En ikinä anna anteeksi miehelleni kun ei puolustanut minua äitiään vastaan. Anoppini kun on aina ollut kontrolloiva poikiinsa ja heidän koteihinsa niin myös meidän. Osaa manipuloida miestäni todella hyvin ja minä nään nyt mieheni mamman poikana. No pitkä tarina lyhyeksi, veimme tyttäremme hoitoon miehen äidin luo (jota ei kyllä tapahdu usein), yritin hänelle selittää mitä pitää tehdä hänen kanssaan jos hän tulee kipeeksi ( lapsellamme on vaikea sairaus) ja mitä tehdä lääkkeitten kanssa, hän ei tykännyt minun 'määräilyksistä' koska tietää kaiken maailmassa ja rupesi törkkimään minua ovesta ulos, ja huutamaan hullunlailla lapseni edessä. Mies seiso vieressä ja vaan hyssitteli vähän äitiään kun minä päädyin ulos. Hirvitti jättää lapseni sinne mutta en päässy enää sisälle. Ajoin kotiin mies jäi sinne äitinsä luo. Myöhemmin tulivat kotiin ja mies ei edes puhunut asiasta, ei kysynyt olinko minä ok, ei mitään. Meidän olisi pitänyt mennä ulos syömään, käymme missään tosi harvassa. No nyt vielä harvemmin koska aion hänet jättää, tämä oli viimenen pisara.
En anna Anteeksi
miehelleni
82137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen itse myös miettinyt eroa, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei vihaisena kannata erota. Parempi antaa tunteiden laantua, koska muuten voi kantaa vihaa ja katkeruutta jopa elämän loppuun saakka. Kun tunteet kuolevat (rakkaus, viha..) on eron aika.
Rakkaus ei ehkä koskaan katoa, mutta muu suhteen "moska" voi haudata sen alleen ja ero on ainoa mahdollinen ratkaisu.
Hyvä kun et anna itseäsi pompottaa ja suojelet myös lastasi!
sinunkin puolesta. aivan kuin itsestä olisi ollut kysymys kun ajattelin kuinka se eukko sua kohteli. itse en varmasti enää lastani moiselle veisi ja saattaisian harkita eroa itsekin kun mies ei puolustanut mitenkään. toisaalta miehesi oli kahden tulen välissä mutta kuitenkin ....kerropa joskus miten asiasi etenee mihin päädyitte ja miten.
ja koska työnsi sinut ulos eikää päästänyt enää sisälle niin sinuna en kävisi enää anoppilassa....arghh.....
miehelle, että hänen tehtävänsä on puollustaa vaimoaan ja lastaan, vaikka oman äitinsä edessä. Jos ei sitä tee, on onneton nyssykkä
Teet ihan oikein. Ehkä voisit vielä kertoa, miksi näin teet. Faktat vain, ei syyllistävästi, ei kyllä nuoleskelevastikaan.
Teet niinkun itse hyvältä tuntuu nyt.
Onhan tuo törkeää käytöstä mummolta. Sinulla on oikeus hössöttää lapsesi sairauden vuoksi, voisit hössöttää muutenkin. Ja sinä olet mummon luona miehesi vierellä. Hän ei tee mitään, eli ei oikein tajua.
Jos hän on manipuloitava mammanpoika, ei välttämättä edes uskalla puolustaa sinua vaikka haluaisikin. On kuitenkin ollut äitinsä alistama koko ikänsä ja sinut luultavasti kuitenkin tuntenut paljon vähemmän aikaa. Vaikea silloin on "siirtyä sinun puolellesi" vaikka saattaa jopa tietää että niin tulisi tehdä.
Jos sinulla on sairas lapsi, olet ihan poikki varmaan, ilman muuta. Jaksatko hoitaa lasta sitten yksinhuoltajana ? Entä kun lapsi olisi isällään, tämä anoppi hoitaisi silloinkin juuri kuten haluaa.
Asialla on monta puolta.
Voi olla , että miehesi oli helpottunut , että pääsee kanssasi kahden jonnekin ja ei sitten viitsinyt äitinsä mieltä pahoittaa, kun kerran hoitaa.
Itselläni on ollut sairas lapsi, en saanut mihinkään häntä , kampaaajallakin hän istui sylissä ym , se vasta on raskasta sekin.
Mieti asiaa monelta eri kantitlta, miehen , lapsen , itsesi, mitä haittaa hyötyä ?
Voimia sinulle kuitenkin,sinulla on oikeus väsyä .
Kiitos kaikille tuesta ja kommenteista. Olette kaikki oikeassa omalla tavallanne. Kyllä olen väsynyt lapseni kanssa mutta enemmän väsynyt mieheni kanssa ainaiseen pettymykseen, tunnen aina että se on hän ja äitinsä minua vastaan. Anopin mielestä on minun ja sukuni vika kun meillä on sairas lapsi, eihän tätä ole muille hänen lapsilleen tapahtunut, ei ole kyllä meiän suvussakaan mutta minun vikanihan sen täytyy olla. Mielestäni kahden ihmisen liitto on että pidetään yhtä ja puolustetaan toisiamme. En vaan ole ikinä saanut sitä, en ikinä ollut loukkaava anoppiani kohtaan, aina yrittänyt hänen kanssaan nyt en enää. Mies saa muuttaa takaisin äitinsä luo minne meneekin, muut asiat hoidan myöhemmin. Olen parempi lasteni kanssa kun mieli on rauhassa kun pystyn keskittymään heihin kokonaan koska sitä tarvitsevat.
Minä olin se viimeisin miniä jonka Anoppini on loukannut, hänellä niitä kolme.
Yritän etsiä sitä tukea muualta. En tiedä haluaako Anoppini nähdä tulevaisuudessa lastani, jos haluaa niin järjestetään se jotenkin mutta ajatus pelottaa vähän, kyllä kai ne asiat ajan mukaan järjestyy.
Minun mielestä ANOPPIKIN on ihminen ja hänelläkin on ollut anoppi....mitenkähän on ollut välit....Itsellänikin on ollut anoppi jota hänen anoppinsa kohteli kuin sikaa ei antanut syödä yhtäaikaa suvun kanssa samassa pöydässä vaan erillään jos jotain jäi...ja aina haukkui...kuten minun anoppi aluksi minua. Huomasin että kuka katkaisee anoppien tavan alistaa miniät ellemme me itse tulevat anopit...alkaisimme suhtautumaan miniöihin ihmisinä joka on ihana vikoineen ja hyvineen onhan se pääasia että lapsemme rakstavat puolisoitaan ja he ovat ne itse valinneet itselleen kunnioittakaa sitä!