Tuo eilis illan ohjelma "Ylikävely", oli kuin suora lähetys meidän arjestamme ennen eroa!
Jatkuvasti sain kuulla suureen ääneen kuinka minä olen surkea ja kuinka toinen uhrautuu ja raataa.
Miehen ei ole pakko hypätä mereen sellaisesta pelastuakseen.
Sen tiedän, että se "erinomainen" osapuoli ei osaa eikä halua muuttua.
Miksi me miehet arkailemme eron hakemisessa?
Miksi meidän on kestettävä helvettiä loputtomiin?
Väliaikainen pakoilu vain pahentaa tilannetta.
Jälkiviisaasti minäkin voin vain todeta, että nyt eronneena voin paremmin auttaa lapsiamme selviämään.
Kyllä se taitaa sittenkin olla niin, että nainen on hauras lasijoutsen jolla on suuri työ pitää edes itsensä ehjänä.
Jatkuvasti sain kuulla suureen ääneen kuinka minä olen surkea ja kuinka toinen uhrautuu ja raataa.
Miehen ei ole pakko hypätä mereen sellaisesta pelastuakseen.
Sen tiedän, että se "erinomainen" osapuoli ei osaa eikä halua muuttua.
Miksi me miehet arkailemme eron hakemisessa?
Miksi meidän on kestettävä helvettiä loputtomiin?
Väliaikainen pakoilu vain pahentaa tilannetta.
Jälkiviisaasti minäkin voin vain todeta, että nyt eronneena voin paremmin auttaa lapsiamme selviämään.
Kyllä se taitaa sittenkin olla niin, että nainen on hauras lasijoutsen jolla on suuri työ pitää edes itsensä ehjänä.
Vastaukset 37
Vanhimmat
se oli fiktiota ja siihen tulee vielä jatkoa..
taas oli elämä ihan kauneilla ja rohkeilla ennen eroa ja sit se meni salkkareihin hahah, hahahaaa.ja nyt ollaan BB talossa hah....haaa
niin ehkä sitten huomaat millainen kusipää se leffan roolihahmo (mies) oli. Ihan arvaan kun en ole ennen nähnyt, että sillä miehellä oli varmaan toinen asunto ja toinen nainen, eikä välttämättä tehnyt edes itsaria vaan se sen kaveri jonka "tyttöystävän" kanssa tuolla miehellä oli suhde, tuuppasi sen laivasta.
Lyhyt arvaus vaan, en tiedä loppua. Mut sitä muijaa oli kyllä kohdeltu tosi ankarasti. Mitä vitun virkaa on miehellä jota koskaan ei edes näe? Semmoselleko pitäis lässyttää oi ku oot ihana jne.?
Taidat itse olla tuollainen? Ettet vaan mieheni?
Miehethän on aina sikoja ja naisen on pakko uhrautua ja raataa niiden vuoksi.
Ei auta lässytellä sellaisten kanssa kun jää pian uhrautuminen ja raataminen vähemmälle.
Aikas jännää, mutta minä kyllä käsitin sen ohjelman nimen niin, että se nainen oli se ylikävelty. Hänhän se tulee huomaan, etä on elänyt valheessa.
Mistäpä se nainen tietää mitä vielä on tulossa? Leffan katsoja tietenkin arvaa, mutta minä en tiedä mitä meille/meillä tapahtuu oikeassa elämässä.
Nalkutusta nalkutuksen perään aamusta iltaan, tullen mennen.
Mikään ei koskaan riitä ja mitään en tee täysin oikein.
Monella naisella varmaan on samanlaisia tuntemuksia, mutta kyllä nainen on henkisen väkivallan kiistaton mestari!
Moni saa syyttää itseään, että on ajanut miehensä tekemään ties mitä.
Kenenkään ei tarvitse sietää elokuvan naisen tapaista käytöstä!
Se on mahdotontakin. Kenenkään pää ei kestä tuollaista.
Mies on aluksi varmaan hyvinkin kiltti, mutta jatko-osassa tuskin enää...
Toisaalta voidaan katsoa asiaa myös siltä kantilta, että tuskin kukaan nainen (yleensä) turhasta naputtaa. Joskus miehetkin ovat itsekkäitä ja antavat naiselle sitä mitä haluavat. Kuuntelematta ollenkaan naisen oikeaa tarvetta.
Haluaako tv-sarjan nainen kaikkea sitä mitä mies luulee hänen haluavan? Olisiko nainen esim. tyytyväinen vähäisempään materiaan , jos viettäisi enenmmän aikaa perheensä parissa?
Olen ihmetellyt miksi miehet kestävät perhehelvettiä loputtomiin?
Joku tietenkin vastaa, että lasten takia. Tuohon sanon, että huonon itsetunnon pakoilua se on mieheltä, kun joutuu piiloutumaan lasten selän taakse. Perhehelvetin lapsetkin aistivat.
joskus on syynä raha. Erotessa vaimo saisi 1/2-omaisuudesta ja mies kaupanpäälle lainat/velat, joilla vaimo-kulta on ostellut meikkejä, hepeneitä ja laivamatkoja rakastajansa kanssa?
Miehet kestävät lasten takia siksi, että jos he aikovat asua saman katon alla omien lastensa kanssa, niin on pakko kestää kaikki oikut ja solvaukset.
Avioriidat vähenisivät murto-osaan jos naiset joutuisivat edes pikkuisen miettimään ennen kuin avaavat suunsa.
Mietintään antaisi aihetta pelko siitä, että saattaisi joutua asumaan yksin jossain kaupungin vuokramurjussa ja pääsisi tapaamaan omia lapsiaan pari kertaa kuussa jos silloinkaan.
Tähän ei tarvittaisi muuta kuin että sossu ihan oikeasti ajaisi lasten etua, eikä äidin!
Mies tappoi vaimonsa ja itsensä, vai oliko se laajennettu itsemurha, mutta syy oli ero lapsista.
Joka vuosi viedään tuhansilta isiltä oikeus elää lastensa kanssa.
Kaksi kokonaista päivää kuukaudessa ei ole enää mitään perhe-elämää.
Miten ihmeessä meitä miehiä voidaan 2000-luvulla sortaa näin räikeästi?
Se ei todellakaan ole lasten etu!
Miksi ei aivan yhtä hyvin voitaisi antaa lähihuoltajuutta automaattisesti miehille, sillä miesten varassa tämän maailman rakentaminen on vaikka kuinka yrittäisi ajatella ei-sovinistisesti!
Lapset äidille vain erityisen painavista syistä, kuten nyt vaaditaan isiltä, niin avioerot yllätys, yllätys, putoaisivat murto-osaan kun naistenkin täytyisi ajatella tekojensa seurauksia!
huipussaan! Onko tullut mieleen, että lapset saattavat rakastaa myös äitiään ja äiti heistä myös HYVIN usein on lähinnä huolehtinut. Miten voisi olla lapsen etu määrätä lapset kaikesta lusmuilevan isän huostaan avioerossa?
Onneksi fiksujakin miehiä on; vaikka kirpaisee kovastikin, niin myönnetään, että lapsilla on eron jälkeen parempi olla äitinsä luona. Tunnen myös useita miehiä, jotka suoraan sanovat, etteivät jaksa olla edes viikkoa yksin lastensa kanssa. Viikonlopun saattaa jotenkuten kestää.
Sinun kärkevät mielipiteesi taitavat pohjautua johonkin exäsi kanssa kesken jääneeseen valtataisteluun.
Kuka sen määrittelee, että isä lusmuilee kaikesta?
Yhtä hyvin voisi yleistää, että äidit ryyppäävät lapsensa vammaisiksi jo odotusaikana, että se siitä "äidinrakkaudesta".
Moniko äiti osaa huolehtia myös suhteestaan?
Hyvin harva, sanon minä!
Se ei ole huolehtimista jos käskee miestä olemaan hellä ja rakastava.
Se täytyy ansaita, mutta sitä eivät nämä ylimieliset mammat tajua.
Miesten viaksi on pakko myöntää pitkävihaisuus.
Nalkuta hänelle kerran turhasta, niin anteeksi et saa.
Sama kuin kuin sanoisit naista rumaksi ja lihavaksi.
Ei unohdu ikinä, ei.
Kyllä lasten paikka 100 prosenttisen isän luona, eikä 84 sentin naisen joka kuvittelee olevansa kaksi kertaa parempi!
Millä perusteella väität, että sinä olet pätevä määrittelemään missä lasten on hyvä ja turvallista kasvaa?
ei haluaisi lapset edes käydä.nykypäivänä kun on tällaisia vastuullisia isiä,joihin luen itseni.järjestelmä pönkittää näitä reppanoita äitejä,jos he järjestelmällisesti ajeittaisiin joka toisen viikonlopun äiteiksi,niin psykiatrisia hoitopaikkoja pitäisi lisätä huomattavasti.
Koko läntisessä maailmassa syödään tolkuttomasti mielialalääkkeitä ja suurimmaksi osaksi niitä popsivat naiset jotka eivät tule itsensä kanssa toimeen.
Lasten huoltajuus on kaikkein tärkein kysymys avioerossa ja nyt tilanne on siinä niin kieroutunut kuin olla voi.
Jokaisen huoltajuuspäätöksen takana pitäisi olla psykiatrin lausunto, ettei lapsia anneta suoranaisesti "hullulle".
Voiko jollakulla olla mitään sitä vastaan?
eivät välitä tai eivät voi/halua. Siksi äiti on paras ratkaisu. Mainitsemassasi tapauksissa, joissa äiti ryyppää tai joilla on pahoja mielenterveysongelmia, isääkin voisi ajatella, mutta yleensä tuommoisissa tapauksissa isillä on vielä suurempia ongelmia.
Useinkin isät taas väittävät kivenkovaan rakastavansa ja välittävänsä lapsistaan, mutta todellisuudessa haluavat vain tehdä jäynää lastensa "ylimielisille" äideille.
Isät "lusmuilevat" kaikesta, elleivät osallistu lasten kasvatukseen eikä kotitöihin. Ovat töissä, harrastamassa, baareissa... 24/7. Avaa silmäsi; näitä isiä on erittäin suuri osa! Ellei ole läsnä, on huono(mpi) vanhempi, vaikka periaatteessa ihan hyvä ja täysin kelvollinen ihminen.
Ainakin minä taidan tuntea merkillisiä miehiä/isiä; suurin osa heistä on tosi vähän kotona; johtajia, yrittäjiä, muusikoita. Kaikki eronneet ovat ehdottomasti halunneet lapset äidin huoltoon (ja niin on myös kaikki edelleen naimisissa olevat sanoneet, että erossa kyllä lasten paikka on äitinsä luona: Eikö ole kauniisti sanottu? Miehiltä ;)...). Niin myös eräs yrittäjämies, mutta hänen lastensa äidin mielestä yrittäjämies oli parempi lähihuoltajaksi, koska hän ei pysty järjestämään lentoemäntänä työvuorojaan mitenkään järkevästi, että viikolla näkisi lapsiaan kovinkaan montaa tuntia. Yrittäjämies empi, mutta suostui lähihuoltajuuteen. Eli äiti ei ole myöskään parempi huoltaja silloin, kun hän ajattelee niin itse.
Kaikista huonointa lasten kannalta erossa on alkaa riidellä huoltajuudesta. Onneksi en itse ole törmännyt asiaan missään yhteydessä. Vanhemmat näyttävät osaavan sopia asioista eron jälkeen jopa paremmin kuin liiton aikana. Näin myös itselläni ja exälläni.
Miksen minä olisi pätevä määrittelemään missä lapsillani on hyvä ja turvallista kasvaa, koska olen heitä aina hoitanut, pitänyt huolta ja rakastanut? Juuri minun kanssa he ovat viettäneet elämäänsä, ei isänsä. Heidän isänsä loisti poissaolollaan. Silloin harvoin kun oli kotona, ei kuitenkaan ollut läsnä. Puhuikin vain silloin, kun hänelle sattui sopimaan, ei ottanut muita huomioon. Miten voisi olla parempi huoltaja, ellei osaa kommunikoida eikä ottaa lapsia huomioon?
Onneksi ex ei edes miettinyt hakea lähihuoltajuutta itselleen, fiksu mies ainakin tässä asiassa.
Silloin, kun molemmat vanhemmat ovat yhtä hyviä huoltajina, he saavat myös huoltajuuden hyvin sovittua ja järjestettyä keskenään - ei siinä sossuja tarvita.
Jos pitää tehdä tai järjestää jotain vaikeaa niin asialle pannaan poikkeuksetta mies!
Miehiltä onnistuu kaikki mitä he haluavat tehdä ja naisilta jää säilykepurkkikin avaamatta.
Juuri julkaistut verotustiedot kertovat myös miesten ylivertaisuuudesta.
Tulohuipulla ei montaa naista ole.
Tuo on aivan täyttä potaskaa että naiset rakastavat lapsiaan paljon enemmän kuin miehet.
Samaa höpinää kuin se, että "naisen on oltava kaksi kertaa parempi saadakseen työpaikan". Mieheltä tietenkin.
Naistyöantajia on sattuneesta syystä aikas vähän.
Miltäs kuulostaa omakehu? Eikö olekin kivaa?
Siihen syyllistyvät yksin naiset.
Miehet eivät välitä jaaritella moista p*skaa.
Panin tähän sinulle vähän mallia miltä te kuulostatte.
Erona on vain se, että minun väitteeni ovat perusteltuja...
Kiitos, että mitätöit hienosti kaiken mitä sanoin! Se on niin miehistä ja aina yhtä valloittavaa.
Regina on samanlainen ylimielinen ylikävelijä.
"Ei kiinnosta pätkääkään" tuumi miehen rakkaasta harrastuksesta.
Ei ihme että on päätynyt tuohon ohjelmaan kun vain omat asiat ovat tärkeitä.
Samaa naureskelin minäkin.
Miehellä oli lukuisia hienoja harrasteautoja ja moottoripyöriä ja Regina ei huomaa kuin silittämättömät verhot makuuhuoneessa.
Vikoja löytyy kaikista jos noin hakemalla hakee.
Toivottavasti kukaan mies ei erehdy Reginan kynnysmatoksi!
Minä haluaisin päästä kommentoimaan Regsun kämppää, etenkin tietokonetta missä kunnossa se on.
Samalla voisin jupista kameralle, että ei tosiaan kiinnosta pätkän vertaa sopivatko matonhapsujen värit yhteen verhojen raitojen kanssa.
Mulla hyvät värit, kaikki mikä ei ole mustaa on hiirenharmaata ja alumiinia. ;-)
kaikella on puolensa.
Exäni oli ( ja on edelleen) kovin sotkuinen ja minä halusin järjestystä. Traagista siis. Myöhemmin huomasinkin, että ex ohitti kaikki minun mielestä tärkeät SISÄISET asiat kieltäytymällä tekemästä sopimuksia yksinkertaisista päivittäisistä asioista kuten vaikkapa kaupassakäynti. Siis jouduin vastaamaan kaupassakäynnistä yksin, koska ex ei halunnut osallistua. Jouduin myös tekemään kaikki kotityöt, koska exää ei kiinnostanut, milloin milläkin verukkeella. Hän oli aina jotain suurta ja mahtavaa, hänellä oli tärkeämpää tekemistä kuin perheen yhteiset (tai parisuhteen) vähäpätöiset ja pikkuriikkiset asiat. Ilmaisin aikani tyytymättömyyttäni napisemalla pienistä asioista, kun suurista ei voinut puhua.
Noh. Sitten kohtasin toisen miehen, johon rakastuin myöhemmin. Kauhukseni tämä mies oli myös todella sotkuista tyyppiä. Hänen huushollinsa oli aivan järkyttävä. Kertakaikkiaan. Mutta ihmeekseni huomasin, että sotku hänen kodissaan oli jotenkin toisarvoista. Tämä taas puolestaan johtui siitä, että hän pystyy kertomaan minulle kaikista asioistaan ja minä hänelle. Meillä on melkoisen laaja yhteisymmärrys. Pystymme sopimaan ja pitämään sopimuksista kiinni.
Parisuhteessa pienet ulkoiset seikat saavat aivan kohtuuttoman paljon painoarvoa, ellei keskinäinen vuorovaikutus toimi. Ja yksin on mahdotonta saada sitä toimimaankaan. Suhteessa on jotain pahasti vialla, jos aina riidellään mitätömistä asioista ja/tai vaietaan kokonaan suurista. Niinikään suhde ei pelitä, jos vain etsitään toisesta vikoja ja huomautellaan niistä. Ja ellei tunne itseäänkään, on mahdotonta tuntea toista: Siksi monet tyytyvät mieluummin syyttelemään toista ja etsimään hänestä vikoja kuin keksimään ideoita miksi itse käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Etkö enää rakastakaan järjestystä?
Mitä sitten kun kuherruskuukausi on ohi?
Samoin se taisi alkaa ex-miehenkin kanssa?
Toivottavasti olet tosiaankin oppinut olemaan riitelemättä mitättömistä asioista.
Miehen mielestä sellainen voi olla vaikka kaupassa käynti.
Ei todellakaan ole kovin raskas urakka kipaista ostamassa maitoa ja makkaraa, mitä nyt sitten syökin.
Sillä energialla mikä menee vaikkapa salaojituksen korjaamiseen ja talon maalaamiseen käy aika monta kertaa shoppailemassa.
Monelle naiselle tuo suhteellisuusteoria ei tahdo avautua, vaan he jaksavat vuodesta toiseen väittää tekevänsä "kaikki kotityöt".
Eihän heistä edes ole oikeisiin kotitöihin!
Rakastan edelleenkin järjestystä, mutta ennen järjestystä rakastan miestäni. Hän huomio minut eikä ohita/mitätöi mielipiteitäni kuten ex teki. Kuherruskuukautemme on ohi ollut ajat sitten. Silti jaksan vieläkin ihmetellä miksi tuhrasin aikaani sopeutumalla exsuhteeeseeni. Olin aivan liian sisukas jatkamaan. On kertakaikkisen mahtava tunne, kun huomaa toisen todella arvostavan ja rakastavan. Kun imuroin mieheni vuorolla, saan kiksejä siitäkin, että hän ilahtuu asiasta mahtavan paljon. Minulla ei siis ole mitään syytä enää nalkuttaa, kun kaikki kotityövuorot on sovittu. Niistä voi jopa lintsata sovittaessa. Mitään tällaista en kokenut koskaan enkä missään asiassa exsuhteessa. Kaikki pyöri exän ehdoilla. Imuroimaankaan häntä ei saanut kuin korkeintaan kerran vuodessa, joten se siitä.
Eli kotitöiden ym. jakamisongelma on lähinnä vuorovaikutusongelma. Jos on muutkin asiat liitossa päin prinkkalaa, niin niistä ei osata/uskalleta/haluta puhua. Kaikki tyytymättömyys siis ilmenee nalkutuksena mm. juuri kotitöiden jakamisesta. Ei niinkään niiden töiden vuoksi vaan sen tähden, ettei toinen huomioi. Parisuhde ei toimi.
Kun sanoin, että tein kaikki kotityöt, niin se myös oli! Ex ei huolehtinut muusta kuin omasta työstään ja siitäkin huonosti. Asui perheensä kanssa ottamatta mihinkään osaa ja olematta läsnä. Kodissamme oli huoltomiehet korjaustöitä varten. Minä tilasin heidät tarvittaessa paikalle.
Aivan varmasti sinäkin nalkuttaisit tai muuta vastaavaa, jos vaimo istuisi sohvalla AINA KAIKEN vapaa-aikansa ja sinä huushollaisit. Eli iltaisin klo 16-23 ja viikonloppuisin klo 9-23. Välillä tietysti poikkeaisi suihkussa, vessassa ja syömässä (ruokia, jotka sinä olet tehnyt tai taikonut jääkaappiin). Itseasiassa tein varsin mielelläni kaikki kotityöt ja hoidin lapset silloin kun ex oli poissa kotoa kokoajan. Liittomme meni karille, kun hän alkoi oleilemaan jatkuvasti kotosalla :).
Taitaa tuossa sarjassa käydä niinkuin tosielämässäkin: molemmilla puolisoilla olisi ollut parantamisen varaa.
It takes two to tango...
Jompi kumpi tuollaisen aloittaa ensin.
Tuskin olen väärässä jos sanon, että useimmiten se on nainen?
Tälläinen käsitys minullakin on, että homma lähtee menemään pieleen yleensä naisen "aloitteesta".
Niin valitettavan usein kun naiset elävät minä-maailmassa: minun lapsi, minun koti, minun parisuhde. Kun sen pitäisi olla meidän lapsi, meidän koti, meidän parisuhde. Ja kas vaan kun miehelle jää apulaisen rooli omassa elämässään...
(Tämähän on jo vanha vitsi mutta pätee aina vaan...)
Miten mies tekee naisen onnelliseksi
Miehen on helppo tehdä nainen onnelliseksi.
Tarvitsee vain olla:
1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. veli
5. isä
6. opettaja
7. kasvattaja
8. rippi-isä
9. uskottu
10. kokki
11. mekaanikko
12. asentaja
13. sähkömies
14. kuljettaja
15. kantaja
16. siivooja
17. hovimestari
18. hydraulikko
19. puuseppä
20. malli
21. sisustusarkkitehti
22. seksuologi
23. psykologi
24. psykiatri
25. psykoterapeutti.
Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä.
Tarvitsee vain olla:
1. miellyttävä
2. urheilullinen mutta
3. älykäs mutta
4. voimakas
5. hyvätapainen mutta
6. luja mutta
7. lempeä
8. herkkä mutta
9. päättäväinen mutta
10. romanttinen mutta
11. miehekäs
12. vitsikäs ja
13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea mutta
17. nallekarhu mutta
18. energinen
19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen
25. elegantti mutta
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen mutta
31. periaatteellinen mutta
32. kunniallinen ja
33. jalo mutta
34. käytännöllinen ja
35. pragmaattinen
36. oikeudenmukainen mutta
37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa eli
38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta
39. hillitty
40. charmikas mutta
41. pysyvä ja
42. uskollinen
43. valpas mutta
44. haaveileva mutta
45. kunnianhimoinen
46. luotettava ja
47. kunnioitettava
48. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta,
49. maksukykyinen.
Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:
a) ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
b) tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille enempää aikaansa kuin ko. naiselle
c) antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
d) pukeutuisi elegantisti, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka on ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä
asioita kuin peili ja huulirasva.
On tärkeää olla unohtamatta hänen:
1. syntymäpäivïään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa
7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.
Valitettavasti täydellisinkään edellä mainittujen ohjeiden noudattaminen ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi karata ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.
Ja nyt mitalin toinen puoli. Miehen tekeminen onnelliseksi on huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee:
1. seksiä ja
2. ruokaa.
Pääosa naisista kokee nämä miesten korkealentoiset vaatimukset äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän voimiensa.
Johtopäätös:
Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan miehet lopulta ymmärtävät, että heidän on rajoitettava kohtuuttomia vaatimuksiaan!
Melkoisen yleistävää tekstiä.
Itse olen nainen, ja lähipiirissäni en ole tuohon törmannyt. Tiedän, että sitä on. Ei sen puoleen. Se ilmiö mihin olen lähipiirissä törmännyt on se, että miehellä ei ole mitään mielipiteitä yhtään mistään yhteisistä asioista. Jolloin naisen aivan oikeasti on ollut pakko ottaa kanttaa/vastuuta asioista kahden ihmisen puolesta. Halusi sitä tai ei.
olen törmännyt minäkin; nainen pyörittää kotitaloutta, lapsia, kaikkea, koska jommankumman on pakko asiat hoitaa. Mies on passiivinen, ei osallistu mihinkään. Istuu sohvalla ja odottaa, että häntä palvellaan yms.
Nainen päättää ja huolehtii, koska vain hänen mielipide on oikea ja hänen tapansa tehdä asioita on oikea.
Mies ei voi muuta kuin istua sohvalla ja antaa naisen tehdä kaiken, koska mikään hänen tekemänsä tai mielipiteensä ei kelpaa.
PS: Näitä pirttihirmuja on aika paljon
Tuo on juuri tuota minä-maailmaa.
Sori vaan, mutta minä en ainakaan ole pirttihirmu. En edes exäni mielestä ;).
Ja kukas niiden pirttihirmujen kanssa on mennyt kimppaan??? Miksi? Pakollistahan se ei ole...
pitäisi olla kaksi "minä-maailmaa", joista saataisiin myös tiivis "me-maailma". Tuota "me-maailmaa" ei voi rakentaa yksin. Ja juuri tuo "me-maailma" tekee parisuhteesta oikean parisuhteen.
Noin juuri sen homman pitäisi toimia!
Kehtaan väittää, että täytän kutakuinkin kaikki nuo vaatimukset ja olen tehnyt töitä enemmänkin kuin mitä tuossa lueteltiin, mutta toisille ei mikään riitä.
Minkäs siinä sitten teet?
Onneksi maailma on täynnä naisia ja yleensä mies oppii kerrasta, että on aivan turha edes yrittää miellyttää naista.
Seuraava nainen tyytyy ihan mihin vain kun olet oma itsesi.
Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikkapa Sonja*, joka sietää uskomattoman sotkuista miestä vaikka rakastaa siisteyttä ja järjestystä. ;-)))