10-vuotiaasta asti olin varma että joku päivä lähden Au Pairiksi jonnekin, ehkäpä englantiin... Irlantiin.. Minne vaan... 13-vuotiaana aloitin katselemaan avoimia paikkoja netissä ja lueskelin muiden au pairien tarinoita. Myös omassa perheessäni täällä kotisuomessa oli Au Paireja ja sain luonnollisen kosketuksen ilmiöön.
Vaan kuinkas sitten kävikään! Yläasteen jälkeen olin liian nuori, kesken opiskelujen en kehdannut ottaa välivuotta - Ehkä valmistumisen jälkeen! Mutta eipä vaan. Valmistumisen jälkeen sain kesätyöpaikan - Ehkä syksyllä sitten! No ei. Työsopimusta jatkettiin.. ja jatkettiin.. ja nyt minulla on vakituinen virka työpaikassa ja työnkuvassa jot rakastan.
Mutta kappas vaan mistä itseni taas löydän! Säälittävää. Menkää te vapaat linnut NYT eikä myöhemmin :) Ottakaa opiskeluista vapaa vuosi, ei ne opinnot minnekään katoa. Menkää, menkää!
Hyviä kokemuksia teille jotka olette lähdössä aupairiksi tai olette jo ulkomailla :) Erityisterkut teille samasta haaveileville!
Vaan kuinkas sitten kävikään! Yläasteen jälkeen olin liian nuori, kesken opiskelujen en kehdannut ottaa välivuotta - Ehkä valmistumisen jälkeen! Mutta eipä vaan. Valmistumisen jälkeen sain kesätyöpaikan - Ehkä syksyllä sitten! No ei. Työsopimusta jatkettiin.. ja jatkettiin.. ja nyt minulla on vakituinen virka työpaikassa ja työnkuvassa jot rakastan.
Mutta kappas vaan mistä itseni taas löydän! Säälittävää. Menkää te vapaat linnut NYT eikä myöhemmin :) Ottakaa opiskeluista vapaa vuosi, ei ne opinnot minnekään katoa. Menkää, menkää!
Hyviä kokemuksia teille jotka olette lähdössä aupairiksi tai olette jo ulkomailla :) Erityisterkut teille samasta haaveileville!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikä ei ole este koskaan.Kun minä olin nuori,ei ollut edes mahdollisuutta lähteä minnekään.Mutta entäs sitten,kun työt oli tehty ja lapset laitettu maailmalle.Lähdin sitten ja elämäni yksi parhaita vuosia on takana ja eipähän sitten keinutuolissa istuessa harmita,ettei tullut lähdettyä.Suosittelen kaikille!
Niin, että mikä sinua estää lähtemästä vieläkin?
Ihana työpaikka, ihana oma koti. En halua menettää kumpaakaan. Lisäksi tuskin enää tässä vaiheessa tulisin toimeen muutamalla satasella kuussa kun on työelämään vakiintunut. Niin ja tietenkin siinä on myös se että eläminen jonkun toisen perheessä kuukausia voisi tuntua vähän epämukavalta kun on vuosia asunut yksin/kahdestaan ja on syntynyt oma rytmi elämiseen :) En tiedä minkä ikäinen olet mutta tulet varmasti ymmärtämään tulevaisuudessa :)
juuh mäkään en ymmärtäny mikä sua estää lähtemästä.
kyllä se työpaikka ja koti siellä odottaa, kun kerran käyt kääntymässä ulkomailla.
turha sitä nyt on ruikuttaa, vielä on mahdollista lähteä. sitten vasta harmittaakin kun suret asiaa kiikustuolissa.
kaikkeen tottuu, paitsi asioihin jotka jättää tekemättä.
lähde.
tuskin mitään tapahtuu että katuisit lähtöä.
valitus seis ja menoksi.
Edellä jo kerroin,että aupparityö on oikealla asenteella ihanaa,ei edes tunnu tyoltä varsinaiseen työhön verrattuna.Lapsilta kun saa sen palautteen heti ja on kiva heittäytyä itsekin lapseksi(jälleen)Ihania perheitäkin löytyy,kun ei pidä kiirettä ja myös paikkoja joissa on erillinen asunto,joka on iäkkämmille hyvä ratkaisu.Eläkkeellä ollessa olen siis yhden aupparimaan käynyt,tammikuussa hyppään toiseen.Minullakin on ihana koti,mies ja lapsenlapsi.Mies vierailee luonani,soitellaan,eletään kuin seurustelevat teinit.Parisuhdekin saa uutta virtaa 38 vuoden yhteiselon jälkeen.Jos jotain ikävää sattuu,se on silloin tarkoitettu niin sattuvaksi ja elämässä on muutenkin vastaista ja myötäistä,elätpä missä tahansa.Mutta tämän asian kanssa vähän niinkuin kirppariostosten kanssa.Koskaan ei ole harmittanut se,mitä on tullut ostetuksi,mutta monesti on harmittanut se mikä jäi ostamatta.Silloin on mentävä kun vielä voi,elämä kun ei tule uusintana,se on elettävä nyt kun se on vielä kohdalla.Heittäytykää välivuoteen!NImimerkki:kokemusta on ja lisää tulee.