minulla on ollut jo 6 vuotta suhde varattuun mieheen. 2 vuotta sitten olin tälle miehelle raskaana mutta tein abortin yhteisestä päätöksestä.olin silloin 20. nykyään suhteemme toimii tällaisenaan hyvin ja abortti lähensi meitä. oma elämäni on ollut vaiherikasta, välillä olen ollut sinkku ja välillä seurustellut. nyt olen varattu. nykyinen kundikaverini ei tiedä suhteesta enkä ole enään edes ajatellut kertoa ,koska tiedän sen satuttavan paljon. pitkän harkinnan jälkeen päätin että en kerro ja samalla lopetusyrityksestä huolimatta jatkoin kuitenkin tätä salasuhdetta.ongelma tässä lähinnä onkin se, että rakastan tätä toista enemmän kuin ketään muuta lähimmäistäni ja suhde on jo senkin takia kivulias. se rakkaus kuitenkin estää minua lopettamaan sitä. aikaisemmin kaikki oli lähinnä riippuvuutta, nykyään syvempää rakkautta. tiedän että miehellä on minua kohtaan myös paljon tunteita ja meillä on oikeasti ihanaa yhdessä. usein vain jutellaan ja ollaan seksin sijasta. mies ei kuitenkaan voi jättää perhettänsä,tai ei halua....enkä minä voi sitä edes vaatia. jos tämä säilyisi tällaisena niin se voisi olla tarpeeksi.mutta toisaalta,mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän haluaisi. pelkään myös sitä miten jaksan kun mies jonain päivänä kuolee, hän on minua lähes 30 vuotta vanhempi...joten se on väistämätöntä...
mitä teen
sarina
71053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä kannattaa varmaan sotkea elämänsä jonkun vanhan ukkorähjän vuoksi?
Kun aloititte, olit vasta 16v.!
Ukko on käyttänyt sua räikeästi hyväkseen! Olet tyhmä, kun tuollaisessa suhteessa roikut. Rakkaus! Niitä tulee ja menee! Lopeta valehteleminen itsellesi ja ala elää elämääsi. Näithän jo, kuinka kävi, kun tulit raskaaksi. Abortti, vaikka olisit ollut lähes parhaassa iässä äidiksi.Tottakai vanha ukko halusi sun tekevän abortin! Sehän on sun henkinen kantti, joka sen kestää..ei hänen. Hän luisti vastuustaan välittömästi, luihu! Ja varmaan pelkäsi paskajäykkänä, että paljastat hänen perheelleen. Ei missään nimessä halua muuttaa entistä ja turvallista elämäänsä, koska tietää, että vanha on vanha ja jonain päivänä löydät nuoren ja viriiliin rakastajan. Siksi seurustelette joskus vain olemalla yhdessä, koska vanhalla ukolla ei aina ota edes eteen. Huonoa siinä on mitään harrastaa, ilman viagroita.(oletko varma, että muulloin ei tarvitse keinotekoista apua)
Voi näitä tytönheitukoita,sillä kyllä teitä narrattavia riittää! Kysypä läheisiltäsi, että mitä mieltä he ovat suhteestasi??? SÄÄLIN sinua todella!
On se kummaa, miten joku voi tietää tuntemattomien ihmisten asiat noin hyvin. Tämä ”Voi tyttö raukkaa..” ei taida tietää elämästä vielä mitään. Viisikymppinen on aikamoinen peli ja jos hän on hiukankaan itsestään huolta pitänyt, niin pesee kyllä kolmekymppiset miehet mennen tullen. Itse seurustelen juuri viisikymmentä täyttäneen miehen kanssa (olen 32 v). Temput ja konstit ovat hallinnassa, taitoa ja kestävyyttä riittää, hän osaa ottaa toisenkin huomioon, osaa keskustella, osaa olla hella ja romanttinen. Ja vaikka mitä.
Entinen asuinkumppanini oli itseni ikäinen. Hänen kanssaan ei hommat toiminut mitenkään. Välillä oli niin kova erektio, että taisi poikaparkaa itseäänkin sattua. Ja kun siinä yritti rakastella, tuli soosit ennen kuin päästiin edes alkuun. Ja toisena vaihtoehtona oli se, että kaveri oli niin kännissä, ettei pystynyt yhtään mihinkään. Samanlaisia ovat olleet kaikki poikaset. Tämä ikäero ei ole meille mikään ongelma, vaan pikemminkin päinvastoin.
Koittakaahan tytöt välillä selvästi itseänne vanhempaa kaveria – tulette yllättymään positiivisesti.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
En huolisi itselleni yhtään yli 50v. rakastajaa, sillä kyllä heillä jo erektio-ongelmia riittää(kokemusta on)!
Rakastajani on tälläkin hetkellä 41v.(edell. 37v) eli mies parhaassa iässä. Aikuinen jo, kypsä henkisestikin, mutta todella viriili ja aktiivinen. Ja jos hän ei osaa tai tiedä vielä kaikkia temppuja, mitä tarvitaan kunnolliseen nautittavaan ja tyydyttävään seksielämään, niin neuvon tietysti. Yhdessä se nautinto ja tyytyväisyys suhteeseen haetaan!
Paras suhde on kokemukseni mukaan juuri tuo n.40v. mies ja n.50v. nuorekas ja huoliteltu, itsensä hoitanut nainen! Minullakin lapset ovat aikuisia ja aikaa on keskittyä ihanaan mieheen!
Tulevaisuutta ei tarvitse miettiä, koska elämme vain nykyhetkeä ja parasta sitä. Mies tuossa iässä on yleensä eronnut tai kulissiliitossa ja lapset pieniä vielä, joten uutta tulevaisuuden suhdettakaan ei enää ole tarve rakentaa, ainakaan heti. Nainen taas on jo elämältään saanut kaiken esim.materian ja osaa antaa arvoa henkiselle hyvinvoinnille enemmän.
on olla salasuhteessa, kun toiselta haluaisi enemmän kuin hän haluaa antaa. Mutta sinun tapauksessasi kyllä lopettaisin tuon salasuhteen. Perusteluna sille jo tuo ikäeronne, ja se, että et koskaan tule saamaan suhteelta sitä mitä haluat ja tarvitset. Olet nuori vielä, älä anna nuoruutesi kadota mielikuvan takia. Elä, ettei tarvitse katua sitä, mitä olisi voinut olla.
teille asiallisista vastauksista...paitsi sinulle "voi tyttörukkaa". ensinäkin , et voi pohjata tuota hyväksikäyttöteoriaa mihinkään koska et tiedä taustoja. myönnän kyllä että alun alkaen koko homma hyväksikäyttöä varmaan olikin...mutta nyt olen aikuinen ihminen ja suhteen laatu on oleellisesti muuttunut. voin sinulle kertoa että ensimmäiset pari vuotta olivat aika tuskaisaa aikaa kaiken kaikkiaan.silloin en tosin mistään rakkaudesta edes tiennytkään.pidin hauskaa ja opin innolla uusia seksiin liittyviä asioita tämän kokeneen miehen kanssa. tottakai nuori ihastuu, mutta rakkaus....no joo.
tuskaisia aikoja koska itse taistelin vielä murrosiän kanssa ja suhdehan tarjosi nimenomaan sitä hyväksyntää ja siinä oli oma "kielletyn" viehätyksensä. välillä meni vuosi ennen kuin taas jatkoin tapailua tämän miehen kanssa. ja mitä sitten tulee aborttiin.....se oli kyllä,anteeksi vain, minun ihan oma vakaa päätökseni. MIKSIKÖ? no...olin 19 ja minulla olivat opiskelut vasta aluillaan.asuin yksin työsuhdekämpässä ja elin pienellä palkalla. en halunnut ottaa vastuuta lapsesta koska en ollut millään tavalla valmis äidiksi,enkä ole vieläkään. mies sanoi että tukee minua vaikka päätökseni olisi mikä...mutta ei (tietenkään ei!) voi ottaa vastuuta lapsesta. nyt täytyy sinunkin muistaa että kyse on aina ollut SEKSISUHTEESTA. vaikka minä haluaisinkin enemmän,niin nämä ovat pelisäännöt. ihminen ei voi valita sitä kehen rakastuu,siis siinä suhteessa että tunteet syntyvät kuuntelematta järjen ääntä. LUULETKO SINÄ TOSIAAN ETTEN TIEDÄ "HAASKAAVANI" ELÄMÄÄNI??? mutta mietippä sitä, että jos pienet hetket voivat tehdä ihmisen onnelliseksi,miksi niistä pitäisi luopua vaikka muut olisivatkin sitä vastaan...niin kuin ovatkin!? tämä ihminen on suhteen sairaudesta?? riippumatta ollut minulle muilla tavoin suuri tuki ja neuvonantaja nämä vuodet. hän on auttanut ja kannustanut,ollut tukena. tällä hetkellä usein vain tapaamme,juttelemme ja olemme lähekkäin.seksi on ihanaa mutta ei pääasia.
siksipä siis tilanne on hankala.
TIEDÄN ETTÄ RAKASTAN TÄTÄ IHMISTÄ, JA TIEDÄN MITEN VITTUMAINEN JUTTU SE ON ETTÄ SUHDE ON TÄTÄ EIKÄ MUUKSI MUUTU. no,miksi sitten en lähde pois?
lähtisin kyllä jos tämä olisi ilman tunteita pelattavaa peliä ja siihen ei sisältyisi näitä muita elämänarvoja. mutta koska asia on päinvastainen olen yhä kiinni jutussa....ja en osaa,jaksa,pysty,halua,tahdo irroittautua. RIITTIKÖ???
Minulla on samanlainen tilanne, 3 vuotta takana ,Olen 38v.
Äidilläni oli isääni vastaava suhde, kesti 6v ennenkuin loppui.Minä synnyin siis vahinkona =).
Mutta haluan sanoa ettei ole mitään pahaa lohkoa elämäänsä, mutta tehdä se niin että muutkin mukana olevat ymmärtävät että enempää et heille anna. sarina, sinä olet SINKKU...tietyssä mielessä vaikka seurustelisitkin jonkun pojan kanssa. Minä teen samoin. Tapailen muitakin. Mutta tätä yhtä - hänen kanssaan kaikki toimii kuin leikki - puhun sängyssä olemisesta, rakastelusta, Se ei tunnu kenenkään kanssa niin hyvältä, joten olkoon vaimonsa kanssa, se vain on erilaista. Mutta minähän voin samalla tavalla olla jonkun toisen kanssa....
Olen hyvin tyytyväinen mieheen, ollut elämässäni jo 6vuotta. Meillä kummallakin on omat aviosiipat. Saan paljon Ystävältäni, Sitä mitä en kotoa saa.
En ymmärrä miksi asiat nähdään niin mustavalkoisina.
Hän sulostuttaa aina välillä elämääni,
Me kummatkin tulemme iloisiksi näistä tapaamisista.
Kotona on rutiini- hänen kanssaan hauskaa aina silloin tällöin.