Onhan suhteessa aina omat ongelmansa.
Mutta jos kaikki on suhteellisen hyvin ja molemmat välittävät toisistaan, niin miksi minua silti, lähes kolmikymppistä naista vaivaa kauhea levottomuus, halu olla sinkku (jota olen ollut suuren osan elämästäni) ja halu harrastaa satunnaisia suhteita??
Luin juuri eräästä naistenlehdestä jutun, jossa naisten mielestä satunnainen seksi verrattuna seksiin tunteiden kanssa on sama kuin söisi vitamiinitabletteja oikean ruuan siasta. Huomasin olevani eri mieltä. Kamalaa!?
Toisaalta tuntuu, että miksi heittäisin hyvän suhteen (3 vuotta) hukkaan ilman mitään syytä?
Miten selittäisin eron syyn toiselle?? Kun en tiedä sitä itsekään!! Muutakun, sori, mua nyt vaan vaivaa levottomuus. Tämä tunne on ollu jo jonkun aikaa, ainakin alkukesästä asti ja kokoajan vahvistuu....
Olen aina ollut kärkäs arvostelemaan ystävieni suhteita, kun he yrittävät pakertaa päivästä toiseen. Mä en vain halua keskinkertaisuutta.
Voi kuinka mä olisinkaan surullinen, jos syyttäsuotta eroaisin.
Kamalan vaikeaa...jätettynä on paljon helpompaa...säästyy omantunnontuskilta...
Mutta jos kaikki on suhteellisen hyvin ja molemmat välittävät toisistaan, niin miksi minua silti, lähes kolmikymppistä naista vaivaa kauhea levottomuus, halu olla sinkku (jota olen ollut suuren osan elämästäni) ja halu harrastaa satunnaisia suhteita??
Luin juuri eräästä naistenlehdestä jutun, jossa naisten mielestä satunnainen seksi verrattuna seksiin tunteiden kanssa on sama kuin söisi vitamiinitabletteja oikean ruuan siasta. Huomasin olevani eri mieltä. Kamalaa!?
Toisaalta tuntuu, että miksi heittäisin hyvän suhteen (3 vuotta) hukkaan ilman mitään syytä?
Miten selittäisin eron syyn toiselle?? Kun en tiedä sitä itsekään!! Muutakun, sori, mua nyt vaan vaivaa levottomuus. Tämä tunne on ollu jo jonkun aikaa, ainakin alkukesästä asti ja kokoajan vahvistuu....
Olen aina ollut kärkäs arvostelemaan ystävieni suhteita, kun he yrittävät pakertaa päivästä toiseen. Mä en vain halua keskinkertaisuutta.
Voi kuinka mä olisinkaan surullinen, jos syyttäsuotta eroaisin.
Kamalan vaikeaa...jätettynä on paljon helpompaa...säästyy omantunnontuskilta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan samoja asioita olen minäkin jossain vaiheessa pohtinut. Sitten päätin että joko eroan miehestäni tai lopetan jahkauksen ja sitoudun. Minä päätin sitoutua ja se vapauden kaipuukin hiipui siihen. Nyttemmin olen tosi onnellinen tasaisessa suhteessa. Meillä ei liiemmin tunteet "leisku", mutta molemmat rakastamme toisiamme ja tarvallisuutta. Olen kokenut myös todella intohimoisia suhteita ja todennut että se intohimo ei riitä pitkälle. En koe että tyytyisin keskinkertaiseen vaan koen että olen saanut jotain paljon parempaa tilalle kuin intohimo kun olen jaksanut nähdä vaivaa suhteen eteen.
Sinulla voi tietysti olla eri tilanne. Sinun pitäisi kai selvittää onko kyse vain vapaudenkaipuusta (mikä on ajoittain ihan normaalia) tai sitoutumisen kammosta vai voisiko todella olla että hän ei ole sinulle oikea? ota joku aikaraja itsellesi, jos esim. puolen vuoden aikana et saa varmuutta tunteista, päätä erota.
Kiitos vastauksestasi:)!
En siis olekaan ainoa maailmassa:D.
Joo, toi aikaraja on tosihyvä vinkki, ettei mene vaan ajelehtimiseksi.
Sitoutumispelko voikin olla osuva ilmaus. Mies kun on ahdistellut kämpän ostamisella, pois vuokrakierteestä. Ja puhunut, ettei tässä enää mitään nuorukaisia olla. Vähän niinkuin vink vink, perhe. Ja mua vaan ahdistaa lisää. Onko tämä sitä mitä haluan lopulta elämältäni? En halua vielä noin sitovia asioita! Haluan nähdä ja kokea. Kun toinen on enempi koti-tyyppiä.......mä haluan matkustaa ja muuttaa kaupungista toiseen:)....
BB-häädetyn sanoin: "...sen täytyy uutta uskaltaa, vaik hinnal kyynelten."
30 v on jo niin paljon, ettei sinulla ole varaa virheisiin.
Varoitan sinua: sinkkumarkkinoilla arvosi on tippunut siitä mitä se on ollut kolme vuotta sitten. Ikäisesi miehet tähyävät jo 3-5v nuorempia, tai siis ne tähyävät, joilla rahkeet riittää. Samaan aikaan ikäisesi ja sitä vanhemmat vapaat miehet alkavat olemaan joko viikonloppuisiä tai kelvottomia perheen perustamiseen.
En ole vielä kolmekymppinen. Mutta lähenen sitä:D. Lisäksi olen huomattavasti ikäistäni nuoremman näköinen:) josta lienee etua markkinoilla:D. Enkä tosiaan kaipaakkaan heti uutta suhdetta. Ja uskon kyllä kohtaloon, että jos päädyn eroon, niin varmasti hyvän kumppanin vielä löydän loppuelämäkseni:). Ei siis piruja seinille.
voisin kyllä kompata että ole varovainen mitä teet. On todellakin niin että ikäisesi miehet jos ovat sinkkuja niin eivät kyllä ole helppoja tapauksia. On jo kovasti pinttyneitä tapoja joista ei periksi anneta. Näistä nyt mainittakoon kalareissut, ryyppyreissut, firman bileet yms. Vain harva mies enään kolmenkympin jälkeen muuttaa tapojaan vain naisen takia joka haluaa parisuhdetta. Toinen ryhmä on ns. toiselle kierrokselle tulevat. Osan suhde on päättynyt ns. kolmanteen pyörään, osan juopotteluun ja osan yksinkertaisesti kyllästymiseen parisuhteessa. Harva siellä on eronnut syystä jota ei tiedä. Noista on sitten tarjolla varsin kirjava porukka sinulle uudeksi mieheksi. Parhaimillaan joudut tottumaan uuden miehen lapsiin jotka tulevat käymään aina silloin tällöin ja pahimmillaan haistattavat pitkät sinulle. En nyt sano etteikö siellä joukossa olisi ihan kunnollisiakin miehiä mutta todennäköisyys sellaisen löytämiseen on kyllä pieni. Olen itse mies ja tuon iän jo ohittanut aikapäivää sitten niin perspektiiviä on -tosin omalta kohdalta vaan mutta tunnetusti suomalainen mies ei romantikko juurikaan ole. No itse olen mutta sitä taas kumppanini ei arvosta lainkaan. Eli minun kehotus on että pohdit oikeasti syytä miksi nyt olet parisuhteessa ja saatko siitä sen mitä haluat. Jos molempiin saat positiivisen vastauksen niin unohda tuo tarve irroitella ja rakenna pesä sen kanssa joka on vain sinua varten.
Kiitos niistä.
Siirryn nyt pohtimis-pesään.
Oli päätökseni sitten mikä tahansa, uskon lopulta kohtaloon. Uskon myös siihen että elämässä on läksy, joka täytyy oppia, oli se minulla sitten loppuelämä yksin tai märehtien, että olisi pitänyt tehdä toisin. Lopulta kuitenkin kaikki haluavat elää hyvän elämän, en halua olla katkera 4-kymppinen.
se on lopulta kummiskin sun oma elämä mitä elät.. ja päätökset teet sen mukaan mikä tuntuu sulle oikeelta.. jos haluat matkustella tai vaihtaa kaupunkia sitten teet niin.. jos toisella on ihan eri elämän/tulevaisuuden tavoitteet kuin sulla, ja kompromissit eivät ole mahdollisia, pitää suhdetta ja sen mahdollisuuksia jatkua miettiä tarkaan..jos tuntuu ettei kaikki ole kohdallaan, niin silloin ei ole.. väkisin ei voi alkaa rakentamaan pesää jos se ei tunnu oikealta juuri sinulle..
eikä se parin löytäminen ole sen helpompaa nuorena kuin vanhana, tai kauniina kuin rumana..mikään suhde ei ole helppo, eikä unelmien urhoa ole olemassakaan..itse uskon että kyllä sen vain tietää, jos toinen on se oikea, kaikista mahdollisista epäkohdista huolimatta.. vapauden kaipuuseen auttaa usein irtiotto arjesta: viikonloppumatka, ilta kavereitten kanssa shoppailureissu jne. kaikkea vapaa-aikaa ei ole tarkoitus viettää kumppanin kanssa, vaan molemmilla pitää olla omaa aika ja omia kavereita..pieni flirtti ei tee pahaa, kunhan ei ylitä huikentelevaisuuden rajaa;) onnea elämään!
On sinullakin ongelmat, ei voi muuta sanoa...