kertoa tunteistani puolisolleni. En halua loukata häntä, tosin niinhän olen jo tehnyt...
Pitäisi tehdä ratkaisu...
Häistä on nyt muutama kuukausi. Olen tuntenut hänet tätä ennen noin kolme vuotta. Hän on minua muutaman vuoden nuorempi mutta tunsin suhteemme kuitenkin toimivan ja elämä tuntui menevän oikeaan suuntaan. Harkitsimme lasten hankkimista ja jätimme jopa ehkäisyn pois...
Reilu pari kuukautta sitten tapasin naisen. Enkä pystynyt hangoittelemaan tunteitani vastaan. Vaikka sisin itsessäni sanoi, ettei toiminnassani ole mitään järkeä. Halusin silti tavata hänet aina uudestaan ja uudestaan.
Olemme tapaamisestamme lähtien viettäneet paljon aikaa yhdessä ja nyt olemme rakastuneet toisiimme.
En osaa/tiedä miten kertoa tunteistani puolisolleni. En halua loukata häntä, tosin niinhän olen jo tehnyt...
Pitäisi tehdä ratkaisu...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sehän oli nätisti tehty. Kun ihastuu toiseen, olis ihan fiksua infota puolisoaankin siitä. Silloin jännitys siitä sinun mielettömän ihanasta suhteesta kaikkoaa ja pystyt näkemään tilanteen realistisempana. Sinun on nyt heti tehtävä valinta ja ilmoitettava puolisollesi siitä. Mitä pitempään jatkat nykyisellä tavalla, sitä pahempaa jälkeä saat aikaan. Jos aiotte jatkaa, menkää heti pariterapiaan. Tuosta saa niin isot haavat, ettei niitä ilman apua pysty parantamaan. Älä loukkaa muita.
Eli hieman eri ikäisiä olemme
Just tollasia ihmisiä on maailmassa ihan liikaa...
Miks pirussa ees menit naimisiin, kun et näköjään tiedä ollenkaan mitä haluat??? Voisit kunnioittaa puolisoasi edes sen verran,että kerrot hänelle puuhailustasi ja otat vastaan mitä tuleman pitää.
Kyllä on säälittävää...pennut menee tohkeissaan naimisiin ja ei ollenkaan tajuta mitä se tarkoittaa.Kasva aikuiseksi!
Odota nyt rauhassa vähän aikaa ja punnitse suhteitasi ihan rauhassa. Jospa tuo uusi ihastuksesi olisikin ohimenevää. Ei kannata heti sännätä kertomaan kaikkia asioita, pidä omana tietonasi niin saat mahdollisimman vähän vahinkoa aikaan. Jospa vaikka yrittäisit panostaa siihen avioliittoonkin ja nähdä sen hyvät puolet. Tai tee kuten minä: pidä molemmat!
Olet ihan varmasti oikeassa, että tulisi rauhassa yrittää puntaroida vaihtoehtoja ja odottaa. Mutta tuntuu mahdottomalta ajatella asioita rationaalisesti. Varsinkin kun tuo sydän takoo omaa kieltään niin voimakkaasti.
Yritän laittaa jäitä hattuun...
Kiitos palautteestasi
Miltä susta itsestäs tuntuu? Mä en ole, enkä yritäkään olla mikään tekopyhä, vaan realistinen. Tilanteesi on erittäin tavallinen nykyaikana ja mielstäni sun ei kannattais kertoa tästä vaimolles ainakaan jos olet varma, että hän ei kuule siitä muualta. Mieti hyvin tarkkaan millaiset tunteet sinulla on näitä naisia kohtaan ja vasta sitteen teet päätöksesi. Mieti, millainen sun ja tän toisen naisen elämä olis jos eroaisit vaimostas, olisko se sen arvoista? Olen romantikko ja uskon rakkauteen, sille ei voi mitään jos tapaa suuren rakkautensa kun on jo naimisissa toisen kanssa. Mutta onko kumpikaan sun suuri rakkautesi?! Uskon myös kohtaloon ja olen varma että aivan kaikella on tarkoituksensa, mutta sitä ei ehkä ihan heti tajua. Jos päätät jättää vaimosi, tee se pian! Yksityiskohtia ei kannata kertoa, mutta kerro että olet rakastunut eikä se ollut kenenkään syy ym. Kyllä hän suuttuu ja loukkaantuu, mutta niinhän siinä aina käy kun eroaa. Onnea!
Minusta itsestäni tilanne tuntuu erittäin pahalta. En ole missään vaiheessa suunnitellut/kuvitellut, että näin voisi tapahtua....
Ehkä tämäkin on sitä "elämän rikkautta"
Kiitos sinulle Maiju, rohkaisevasta palautteesta.
EN voi todellakaan ymmärtää sitä että miksi ylipäätään menit naimisiin?
Jotenkin tuntuu hullulta ajatuskin siitä...
Itse olen 32 v. ja mieheni 34. Olemme olleet yhdessä 5 v. naimisiinmenosta on puhuttu mutta todettiin että miksi tehdä se. Elämämme sujuu hyvin ilman sormuksia eikä meistä kumpikaan ajattele että naimisiinmenolla vahvistaisimme rakkauttamme.
Tee niinkuin sydän sanoo, mutta jos rakastit kun menit naimisiin, rakstat nyt uudelleen toista, mieti miten tulevaisuudessa kun alkuhuuma on haihtunut...ehkä rakastat taas kolmatta.
Älä nyt ainakaan naimisiin taas mene :-)
Aivan, olen täsmälleen samaa mieltä.... Meillä taas tilanne, että 4 vuotta yhdessä ja kihlat aiotaan hankkia, naimisiin vielä muutanman vuoden sisällä (vaikka sen kanssa ei kiirehditä). Mä vaan oon sitä mieltä että aina voi ihastui johonki muuhun ku omaan rakkaaseen, ja se varmaan tapahtuu kaikille parisuhteen aikana. Eri asia on, lähteekö itse mukaan...ja kun naimisissa vielä... Meidän suhde on sellanen, että mikään ei aja sen edelle. Mikään pieni ihastus, eikä suurikaan ei oo sen neljän vuoden arvonen ja kaiken sen, mitä meillä on. Mutta tietysti keskustelun aloittanut ei ehkä rakasta vaimoansa. Eihän sellanen oo rakkautta kun lähtee heti seuraavan laivan mukana...ei todellakaan... Sitä vaan ihmettelen, että miks alunperin menit naimisiin? Avioliitto on sitoutumista toiseen, kai muistat ne valat, mitä vannoit? Vai pääsikö unohtumaan kun näit uuden suuren rakkautes? Ei ymmärrä...mutta meitä on moneen junaan.
Tee minkä oikeeks näät, totta on että sä et ansaitse vaimoas. Äläkä vaan enää mee naimisiin...
Ei voi kaikki olla kotona ihmisellä, joka esittää puolisolleen onnellista vastanainutta, halailee, suukottelee ja rakastelee vaimoaan ja samalla on umpihullaantunut toiseen naiseen.
Ihmettelen kuitenkin eniten niitä "toisia naisia", jotka ylipäänsä huolivat moisen psykopaatin!
Jos minä saisin kuulla rakkallani olevan uunituore vaimo, en voisi koskaan luottaa häneen.
Hänhän voisi tehdä saman tempun minulle heti häidemme jälkeen.
Ja sitten vielä emmit ja kyselet josain fucking KESKUSTELUPALSTOILLA että "mitä mun piräs tehrä?"
AMPUA ITTES!