Olen avoliitossa ollut noin 2-vuotta. Tapasin ihanan miehen jonka kanssa kaikki oli niin täydellistä. Mies ahkera, ei alkoholi maistunut, halusi lapsia yms.
Nytten meillä on 8kk:n ikäinen lapsi ja omakotitalo joka on vain minun nimissä, kun olin ennen suhdetta rakentamassa taloa. Lapsen synnyttyä mies oli innoissaan vaihtamassa vaippoja ja muutenkin hoiti lasta. Puhe oli avioliitosta. Kun lapsi kastettiin ja sai miehen sukunimen niin kaikki muuttui. Mies alkoi äksyilemään, olut maistumaan. Lapsen kanssa ei leiki töistä päästyä ollenkaan. Kotitöitä ei tee ja vuokraakaan ei maksa kosksa ei ala lyhentämään mun lainaa. Ainoastaan maksaa puolet juoksevista kuluista. Hieman itsellä alkaa olemaan hermot tiukalla ja olen miettinyt eroa. Kuukausi sitten harkittiin eroa, mutta sovittiin asia. Nyt alan olemaan lopen kyllästynyt tähän kaikkeen.
Jos erotaan niin saankohan vaihdettua lapsen sukunimen takaisin omalle sukunimelle jos jään yh-äidiksi? Ei suostu allekirjoittamaan nimenvaihtoa lapselle koska se pitää kuulemma olla isän kanssa sama sukunimi. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia.
Nytten meillä on 8kk:n ikäinen lapsi ja omakotitalo joka on vain minun nimissä, kun olin ennen suhdetta rakentamassa taloa. Lapsen synnyttyä mies oli innoissaan vaihtamassa vaippoja ja muutenkin hoiti lasta. Puhe oli avioliitosta. Kun lapsi kastettiin ja sai miehen sukunimen niin kaikki muuttui. Mies alkoi äksyilemään, olut maistumaan. Lapsen kanssa ei leiki töistä päästyä ollenkaan. Kotitöitä ei tee ja vuokraakaan ei maksa kosksa ei ala lyhentämään mun lainaa. Ainoastaan maksaa puolet juoksevista kuluista. Hieman itsellä alkaa olemaan hermot tiukalla ja olen miettinyt eroa. Kuukausi sitten harkittiin eroa, mutta sovittiin asia. Nyt alan olemaan lopen kyllästynyt tähän kaikkeen.
Jos erotaan niin saankohan vaihdettua lapsen sukunimen takaisin omalle sukunimelle jos jään yh-äidiksi? Ei suostu allekirjoittamaan nimenvaihtoa lapselle koska se pitää kuulemma olla isän kanssa sama sukunimi. Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sopineet lapsen yhteishuoltajuudesta lapsen synnyttyä, niin silloin täytyy molempien hyväksyä lapselle valittava sukunimi, mutta jos ette ole sopineet yhteishuoltajuudesta, niin sinä päätät, vaikka isä olisi lapsen omakseen tunnustanutkin. Kannattaa soittaa maistraattiin ja kysyä sieltä, sieltä sitä sukunimen muutostakin ymmärtääkseni pitää hakea.
Surullista että harkitset eroa. Ellei avomiehesi olisi tunnustanut isyyttään ennen ristiäisiä, lapsi olisi automaattisesti sinun sukunimelläsi.
Nyt kun teillä on yhteishuoltajuus, saat vaihdettua sukunimen ainoastaan siten että hän hyväksyy muutoksen. Toinen tapa on yksinhuoltajuuden kautta, jolloin vain sinä päätät sukunimestä. Kokemuksesta kuitenkin voin sanoa, että yksinhuoltajuuden saamiseen tarvitaan hyvin painavat syyt ja joudutte todennäköisesti kuitenkin käräjöimään huoltajuudesta, ellei hän antaisi sinulle vapaaehtoisesti yksinhuoltajuutta. Ja miksi antaisi, ellei hän sukunimeäkään halua antaa vaihtaa. Ja jos kuitenkin saisit vaihtaa lapsen sukunimen omaasi, lapsi joutuisi virallisiin papereihin kirjoittamaan aina nykyisen sukunimensä omaa sukua ent avomiehesi sukunimi, jolla hänet on kastettu. Hassua vaan noin se kuitenkin menee. Olen nimittäin tuon itse joutunut aikoinaan selvittämään. Lisäksi tuossa sukunimen muuttamisessa oli joku maksukin, en kylläkään muista enää summaa...
Ja loppujen lopuksi, jos hän kuitenkin on lapsen isä, normaali ihminen, ei väkivaltainen ja pitää lastaan luonaan kuten tapaamisoikeudet hänelle lain mukaan kuuluvat, niin onko sukunimen vaihtaminen oikeasti vaihtamisen arvoinen?!
Kyllä mies ainakin sanoi et suostuu siihen et olisin yksinhuoltaja. Isää kun ei kiinnosta hoitaa mitään lapsen menoja. Neuvolaan ei kiinnosta lähteä koska sielä ei kuulemma ole mitään muuta kun mitataan ja punnitaan. Kelan lappuja kun täytin niin aika vaikeaa sen oli mennä allekirjoittamaan mitään lappuja. Hoitopaikkaa hakiessa ei minkäänlaista kantaa et minne menee ja minkä aikaa on hoidossa.
Kotona ollessa pikkasen mainitsin asiasta kun jättää pojan hoitopöydälle ja lähtee vastaamaan puhelimeen. Lapsi kun on kuitenkin jos sen ikäinen ettei pysy hetkeäkään paikalle. Ei kuulemma voinut ottaa syliin pientä koska ei ollut vielä ehtinyt laittaa vaippaa. Olisi pian voinut pissit tulla päälle. Hyvä jos tunnin päivässä on lapsen kanssa ja silloinkin katsoo telkkua samalla. Ei sitä tunnu kiinnostavan lapsen asiat koska äidin tehtävä on hoitaa kaikki lasta koskevat asiat. Helpomi hoitaa kun olisi sama sukunimi eikä tartte anella allekirjoitusta lappuihin.
Kuulehan äippä. Onko miehesi masentunut, kun on muuttunut noin negatiiviseksi. Älä odota häneltä ihmeitä. Mutta voit huomioida, jos hän joskus tekee jotain "oikein". Vuokran maksusta puolisolle on näillä palstoilla ennenkin keskusteltu. Vuorka on veronalaista tuloa. Lainat maksaa se, jonka nimissä omaisuus on. Jos miehesi alkaa maksaa lainaa, hän voi ottaa ihan oman lainan, jolla lunastaa sinulta osuuden talosta. Sinä voit sillä osuudella esim. lyhentää omaa velkaasi. No tuskin olette yhteistä taloa hankkimassa, jos muutenkin menee huonosti. Lapsella on isän sukunimi ja se vaihdetaan vain, jos teille molemmille sopii. Johtuisiko miehen negatiivisuus osaltaan siitä, että tuntee itsensä ulkopuoliseksi, kun sinä omistat talon yksin. Oletko kysynyt häneltä mikä jurppii, rakastumisvaihe ohi, arki vauvan kanssa, löydättekö yhteisen sävelen ?
Jos yksinhuoltajuus vahvistetaan, voit yksin päättää nimiasiasta. Tuli mieleen, olisko miehellä toinen?
Mies omistaa itse osakkeen jossa hänellä on vuokralainen. Mä kun saan lapsilisät niin ei se maksa lapsen menoista sit yhtään mitään.
Ainakin sitä jurppii se että ei ole vapaa-aikaa. Mulla on kuulemma vapaa-aikaa kun olen kaikki päivät kotona vaan. Lapsen kanssa hän ei käy missään paitsi omien vanhempien luona jossa on auttavia käsiä.
Eilen otin huoltajuuden esille niin sanoi et hommaa sit yksinhuoltajuus jos se ei meinaa sitä ettäm saan määrätä milloin saa lasta tavata. Sanoin et ei se sitä meinaa vaan se meinaa sitä et mulla on päätösvalta lapsen koulujen yms osalta.
Alkaa vaan tää kaikki kuluttamaan muakin kun toinen ei tee kotona mitään. Mä siivoan, pesen pyykit, ostan ruuat (äityispäivärahoilla), hoidan lapsen yms. Päivät menee mukavasti kaksin lapsen kanssa, mutta illat ei sit olekkaan niin mukavia. Mies ei puhu mitään ja jos puhuu niin tiuskii mulle.
Taitaa olla teidän taru finaalissa. Ota yhteys lastenvalvojaan. Pitää tehdä sopimus lapsen huollosta, elatuksesta ja tapaamisista. Kaikki mahd.tarkasti paperille. Toi särähti ettet saa määrätä milloin tavata lasta. Sopikaa se tapaamissopimuksessa, milloin lapsella on oikeus tavata isäänsä. Jossei herralle silloin sovi, vuoro siirtyy seur. kertaan. Kuulostaa sellaselta mieheltä, joka pompottais tapaamisilla. Luultavasti elariks tulee 130e, onhan sekin enempi kuin nykyinen 0.
Tähän kiinnitin huomiota:
"Helpomi hoitaa kun olisi sama sukunimi eikä tartte anella allekirjoitusta lappuihin."
Luuletko, että jos lapsella on miehen sukunimi, joutuisit eronkin jälkeen pyytelemään mieheltä allekirjoituksia lapsen papereihin? Ei pidä paikkansa. Vaikka lapsella olisi miehen sukunimi, ja sinulla yksinhuoltajuus, sinä allekirjoitat ja teet kaikki päätökset lapsen asiassa. Toisekseen, Suomi on täynnä lapsosia,joilla on -kiitos yleistyneiden avoliittojen- eri sukunimi kuin äidillään. Sen vuoksi ei missään ole ongelma se, että Sanna Vuorinen allekirjoittaa lapsensa Sanelma Untuvaisen papereita. Itsellänikin on eri sukunimi kuin lapsillani (pidin naimisiinmennessäni oman sukunimeni) , eikä koskaan ole tarvinnut todistella olevani lasteni vanhempi. Toisaalta vähän arvelluttavaa, että kuka vaan voi allekirjoittaa papereita todistamatta henkilöllisyyttään taikka sukulaisuussuhdettaan.
Toinen asia on tuo teidän parisuhteen huono tila. Tee sille jotain. Joko yritä korjata sitä tai eroa. Pitempään tuollainen on taakka.
Sama sukunimi olisi sikäli kätevämpi kun tulee hoidettua lapsen asioita. Aina tulee sukunimen kohdalle kirjoitettua oma sukunimeni ja sen jälkeen joutuukin hetken miettimään et mikäs se olikaan.
Yritän korjata suhdetta, mutta ei se yksin onnistu jos toinen ei ole halukas tulemaan vastaan. Katselen vielä jonkin aikaa ja jos ei ala tapahtumaan niin luovutan. Olen hemmotellut miestä kynttiläillallisella ja minkäänlaista kiitosta ei tullut.
Tämä suhde tuntuu muutenkin muuttuneen kaverisuhteeksi. Ei tule pusujakaan enään eikä puhettakaan mistään seksielämästä :(
Mies valittaa nykyään miten kallista ruoka on. Ei enään henno ostaa kalliimpaa juustoa mitä aikaisemmin söi. Eihän nyt tuollaisilla tuloilla viiti mitä vaan ostaa jos jää kuukaudessa käteen laskujen jälkeen 10000€ kun mä saan taas laskee rahoja mihin ne riittää.
Kaupasta oli kuulemma iltapala piltit loppuneet kun pyysin tuomaan niitä. Totta kait ne on just silloin lopussa jos mä en ole maksamassa lapsen ruokia. Ei ne lapsilisät kuitenkaan niin suuret ole ettei toinenkin voisi ostaa silloin tällöin toiselle jotain.
Ajatteli myös et kodinhoitotuki menisi pojan menoihin kun menen takaisin töihin. Alan tekemään lyhennettyä päivää eli 6h/vrk töitä että saan olla hieman enemmän lapsen kanssa. Tuosta hyvästä saa vielä 70€/kk kodinhoitotukea joka tietääkseni kuuluu minulle koska lyhennän työaikaani.
Oli puhetta aikaisemmin kesälomista niin ukko on sitä mieltä et silloin kun hän on lomalla niin lapsi sais olla hoidossa -ei hänellä muuten mitää lomaa olisi. Siis haloo, tietääkseni kaikki odottaa lomaa sen takia että saavat olla lapsen kanssa.
Mies suostuu ilmeisesti siihen että olisin yksinhuoltaja eron sattuessa. Ei muutenkaan vaikuta mihinkään hoitopaikkoihin, kouluun yms. Tiedonsaanti oikeuden saa isä vaikka äiti olisikin yh (näin olin lukevinani jostain). Taitaa muuten olla samat oikeudet isällä vaikka ei olisi huoltaja vaan ei tartte sit raapustella nimiä kelan papereihin.
Toissa päivänä mies puki lapsen päälle kun lähti tapaamaan vanhempiaan. Autossa on kuulemma niin lämmin et kypärähupulla ja toppapuvulla pärjää. Eilen sit pikkuinen kiukutteli ja aivasteli koko päivän, yöllä nousi kuume. Se on vaan kumma mun mielestä et pieni lapsi pärjäisi vähemmällä vaatetuksella kuin minä. Itse käytän hanskoja ulkona ja lapsi pärjää ilman kenkiä ja paljain käsin.
Eipä sinulla nyt suurimpana huolena ole lapsen sukunimi, vaan miehesi. Oletko kysellyt, miksi mies on muuttunut?
En koskaan olisi miehen kanssa, joka yrittää huijata ja hyötyä taloudellisesti minusta ja lapsestamme. Saita ja ilkeä mies sinulla, kuulostaa hurjalta.
Eli miehellä on hyvät tulot, mukaan lukien vuokratulo. Sinulla on talo omaisuutena ja vain vähän tuloja. Varmaan saatte sovittua asumisen maksuista, esim. että mies maksaa veden, sähkön ym. Tai sitten niin, että sinä saat puolet hänen vuokratulostaan jos hän ei maksa asumisesta. Sehän voisi toimia: kaikki kulut ja tulot puoliksi!
Jos mies on töissä ja sitä hoidat lasta kotona, kuuluu miehen elättää teitä. Kun menet töihin, kuuluu teidän molempien maksaa lapsen menot.
Miksi suostut hyväksikäytettäväksi?
Meillä on mieheni kanssa kaikki yhteistä, en voisi kuvitellakaan, että pitäisi miettiä mitä toisen pitää maksaa jostakin ja mikä on kummankin jne. Ollaan molemmat yhtä "köyhiä". Mutta suurin osa suomalaisista on nykyään arvoiltaan niin itsenäisiä, että eri rahat -systeemi on normi.
Kun lapsemme kastettiin niin mies sanoi että jos ei ole hänen sukunimensä niin hän lähtee samantien tästä suhteesta eli kiristi. Puhui naimisiin menosta, mutta kun lapsen sukunimi annettiin niin johan muuttui ääni kellossa. Olin tyhmä kun luulin miehen menevän naimisiin kanssani, mutta tarkoitus olikin saada vaan sukunimelleen jatkaja kun lapsemme on poika.
Talo on minun omaisuuteni josta on onkin sit isot lainat taakkanani. Töihin paluusta saan sit noin tonnin kuussa kun alan tekemään vajaata viikkoa. Mies on maksanut silloin tällöin sähköstä ja vedestä osan. Nyt olen huomannut et lattialämmitystä on käännetty isommalle joka tietää isompaa sähkölaskua. Varmaan tahalteen tekee noin että mulle tulisi maksuvaikeuksia ja joutuisin lainaamaan rahaa.
Kun muutimme aikanamme yhteen niin mä jouduin hävittämään omat sohvat, keittiönpöydän, sängyn sekä astioita. Jos nyt heitän ukon pihalle niin saan ostaa taas kaiken uudestaan. Ei antanut periksi siinäkään asiassa. Kuulemma hän omisti kaikki uudemmat ja paremmat astiat sekä huonekalut kuin minä.
Hän ei edes tehnyt elettäkään että olisi siivonnut häkkivarastonsa jonne olisi jotain mun tavaroita mahtunut. Nytten saan kuulla et autotallissa on hänen puolellaan mun roinia. Meillä on 2 auton talli ja itse pidän omaa autoa tallissa ja hänellä on "omalla puolellaan" moottoripyörä.
Onneksi meillä on sentään jotain ihanaa. Tuo meidän poika on kaikken rakkain ainakin minulle. Mies onkin sit omasta pyörästään aina haaveillut ja nyt saikin sen ostettua kun on ylimääräistä rahaa niin paljon.
menen kolmen viikon päästä sossuun puhumaan et mitä jos erotaan niin millaiset oikeudet meillä kummallakin on. Olen tässä tapauksessa sitä mieltä et otan yksinhuoltajuuden jos vaan mies vielä suostuu siihen. Olen varmaan itsekäs kun näin haluan, mutta en minäkään jaksa katsella kuinka mua kohdellaan.
Lapsestamme olen pitänyt hyvää huolta ja hän on ainakin minulta saanut kaiken rakkauden ja huomion. Mies ensin tässäkin asiassa ajattelee itseään esim. jos poika huutaa nälkäänsä niin hän syö ensin itse ja sen jälkeen vasta lapsi. Mä laitan joka asiassa lapsen etusijalle koska itse pärjään sen 10 minsaa paremmin ennen kuin pikkuinen.
Muista, että vaikka sinulla on yksinhuoltajuus, se ei tarkoita sitä, että miestä ei tarvitse päästää lapsen elämään. Sinun ja pojan kannalta on tärkeää, että miehen suhde poikaan jatkuu, edes sen verran kuin se on mahdollista.
Niinpä, naisten pitäisi aina funtsata tekemisiään ja taloudellisiakin kuvioita parisuhteessa eikä hyväksyä mukisematta kynnysmaton rooliaan. Sinunkin olisi alunperin pitänyt miehen kanssa sopia kunnolla kuinka tulot ja menot jaetaan keskenään. Ja huonekaluista pitää myös kiinni.
Nyt kuitenkin on liian myöhäistä ruveta rypemään menneissä huonoissa päätöksissä vaan katsoa tähän hetkeen ja tulevaisuuteen ja pitää puolensa siinä, että ei enää jää siihen kynnykselle ylikäveltäväksi.
"Sinun ja pojan kannalta on tärkeää, että miehen suhde poikaan jatkuu, edes sen verran kuin se on mahdollista."
Pidän pojan isän mukana kuvioissa vaikka erottaisiin ja jäisin yh-äidiksi. Olen kuitenkin sitä mieltä et lapsella on hyvä olla isä jonka kanssa voi käydä kalassa yms.
Ollaan puhuttu myös miten hoitovuorot menisi. Jos vuorotyötä joudun tekemään niin isä saa katsoa lasta iltaviikkoisin jos haluaa ja joka toinen viikonloppu saa pitää lastaan jos ei ole muuta menoa.
korvaan tuo kohta; "
isä saa katsoa lasta iltaviikkoisin jos haluaa ja joka toinen viikonloppu saa pitää lastaan jos ei ole muuta menoa. "
Päätät siis edelleen jatkaa ovimattona olemista?
Oletko ihan tosissasi, että annat isän päättää jos ja ehkä jos häntä huvittaa ottaa lasta...
Sinullekin kuuluu yhtäläinen oikeus käydä töissä ja jos YHDESSÄ sovitte niin joka toinen viikonloopu automaattisesti sinun omaa aikaasi.
Neuvottelette viranomaisen luona pelisäännöt lapsen tapaamisasioihin ja nimet paperiin, etkä lipsu niistä. Minä en esim. uskaltaisi jättää tuollaisen miehen harteille lapseni hoitoa työvuoron ajaksi, entä jos hän ilmoittaakin varttia ennen, että ei voikaan ottaa lasta kun tuli jotain muuta?
Suosittelen sinulle kirjaa "kiltteydestä kipeät". Hommaa nainen nopeasti omaa-arvoa ja ylpeyttä äläkä suostu ovimatoksi!
Hyvää jatkoa sinulle ja lapsellesi.
Jos mä joudun tekemään iltavuoroa niin hoitopaikkana olen hakenut vain aamupaikkaa. Tosin saatan ehtiä muuttamaan hakemuksen jos saan tammikuussa tietää oman työvuoroni.
Nyt mies on käyttäytynyt ihan jees viikonlopun aikana, mutta ei se kauaan jaksa.
Eli pikaisen laskutoimituksen myötä tuo lapsi tuli hankittua suhteen alkuhuumassa ja nyt kun arki on astunut kuvioon, ei enää suhde huvitakkaan? Oletkohan itse muuttunut lapsen myötä, tiuskitko, oletko hermostuneempi, mäkätätkö?? Olisiko syytä katsoa myös peiliin. Pitää muistaa se tosiasia, että lapsi tarvitsee oikean kodin jossa molemmat vanhemmat! Voin vakuuttaa että lapsen sukunimen vaihtaminen ei tee sinun oloasi yhtään helpommaksi yksinhuoltajana. Jos miehesi on oikeasti tuollainen kuin kerrot ja sinä et ole kuitenkaan mielestäsi muuttunut, niin menkääpä yhdessä puhumaan ammatti-ihmisen kanssa parisuhteesta. Saattaa pian ilmetä yllättäviä seikkoja, mitä et ehkä ole huomannut. Ensisijaisesti lapsi on tärkein ja sitämyötä lapsen kodin pitäminen. Nuo ongelmat saattavat olla täysin selvitettävissä ja mielestäni ne tulee selvittää nyt, eikä miettiä kuinka muuttaa lapsen sukunimeä, jotta lomakkeiden täyttö olisi helpompaa niinkuin tuolla jossain myöhemmässä kirjoituksessa mainitsit.
voi yksinhuoltaja muuttaa maistraatissa, maksaa noin 100 egee. Itse menen naimisiin ensi kesänä ja samalla muuttuu lapsen sukunimi, ilmaiseksi :D
Ukko lähti reilu viikko sit omasta aloitteesta kun en jaksa enään suhdetta. Olihan sän pari yötä pois kun alkoi anelemaan että ottaisin takas. Tämä oli kuukauden sisällä toinen kerta kun lähti.
Lupaa muuttua ja huomaa nyt mikä on mennyt suhteessa vikaan. Myöntää et on niin pihi ollut ja nyt kun elää rahojensa kanssa niin ei se raha teekkään onnelliseksi. On myös myöntänyt sen että ei ole ottanut minua tarpeeksi huomioon viime kuukausina. Pyytelee anteeksi että ei ole minun helllyyden osoituksiin vastannut eikä kynttiläillallista ole edes kiitellyt. Tämä ero on avannut hänen silmänsä mitä on menettämässä.
ok, mies tajuaa tilanteen, mutta kuika vannoo niin jaksaako hän tosissaan yrittää enään pelastaa suhdetta. Vaikka palattaisiin yhteen niin saan silti pelätä milloin hän taas jättää meidät. En usko et tässä ajassa voi ihminen muuttua niin paljon mitä suhteen eteen pitäisi. Olen kyllä nyt niin pahassa tilanteessa että en tiedä mitä teen. Kyllä mies saa vielä pari viikkoa asua muualla ja mietitään tilannetta mikä olisi järkevintä. Toisaalta kun miettii et ollaanko yhdessä onnellisia vai ollaanko vaan lapsen vuoksi yhdessä. Olisi lapsi ehkä onnellisempi kun näkisi vanhempansa onnellisena. se että olemmeko onnellisia erossa vai yhdessä... Elämä on valinoja täynnä.
Lapsem osalta teimme mielestämme viisaan valinnan kun pidimme hänet eikä aborttia. Kuitenkin lapsemme saa kaiken rakkauden ja hyvän elämän.