Edellinen viestikin todistaa sen mitä olen tässä kauan jo epäillyt. Ujot eivät kelpaa miehille tai sanotaan se vaikka niin, että kyllä kelpaa sitten kun ollaan puheissa oltu jo tai tunnetaan jotain kautta, mutta naisen pitäisi olla aina puhelias, jotta hän "keräisi miehiä ympärilleen" vai? No välitön ja aito voi olla silti vaikka olisikin ujo, mutta sitähän miehet eivät tiedä/näe, koska eivät ole kiinnostuneita kuin vain sellaisista naisista joiden kanssa on "helppoa tulla toimeen" siis toisin sanoen, naisen joka pulputtaa kuin papupata.
Ujot eivät kelpaa miehille
Viivi
142016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No eihän sellaisesta voi kiinnostua, joka ei saa sanaa suustaan. Miten siinä voi edes tutustua?
Tarkoitin, että sellaisesta naisesta ei olla kiinnostuneita, joka ei koko ajan höpötä tyhjänpäiväisyyksiä. Vaikka olenkin ujo, niin saan kyllä sanan suustani ja montakin. Mutta näyttääkin olevan asia niin, että miehen pitää nähdä se, että nainen höpöttelee, kuten "naisen kuuluukin", muuten mies ei uskalla lähestyä naista. Mies ei itse mene juttelemaan kuin vain sellaiselle, jolla näyttää juttu luistavan kaikkien kanssa.
Miehellä itsellään näyttää olevan sormi suussa sellaisen naisen kohdatessaan, joka ei koko ajan heitä juttua. Ja tämä on näin, vaikka mies olisi itse puhelias.
saako se aina sanan suustaan?
Ei aina pidä paikkansa,mutta sen mä olen huomannut,että on huisin hyvä saada mies nauramaan jollekin sun jutulles,tai edes hymyilemään...huumoria pitää siis olla-ei tietenkään liikaa.Itse en kauheesti pidä huuliveikoista,jotka heittää koko ajan läppää vaikka itsekin välillä sorrun siihen,mutta osaan tietysti olla vakavakin..
Ujoudessa on se huono puoli,että ujo ihminen näyttää välillä mörrimöykyltä-vakavalta,jolle ei ehkä uskalla sanoa mitään,koska tuntuu,että se siitä suuttuu?Jotkut siis saattaa ajatella näin?
Mä olin itsekin aikoinaan ujo,mutta kun ikää tuli lisää niin osasin olla sen verran rento,että nuo em.seikat jäi pois...
On siis hyvä olla sopivalla tavalla ujo;uskoisin ettei kaikki miehet välttämättä tykkää siitäkään,että nainen heittä kaksimielisiä juttuja-huomasin sen eräässä tilanteessa:minä ja kaksi muuta nuorta naista vs.kaksi nuorta miestä. Eräässä tilanteessa toinen niistä kahdesta muusta naisesta heitti jonku älyttömän jutun(rivon),eikä kundeja kamalasti naurattanu.Toi muija sit kysy multa,olinko samaa mieltä siitä asiasta,johon vastasin vaan tyynesti,että "enpäs tiedä".
Joitakuita saattaa huvittaa tollaset rivot jutut,mutta sekin kertoo paljon ihmisestä,vai mitä.Ole siis terveellä tavalla ujo,äläkä mieti koko ajan mitä sanot..jos vaikka heität jonkun jutun,joka ei menekään ihan prikuulleen oikein,ei haittaa-siitä jo saa lisää jutun ja naurun aihetta,positiivisellakin tavalla.
On siis hyvä oppia nauramaan myös itselleen,silloin saattaa ujouskin karista huomaamatta :)
ujo nainen on just sopiva ja kiinnostava miehelle, joka itsekin on hieman ujo tai epävarma naisten suhteen!
sitäpaitsi, sopivassa määrin oleva ujous naisessa on vain sööttiä... ;))
"hyökkäävät" naiset. Ongelmallista vain on saada sitä kaivattua kontaktia, varsinkin jos itsekin on laiska yrittämään paariloissa eikä oikein luota noihin senssisivustoihin. Samalta se asia kyllä vaikuttaa toisinkinpäin, naisten kanssa tuntuu pärjäävän sitä paremmin, mitä hölmömmät jutut mieheltä löytyy.
Minusta toi ei pidä yhtään paikkaansa. Ei pidä yleistää. Itse tykkään enemmän ujoista naisista. Ei aina tarvitse sanoja. Ihan hyvä olla vaan joskus lähekkäin ja olla hiljaa. Liian paljon pälpättävät naiset voi ottaa usein pahastikkin päähän. Itse seurustelen Ujon tytön kanssa. Alkututustuminen oli vaikea, eikä hän vieläkään oikein viihdy tuntemattomassa porukassa, mutta Rakas hän on minulle silti.
Ujot naiset on maailman ensteks seksikkäitä!
ujo mies ei kelpaa naisille...
Itse olen huomannut aivan saman. Itse olen aika ujo vieraiden tai puolituttujen seurassa. Eli en yleensä osaa tehdä aloitetta ensi kertaa tavattaessa (siis ei miesten eikä naisten kanssa). Muutaman kerran tavattuamme toki voin mennä jo juttelemaan. Eli jos aloitan esim. jonkin uuden harrastuksen, niin ensimmäisellä kerralla en melko varmasti puhu kenellekään, ellei sitten joku ensin tule juttelemaan minulle, silloin kyllä saan suuni auki. Itse en pidä sitä häiritsevänä, koska pidän enemmän tästä tyylistä, että ensin tarkkailen ryhmää ja ehkä seuraavalla kerralla koitan tutustua johonkuhun.
Mutta jo tämä yhden kerran puhumattomuus saa miehet karttelemaan minua. Tiedän, että he ajattelevat, että olen jotenkin ylimielinen ja kuvittelen olevani niin paljon korkeammalla kuin he, etten edes vaivaudu puhumaan. Heti, kun huomaan tälläistä asennetta, se saa minut vielä enemmän kuoreeni. Naiset sen sijaan ottavat minut yleensä hyvin vastaan ja sisälle porukkaan. Toki poikkeuksiakin on (siis sekä miehissä että naisissa), mutta yleensä olen huomannut sen asettuvan näin päin.
itse olen aika puhelias, tykkään jutella vieraidenkin kanssa ja minusta on äärettömän kivaa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka omaavat mielipiteitä ja jotka ovat keskustelutaitoisia ja sellaisia, jotka tietävät paljon erilaisista asioista.
En jaksaisi katsella sellaista miestä, joka ei osaa keskustella kunnolla mistään (paitsi autoista ja urheilusta!) ja joka ei saa sanaa suustaan, vaan on enimmäkseen hiljaa.
Minä vaikutan ulkopuolisten mielestä itsevarmalta ja sanavalmiilta, määrätietoiselta naiselta. Ongelma on se, että ne miehet, jotka tykkäävät minunlaisista mielipiteitä ja määrätietoisuutta omaavista, humoristisista, ns.vahvoista naisista, ovat vähissä. Minulla on se näkemys, että moni mies ottaa mielummin sellaisen tytön, joka on aika hiljainen ja joka ikään kuin tekee mitä mies tahtoo ja jota on helppo käsitellä.
Joitakin miehiä kyllä kiehtoo sellaiset naiset, kuin minä, jotka ovat haasteellisia ja joilla on temperamenttia, mutta kuitenkin myös hyväsydämisyyttä ja lempeyttä. Ja jotku miehet kammoksuu puheliasta naista, ikään kuin sellainen nainen olisi jotenkin uhka tai jotain. Mutta jokaista miellyttää erilaiset asiat, joten toivottavasti jokainen löytää sen, jolle on unelmien mies/nainen ja joka on itselle se unelmien kumppani.
Mulla on periaate, että en ala muuttamaan itseäni, minä joko kelpaan tai en kelpaa ja sillä siisti. Pääasia, että tiedän itse millainen olen ja että olen itseeni tyytyväinen. No, ainahan sitä jotain pientä hiomista luonteessa jokaisella on, mutta elämä muokkaa ihmistä. Mutta kannattaa olla oma itsensä, eikä esittää mitään rooleja.
PS. kyllä meistä jokainen taitaa jonkin verran mennä lukkoon, kun pitäis sille suurelle, ihanalle ihastukselle puhua siinä vaiheessa kun ollaan kiinnostusasteella, mutta puhumalla ja puhumalla uudestaan ja uudestaan sen ihmisen kanssa ujous väistyy. Rohkeasti vain juttelemaan:)
en nyt ihan noin menis sanomaan.mutta ujoa on vaikea lukea,mitä haluu,mitä ajattelee,mitä mitä meinaa,pitääkö mua minään
ei mua ainakaan tressaa yhtään hiljasuus kunhan vaan tiedän mis mennään. onhan se myöskin lahja että pystyy kuuntelemaan toista eikä aina ole heti kertomassa omaa vankkaa ja oikeaa mielipidettä.
mutta on aika vaikeaa tutustua ujoon ja hiljaiseen tyttöön koska se tahtoo käydä miehen olemattoman ja helposti romuttuvan itsetunnon päälle jos ilta menee yksinpuheluna läpi
ps.joskus on ihan hyvä kuunnella hiljaisuutta,kun omaa ääntään,ujot tytöt ovat ihania
Kyllä jokaiselle omat ihailijansa löytyy, yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta. Itse olen nähnyt miesten suurinpiirtein taipuvan mutkille saadakseen ujolta naiselta yhden hymyn. Minä en saa koskaan yhtä antaumuksellista huomiota osakseni kun kerran suon sen hymyn helpommallakin. Mutta kyllä, yksinpuhelua on ainakin itsestäni tosi tuskallista harrastaa tuntikausia vaikka olenkin puhelias! Ymmärrän siis miehiäkin, ette te ujot tosiaankaan tee asioita heille helpoksi...
Vaihdappa nuo sukupuolet toisinpäin niin olet oikeilla jäljillä...