Merkkipäivistä

En ole kovin innostunut merkkipäivistä, osin kai sen takia, koska unohdan ne. Lapsen synttäreitä juhlitaan perinpohjaisesti, mutta minun ja miehen synttärit yleensä ollaan ohitettu normipäivänä. Sitten, kun täytän 90, voin juhliakin, siihen on jo kyllä aihettakin.

Hääpäiviä emme ole juhlineet muutaman epäonnisen yritelmän jälkeen. Mies toi ensimmäisenä hääpäivänä kukkia ja minä kysymään, että mistäs päin nyt tuulee paljastaen samalla, ettei minulla ollut aavistustakaan koko hääpäivästä. Seurasi herneitä nenässä ja mökötystä. Sovimme, ettemme ota paineita hääpäivistä. Nykyään mies yllättyy iloisesti, jos satun sen muistamaan :)

Lahjoja emme ostele toisillemme kuin joskus satunnaisesti ja silloinkin itse valitsemme lahjamme. Meillä on niin erilainen maku, että katastrofi on harvemmin vältettävissä. Nykyään meillä riittää hupia jo siitä, kun mietimme ääneen, mitä kamalaa olisimme voineet hankkia toisillemme lahjaksi.

Minä sitten inhoan shoppailua sydämeni kyllyydestä. Joulut, syntymäpäivät, sun muut lahjuksineen ovat pakkopullaa pahimmasta päästä.

Tosin herrasmiehenä olen pistänyt ne kännykkään hälyiksi, etteivät pääse unohtumaan. Lohdullista asiassa on, ettei vaimo muista edes hääpäivää, joten eipähän pääse minua soimaamaan. On perinaiselliseen tyyliin tietysti otettu, kun minä edes onnitella muistan.

Shoppailuholistejen pahin vika on siinä, että he kuvittelevat muidenkin moisesta joutavasta ajan ja rahan tuhlaamisesta nauttivan. Pahimman luokan luonnevikaiset vielä kokevat oikeudekseen loukkaantua, jos kumppani ei ole samanlainen.

Noin muuten voi tietysti asiaa juhlistaa. Mekin sentään käymme ulkona syömässä ja viimeksi vietettiin vuosipäivää tapaamispaikassamme Lontoossa.

Kiva saada taas vahan tallaista oikeasti moku-suhteisiin littyvaa keskustelua palstalle. Kiitoksia...

Synttareita meilla juhlitaan usein ihan menemalla johonkin tasokkaampaan ravintolaan ja tietty lahjat taytyy myos hankkia. Viimeksi sain mieheltani Noan tuoksun, josta olen pitanyt paljon - tosin taytyy myontaa, etta odotin vahan "isompaa" lahjaa... No, tassa on sen verran vahan aikaa oltu yhdessa, etta kyllahan tuon miehen saa koulutettua. Sita edellisena syntymapaivana sain kultariipuksen ja -ketjun (silloin emme viela asuneet yhdessa). Mina sen sijaan ostin miehelleni viimesyntymapaivalahjaksi kultaketjun (venalaiseen tyyliin tietty aika paksun...) ja sita edellisena syntymapaivana partakoneen.

Ensimmaisena haapaivanamme (niita ei siis ole olut kuin se ensimmainen) emme ostaneet mitaan erityisia lahjoja toisillemme, vaan lahdimme reissuun, ja siella sitten ostimme tavaraa. Tosin, taisi kayda niin, etta lahinna minulle...

Naiden lisaksi mieheni on silloin talloin yllattanyt ostamalla esim. silkkisen yoasun ja perusruusukimppuja ja suklaarasioita ilman mitaan erityista syyta. Ai niin, ja tanaanpa han osti minulle oman lapparin (siksi ei nay niita kivoja pisteita tiettyjen kirjainten ylapuolella, mies ei saanut tietokoneen asenusta viela ihan valmiiksi). Lahjojen suhteen olen mieheeni hyvin tyytyvainen, ja han ostaa AINA laatua minulle, eika katsele mitaan alennustuotteita, mihin olen itse aina tottunut. Ennen meidan yhteiseloamme ostin aina suhteellisen halpoja vaatteita ja kosmetiikkaa, ja alennuksissa tuli kaytya aina ostamassa vuoden garderoobi...

Synttäri-, joulu- ja isän/äitienpäivälahjat ostetaan puolin ja toisin. Hääpäivänä ei olla ostettu lahjoja, mutta juotu viiniä ja tehty tavallista parempaa ruokaa juhlapäivän kunniaksi. Pari kertaa ollaan myös käyty ravintolassa syömässä. Mihinkään kauemmas ei olla koskaan lähdetty, mutta ensi vuonna on vuorossa 10. hääpäivä, jonka kunniaksi ollaan ajateltu lähteä viikonloppumatkalle jonnekin. Mies haluaisi Pariisiin, joten sinne sitten varmaan. :o)
Mieheni ei ole kovin romanttinen tyyppi, eikä ole oikein kunnostautunut yllättämisen saralla. Hän ostaa vähän tylsiä lahjoja; lähes aina kirjan, suklaata ja ruusuja tai pullon hajuvettä. Joskus kaipaisin jotain minkä eteen on nähty tosissaan vaivaa, eikä vain kävelty lähimpään Citymarkettiin... Mutta enpä taida olla ainoa toiveineni kanssa. No on hän usemman kerran ostanut alusvaatteita ja pari koruakin, mutta kun aina etukäteen kysyy kokoa tai jotain että "tykkäisitkö enemmän kaulakorusta vai sormuksesta?", niin se kiva yllätys menee sitten siinä. :o/ Miähet! ;oD

Hääpäiviä ei ole juuri juhlittu 1-vuotispäivän jälkeen. Silloin pidettiin kyllä varjohääjuhlat, varsinaiseen hääjuhlaan kun ei Suomesta kutsuttu kuin ihan lähimmät sukulaiset. Kun vuosi tuli täyteen, kutsuttiin sitten ystäviä ja muita läheisiä kahville.

Ylipäätään minä olen enemmän lahjojen ostaja, mies kyllä ostaa mielellään, mutta hänelle pitäisi etukäteen kertoa, mitä ostaa.. Toki tämä voi johtua siitäkin, että minä olen pahansisuisempi, jos saan huonon lahjan ;) Syntymäpäivien juhliminen ei taida olla oikein aikuisten hommaa, ellei nyt 50-vuotispäiviä ja vastaavia lasketa. Joka vuosi ei siihen missään tapauksessa ryhdytä, vaikka lasten synttäreistä on jo keskusteltukin. Pidämme molemmat lasten juhlia tärkeämpinä. Minä varmasti ostan taas miehelle syntymäpäivälahjan, vaikka hän ei tänä vuonna ostanut minulle.

Tänä vuonna ensimmäisen kerran leivoin kakun, kun ramadan päättyi. Mies piti siitä kovasti ja töihinkin piti sitten kakkua viedä. Aiemmin emme ole juhlineet Eidiä (?) kotona mitenkään. Lapsille on kuulemma tapana ostaa silloin lahjoja. Minulle kelpaa mikä tahansa syy. Nyt tosin ei vielä ole niitä lapsia, joille ostaa.

Joulua juhlimme perheen kanssa lahjoja vaihtaen. Mies oli jo jossain vaiheessa sitä mieltä, että "eihän joulu ole uskonnollinen juhla". No, ehkä me vain emme ole uskonnollinen perhe. Joululahjoja joutuu mieskin ostamaan ja on suoriutunut siitä ihan kunnialla, mutta mieluiten ostaa ihan tavallisena arkipäivänä pieniä ja vaatimattomia lahjoja, juuri sellaisia, jotka ilahduttavat minua.

Siinä taisivatkin tulla tärkeimmät juhlat, joita vietämme. Yhtenä uutenavuotena siskon mies pyysi miehen kanssaan ampumaan raketteja ja sisälle palatessaan mies totesi, että siskon mies on tosi lapsellinen kun innostuu niin jostain rakettien ampumisesta.. Lasten kanssa olisi siinäkin touhussa kuulemma enemmän järkeä. Pakko sanoa, että olen taas samaa mieltä.

Tästä taisi tulla vähän tylsä vuodatus.. Innostuin vain, kun oli taas vaihteeksi asiallinen aloitus ihan normaalista asiasta.