Elikäs päätös on nyt tehty ja hynttyyt laitetaan yhteen vuoden alusta.
Mitä tulee ottaa huomioon? Mihin kannattaa panostaa, että homma alkaa toimia? Mistä kannattaa luopua, mitä ottaa mukaa?
Kaikki neuvot otetaan vastaa! :)
Mitä tulee ottaa huomioon? Mihin kannattaa panostaa, että homma alkaa toimia? Mistä kannattaa luopua, mitä ottaa mukaa?
Kaikki neuvot otetaan vastaa! :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voin antaa sinulle sekä henkilökohtaisia että lakiopillisia neuvoja :)
Sillä, että onko asunto vuokrattu vai ostettu, on merkitystä. Jos ostatte asunnon yhdessä tulee pitää huoli siitä, että asunto joko merkitään kummankin nimiin tai tehdään yhteisomistussopimus. Näin mahdollisessa erotilanteessa kumpikin saa "omansa" takaisin, eikä tarvitse tapella kuka on maksanut minkäkin kuun lainanlyhennykset. Ja avoliitossa kun ei ole elätysvelvollisuutta puolisoa kohtaan niin kuin avioliitossa, kannattaa vuokrasopimus tehdä kummankin nimiin, eli ns. puolet ja puolet. Nimittäin jos vuokrasopimus tehtäisiin esim. sinun nimiisi ja sopisitte maksavanne sen puoliksi, jos miehesi ottaa ja lähtee on vuokranmaksu täysin sinun kontollasi. Jos vuokrasopimuksessa näkyy hänenkin nimensä on vuokrapuolikkaan vaatiminen paljon helpompaa.
Sitten olisi mahdollista tehdä niinkin hassu juttu kuin avoliittosopimus. En tiedä oikeasti ketään kuka tämän olisi väsännyt, mutta riitatilanteissa siihen voisi turvata. Kyseessä on siis tavallaan kirjallinen ja allekirjoitettu sopimus, missä vaikka eritellään kummankin asuntoon tuoma omaisuus tai päätetään, että eron sattuessa laitetaan kamat puoliksi. Tämä on pitkään kestäneissä avoliitoissa aika hyvä, kun ajan saatossa sitä tuppaa unohtamaan että kuka prkl sen astianpesukoneen sillon maksoi.
Sitten hieman positiivisempiin aiheisiin :) Itse muutin vuosi sitten poikaystäväni kanssa yhteen ja ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui kummankin kamat. Olimme asuneet jo pitkään omillamme ja kummallakin oli siis asumiseen ja elämiseen tarvittavat kamppeet. Miehellä oli omat rakkaat tavaransa ja minulla tarkka sisustusmaku... ei siis hyvä yhdistelmä! Sovimme ennen muuttopäivää suurimpien kalusteiden osalta, mitkä tulevat asuntoon ja mitkä eivät. Tyyliin "minun sänky on isompi kuin sinun otetaan se, minun keittiönpöytä on paremmassa kunnossa kuin sinun otetaan se..." Sitten loput kamat kannoimme asuntoon ja purkaessamme niitä valitsimme ns. parhaat päältä ja vanhimmat ja rumimmat päätyivät kellariin odottamaan kohtaloaan. Mieheni sanoi melkein heti että minä saan päättää sisustuksesta, hän ei niin välitä. Niimpä kaikki tekstiilit asunnossa ovat minun kämpästäni. Miehen "perintölakanat" lähtivät siis aika äkkiä... Hyh en halunnut nukkua mökkifiiliksissä joka ikinen yö! Tärkeintä minun mielestäni heti aluksi on kompromissit. Et voi olettaa että nyt mieskin elää kuten sinä tai miehesi ei voi vaatia että nyt eletään kuten hän eli omassa asunnossaan. Heti alussa kannattaa sopia asioista, jotka helpottavat kummankin arkea. Tällaisia juttuja ovat esim. likaiset vaatteet heti pyykkikoriin (ei lattialle), leipäpussin suu kiinni, pidetäänkö ketsupit kylmässä vai huoneenlämmössä... Saattaa kuulostaa hassultakin, mutta normiarjessa niillä on aika iso merkitys. Me nimittäin melkein saatiin aikaan iso riita siitä kuuluuko ketsuppi ja sinappi säilyttää jääkaapissa vai kuiva-ainekaapissa :D
Jutelkaa, jutelkaa, jutelkaa :) Pelisäännöt yhteiselämään kun laatii heti, ei se myöhempi ehdottelu tai sanominen mene sitten pelkän nalkuttamisen piikkiin :D
Lisäisin vielä vinkkeihin, että sopikaa kotitöistä! Jos olette molemmat sitä mieltä, että ne kuuluu jakaa puoliksi, niin sitten myös niin tehdään alusta alkaen.
Monesti naisilla on vähän se vika, että alkuun kun kaikki on niin ihanaa niin tahdotaan passata sitä miestä kaikessa. Ja sitten jossain vaiheessa alkaa vituttaa kun yksin joutuu tehdä kaiken kotona. Siitä saavutetusta edusta (oma siivooja/pyykkääjä/ruuanlaittaja)on vain niin vaikea luopua jos on vuosikaudet tottunut siihen, että joku laittaa kaiken valmiiksi nenän eteen. Kukapa sitä nyt kotitöitä rakastaisi.
Aluksi kannattaa sopia kaikki kotitöiden jakamiset ja raha-asiat. Niin ja puhukaa;) Sillähän asiat selviävät. Ja muistakaa kumminkin kompromissit.
Joustoa tarvitaan molemmin puolin. Joskus toista voi ärsyttää ihan pikkuasia, leivän murut pöydällä vaikkapa ja toista ne ei häiritse ollenkaan. Mutta jos toinen pyytää siistimään ne heti pois, niin kaitpa sen voisi tehdä. Sama taas vastavuoroisesti, itsekin voi sitten pyytää toista tekemään jonkun pikkujutun. Joskus nuo pikkujutut voi alkaa ärsyttämään mielettömästi. Mikä tietty kokonaisuuden kannalta on yhdentekevää. Mutta turhauttavaa on jos toista pyytää muuttamaan tapojaan niin mitään ei tapahdu.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Lisää vaan tulemaan - kaikki ovat tarpeen!
Miten olette ilmoittaneet läheisillenne yhteenmuutosta? Meillä ajankohtaan sopisivat varmastikin joulukorttien yhteyteen liitetyt muuttoilmoituskortit noin niin kuin konkreettisesti, mutta oletteko kokeneet, että esim. vanhemmille ja sisaruksille, ym. superläheisille ihmisille tulisi ilmoittaa etukäteen ikään kuin lupaakysyen?
Entäpä kodeista joskus aikanaan omille muuttaessa saadut tavarat, esim. astiat ja muut. Onko "sallittua" laittaa nekin yhteenmuutossa yhteiseen käyttöön vai pitäisikö palauttaa vanhemmille?
Millaisen vastaanoton olette muuten itse saaneet tämän uutisen kanssa?
Riippuu tietty kuinka läheiset välit teillä on vanhempiin, että miten ilmoitatte heille yhteenmuutosta. Itse ainakin soittelin lähimmille ystäville, vanhemmille sekä veljelleni. Mitään lupia en ole kysynyt, olen aikuinen ihminen. Mutta asioista kerron yleensä aina kasvotusten ja jossei ei ole mahdollista niin puhelimella. Kortti on jotenkin etäinen tapa.
Ja kyllähän ne joskus omasta lapsuuden kodista saadut tavarat on omia, ei kait niitä nyt kukaan pois halua?! Ei mulla oisi suoraan sanottuna tullut mieleenkään palauttaa niitä vanhemmilleni. Riippuu toki taas teidän perheen tavoista. Mutta tuskinpa kukaan nyt kerran lahjoitettua tavaraa takaisin haluaa. Kun yhteen muutetaan niin kaikkihan on sitten yhteistä. Ei ole enään mitään "sun ja mun astioita".
Meistä kumpikin oli jo pitkään asunut omillaan, joten tavaroita yhteen muutettaessa oli kaksin kappalein. Siinä vain sitten päätettiin yhdessä kumman tavara otetaan käyttöön ja kummasta hankkiudutaan eroon. Yhteisessä käytössä nuo tavarat ja esineet siitä lähtien ovat olleet. Ylimääräiset myytiin tai heitettiin pois.
Me saatiin ainakin meidän perheiltä ihana vastaanotto kun muutettiin yhteeen. Oltiinhan me kuitenkin seurusteltu jo kaks vuotta. Mieheni äiti halasi ja toivotti tervetulleeksi sukuun;) Vaikkei me mihkään naimisiin mentykään vaan vain muutettiin yhteen. Vastaanotto oli siis lämmin=)
Juu, tuota ilmoittamista ollaan mietitty siksi, koska ollaan oltu jo 5 vuotta yhdessä ja tiedetään varmaksi, että miehen puolelta vastaanotto tulee olemaan hyvä, mutta toiselta puolelta taas voi tulla ikäviä ristiriitatilanteita johtuen uskonnollisista arvoista ja susipareihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Ilmoittaminen lienee kuitenkin ongelmista ja järjesteltävistä asioista pienin... :)
Ikävää, että ihmisiä tuomitaan sen perusteella elävätkö avoliitossa vai avioliitossa. Itse olen huomannut, että kaikkein tuomitsevimpia ovat uskovaiset.
Älkää antako muiden mielipiteiden vaikuttaa tekemisiinne. Te elätte justiin niinkuin haluatte.
Kiitos tsemppauksesta! Ensi viikolla olisi sitten kertomisen paikka - jännittää ja ollaan tosi onnellisia.
Luin tuossa muuten artikkelin kristillisestä moraalista ja avoliitosta. Siinä mietittiin, että mikä siinä niin kamalaa sitten on, koska ainoa ongelma on tuo papin aamenen puuttuminen. Liitossa eläminen sen sijaan on ihan yhtä kaunista ja hyvää avo- taikka avioliitossa, eikä kahden ihmisen liitto Jumalan rakkauden symbolina jää vain siihen vihkimisriittiin, vaan enemmän merkkaa tosiaan tuo liitossa eläminen.
Eli siis, avoliitto noussee vielä joskus ihan hyväksyttäväksi vaiheeksi. Siihen saakka - susipari mikä susipari... :)
Säilytät tietty kaikki omat kauniit tavarasi, isommista tavaroista valkkaatte uusimmat ja todennäköisesti pitkäikäisimmät ja miehen kamat koijaatte kaatikselle. Anna miehelle pieni pahvilaatikko ja anna sen valita laatikollinen omia kummalisuuksiaan mukaan, että tuntee sitten uudessa kodissa olonsa kotoisaksi.
Kun suunnittelet uuden asunnon sisustusta, ota huomioon "miesnurkka". Miesnurkka on miehen oma pikku alttari, jossa se voi säilyttää ja ihastella niitä pikkulaatikossa raahamiaan kummallisia esineitä. Miesnurkka kannattaa sijoittaa talon pimeimpään huoneeseen, ellei kellariin/vinttiin/komeroon mahdu. Älä säikähdä, jos alttarille ilmestyy seinälippuja, legoja, käsipainoja, sotilas-/örkkifiguureja ja tikkatauluja, ne on sitten vain kestettävä toistaiseksi.
Lykkyä pyttyyn.
Ihan vaan.. tota.. siis..
Aavistuksen epäselväksi jäi.. Säilytetäänkö sitä miestäkin siellä nurkkauksessa, josta se otetaan sitten kun sitä esitellään sukulaisille ja tyttökavereille, tai jos tarvii siivota tai tiskata?
..Vai saako hän liikkua itsenäisesti ja vapaasti asunnossa ja leikkiäkkin niillä leluillaan?
Miesnurkkauksen idea on nimenomaan siinä, että nää miehekkäät pikkutavarat saadaan pois omien ja vieraiden silmien alta. Kuka haluaa katsella örkkifiguureja olohuoneessaan? Leikkiminen on tietysti sallittua siihen varatussa tilassa.
Miehellä sen sijaan on varauksin vapaa liikkumismahdollisuus. Mitä iloa sellaisesta miehestä on, jota ei kehtaa kavereille näyttää? Itse aion ainakin katsoa kumppanikseni niin koulutus- ja edustuskelpoisen yksilön, ettei sitä sentään piilotella tarvitse. "Varauksin" siksi, että huonoina päivinä miestä ei välttämättä tee mieli katsella itsekään, silloin olisi kaikkien edun mukaista miehen pysyä alttarinsa lelujensa ääressä.
Tyydyttääkö vastaus Konetta?
itse muutin noin 3 kk sit eikä noin tarkkaan mietitty..sovittiin lähinnä miten hoidetaan raha-asiat. muutin miehen luokse kun hänellä on omistusasunto. maksan yhtiövastikkeen ja osan ruuista. mies lyhentää lainaansa ja maksaa sähköt sekä osan ruuista.ihan sen mukaan kumpi kerkee käymään kaupassa. itselläni oli kissoja joten niiden hoidon kustannan itse ja hoidan ne myös yksin. tosin onpa tuo äijänköriläs sitäkin ruvennut tekemään.. :) oli helpompaa antaa omat kalusteet pois kun toisen luokse muutin ja ne omat oli kirppiksiltä haalittuja yms. tärkeimmät pidin ja ostettiin juuri uudet sohvat ja miehen vanhat annettiin pois. maksu puoliksi.seuraavaks hylly-projekti ja sänkykin pitäs uusia. helppoa kun on huonekalumyyjä. näin saadaan asunto molempien maun mukaisiksi.
en edes muista miten ilmoitin muille..1,5v oltiin yhdessä ennen muuttoa. taisin vain sanoa että muutan kesällä. omalta puolelta kyseltiin oletko varma jne..tosin 15vuoden ikäero saattoi vaikuttaa siihen. miehen puolelta otettiin hyvin.kattelevat meille jo taloakin:)
eka pelkäsin että alku yhtä tappelua kun yksinään tottunut asumaan muutaman vuoden.mutta ei!ainoastaan kerran riidelty ja seki oli pientä. kaikki sujunut ongelmitta vaikkei kovin tarkkaan mitään sovittu. yhdenkin kuukauden mies joutui minut elättämään kun menin ostamaan auton. käsirahaks meni koko tili.hän tokaisikin tos yks päivä et ihan ku oltais 10v asuttu yhdesä. en tiedä onko tuo sit hyvä vai huono asia..
että näin meillä:) riitoja tietty vähemmän tulee kun toisella 3-vuorotyö ja toisel päivätyö niin ei joka päivä välttämättä edes nähdä.