Moikka! Meillä on sellanen tilanne nyt suhteessa, että mies käy töissä, minä opiskelen. Asumme erillään ja seurustelua on vuosi takana. Meidän suhteesta ei ole rakkautta tuntunut puuttuvan missään vaiheessa, karikoista on selvitty ja edelleen tässä porskutetaan eteenpäin.
Ongelma on se, että mies ei viihdy nykyisessä työssään, mutta ei raatsi lopettaa heti kun vasta muutama kuukausi sitten aloitti. Työpäivät ovat todella pitkiä ja väsyttäviä hänellä ja minä istun kotona kirjojeni kanssa ja odottelen, koska hän pääsee töistä. Yhteistä aikaa on siis yleensä vain iltaisin ja hän on niin naatti, että kiukuttelee vain. Tietenkin tulee sellainen olo, että miksi sinä minulle kiukuttelet. Olisit jäänyt kotiin jos seura ei kelpaa. Hän saa minutkin pahoittamaan mieleni ja tuntemaan syyllisyyttä siitä, etten riitä piristämään häntä.
Minullakin on raskasta. Ei opiskelu sen vähempää työtä vaadi kuin ruumiillinen työkään, mutta miesystäväni saa minut aina hyvälle tuulelle pelkällä läsnäolollaan, enkä halua kaataa ongelmiani hänen niskaansa kiukuttelemalla jos tuntuu raskaalta. Silloin haluan puhua hänen kanssaan. En tajua miksei mieheni voi puhua minulle ongelmistaan ja mieltä painavista asioista ainaisen kiukuttelemisen sijaan. Olen maininnut tästä hänelle useita kertoja, mutta hän sanoo, että puhuminen on vaikeaa eikä hän halua kaataa ongelmiaan minun niskaani. Mitä ihmettä keksin tehdä? Rakastan miesystävääni, enkä anna tällaisen kaataa suhdettamme, mutta jotain on asialle tehtävä tai kaikki energiani hupenevat tuohon ongelmaan.
Ongelma on se, että mies ei viihdy nykyisessä työssään, mutta ei raatsi lopettaa heti kun vasta muutama kuukausi sitten aloitti. Työpäivät ovat todella pitkiä ja väsyttäviä hänellä ja minä istun kotona kirjojeni kanssa ja odottelen, koska hän pääsee töistä. Yhteistä aikaa on siis yleensä vain iltaisin ja hän on niin naatti, että kiukuttelee vain. Tietenkin tulee sellainen olo, että miksi sinä minulle kiukuttelet. Olisit jäänyt kotiin jos seura ei kelpaa. Hän saa minutkin pahoittamaan mieleni ja tuntemaan syyllisyyttä siitä, etten riitä piristämään häntä.
Minullakin on raskasta. Ei opiskelu sen vähempää työtä vaadi kuin ruumiillinen työkään, mutta miesystäväni saa minut aina hyvälle tuulelle pelkällä läsnäolollaan, enkä halua kaataa ongelmiani hänen niskaansa kiukuttelemalla jos tuntuu raskaalta. Silloin haluan puhua hänen kanssaan. En tajua miksei mieheni voi puhua minulle ongelmistaan ja mieltä painavista asioista ainaisen kiukuttelemisen sijaan. Olen maininnut tästä hänelle useita kertoja, mutta hän sanoo, että puhuminen on vaikeaa eikä hän halua kaataa ongelmiaan minun niskaani. Mitä ihmettä keksin tehdä? Rakastan miesystävääni, enkä anna tällaisen kaataa suhdettamme, mutta jotain on asialle tehtävä tai kaikki energiani hupenevat tuohon ongelmaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika tyypillinen mies. Pitää asiat mielummin omana tietonaan, ei osaa tai kehtaa puhua, eikä halua rasittaa muita omilla ongelmillaan. Sitten se purkautuu kiukutteluna ja sen sellaisena. Voihan hän jossain välissä käydä työkkärissä kyselemässä jotain normaaliaikaisempaa työpaikkaa.
...aika rasittavaa, en itsekään jaksa väsyttävän koulupäivän jälkeen mitään, joten vituttaa kun mies tulee töistä ja alkaa heti tiuskia ja kiukutella. Vaikka itse olis hyvällä tuulella, ei se kauaa kestä. Tuntuu, että mikä oikeus sillä on mun päivä pilata? Toisaalta minäkin olen samanlainen ja kannatan sitä, että suhteessa kumpikin saa olla juuri sitä, mitä on, joten nää on aika tavallisia reaktioita kun kaksi asuu saman katon alla :)
Ota siltä mieheltäsi suihin niin rauhoittuu :)
Miehen näkökulmasta pahinta mitä voi tehdä on provosoitua siitä että hieman kiukuttelee tai aloittaa mököttelyn. Annan sen haukkua pomonsa tai murjottaa ihan rauhassa hetki ja mene vaikka halaaman ja painautumaan kiinni.
Miehellä voi olla alussa tarvetta näyttää että hän sopii työyhteisöön, lisäksi hommiin saattaa liittyä asioita joiden hänen "oletetaan" osaavan, tai on pyydetty sisäistämään. Miehen näkökulmasta hän saattaa toivoa että hyvällä ja rahakkaalla työllä saa elätettyä teidät ja taattua hyvän toimeentulon, se saattaa vaatia alussa hieman uhrauksia.
Jos miehesi avaa läppärinsä niin voit mennä hieman pussailemaan, mutta sillä saattaa olla sellaisia töitä jotka on vaan pakko hoitaa, kuulostaa että ei ole perusduunari joka jättää päänsä työpaikalle kello 16000.
Jos noilla ohjeilla ei miehesi lepy niin ei sitten millään :-). Työasioista saattaa myös sitoa vaitiolo velvollisuus ja silloin ei puhuta, edes vaimolle.
http://www.melankolia.net/loremipsum/arkisto/kuvat/vinkkeja_vaimolle.html
Ota joku melko rauhallinen hetki ja puhukaa asiasta. Sanot ihan suoraan mutta syyllistämättä että ketuttaa ja ehdotat että mietitte ratkaisua.
Onko tilanne väliaikainen? Sille pitäisi sopia joku takaraja, niin se on helpompi kestää.
Jos jatkuva tai siis "toistaiseksi voimassaoleva" niin ei auta kuin sopeutua ja keskittyä omiin opiskeluihin. Kannattaa muistaa silti pienet jutut, ettette erkaannu ja vieraannu. Seksiä kannattaa pitää yllä, mutta tärkeämpää on henkinen ja fyysinen läheisyys.
Ajattele sitä miten haluaisit itseäsi kohdeltavan samassa tilanteessa. Jos molemmat muistaa hemmotella toista eikä valittaa toisen tekemisistä tai tekemättömyyksistä, molemmat olisi onnellisempia...