Käyn tällä hetkellä henkistä kamppailua päästäkseni oman elämäni herraksi. irti äidistä. käyn jopa terapiassa äidin takia ja aina kun keskustelen psykiatrini kanssa, esiin kaivautuu lisää kipukohtia työstettäväksi. psykiatrini on saanut minut ymmärtämään että en ole ollut äiti-suhteeni suhteen vainoharhainen. ongelma ei siis ole päässäni vaan kaikki kokemani pienestä asti on ollut todellista.
kun loppujenlopuksi huomasin että suhteeni äitiin ei ollut terve, vaan kaikkea muuta, yritin parhaani mukaan korjata sitä mutta en ollut tarpeeksi vahva äitiä kohtaan. lopulta luovutin enkä ole nyt ollut äitini kanssa väleissä vuoteen. Ihminen voi kestää vain tietyn määrän halveksuntaa, väheksyntää, haukkumista, kiristystä, huutamista, väkivallalla uhkailua ja paljon muuta. siinä palavat loppuun niin henkinen, kuin fyysinenkin terveys.
nyt yritän taistella sukulaisten painostusta vastaan. he ovat sitä mieltä että olen pienestä asti aiheuttanut kaiken itselleni ja nytkin olen syypää siihen että koko suvulla on paha olla minun ja äitini välien takia. he ovat sitä mieltä että minun pitäisi TAAS ryömiä äitini luokse ja sanoa se yksi sana minkä olen koko ikäni odottanut kuulevani äitini suusta. heidän mielestään on MINUN VELVOLLISUUTENI äitiä kohtaan pyytää anteeksi.
EI TÄLLÄKERTAA!
en aijo tehdä niinkuin se manipuloiva k***pää haluaa. EI ENÄÄ!
kun loppujenlopuksi huomasin että suhteeni äitiin ei ollut terve, vaan kaikkea muuta, yritin parhaani mukaan korjata sitä mutta en ollut tarpeeksi vahva äitiä kohtaan. lopulta luovutin enkä ole nyt ollut äitini kanssa väleissä vuoteen. Ihminen voi kestää vain tietyn määrän halveksuntaa, väheksyntää, haukkumista, kiristystä, huutamista, väkivallalla uhkailua ja paljon muuta. siinä palavat loppuun niin henkinen, kuin fyysinenkin terveys.
nyt yritän taistella sukulaisten painostusta vastaan. he ovat sitä mieltä että olen pienestä asti aiheuttanut kaiken itselleni ja nytkin olen syypää siihen että koko suvulla on paha olla minun ja äitini välien takia. he ovat sitä mieltä että minun pitäisi TAAS ryömiä äitini luokse ja sanoa se yksi sana minkä olen koko ikäni odottanut kuulevani äitini suusta. heidän mielestään on MINUN VELVOLLISUUTENI äitiä kohtaan pyytää anteeksi.
EI TÄLLÄKERTAA!
en aijo tehdä niinkuin se manipuloiva k***pää haluaa. EI ENÄÄ!
Vastaukset 4
Vanhimmat
sukulaisiaan ei voi valita mutta ystävänsä voi.
Lieneekö jo Åitisi valinnut väärät VANHEMMAT?!!!
Eikö hän ole koskaan pyytänyt anteeksi? Oleko koskaan ajattelut,että ehkä äitisi tuntee syyllisyyttä. Ehkä hän tietää, että kaikkein vaikeinta on antaa anteeksi itselleen.
Miksi kantaisitte mennesyyden taakkaa, joka estaa teitä elämästä sitä elämä joka teillä on, joka teille kuuluu.
Eilistä ei enä ole, huomisesta ei ole tietoa, nyt on elämänne paras aika.
Äidilläni ei ole omaa tuntoa.hän ei tunne syyllisyyttä mistään mitä olisi tehnyt kenellekkään. en muista että olisi ikinä pyytänyt mitään anteeksi keneltäkään. ei edes sitä että yritti polttaa talomme, heitti minut pihalle ensimmäisen kerran kun olin kahdeksan, uhkasi puukottaa itsensä minun edessäni kun olin 16-vuotias, laittoi minut katsomaan vierestä kun hakkasi siskoani ja paljon muuta mutta eihän kuningattaren tarvitse.
tunnen sitä henkilöä kohtaan niin suurta vihaa että minulle on sama vaikka äitini olisi kuollut.
jos mummoni ja siskoni eivät kiristäisi minua yhteyden pidon katkaisemisella sopimaan sen noidan kanssa, en todennäköisesti antaisi äitini ikinä tulla meille. niin kauan kun vain kykenen, en anna hänen nähdä lapsenlapsiaan sillä en halua että hän myrkyttää heidätkin.