Mitä mieltä olette tilanteesta, jossa avioparista kumpikin on muuttanut yhteisestä asunnosta omiin asuntoihin, mutta avioeroa ei ole haettu? Eikä ole tarkoituskaan hakea, syynä kuulemma taloudelliset seikat.
Vaikuttaako uskottavalta, ettei tuosta ole paluuta yhteen vai tuleeko mielikuva raolleen jätetystä ovesta?
Olen tavannut tällaisessa tilanteessa elävän henkilön ja kovasti kiinnostunut hänestä, mutten tiedä mitä ajattelisin tuosta että hän on erillään asumisesta huolimatta edelleen naimisissa. Sen tiedän tietysti, ettei hän voi mennä naimisiin kenenkään muun kanssa niin kauan kuin avioliitto on voimassa. Mitä muuta merkitystä asialla virallisesti on, että tuollainen ratkaisu kannattaa?
Vaikuttaako uskottavalta, ettei tuosta ole paluuta yhteen vai tuleeko mielikuva raolleen jätetystä ovesta?
Olen tavannut tällaisessa tilanteessa elävän henkilön ja kovasti kiinnostunut hänestä, mutten tiedä mitä ajattelisin tuosta että hän on erillään asumisesta huolimatta edelleen naimisissa. Sen tiedän tietysti, ettei hän voi mennä naimisiin kenenkään muun kanssa niin kauan kuin avioliitto on voimassa. Mitä muuta merkitystä asialla virallisesti on, että tuollainen ratkaisu kannattaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
6kk just tollasessa tilanteessa olevan miehen kanssa. Ja kyllä oli vaikeaa, eihän me voitu käydä missään julkisesti kun vaimon ystävät/tutut/sukulaiset voi nähdä ja sitten se vaimo loukkaantuu.
En lähtis sellaiseen suhteeseen
En lähtisi minäkään. Ei se mitään seurustelua ole jos ei miehen kanssa voi edes olla julkisesti. Lohtusuhteesta siinä aina on kysymys. Jos ihan aikuisten oikeasti rakastaa niin silloin ei ole mitään väliä siitä, kuka näkee, tai kuka loukkaantuu.
Sitten kun miehelle tulee se oikea rakkaus eteen niin eipä se salaile. Kokemusta on.
samanlainen tilanne. Olen siis virallisesti aviossa, vaikka olen asunut 5 kk omillani. Puoliso koki jonkun ihanan persoonallisuusmuutoksen viime talvena. Ihan vain itteensä jos ajattelis, niin hakisin eron, mutta lasten takia pidän ovea vielä raollaan.
Itse olen "eronnut" aviomiehestäni jo seitsemän vuotta sitten. Paperilla olemme edelleen naimisissa. Eikä kohdallani ole kyse "oven raolleen jättämisestä". En edes tiedä missä mieheni nykyään asuu ja mitä hänelle kuuluu. Emme ole olleet missään yhteydessä näinä erovuosina. Itse asun avoliitossa jo viidettä vuotta toisen miehen kanssa.Hän ei tiedä , että olen virallisesti edelleen naimisissa. Lapsia ei kumpaankaan suhteeseen kuulu(nut). Avioeron hakeminen on vaan jäänyt. Mitähän se maksaakin nykyään?
eikös sitten ole velvollisuus maksaa hautajaiset velat ym. eikös laki jotenki velvoita erinäisiin asioihin jos olette vielä paperilla naimisissa?
Hänellä on lapsi, joten tuskinpa minulta hänen hautajaiskuluja vaaditaan. Jos hänellä on velkoja niin eivät ole meidän yhteisiä. Varallisuutta kylläkin aika paljonkin (mikäili ei ole kummia tapahtunut näinä vuosina). Joten en luule joutuvani"maksumieheksi". Tuskinpa minulle edes ilmoitetaan , jos hän kuolee.
jo nelisen vuotta kohta aikaa.Saattaa olla raollaan oleva ovi. Kyllä se toisille tuntuu sopivan,että uusi kumppani on naimisissa. Toki olen saanut tietooni,että miehen uusi saa raivareita kun ei mies halua erota, mutta kestää sen sitten kuitenkin. Muuten kaikki asiat samoin kuin aiemmin,paitsi ettei mies ole arjessa läsnä. Käy kyllä pari kertaa vkossa.Ehkä elätellään molemmat jotain,puheita piisaa, mutta toteutus on jo toinen juttu. En tiedä miksi en ole itse eroa hakenut, johtuneeko siitä että olen itse ero lapsi.Vai onko kyse "henkien" taistosta x:n uuden kanssa, kumpi jaksaa tätä pitempään tai kumpi luovuttaa tms. Itse en ole saanut asiaa selväksi itselleni, joten näin mennään tällä hetkellä. En osaa kuitenkaan kuvitella,että itse sekaantuisin mieheen joka ei ole täysin vapaa menneisyyden kahleista ja selvittänyt välinsä x:n kanssa. Tai voisiko niin tapahtua jos kokisi huumaavan rakkauden.Vaikea sanoa kun ei ole kohdalle vielä osunut,eikä oikeestaan edes kiinnosta.En viihdy yksin, kaipaan läheisyyttä ja sitä joka on mukana myös arjessa.Ei lapset voi korvata toista aikuista, kuten ei aikuinen toisia lapsia.Toki menemistä myös rajoittaa, kun mies ei ota lapsia itselleen, käy vaan meillä katsomassa, eikä ole oikein muitakaan, kenelle voisi lapset "työntää".Olen luultavasti alistunut, koska ei edes huvita lähteä ulos tuulettumaan.
Edes ne taloudelliset seikat eivät ole esteenä avioerolle jos ollaan niin hyvissä väleissä, että voidaan olla virallisesti naimisissakin. Voihan raha-asioista aina sopia.
Uskoisin että paluuta yhteen tuo ihminen ainakin jossain määrin toivoo, joten jos menet siihen väliin, voit korkeintaan koittaa onneasi. Älä uskottele itsellesi, että yhteenpaluu tuli yllätyksenä jos tai/ja kun se tulee.
Onkohan kyseessä mies? Nainen pärjää usein ilman suhteitakin mutta miehet eivät osaa olla yksin, joten he sitten hakevat jonkun jota voi ainakin sietää vaikkei nyt olisikaan ihastunut tai rakastunut. Tykkäämisestäkin on vielä valovuosien matka mihinkään parempaan jos entistä rakastaa niin paljon ettei voi erota.
Jos sitten suhde kehittyisikin niin eihän teillä voi olla yhteistä tulevaisuutta koska jos eron esteenä on raha-asiat, ne yleensä ovat siellä vielä myöhemminkin.
Kysypäs todellista syytä siihen, miksi erossa oleva pariskunta ei virallisestikin eroa.
Minä olen niin ylpeä itsestäni että en katselisi päivääkään ihmistä tai elättelisi mitään toiveita, jos tuo ihminen ei täysillä olisi kiinnostunut minusta.
Pää pystyyn! Tulee vielä joku, joka on sinusta todella kiinnostunut ja huomaat sitten kyllä eron käytöksessä ja kaikessa käyttäytymisessä.
Mies ollut väkivaltainen ja jäänyt useaan kertaan kiinni vieraista naisista. Muuten pois. Vannoo, ettei nämä kaikki ainakin 6 naist ole minkäänarvoisia, mutta ovat lohduttaneet.
Toisaalta annoin hänelle mahdollisuuden näyttää, pystyykö olemaan uskollinen. Hän lupasi vannoen.
Katsotaan.
Tästä kysymys