perheellinen kohta 10.-vuotta yhdessä.mies käy töissä,ja harvemmin on kahdenkeskistä aikaakaan.no sen kyllä ymmärrän jos mies töiltään tulee,niin haluu rentoutuu esim.olutta juoden kotona,mut siitä on kehittynyt ongelma.se vetääkin parina iltana joskus useempinakin,ja oma nainen saa vaan olla vaikka ei oltas pahemmin nähtykään.eli hänen kanssaan niinkuin ei ole moneen päivään aina mitää"helliäkään hetkiä".sanoo vaan että ne on niitä naisten ajatuksia,ja hänelle ei ole kuulemma ongelmaa jos hän juo ja juo.itse en mene silloin hänen viereensä edes nukkuun,hän haisee,kuorsaa kaljoissaan.olen siis ruvennut kyllästymään tällaseen.ei seurusteluvaiheessa se noin juonut,pysty mennä lähelle useamminkin.ei välitä mitään vaikka nukun sohvalla.sano vaan että en ole vaatinut mitään.ajatelkaa.mitä mieltä ootte?mä vaan kotona kun tulee töistä,toinen vaan vetää montakin iltaa nuppisa täytee kaljaa,minä olen kuulemma väärässä..??
miesten ajatus??
reippikä
3504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnäkin tuo on kaikkien läheisten kannalta aivan perseestä. Toiseksi, tuollainen touhu ei lopu, vaan ajan myötä pahenee. Muutaman vuoden päästä voi hyvinkin olla tilanne jossa ei olla kuin muutamana päivänä kuukaudessa täysin selvin päin. illat tissutellaan. Sitten alkaa jäämään työpäiväkin välistä kun on niin paha krapula, tai aamulla on ollut vielä kaljaa jäljellä, jolloinka ne on juotu pois.
Tämä on monta kertaa nähty. Nyt kannattaisi asialle pyrkiä tekemään jotain.
Mun ex-miehellä oli samansuuntainen ongelma. Se ei tosin ryypännyt viikolla, mut viikonloppuisin sitäkin enemmän. Kaikki alkoi pikku hiljaa. Alkuun hän joi ainoastaan lauantaisin, pikkuhiljaa ryyppääminen aloittaminen siirtyi jo perjantaihin. Heti kun hän tuli töistä aukesi eka olut. Ja sit toinen ja kolmas. Tätä jatkui ehkä klo 4-5 aamulla, välillä hän nukkui ja heti herättyään aukesi taas pullo. Yritin varovaisesti alkuun vihjailla, ettei toi oo oikein tervettä, mut eihän se mitään auttanut. Ei ollut kuulemma ongelmaa juomisesta kun kuitenkin pystyi töissä käymään. Joopa joo. Tilanne paheni tosiaan pikku hiljaa, ja suhteemme loppuvaiheessa hän oli ympäripäissään perjantaina jo klo 16 aikaan kun tulin töistä. (Miehellä oli "liukuva työaika")
Koin suurta häpeää hänen juomisestaan, en kehdannut puhua asiasta kenellekään. Keksin jatkuvasti selityksiä, miksi mieheni ei lähtenyt viikonloppuisin mukaani esim. kaverieni tai vanhempieni luo. Joskus sattui sellainen ihme, että lähdimme yhdessä viikonlopuksi vanhempieni luo, mies "joutui" olemaan selvinpäin koko viikonlopun, sekin oli yhtä helvettiä kun hän oli koko ajan niin pahalla päällä. Viimein kyllästyin tähän kaikkeen, etin oman asunnon ja ilmoitin et tää on nyt tässä. Mä en jaksa katella sun ryyppäystä enään. Alkuun se päätös tietenkin tuntui hankalalta, mietin et oisko mies kuitenkin voinut vielä muuttua, mut ne ajatukset meni pian ohi.
Erostamme on nyt reilu vuosi, alkuun en voinut sietää työpaikan ryyppyjuhlia/juttuja. Olin vielä niin herkillä oman tilanteeni kanssa, kukaan töissä ei tiennyt eromme todellista syytä, en kehdannut sanoa että erosimme mieheni ryyppäyksen takia. Oikeastaan vasta tänä syksynä olen sanonut sen ääneen. Mieheni oli alkoholisti, vaikka kävikin töissä.
Kehottaisinkin sinua miettimään tarkkaan, mitä suhteeltasi ja elämältäsi haluat. Saatko ne tässä suhteessa? Itse en usko enää ihmisten muutokseen alkoholismin suhteen, ellei elämässä tapahdu jotain todella dramaattista, kuten esimerkiksi uskoon tulo tai todella vakava sairastuminen. Omasta kokemuksestani tiedän, että tuollaisen miehen kanssa on todella raskasta elää ja toisesta haluaa uskoa parasta loppuun asti. Nyt kuitenkin, kun katson elämääni taakse päin, voin sanoa että olen ollut todella tyhmä, olisi pitänyt lähteä suhteesta jo paljon aikaisemmin. Tsemppiä sinulle!
Tuo kuulostaa juuri siltä, miltä meillä aikoinaan kun isä aloitti juomisen ja matka kohti alkoholismia alkoi. Tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että hän juo todella harvoin, mutta retkahtaa sitten kun sattuu kerran juomaan ja putki saattaa kestää päiviä. Sitten kun hän saa lopetettua, työt ovat kasaantuneet ja hän purkaa stressinsä kiukkuisena minuun tai äitiin, yleesä minuun. Aina saa olla hiukan varuillaan, missä kunnossa isä tulee töistä kotiin. Hän nimittäin juo töissäkin kun on itse pomo, eikä kukaan ole antamassa potkuja.
Vaikka elämänkokemusta ei ole karttunut vielä kuin vajaan 20 vuoden verran, tunnistan kyllä heti alkoholismin oireet. Olen seurannut isäni, hänen veljensä ja isänsä alkoholisoitumista alusta alkaen ja tuo teidän tilanteenne kuulostaa hyvin samanlaiselta. Neuvoisin tekemään asialle jotain nyt kun ongelma on vielä siedettävässä vaiheessa.
Meillä asialle ei heti tehty heti mitään ja loppujen lopuksi olimme kaikki psykologin juttusilla kun ovella kolkutti masennus ja minä sairastuin. Äitini ratkaisi tilanteen niin, että isä muutti kotoa vuodeksi pois ja he yrittivät sen jälkeen uudelleen. Siitä oli paljon hyötyä ja nyt vaikka isä ei täysin parantunut olekaan, olen onnellinen siitä, että isä kuuluu edelleen perheeseemme.