APUA!

Petetylle ja petttäjälle. kirjoitti:

Kaipaisin kaikenlaisia neuvoja miten saisin pidettyä elämäni tärkeimmän, rakkaimman ja tästä eteenpäin aivan varmaan ainoan Naisen itselläni. Tarina alkoi siitä että meillä meni jotenki huonosti pari vuotta sitten, samoin kun eräällä toisella parilla. Ja sitten minä ääliö suostuin sellaseen lohdunhakuun. Kiroan sen päivän lopun ikääni. Joku hylkimisreaktio on kyl jo tullu ko en muista enään oikeen mitään näiden parin vuoden ajalta sen toisen kans tehtyä. Enkä todellakaan halua ikinä muistaakaan. Joku puol vuotta aikaa meillä alko sit sujuun paremmin tän mun oikeen Naiseni kanssa. Mun olis jo sillon viimeistään pitäny uskaltaa lopettaa se toinen juttu. Yritin vaan saada sen hiipumaan sillai pikkuhiljaa. Pelkäsin et se toinen nainen katkeroituu ja paljastaa meidät tai kertoo jollekin muulle ja tieto kulkee sitä kautta tälle mun oikeelle Naiselle. Ajattelin et se katkeroituminen vois olla mahdollista kun se sano et ei edes pysty näkeen meitä yhdessä. Ja kyllä se jo tosi paljon hiipukin. Mut sitten lopulta kaikki tuli ilmi. On nyt ollu tosi paha olla, mutta toisaalta olo jotenkin kevenikin. On ollu tosi kuluttavaa valehdella elämäni rakkaimmalle Ihmiselle. En todellakaan enään ikinä valehtele Hänelle. Ennen menisin junan alle. Sitä toista ei enää ole minulle olemassakaan. Nyt vaan kun sais jotenki korjattua tätä suhdetta Hänen kanssaan. Ja uskomaan että se toinen suhde loppui lopullisesti. Hän ihmettelee että voiko se noin vain loppua. Voi se. Olen sanonut Hänelle että tiedän että en ole todellakaan itsekään syytön, mutta en vois ikinä olla missään tekemisissä enään sen toisen kans, koska se on osaltaan tehnyt pahaa mun elämäni Naiselle. Pelkään vaan niin lujaa menettäväni Hänet. Meillä on tosi kaunis kotikin. Haluisin niin asua täällä. Mutta tämäkään ei ole koti ilman Rakkaimpaani. En haluaisi myöskään menettää Hänen sukulaisiaan. Myös minun sukulaiseni on aina pitänyt Hänestä. Hän on onneksi sentään suostunut tulemaan kanssani perheneuvolaan paritapaamiseen. Tuntuu vaan ettei elämä voi jatkua ilman Häntä! Ei ole mitään elämää ilman Häntä! Haluaisin niin paljon yrittää hyvittää hänelle tämän. Tiedän ettei tällaista voi kokonaan hyvittää, mut edes osittain. Päässä pyörii koko ajan ihan hirveitä itsesyytöksiä. Mitä voisin tehdä!? Edes jotain. Rakastan Häntä niin lujaa että sattuu. Kuinka paljon ihminen voikaan itkeä. Ja sitten kun vielä ajattelen, että Hänellä on varmasti vielä pahempi olo, niin itseinho vaan syvenee. Jos saisin Hänet jotenkin jäämään kanssani tänne niin ei kyllä tulis mieleenkään aiheuttaa tällaista tilannetta uudestaan. En voi käsittää kuin joku vois pystyä pettämään kahdesti. Kun ei meinaa pää kestää ensimmäistäkään kertaa. Olisin niin onnellinen lopun ikääni jos saisin Hänet takaisin. On Hän vaan niin ihana Nainen. Jos tekisin sanakirjan niin laittaisin Hänen kuvansa kohtaan Nainen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä