JUMALA EI OLE HYLÄNNYT KANSAANSA
Room. 11:1-10
--
11:1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
11:2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
11:3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
11:4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
11:5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
11:6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
11:7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
11:8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".
11:9 Ja Daavid sanoo: "Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi,
11:10 soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan".
Room. 11:1-10
--
11:1 Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa.
11:2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia:
11:3 "Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni"?
11:4 Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? "Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille."
11:5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
11:6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
11:7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,
11:8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti".
11:9 Ja Daavid sanoo: "Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi,
11:10 soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moni Roomalaiskirjeen lukija saattoi helposti ajatella, että Israel on lopullisesti Jumalan hylkäämä.
Paavali on edellä kertonut Israelin jakautumisesta lihan ja lupausten lapsiin (Room. 9. luku).
Puhe Israelin hylkäämisestä on ilman muuta väärä.
Esimerkiksi hän ottaa oman elämänsä; jos Jumala olisi hyljännyt kansansa, ei häntäkään olisi otettu armoihin (1).
Jumala on ”edeltätuntenut” (2) ja valinnut kansansa, eikä hän kutsumistaan kadu. Valitseminen on armoteko, eikä se riipu valitun pyhyydestä tai pahuudesta (6).
Profeetta Eliakin (3) luuli jääneensä yksin Israelin Jumalan puolesta kiivaillessaan (1. Kun. 19:9-18).
Mutta Jumalalla on kaikkina aikoina ollut ja tulee olemaan Israelissa valittunsa, niin kuin Elian ja Paavalinkin aikoihin (4,5). Tämän tulemme näkemään viimeisten aikojen tapahtumista. Jumalan armo on tehnyt ja tulee tekemään työtään Israelissa.
Virsi 370
--
1.
Ah, tiesi usko haltuun Herran
ja turvaa Isään rakkaaseen.
Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran
myös sinut taivaan autuuteen.
Ken tiensä uskoo Herralle,
ei rakenna se hiekalle.
2.
Ei surustamme turvaa meillä,
ei auta murhe, vaikerrus,
jos aamu alkaa kyyneleillä
ja päivän päättää huokaus.
Vain raskaammaksi kuorma käy,
jos murheelle ei määrää näy.
3.
Parempi vähän vaivaa kantaa
ja luottaa Herran hyvyyteen
tyytyen siihen, mitä antaa
hän laupiaasti lapsilleen.
Ei isältämme taivaassa
tarpeemme ole salassa.
4.
Hän aina meille lohdutuksen
tuo oikealla hetkellä.
Hän kuulee hartaan kaipauksen
ja pysyy meitä lähellä.
Hän ehtii kyllä auttamaan,
yllättää meidät armollaan.
5.
Nyt ehkä huokaat alla surun:
"Jo minut Herra hylkäsi."
Vaan taas hän poistaa murheen sumun
ja olet vielä rakkaampi.
On aika täällä vaihtuva,
myös murhepäivä loppuva.
6.
On mahdollista Jumalalle
korottaa köyhä, alhainen
ja painaa suuri matalalle
ja rikas tielle köyhyyden.
Jumala ihmeet aikaan saa,
hän ylentää ja alentaa.
7.
Siis lue, veisaa Herran tiellä,
uskossa työsi toimita.
Ei siunaustaan Herra kiellä,
vain häneen turvaa, uskalla.
On autuas, ken ainiaan
uskaltaa Herraan Jumalaan.