Lukuunottamatta edellisen viikonlopun antoisaa kuunteluantia ja elämystä poltteisena pistioksenkaltaisena sydäntä pakahduttavana intohimona Floridan rämeiselle suoniitylle sijoittuvan oopperan loppukohtauksessa arkisten rutiinien ja viihdeteollisuuden henkissti turruttavan ja emotionaalisesti tyhjän silmänruokaa ihannoivan ja väkivaltaviidettä suoltavan pakkosyötön kontrastiefektinä levollisen kontemplatiivisessa ilmeesssään alun valtaisan merimyrskyn tauottua.
Tätä edellisenllä kerralla kuunteluelämykseni ei Deliusin Elämän messun II-osassa Beechamin johtamana, ja lopulta hiukan Hickoxinkin, kun edellisen äänen kvaliteetti ei monona aina täysin tyydyttänyt, synnyttänyt vain jäykkäkouristuksenomaisia korkeajännitystä hipovia hermostollisia kramppeja ja kokovartalokipsintapaista pinnistystä vaan musiikki meni suoraan sydämeen välittäjänsä ohittaen, sydänlihasta korventavassa poltteessaan, joka piti kuulijaansa pihdeissä riumuitsevaan loppuun saakka siten, että tunnin patjalla maanneena kuuntelusession ja levyn päättymisen jälkeen en voinut vähään aikaan liikuttaa lainkaan itseäni tunnejärkytyksen lamaannuttaessa tahdon alaiset toimintoni, kuullessani vain tasaiseseti huohottavan hengitysääneni ja sydämen sykkeen, kuten yleensä vahvan kuunteluelämyksen jälkeen usein käy kykenemättä muun maailman kadottua tajunnasta käsittämään enää erityisessä vain erityistä sellaisenaan jossa se siinä kuuluu todellisuuteen jolla yksin normaaliälylle olisi mielenkiintoa, vaan hiljalleen jalkaani aluksi liikuttaen sain itseni jotenkin horjuen ja hoiperrellen pystyasentoon niskat jäykkänä ja käsi puutuneena tunnottomaksi pääni tyynykseksi jääneenä, liikkeeni ollessa sekavuudesta kömpelöt ja hallitsemattoman turtuneet älyn tungettua tahtomisen ulos tajunnasta.
Kuka tuntemamme nuori ja sangen lahjakas säveltäjä joutui aikanaan vuosisadan alkupuolella näennäisen uhkan kohteeksi ja aivan kirjaimellisetikin tulilinjalle häntä paukkupatruunoilla ladatulla aseella ampuneen ja musiikkinsa satiirisesta sävystä syvästi loukkaantuneen ja raivostuneen kuuntelijan toimesta erään varhaisen orkesteriteoksensa/näytelmämusiikin kantaesityksessä, aiheuttaen kauhistuneen reaktion yleisössä tämän poikkeuksellisen tapauksen johdosta, säveltäjän tarkkaillessa salia etunäyttämön verhoista?
Vai onko konserttisaleissa ennenkin kuultu ammuskelua paitsi sodan aikana ja Hitchockin elokuvissa jotka ilmeisesti vaikutteensa tapauksen johdosta ammensivatkin niin pasifisti ja sivari kuin elämänasenteeltani ja maailmankatsomukseltani olenkin ja mestarin elokuvien faniksi tunnustaudunkin joihin musiikin kylläkin sävelsi Berbard Hermann jota en kysymykselläni sentään tarkoittanut.
Tätä edellisenllä kerralla kuunteluelämykseni ei Deliusin Elämän messun II-osassa Beechamin johtamana, ja lopulta hiukan Hickoxinkin, kun edellisen äänen kvaliteetti ei monona aina täysin tyydyttänyt, synnyttänyt vain jäykkäkouristuksenomaisia korkeajännitystä hipovia hermostollisia kramppeja ja kokovartalokipsintapaista pinnistystä vaan musiikki meni suoraan sydämeen välittäjänsä ohittaen, sydänlihasta korventavassa poltteessaan, joka piti kuulijaansa pihdeissä riumuitsevaan loppuun saakka siten, että tunnin patjalla maanneena kuuntelusession ja levyn päättymisen jälkeen en voinut vähään aikaan liikuttaa lainkaan itseäni tunnejärkytyksen lamaannuttaessa tahdon alaiset toimintoni, kuullessani vain tasaiseseti huohottavan hengitysääneni ja sydämen sykkeen, kuten yleensä vahvan kuunteluelämyksen jälkeen usein käy kykenemättä muun maailman kadottua tajunnasta käsittämään enää erityisessä vain erityistä sellaisenaan jossa se siinä kuuluu todellisuuteen jolla yksin normaaliälylle olisi mielenkiintoa, vaan hiljalleen jalkaani aluksi liikuttaen sain itseni jotenkin horjuen ja hoiperrellen pystyasentoon niskat jäykkänä ja käsi puutuneena tunnottomaksi pääni tyynykseksi jääneenä, liikkeeni ollessa sekavuudesta kömpelöt ja hallitsemattoman turtuneet älyn tungettua tahtomisen ulos tajunnasta.
Kuka tuntemamme nuori ja sangen lahjakas säveltäjä joutui aikanaan vuosisadan alkupuolella näennäisen uhkan kohteeksi ja aivan kirjaimellisetikin tulilinjalle häntä paukkupatruunoilla ladatulla aseella ampuneen ja musiikkinsa satiirisesta sävystä syvästi loukkaantuneen ja raivostuneen kuuntelijan toimesta erään varhaisen orkesteriteoksensa/näytelmämusiikin kantaesityksessä, aiheuttaen kauhistuneen reaktion yleisössä tämän poikkeuksellisen tapauksen johdosta, säveltäjän tarkkaillessa salia etunäyttämön verhoista?
Vai onko konserttisaleissa ennenkin kuultu ammuskelua paitsi sodan aikana ja Hitchockin elokuvissa jotka ilmeisesti vaikutteensa tapauksen johdosta ammensivatkin niin pasifisti ja sivari kuin elämänasenteeltani ja maailmankatsomukseltani olenkin ja mestarin elokuvien faniksi tunnustaudunkin joihin musiikin kylläkin sävelsi Berbard Hermann jota en kysymykselläni sentään tarkoittanut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vilkaisin otsikon perusteella, mistä skandaaleista täällä puhutaan, mutta viesti oli sitä samaa deliushöttöä. Provoihin olisi parempi olla vastaamatta mitään, mutta yhteen asiaan haluaisin selvyyden. Puhut nimittäin ”Floridan rämeiselle suoniitylle sijoittuvan oopperan loppukohtauksesta”, mikä viittaisi Puccinin oopperaan ”Manon Lescaut”. Edellisenä viikonloppuna TV:stä tuli Jules Massenetin ooppera ”Manon”. Molemmat perustuvat Abbé Prevostin romaaniin ja molempia oopperoita on romaaniin nähden lyhennetty, Puccinin oopperaa alusta ja Massenetin lopusta. Nimenomaan se Manon, jonka Yle lähetti, eli Massenetin ooppera, päättyy Ranskaan ja Manonin karkoitus Floridaan puuttuu kokonaan.
Ei Floridaan vaan Lousianaan.
Täysin samaa mieltä. Sandaalit pitäisi konserteissa kieltää. Jos konserttiin saavutaan, niin sitten kunnollisissa ja siisteissä jalkineissa!