Jeesus historiallisena ihmisenä?

kuvaus eli "vaikka Jeesus oli tunnettu henkilö ja hän teki paljon omituisia(varmasti outo näky tuon ajan ihmiselle) tekoja" perustuu noihin Raamatun teksteihin eikä peräänkuuluttamiisi ulkopuolisiin lähteisiin joten siihenkään tietoon Jeesuksesta ei voi luottaa.

Ihmeidentekijät eivät muuten olleet tuolloin harvinaisia eivätkä outoja näkyjä, sen enempää ns. pakanoiden kuin juutalaistenkaan parissa ja historia tuntee heitä moniakin.

Tarinaa mikä tarinaa.

Itseasiassa olisi ihme jos Jeesuksesta löytyisi Raamatun ulkopuolisista lähteistä, koska tuohon aikaan historitsoitsijat kirjoittivat kuningasta,hallitsijoista ja keisareista.
Mutta löytyyhän niitä esim.:Svetonius Claudius,Plinius nuorempi,Cornelius Tacitus,Josefus,Lucianus Samosatalainen,Thallus,Flegonus,Mara bar Serapioni mainitsevat Jeesuksen ja/tai Kristinuskon.
Eli ihme että mainitaan, mutta toisaalta ihmehän Jeesus onkin :)

Aina sanotaan, että ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudesta kirjoittavat kirjoittajat eivät mainitse Jeesusta. Miksei koskaan sanota, että meidän tietoomme on - tietysti Uuden testamentin kirjoitusten lisäksi - säilynyt tasan kaksi Jeesuksen ajan juutalaisuudesta kirjoittanutta henkilöä: Filon ja Josefus, ja heistäkin jälkimmäinen mainitsee Jeesuksen. Vai onko niitä muitakin? Korjatkaa toki, jos tietoni ovat vajavaiset.

Se että roomalaisissa lähteissä ei Jeesusta mainita, on itsestään selvää. Roomalaiset eivät juutalaisten sisäisistä uskonnollisista kiistoista välittäneet, elleivät ne muodostaneet poliittista uhkaa. Ja jos jokin juutalainen lahko tai kansankiihottaja muodosti poliittisen uhan, se yleensä tukahdutettiin nopeasti. Josefus mainitsee ainakin pari tapausta. Rähinöitsijät usein tapettiin. Ristiinnaulitsemiset ja muut rikollisten tuomitsemiset olivat yleisiä eivätkä roomalaiset historioitsijat tietenkään kirjoittaneet teloitetuista juutalaisrikollisista - hehän olivat roomalaisten kannalta täysin yhdentekeviä! Niinpä se, että jonkun tuntemattoman juutalaisen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ei mainita roomalaisissa lähteissä, ei ole yllätys, vaan täysin odotettavissa oleva asia.

Jos Josefuksen mainintaa Jeesuksesta ei pidetä luotettavana siksi, että se on kirjoitettu vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen, voidaan kaikki muukin Josefuksen kirjoittama hylätä samalla perusteella. Osa Josefuksen tiedoista on peräisin hänen omista kokemuksistaan, osa taas hänen käyttämistään lähteistä. Näin olettaisin.

Se on tietysti varmaa, että Josefuksen Jeesuksesta kertovaa tekstiä ovat kristilliset redaktorit käpälöineet. Onko se kokokaan väärennös, on kiistanalaista. Jos se olisi kokonaan väärennös, voisi olettaa, että se olisi sijoitettu Josefuksen tekstissä eri kohtaan kuin, nimittäin Johannes Kastajasta kertovan katkelman jälkeen. Tosin nyt se sijaitsee Pontius Pilatuksesta ja juutalaisia kohdanneista onnettomuuksista kertovan katkelman yhteydessä, mikä sekin voisi olla väärentäjän Jeesuksesta kertovalle katkelmalle valitsema kohta.

Lisäksi Josefus mainitsee Jaakobin, jonka hän määrittelee Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljeksi, jonka juutalaisten neuvosto tuomitsi kuolemaan. Kyseessä on luultavasti Jerusalemin alkuseurakunnan johtaja Jaakob, joka mainitaan myös Uudessta testamentissa. Myös UT tuntee Jaakobin Herran - eli Kristuksen - veljenä.

On tosin mielenkiintoista, että Josefus ei mainitse kristittyjä lainkaan, vaikka aivan varmasti hän oli tietoinen tästä juutalaisesta lahkosta, joka herätti kiistaa Jerusalemissa. Miksi ei ole mainintaa?

Niin tai näin. Kaikkein mieluiten kuitenkin kuulisin hyvät perustelut sille, miksi emme voisi luottaa Uuden testamentin todistukseen Jeesuksesta. Jos kristinusko olisi kuihtunut ja kadonnut maailmasta ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä, melkein heti evankeliumien kirjoittamisen jälkeen, ja nyt, lähes 2000 vuotta myöhemmin, arkeologit jostain kaivaisivat esille evankeliumit (olettakaamme, että ne olisivat säilyneet turmeltumattomina), kukaan ei epäilisi, etteivätkö en kertoisi historiallisista tapahtumista.

Evankeliumien historiallinen arvo kiistetään pääosin ideologisista syistä. Kenties uskovat, jotkut heistä, eivät olekaan ihan väärässä, kun epäilevät ateismin kumpuavan pelosta ja syyllisyydestä.