Olen mies. Suhde kestänyt 20 vuotta. Löysin uuden naisen ja aion lähteä. En vihaa nykyistä puolisoani. Haluaisin tehdä lähdöstäni hänelle niin helpon kuin suinkin pystyn. Auttaa taloudellisissa asioissa ja järjestää teini-ikäisten lastemme huollon asianmukaisesti. En halua tuottaa kärsimystä enempää kuin välttämätöntä. Miten asian voi hoitaa hyvin, vai onko siihen mitään keinoja olemassa? Onko tuska, epätoivoinen riitely yms ainoat vaihtoehdot.
Miten
lopetan suhteen?
5913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uudesta rakkaudesta huolimatta yritä asennoitua asiaan niin, että lähdet "tyhjän päälle", koska et voi tietää kuinka kauan uusi rakkaus kestää.
Kerro ensin vaimolle halustasi erota, sitten kerrotte yhdessä lapsille. Teini-ikäiset ymmärtävät jo paljon ja sen ikäisten kanssa käytännön asiatkin on helpompi järjestää.
Puhu suoraan, myös siitä että kuviossa on uusi nainen sillä se paljastuu kuitenkin aika pian. Petetyksi itsensä tuntevan kosto voi olla karmea.
Omaisuuden jako yms. asiat kannattaa toki yrittää sopia vaimon kanssa, mutta jos se ei vaikuta onnistuvan, palkkaa lakimies mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Älä ole syyllisyydentunnossasi liian kiltti raha-asioiden suhteen vaan pidä puolesi.
Lähtijän rooli ei ole yhtään helpompi kuin jätetynkään. Voit saada paljon, mutta voit myös menettää paljon. Mutta: olet ratkaisusi tehnyt ja se on hatunnoston arvoinen asia. Liian moni tuhlaa parhaat vuotensa rakkaudettomassa kulissiliitossa.
Ilman muuta olen tietoinen että olen lähdössä "tyhjän päälle". Elämästä ei koskaan voi mitään varmaa sanoa etukäteen. Tilanne ahdistaa minuakin aivan riittävästi enkä aio lähteä ovet paukkuen. Uusi nainen on kyllä tiedossa ennestään eikä siitä enää tarvitse kertoa. Omaisuudessa ei ole mitään jakamista kun sitä ei ole juurikaan kertynyt. Talous voi silti joutua tiukille kun toisen rahat häviävät käytöstä.
Onko lapsille parempi , että eroatte vai että sinnittelette sopimuksesta murrosiän yli ?
Olen vaan sivusta joutunut seuraamaan parikin eroa , joissa tämä ratkaisu olisi kantanut pidemmän päälle paremmin .
Isommat ja itsenäistyvät lapset eivät enää olisi omien tunnetulkintojensa kanssa niin hukassa .
enkä tiedä olenko nyt raaka, jos väittäisin, että maailma ei tarvitsisi enää yhtään junan alle hyppäävää tai autolla päin puuta ajavaa nuorta.
Enkä halua vihjailla, että se välttämättä johtuisi näistä, vaikka onkin ehkä yksi osatekijä. Enkä myöskään väitä. että nuoren tuon tyyppinen kuolema olisi aina itse aiheutettukaan.
Aikuisten itsekeskeisyys ja ns. rakastumiset, jotka varmasti laimenevat vuosien saatossa ovat aika pientä lasten ja nuorten hyvinvoinnin rinnalla.
Tekisi mieli kiroilla!
Itse olen uhrannut 20 vuotta elämästäni ihmisen kanssa jota en rakasta poikani hyvinvoinnin vuoksi. Poikamme tietää tilanteen, mutta on tyytyväinen että olemme yhdessä. Väittää jopa, että te rakastatte toisianne niin paljon, kun ette ikinä pysty edes eroamaan. Vaikka hän on jo aikuinen, olisi eromme vieläkin hänelle järkytys. Siksi odotamme vielä. Katotaan jos jotain muuta tulee jommalle kummalle vastaan.
Eivät nuoret välttämättä sano ajatuksiaan julki. Ne tulevat esille masentuneisuutena ja muina pahoinvointioireina kuten alkoholin käyttö, välinpitämättömyys kaikesta jne.
Ja me itsekeskeiset aikuiset emme ajattele paskaakaan lapsiamme? Niinkö? Jos sen lapsen on joskus tehnyt, pitää se vastuu kantaa loppuun saakka, ei kissanpentujakaan pitäisi heittää kesän jälkeen pärjäämään omillaan.
Kuinka seksi voi olla lasta tärkeämpi? Seksistähän tässä on kyse? Jos ei ole, pyydä se muija teille kylään ja ystävystykää kaikki. Vaimosikin voi hankkia miesystäviä eikä lapset ihmettele yhtään.
Kumpi on tärkeämpi: pano vai lapsi?
Olen edellisen kanssa samaa mieltä, mutta siitä lopusta en ole varma tuleeko onnistumaan.
Oletko muuten tullu aatelleks senkin, että ne elatusmaksut tulee maksettavaksi, joku tuolla kirjotteli, ettei ole toisen tulot käytettävissä, muuta eihän ne kuulukkaan olla.
Mun ex lähti aikanaan, ei kertonu uudesta mitään, vaan lähti ilman selitystä. Meni yksi päivä kun, kaverit kaerto että sillä oli se toinen jo puolivuotta ainakin. Eihän se muuttanu mitään muuta, kun sen että tiesin etten sitä vois koskaan ottaa takasin. Takasin se olis ollu tulossa kahen viikon päästä. Nyt siitä on aikaa jo n.20 vuotta. Jos sitä olis edes osannu käyttäytyä sillon asiallisesti, niin ei lapset olis pelänny nukkua ja mennä kouluun, kun sitten isä alko uhkailla, mutta en uskaltanu ottaa takasinkaan. Oot menossa aika tyhjän päälle. Mutta onne yritykseen. Lapset on sen unohtaneet, eivät muista sitä miten isä uhkaili aseen kanssa jne. Koita pitää pää kylmänä, voi tulla vaikka mitä sen uskoisin, tai sitten ei mitään. Aika näyttää.